Romanovin suku oli hallinnut Venäjän keisarikuntaa 300 vuoden ajan, kun ensimmäisen maailmansodan levottomuudet saivat keisari Nikolai II:n luopumaan kruunusta vuonna 1917. Seuraavana vuonna bolsevikit teloittivat keisarin, tämän vaimon keisarinna Aleksandra Fjodorovnan sekä heidän viisi lastansa.

Keisariperheen kohtalon jakoi myös moni muu suvun jäsen, mutta osa pääsi pakenemaan Venäjältä. Näiden vallankumoukselta säästyneiden Romanovien jälkeläisiä elää yhä edelleen ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa käyn läpi Romanovin suvun historiaa ennen ja jälkeen vallankumouksen. Teksti on pitkä, mutta olen laatinut muutaman sukupuun helpottamaan hahmottamista.

Romanovien sukuseura Romanov Family Association on koonnut Romanoveja yhteen 70-luvulta lähtien, ja nykyisin seura ”edustaa” isoa osaa suvusta. Kaikki seurassa mainitut jäsenet ovat Nikolai I:n (1796-1855) jälkeläisiä, ja siinä rajauksessa pysyn minäkin. Kaikki suvun jäsenet eivät kuitenkaan ole RFA:n jäseniä, sillä Romanovien eri haaroilla on pitkäaikaisia erimielisyyksiä suvun päämiehen tittelistä. Suvun nykytilanteeseen ei siis ole yhtä selvää ja aukotonta tulkintaa.

Suuri Romanovin suku

Tarkastellaan ensin, keitä sukuun edes kuului ennen vallankumousta. Venäjällä keisarien lapset ja mieslinjan lapsenlapset olivat oikeutettuja suuriruhtinaan/-ruhtinattaren arvonimeen. Kaukaisemmat sukulaiset saivat ruhtinaan/ruhtinattaren tittelin. Arvonimet eivät periytyneet naisilta, mutta tyttäret yleensä naitettiin muille eurooppalaisille kuninkaallisille, ja lapset saivat siten arvonimet isiensä suvuista.

Ensimmäinen Suomea hallinnut keisari oli Aleksanteri I, joka kuoli lapsettomana vuonna 1825. Valta siirtyi hänen veljelleen, josta tuli keisari Nikolai I. Nikolai sai vaimonsa keisarinna Aleksandra Fjodorovnan (synt. Preussin prinsessa Charlotte) kanssa seitsemän lasta. Romanovien eri sukuhaarat on nimetty juuri Nikolai I:n neljän pojan mukaan. Pojat olivat Aleksanteri, Konstantin, Nikolai ja Mihail.

Nikolai I:n vanhin poika keisari Aleksanteri II ja keisarinna Maria Aleksandrovna saivat kahdeksan lasta. Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Fjodorovna saivat puolestaan kuusi lasta, ja heidän jälkeensä hallinneella viimeisellä keisariparilla Nikolai II:lla ja Aleksandra Fjodorovnalla (synt. Hessenin ja Reinin prinsessa Alix) oli viisi lasta.

Vaikka tästä vähentää ennenaikaiset kuolemat ja huomioi, että suvun tytärten jälkeläiset eivät pääsääntöisesti kantaneet Romanovin nimeä, niin suku oli silti iso. Ei siis mikään ihme, että osa heistä säästyi vallankumoukselta.

Romanovien kruununperimyslait ja avioliitot

Romanovien kruununperimyslakien eli ns. Paavalin lakien mukaan suvun jäseniltä edellytettiin aseman mukaista ”tasa-arvoista” avioliittoa ja ortodoksista uskontoa. Käytännössä siis tulevan aviopuolison tuli olla tarpeeksi ylhäinen eli toisesta kuninkaallisesta suvusta ja kääntyä ortodoksiksi. Lisäksi vain mieslinjan jälkeläiset olivat mukana kruununperimysjärjestyksessä. Naiset saattoivat periä kruunun vain, jos perimyslakien kriteerit täyttäviä miessukulaisia ei ollut.

