Katalonian ja Espanjan välinen itsenäisyyskriisi on ollut viime viikkojen ajankohtaisimpia uutisaiheita. Katalonian autonomisen maakunnan välit Espanjan keskushallintoon ovat olleet viileät jo vuosia, ja poliittinen kitka kulminoitui viikko sitten sunnuntaina järjestettyyn kansanäänestykseen Katalonian itsenäisyydestä. Tiivistetysti kriisissä on kyse siitä, että 7,5 miljoonan asukkaan maakunta ei ole tyytyväinen asemaansa Espanjan valtiossa. Katalonialla on oma kielensä ja kulttuurinsa sekä vahva alueellinen identiteetti, minkä lisäksi se on Espanjan vauraimpia alueita, ja tietää sen itsekin. Välit keskushallintoon kärsivät erityisesti vuonna 2010, kun Katalonian laatima uusi perustuslaki maakunnan autonomialle kumottiin keskushallinnossa. Vuonna 2015 itsenäisyys oli epäsuorasti yksi Katalonian parlamenttivaalien pääteemoista, ja luvattu äänestys järjestettiin nyt. Espanja piti äänestystä laittomana ja pyrki estämään sen kovin ottein, ja äänestyspäivänä ei vältytty väkivallalta, kun Espanjan kansalliskaarti otti yhteen äänestäjien kanssa. Huono peliliike, sillä voimakeinojen käyttäminen vei sympatiat tietysti katalaanien puolelle. Viime tiistaina, muutama päivä äänestyksen jälkeen Espanjan kuningas Felipe piti kansalle televisiopuheen, joka herätti monissa ristiriitaisia tunteita.
Sovittelevan ja tilannetta rauhoittavan ulostulon sijaan kuningas Felipen puhe oli kova kannanotto. Alkuosa oli aikamoinen kylmä suihku Katalonian viranomaisille – Felipe syytti heitä systemaattisesta ja tietoisesta perustuslain halveksunnasta ja tuomitsi maakunnan johdon toimet vastuuttomiksi sekä tyrmäsi itsenäisyyspyrkimykset laittomina. Kuningas otti kantaa Espanjan yhtenäisyyden puolesta ja ilmaisi tukensa keskushallinnon toiminnalle. Kokonaisuudessaan kuningas kuvasi tilannetta vakavaksi ja vaaralliseksi demokratian kannalta. Lopuksi Felipe puhui hieman “perinteisemmin”, ja vetosi koko kansaan yhtenäisyyden puolesta. Kruunu on sitoutunut perustuslakiin ja demokratiaan, ja Felipe itse painottaa Espanjan yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta ja kaikkien kansalaisten välistä harmonian ja ymmärryksen ilmapiiriä. Alkuperäisversio on luettavissa kuningashuoneen nettisivuilla, englanninkielinen käännös löytyy esimerkiksi El País -lehden sivuilta (kääntäjä: María Luisa Rodríguez Tapia).
These are troubled times, but we will overcome them. These are very complicated times, but we will get through them. Because we believe in our country and we are proud of what we are. Because our democratic principles are solid and strong. And they are like this because they are based on the wishes of millions and millions of Spaniards who want a peaceful and free coexistence. That is how we have gradually built Spain in these last decades. And that is how we must go forward, with serenity and determination. On this road, in that improved Spain that we all desire, Catalonia will be there too. – Kuningas Felipe IV
Näin voimakas kannanotto monarkilta on harvinaista nykyajan Euroopassa ja puhuu tilanteen vakavuuden puolesta. 1900-luku pyyhkäisi mukanaan monta eurooppalaista kuningaskuntaa, ja jäljellä olevissa monarkioissa ollaan tarkkoja siitä, etteivät hallitsijat poistu omalta reviiriltään ja sotkeennu asioihin, jotka eivät kuulu heille. Monarkian suuri etu on siinä, että hallitsija pysyy poissa päivänpolitiikasta. Esimerkiksi kuningatar Elisabet ei antanut mitään vihjeitä omasta Brexit-kannastaan. Maasta ja lainsäädännöstä riippuen monarkilla voi olla valtuuksia joihinkin poliittisiin toimenpiteisiin, mutta usein valtuuksia ei käytetä tai monarkki toimii esimerkiksi pääministerin ehdotuksesta eikä suinkaan oman päänsä mukaan. Kuningas Felipen puhe tuntui enemmän presidentilliseltä jyrähdykseltä kuin monarkin puheelta kriisitilanteessa.