Ongelmia ei ollut silloin, kun suku oli vielä suhteellisen pieni. Muutamia epäsäätyisiä eli morganaattisia avioliittoja ja tietysti aviottomia lapsia esiintyi, kuten muissakin hoveissa. Myöhemmin suvun kasvaessa alkoi kuitenkin olla jo vaikeaa löytää sopivia puolisoita kaikille, ja puolisovaatimuksia muutettiinkin väljemmiksi kaukaisempien sukulaisten osalta.

1900-luvulla kaikissa monarkioissa ja ylhäisösuvuissa tuli tavalliseksi naida alempaa säätyä, eli tyypillisesti aatelisia toisten kuninkaallisten sijaan. Näin teki myös osa vallankumouksen jälkeisistä Romanoveista. Nykyisin RFA:n kanta on se, että ruhtinaita ja ruhtinattaria kyllä löytyy, eli keisarillinen suku on yhä olemassa, mutta kenelläkään ei ole kiistämätöntä asemaa ”kruununperijänä” keisari Paavalin asettamien perimyslakien mukaan. Kaikki sukulaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä.

Embed from Getty Images

Keisari Aleksanteri III ja sukulaisia

Nykyiset Romanovit

Keitä sitten ovat nykyiset Romanovit? Tiedämme, että Nikolai II:lta ei jäänyt perillisiä eloon, sillä perheen lapsetkin teloitettiin. Seuraavaksi läheisimmät sukulaiset olivat tietysti Nikolain sisarukset – keisari oli vasta ensimmäinen isänsä Aleksanteri III:n kuudesta lapsesta.

Yksi Nikolain sisaruksista menehtyi jo vauvana, ja Nikolaille läheinen pikkuveli Georgi puolestaan kuoli nuorena tuberkuloosiin ilman jälkeläisiä. Kolmas veli Mihail teloitettiin isoveljensä tavoin vuonna 1918. Mihaililla oli morganaattisesta avioliitosta syntynyt poika, joka kuoli myöhemmin lapsettomana ja joka ei kuitenkaan olisi ollut oikeutettu kruununperimykseen.

Nikolain siskot, suuriruhtinattaret Ksenia ja Olga, pääsivät pakenemaan Venäjältä. Molemmat kuolivat vasta vuonna 1960. Nuorempi sisko Olga meni naimisiin aatelittoman miehen kanssa ja sai kaksi lasta, jotka jäivät kokonaan ilman titteleitä. Jälkeläisillä saivat Olgan miehen sukunimi, eikä heitä siksi ”virallisesti” lasketa Romanoveiksi verenperinnöstä huolimatta. Naisten jälkeläiset eivät olisi muutenkaan mukana kruununperimysjärjestyksessä.

Suuriruhtinatar Ksenia puolestaan nai sukulaisensa suuriruhtinas Aleksandrin ja sai seitsemän lasta tämän kanssa. Aleksandr oli Nikolai I:n pojanpoika keisarin Mihail-pojan kautta ja näin ollen vaimonsa isän serkku. Ksenian jälkeläiset siis kuuluivat Romanov-sukuun sekä isänsä että äitinsä kautta.

Embed from Getty Images

Nikolai II sisarensa suuriruhtinatar Ksenian ja tämän miehen suuriruhtinas Aleksandrin kanssa.

Kuuden lapsen luulisi riittävän turvaamaan perimys vaikka missä olosuhteissa, mutta kohtalo on oikukas. Vallankumouksen jälkeen Nikolai II:n sisarusparvesta siis ainoastaan Ksenialla oli Romanovin nimeä kantavia jälkeläisiä, joilla oli myös arvonimiä. Ksenian ja Aleksandrin seitsemästä lapsesta vain yksi oli tyttö, ja heidän kuuden poikansa jälkeläiset muodostavat ison osan nykypäivän Romanoveista.

Aleksanteri III:n tyttärenä ja Nikolai II:n siskona Ksenia jälkeläisineen oli vallankumouksen jälkeen viimeisen hallinneen keisarin läheisimmät sukulaiset. Monissa muissa Euroopan maissa kruunu olisikin siirtynyt Ksenialle, mutta Paavalin lait kuitenkin suosivat miehiä. Ksenia ei siksi itse ollut kelvollinen kruununperijäksi tai suvun johtohahmoksi, ja hänen lapsensa lasketaan ensisijaisesti isänsä sukulinjaan kuuluviksi, joka tässä tapauksessa oli kaukaisempi sukuhaara kuin Ksenian oma.

Ksenian ja Aleksandrin lapset kuuluivat Romanovien Mihail-haaraan, koska suuriruhtinas Aleksandr oli Nikolai I:n nuorimman pojan Mihailin jälkeläinen. Ksenia, hänen sisaruksensa, isänsä ja isoisänsä kuuluivat Aleksanterin haaraan. Konstantinin haaralla on naislinjan jälkeläisiä (mm. Kreikan kuningasperhe kuningatar Olgan kautta). Myös Nikolain haaran mieslinja sammui vuonna 2016 ruhtinas Dimitrin (1926-2016) kuoltua. Lisäksi Aleksanterin sukuhaara on jakautunut vielä useampaan linjaan Aleksanteri II:n jälkeläisten mukaan.

Ruhtinas Dimitri ja häntä ennen hänen veljensä ruhtinas Nikolai (1922-2014) olivat RFA:n puheenjohtajia ja yhdistyksen mukaan suvun päämiehiä. Heidän isänisänsä isänisä oli Nikolai I, eli yhteys hallinneeseen keisariin oli jo kaukainen, mutta suoraan alenevassa polvessa mieslinjaa pitkin kuitenkin.

Ruhtinas Dimitrin jälkeen RFA:n mukaan suvun päämiehen viitta siirtyi suuriruhtinatar Ksenian ja suuriruhtinas Aleksandrin pojanpojalle ruhtinas Andrew’lle (s. 1923), joka siis edustaa Mihail-haaraa.

Ruhtinas Andrew täytti 98 vuotta tammikuussa 2021, ja hänellä on kyllä kolme poikaa, mutta lapsenlapsia on vain yksi pojantytär. Andrew’n poikien jälkeen päämieheksi noussee hänen nuorempien veljiensä lapsia. Mihail-haaralla voi sanoa olevan ainakin vahva perustelu suvun päämiehen ja ”kruununperijän” asemaan.

Yllättävän monen Romanovin sukuhaaran mieslinja on jo katkennut tai uhkaa katketa. Vallankumouksen jälkeenkin syntyneistä Romanoveista aika moni jäi täysin lapsettomaksi, sai vain yhden lapsen tai ”vain” tyttäriä. Suoraan alenevan polven miespuolisia jälkeläisiä ei ole ainakaan yhtään liikaa.

Embed from Getty Images

Suuriruhtinatar Ksenia vanhimpien lastensa kanssa

Erimielinen sukuhaara

Kuten mainitsin aiemmin, Romanovien Aleksanterin sukuhaara on jakautunut useampaan alalinjaan Aleksanteri II:n jälkeläisten mukaan. Kuuluisin näistä on Vladimirin sukuhaara, joka on nimetty Aleksanteri II:n pojan suuriruhtinas Vladimirin (1847-1909) mukaan. Hän oli Nikolai II:n setä.

Vladimirin vanhin poika suuriruhtinas Kirill (1876-1938) nai serkkunsa Saksi-Coburg-Gothan prinsessa Victoria Melitan, josta tuli suuriruhtinatar Viktoria Fjodorovna. Kirill ja Viktoria sekä näiden kaksi tytärtä pakenivat vallankumousta Suomeen vuonna 1917, ja heidän ainut poikansa ruhtinas Vladimir (1917-1992) syntyi Porvoossa. Perhe asui Suomessa muutaman vuoden.

Suuriruhtinas Kirill julisti itsensä 1920-luvulla Venäjän kruunun suojelijaksi ja ”maanpaossa olevaksi keisariksi” sekä samalla suvun päämieheksi. Joidenkin lähteiden mukaan Kirill ei alkuun saanut kannatusta vallankumouksesta selvinneiden Romanovien keskuudessa, mutta toisaalta muu suku tunnusti ainakin aseman suvun johtajana.

Kirillin kuoleman jälkeen hänen poikansa suuriruhtinas Vladimir (1917-1992) oli keisarillisen kruunun suojelija ja suvun päämies. Kirillin kuoltua hänen tyttärensä suuriruhtinatar Maria Vladimirovna (s. 1953) omaksui isänsä roolin, mutta tässä kohtaa tuli kitkaa ja erimielisyyttä muiden Romanovien kanssa.