Vaikka puhe tuomitsikin Katalonian hallinnon toimet kovasanaisesti, linja sai myös kannatusta. Näin mittavassa ja kansainvälisestikin merkittävässä kriisissä hallitsija ei voi olla hiljaa ja ignoorata tilannetta, ja väliintulo on katsottu tarpeelliseksi. Vaikka tilanteesta olisi mitä mieltä, niin Katalonian järjestämä äänestys oli laiton ja he tiesivät sen itsekin. Kruunun täytyy tietysti seisoa perustuslain ja valtion yhtenäisyyden takana. Kataloniassakin monet ovat kuninkaan kanssa samaa mieltä, mutta hallitsijalta olisi kaivattu enemmän ymmärrystä tilanteelle ja jonkinlaista sovittelijan tai keskustelunavaajan roolia Espanjan ja Katalonian hallitusten välille. Kuningas Felipe puhuu katalaania, mutta puhe pidettiin espanjaksi. Esimerkiksi kielivalinta olisi voinut olla ystävällinen kädenojennus katalaaneille. Keskeisin kritiikki tuli siitä, että kuningas ei tuominnut kansalliskaartin väkivaltaa siviilejä kohtaan. Katalaanit ovat kuitenkin Espanjan kansalaisia, vaikka identifioisivat itsensä miten tahansa. Felipe ei selkeästi kannata itsenäistymispyrkimyksiä, eikä asemansa puolesta voikaan, mutta tarpeettoman väkivallan käytön moittiminen olisi ollut toivottavaa. Hovissa (ja/tai hallituksessa) on ehkä ajateltu, että nyt tarvitaan jyrkkä vastareaktio. Tärkeää on kuitenkin huomata, että kuningas ei syyttänyt kansalaisia, vaan tuomitsi nimenomaan Katalonian poliittisen johdon toiminnan.
Tulevaisuus näyttää, miten tilanne kehittyy ja pääsevätkö osapuolet sopuun Katalonian asemasta ja oikeuksista. Kuningas muistutti puheessaan, että Katalonian johto on myös Espanjan valtion korkein edustus maakunnassa. Kansainvälisessä lehdistössä arvellaan, että ainakin joitakin virkarikossyytteitä on tulossa. Loppuhuomautuksena todettakoon, että en ota aiheeseen poliittista kantaa tässä, postauksen tarkoitus on alleviivata, miten harvinainen tällainen väliintulo on nykymonarkilta.
Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos siitä! 🙂
Olen todella tyytyväinen, että Juan Carlos älysi luopua kruunusta poikansa hyväksi, sillä Felipe on ollut esimerkillinen kuningas. Mielestäni on myös hienoa, että hän uskaltaa olla erilainen ja uskaltaa ottaa kantaa asioihin.
Harmi kun en itse ole elänyt 70-80-luvuilla, mutta käsittääkseni Juan Carlosilla oli merkittävä rooli demokraattisen Espanjan kehittämisessä Francon jälkeen. Vanhuuden päivien skandaalit ovat antaneet luultavasti todellista huonomman kuvan hänestä. 🙂 Mutta oli ihan viisas liike luopua kruunusta, monarkian täytyy selviytyäkseen olla yleisölle mielenkiintoinen. Felipen nouseminen kuninkaaksi teki pesäeroa myös prinsessa Cristinan ja miehensä verosotkuihin.
Tuosta kuninkaan kantaaottavuudesta olen vähän eri mieltä. Nykyajan eurooppalaisissa perustuslaillisissa monarkioissa on perinteisesti pidetty aika hyvin kiinni koko järjestelmän ytimestä, eli siitä että monarkki ei puutu päivänpolitiikkaan. Ei tämä nyt vielä mitään rajoja ylittänyt, eihän Felipe käytännössä esim. määrännyt mitään toimenpiteitä, mutta hallitsijoiden neutraalius on ollut niin vahvasti oma standardinsa monarkian parissa, että puhe kuulosti sitä taustaa vasten todella kovasanaiselta. En tunne espanjalaista poliittista kulttuuria juurikaan, enkä ole huolissani että Felipe ylittäisi valtuuksiaan, mutta on aina kiinnostavaa ja yllättävää, kun joku hallitsija poikkeaa neutraaliudestaan näinkin paljon!