Maria käyttää itsestään myös arvonimeä hänen keisarillinen korkeutensa suuriruhtinatar Maria Vladimirovna, de jure hänen keisarillinen majesteettinsa Venäjän keisarinna. Hänen poikansa suuriruhtinas George (s. 1981) on hänen mukaansa tsarevitš, kruununperijä siis.

Nikolai II:n ja hänen poikansa ja veljiensä kuoltua suuriruhtinas Kirill oli Paavalin lakien mukaan laillinen seuraaja suvun päämieheksi ja ”kruunun suojelijaksi”, samoin Kirillin poika Vladimir. Mutta sitten soppa sakenee. RFA:n Romanovien mukaan Maria ei naisena voi periä kruunua/suvun johtajuutta, minkä lisäksi hänen vanhempiensa avioliiton statusta on kyseenalaistettu. Marian äiti prinsessa Leonida kuului ikivanhaan georgialaiseen hallitsijasukuun, joka ei kuitenkaan avioliiton aikaan ollut enää vallassa.

Maria puolestaan katsoo sukupuolestaan huolimatta olevansa ainoa mahdollinen perillinen isänsä jälkeen. Hänen mukaansa keisarihuoneeseen ei hänen ja hänen poikansa lisäksi kuulu ollenkaan muita jäseniä, sillä Marian mielestä muiden sukuhaarojen (käytännössä RFA:n Romanovien) avioliitot ovat olleet morganaattisia.

Vaikka hyväksyisi Marian Romanovien päämieheksi, niin miten on tulevaisuudessa hänen poikansa laita? Maria oli naimisissa Preussin prinssi Franz Wilhelmin kanssa, joten hänen poikansa George on kyllä syntynyt tasa-arvoisesta avioliitosta, mutta Paavalin lakien mukaan naislinjan jälkeläiset eivät ole mukana kruununperimyksessä.

Embed from Getty Images

Suuriruhtinatar Maria Vladimirovna, Romanovien kiistelty päämies ja ”Venäjän keisarinna de jure”

Kuka kruununtavoittelijoista on oikeassa?

Suuriruhtinas Kirillin kuoltua vuonna 1992 suku siis hajosi eri leireihin. RFA:n mielestä Maria ei ollut laillisesti kelvollinen perijä, joten Kirillin kuoltua ”kruunu” hyppäsi seuraavalle miespuoliselle kelvolliselle perillisille, eli Nikolai-haaraan kuuluneelle ruhtinas Nikolaille ja tämän jälkeen hänen veljelleen ruhtinas Dimitrille, jotka mainitsin jo aiemmin (ks. ruhtinas Andrew’n sukupuu).

Koska kummaltakaan ruhtinaalta ei jäänyt miespuolista perillistä, päämiehen viitta hyppäsi jälleen seuraavaan sukuhaaraan. RFA:n mukaan nykyinen päämies on Mihail-sukuhaaraan kuuluva ruhtinas Andrew, joka on siis isoäitinsä suuriruhtinatar Ksenian kautta Nikolai II:n siskonpojan poika, Aleksanteri III:n tyttärenpojan poika sekä isoisänsä suuriruhtinas Aleksandrin kautta Nikolai I:n pojanpojan pojanpoika.

Ruhtinas Andrew on tosiaan lähes 100-vuotias, ja hänen kuolemansa jälkeen elossa ei ole enää ketään muuta, joka täyttäisi Paavalien lakien kriteerit täydellisesti, eli olisi sekä säädyllisestä avioliitosta syntynyt että mieslinjan jälkeläinen. Andrew on ollut kolme kertaa naimisissa, eivätkä hänen vaimonsa ole olleet kuninkaallista tai aatelista verta. Hänen poikansa eivät siksi ole perimyskelpoisia, jos Paavalin lakeja tulkitaan tarkalleen.

Suuriruhtinatar Maria taas on viimeisten yleisesti tunnustettujen suvun päämiesten jälkeläinen, jonka äiti kuului vanhaan kuninkaalliseen sukuun ja jonka (ex-)puoliso kuului myös vanhaan kuninkaalliseen sukuun. Marialla vaikuttaa olevan jokseenkin vankka kannatus, ja esimerkiksi Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja on tunnustanut hänet keisarihuoneen johtajaksi.

Romanovien sukuseura on voimakkaasti kyseenalaistanut Marian väitteen ja myös esimerkiksi hänen oikeutensa käyttää suuriruhtinattaren arvonimeä. Sehän on Paavalin lakien mukaan vain keisarin lasten ja mieslinjan lastenlasten titteli, ja RFA:n mukaan Nikolai II:n sisko Olga oli viimeinen suuriruhtinatar. Nykyiset jäsenet ovat kaikki pelkästään ruhtinaita ja ruhtinattaria. Tässäkin vaikuttaa olevan tulkintakysymys: jos tunnustaa Marian isoisän suuriruhtinas Kirillin olleen ”keisari maanpaossa” (emperor in exile), niin sitten pojantyttärenä Maria luonnollisesti olisi suuriruhtinatar.

Lisäksi suvun johtajuutta ja ”kruunua” tavoittelee aktiivisesti myös suuriruhtinatar Marian serkku Leiningenin prinssi Karl Emich (ks. Marian sukupuu). Prinssi Karlin isoäiti suuriruhtinatar Maria Kirillovna oli Marian isän vanhempi sisko.

Prinssi Karlin väitteeseen on jokseenkin vaikea suhtautua vakavissaan, sillä prinssi puuhaa yhdessä venäläisen liikemiehen Anton Bakovin kanssa ”Romanov Empire” eli Romanovin imperiumi -nimistä kääpiövaltiota. Bakov on myös perustanut Venäjälle monarkistipuolueen, tosin en tiedä yhtään sen kannatuksesta. Prinssi Karl kääntyi vaimonsa kanssa ortodoksiksi vuonna 2013, ja hän tituleeraa itseään keisari Nikolai III:ksi.

Koko soppa on selitetty tiivistetysti tässä loistavassa UsefulCharts-kanavan videossa. Suosittelen katsomaan, sillä video tiivistää tämän postauksen sanoman hienosti. Video esittelee vielä muutaman muunkin mahdollisen vaihtoehdon suvun päämieheksi, mutta pidän niitä jo niin kaukaa haettuina, että jätin ne pois tästä artikkelista.

Ketä ehdokasta pitäisi sitten tukea? Suuriruhtinatar Marialla ja ruhtinas Andrew’lla on molemmilla hyvät perustelut, mutta prinssi Karl tuntuu jotenkin vitsiltä. Joka tapauksessa tilanne on se, että Paavalin lakeja täytyy miettiä tarkasti tulevaisuudessa. Kumpi kriteereistä on tärkeämpi: vaatimus kuninkaallisesta/aatelisesta avioliitosta vai perijän polveutuminen suvun mieslinjasta? Miten suvun kruununperimyslakeja pitää tulkita, kun koko dynastialta vedettiin matto jalkojen alta ja suku eli 1900-luvun hajaantuneena maanpaossa?

Oikeastihan kellään heistä ei ole valtakuntaa perittävänä. Sekä RFA:n että Marian sivuilla mainitaan, että jos monarkia joskus palautettaisiin Venäjälle, sen pitäisi tapahtua kansan tahdosta. Vaikea kuvitella, että Putin ja kumppanit sallisivat sellaista, mutta eihän sitä tiedä jos joskus Venäjä on uudelleen Neuvostoliiton romahtamisen kaltaisessa kriisissä ja vaihtaakin valtiomuotoa. En silti laskisi sen varaan.

Rooli nyky-Venäjällä

Romanovien nykyinen rooli liittyy lähinnä suvun ja maan historian kulttuuriperinnön vaalimiseen, mahdollisesti myös esimerkiksi jonkinlaiseen hyväntekeväisyystyöhön. En valitettavasti osaa sanoa, millainen Marian kansansuosio on tai onko Venäjällä vahvaa monarkia-aatetta.

Kaikilla nykyisillä Romanoveilla on jo muutama sukupolvi normaalia elämää takana – onhan vallankumouksestakin jo 100 vuotta aikaa. Romanoveja asuu ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa, ja he työskentelevät erilaisissa ammateissa. Osa on enemmän ja osa vähemmän tekemisissä nyky-Venäjän kanssa. Vuosituhannen taitteen molemmin puolin suku oli aktiivinen Nikolai II:n perheen jäännösten kunnollisen hautaamisen järjestämisessä sekä leskikeisarinna Maria Fjodorovnan uudelleenhautaamisessa Venäjälle miehensä Aleksanteri III:n viereen.

Embed from Getty Images

Yllä kuvassa: Nikolai II:n äiti leskikeisarinna Maria Fjodorovna säästyi vallankumoukselta ja asui loppuelämänsä kotimaassaan Tanskassa. Hän kuoli vuonna 1928 ja hänet haudattiin Roskildeen, Tanskan kuninkaallisten hautapaikkaan. Vuonna 2006 keisarinnan jäännökset siirrettiin juhlamenoin Pietariin ja laskettiin viimeiseen lepoon miehensä viereen. (Hän on muuten se isoäiti, jota Anastasia-piirretyssä yritetään vakuuttaa!)

Omaisuus meni suurimmaksi osaksi vallankumouksen yhteydessä, ja monet joutuivat myymään vähäisetkin arvoesineensä selviytyäkseen maanpaossa. Monet elivät kuninkaallisten sukulaistensa varassa.

Henkilökohtaisesti tunnustan kyllä tittelien käyttämisen ja sukuperinnön jatkamisen. Euroopassa monet ex-kuninkaalliset käyttävät niin kutsuttuja kohteliaisuustitteleitä, vaikka valtakuntaa ei enää olekaan. Kyllähän kuninkaallisharrastajat seuraavat Kreikankin kuningasperhettä, vaikka nämä eivät ole vallassa enää.

Sen sijaan en osaa esimerkiksi sanoa, miten muut hovit suhtautuvat Romanoveihin. Suvulla oli suhteita moniin eurooppalaisiin kuningashuoneisiin. Nykyiset Romanovit eivät kuitenkaan käsittääkseni ole mitenkään vakituisia vieraita nykyisten hallitsevien kuninkaallisten juhlissa. Maria ja hänen poikansa olivat kyllä vieraina esimerkiksi Monacon ruhtinasparin häissä vuonna 2011.

Embed from Getty Images

Pietarin Talvipalatsi oli keisariperheen koti

Listaan lopuksi vielä Suomea hallinneet Venäjän keisarit (suluissa heidän valtakautensa) ja heidän puolisonsa (suluissa keisarinnojen syntymänimi):

• Aleksanteri I (1809-1925), puoliso keisarinna Elisabet Aleksejevna (Badenin prinsessa Louise)
• Nikolai I (1825-1855), puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovna (Preussin prinsessa Charlotte)
• Aleksanteri II (1855-1881), puoliso keisarinna Maria Aleksandrovna (Hessen-Darmstadtin prinsessa Marie)
• Aleksanteri III (1881-1894), puoliso keisarinna Maria Fjodorovna (Tanskan prinsessa Dagmar)
• Nikolai II (1894-1917), puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovna (Hessenin ja Reinin prinsessa Alix)

Tässä tiivistelmäni Romanovin suvun historiasta ja nykytilanteesta! Nostan hattua vanhalle suvulle, joka dramaattisesta vallankumouksesta huolimatta on onnistunut ainakin jossain määrin yhdistymään uudestaan ja pitämään kiinni kulttuuriperinnöstään. Suvun päämiehen asemaan ei valitettavasti ole täysin yksiselitteistä vastausta. Nähtäväksi jää, löytävätkö sukuhaarat jonkinlaisen sovun tulevaisuudessa.

Artikkelin lähteinä on käytetty mm. seuraavia sivuja ja teoksia:

• Romanov Family Association
• Russian Imperial House (suuriruhtinatar Marian hovi)
• The Russian Legitimist (suuriruhtinatar Mariaa tukevien legitimistien sivu)
• Koivunen, E.(2014) Kuninkaalliset – valtaa ja vallattomuutta. Uudistettu laitos. Keuruu: Otava.
• Branches of the Russian Imperial Family, Wikipedia (listaus Romanovin suvun sukuhaaroista)

Julkaistu alun perin kesäkuussa 2016. Tekstiä, alaotsikoita ja kuvia muokattu tammikuussa 2021. Muut blogin Romanov-aiheiset postaukset löydät täältä.