Suomen suuriruhtinattaret – viisi keisarinnaa Elisabet Aleksejevnasta Aleksandra Fjodorovnaan

Monarkia on iso osa historiaamme, ja näppituntumalta arvelen, että suomalaiset tietävät ja muistavat suuriruhtinaskunnan ajoista kohtuullisen hyvin. Suomalainen yhteiskunta koki paljon keskeisiä muutoksia ja otti harppauksia kohti nykyistä Suomea. Historiassa aina jotkut jäävät väistämättä vähemmälle huomiolle kuin toiset, ja siksi päätin Suomi 100 vuotta -teeman hengessä (hieman myöhässä tosin) nostaa esiin palan meidän kuninkaallista historiaamme. Esittelen viisi henkilöä suoraan Venäjän imperiumin huipulta – Suomen suuriruhtinattaret eli Venäjän keisarinnat vuosilta 1809-1917.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän imperiumin suuriruhtinaskunta, jollaisena se pysyi reilun vuosisadan aina vuoteen 1917. Ensimmäisen maailmansodan koettelemukset johtivat Venäjällä tunnetusti lopulta monarkian kaatumiseen, keisariperheen murhaan sekä Suomen itsenäistymiseen. Suuriruhtinaskuntaamme ehti kuitenkin hallita viisi keisariparia: Aleksanteri I ja Elisabet Aleksejevna, Nikolai I ja Alexandra Fjodorovna, Aleksanteri II ja Maria Aleksandrovna, Aleksanteri III ja Maria Fjodorovna sekä Nikolai II ja Alexandra Fjodorovna. Kun kirjoitan keisarinnoista, kyseessä on siis empress consort, eli keisarinnapuoliso. Venäjällä on ollut myös useita hallitsevia keisarinnoja (empress regnant), mutta heidän aikanaan Suomi oli vielä osa Ruotsia.
Suuriruhtinaskunnan ajan viidellä keisarinnalla oli paljon yhteistä keskenään. Kaikki tulivat läntisestä Euroopasta ja avioituivat nuorina Venäjän keisarilliseen hoviin. Kulttuuri, hovietiketti ja monarkin asema yhteiskunnassa poikkesivat paljon länsieurooppalaisesta tyylistä. Monien eurooppalaisten hallitsijoiden valtaoikeuksia oli jo kavennettu parlamenttien hyväksi, mutta Venäjällä hallitsija oli itsevaltias. Pienemmistä, vaatimattomimmista ja pääosin saksalaisista hoveista tulevien prinsessojen sopeutuminen elämään suuren imperiumin pääkaupungissa ei aina sujunut ongelmitta. Pietari sijaitsi myös kaukana Keski-Euroopasta. Avioituessaan nuori morsian jätti taakseen perheensä, kotimaansa, uskontonsa ja jopa nimensä. Vastineeksi sai aseman imperiumin huipulla.
Alla on listattuna kuvan kera perustiedot kaikista viidestä: nimi, kotimaa, syntymä- ja kuolinvuodet sekä puoliso ja perhe. Lähteenä on käytetty Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansallisbiografia-verkkojulkaisua. Artikkelit eivät ole vapaasti luettavissa, mutta esimerkiksi yliopistojen kirjastoista pääsee käsiksi niihin maksutta. Kuninkaallisista kirjoittaminen on välillä haastavaa, kun samat nimet ja tittelit pyörivät sukupolvesta toiseen, joten vastaan mielelläni kysymyksiin ja teen lisäselvennyksiä, jos jokin kohta jää epäselväksi.
Embed from Getty Images
Keisarinna Elisabet Aleksejevna

Pohjoismaiden hovien vuosidokumentit ja Norjan ja Tanskan uudenvuodenpuheet

Pohjoismaiden hoveista julkaistaan aina tammikuun alussa vuosidokumentit, joissa kerrataan kuningasperheiden vuoden kohokohdat. Aiempina vuosina olen nähnyt ainakin Ruotsin ja Norjan dokkarit hieman viiveellä Yle Areenassa, joten ei huolta, jos pohjoismaiset kielet eivät ole täysin hallussa, ohjelmat luultavasti ilmestyvät tekstityksen kanssa Ylelle myöhemmin tässä kuussa.
Ruotsin kuningashuoneesta kertova Året med Kungafamiljen on katsottavissa (ilman tekstitystä siis) SVT:llä, ja ohjelma on nähtävissä kesäkuun loppuun asti. Norjan Året med kongefamilien löytyy NRK:lta ilman poistumispäivää.
Tanskan dokumentti löytyy Youtubesta englanniksi tekstitettynä.
Uusivuosi on Tanskassa muutenkin upea, monipäiväinen juhla vastaanottoineen. Timanttisalonki ei valitettavasti kerennyt seurata juhlia juurikaan, mutta Hovikirjeenvaihtajalla on erinomainen postaus aiheesta. Kannattaa lukea, vuodenvaihde on Tanskan hovin suurin ja näyttävin vakituinen spektaakkeli. Kuninkaallisen perheen naiset ovat iltapuvuissa ja tiaroissa, miehillä on todella näyttävät sotilaspuvut hattuineen ja kaikilla on kunniamerkkinauhojen sijaan hieman harvemmin nähtävät kultaiset käädyt.
Ruotsissa kuningas pitää joulupuheen, ja siihen olikin linkki jo joulukoosteessa, kun taas Tanskassa ja Norjassa hallitsijoilla on tapana puhua kansalle uudenvuoden yhteydessä. Kuningatar Margareetan puheen (ilman teksteja) voi katsoa täältä hovin sivuilta, ja kuningas Haradin puhe löytyy täältä. Hovi on julkaissut Haraldin puheen tekstimuodossa norjaksi, mutta englanninkielistä versiota ei valitettavasti osunut silmiin kummastakaan.

Brittikuninkaallisten työmäärät 2017 – hieman parannusta työnjakoon, mutta miten brittihovi selviää tulevaisuudessa?

Vuosittaiset julkaisut brittikuninkaallisten työmääristä ilmestyivät joulun välipäivinä. Virallisten lukujen puutteessa vakituiseksi tavaksi on tullut käyttää brittiläisen herra Tim O’Donovanin keräämiä tilastoja. O’Donovan pitää harrastuksena kirjaa kuninkaallisen perheen aktiviteeteista ja on lähettänyt lukunsa The Times-lehdelle jo lähes 40 vuoden ajan. Tilastoja kokoavat myös muut yksityiset henkilöt, ja laskutavat vaihtelevat laskijasta riippuen, mutta kaikkien perustana on hovin ”kalenteri” Court Circular. Kalenteri ei kuitenkaan kerro kaikkea: toimistotyön ja muun kulisseissa tapahtuvan valmistelun määrää on mahdotonta lähteä arvioimaan. Kiinnostavimpia muiden keräämiä lukuja ovat The Royal Forums -palstan Iluvbertie-nimimerkin vuosittaiset laskelmat laajempien analyysien kanssa, ja tarkastelemme lyhyesti myös niitä.
Embed from Getty Images
Kuningatar, prinssi Charles ja prinsessa Anne
Alla olevaan taulukkoon olen koonnut O’Donovanin laskelmat Britannian kuninkaallisen perheen työtehtävien yhteismääristä vuosilta 2011-2017. Luvut synnyttävät joka vuosi runsaasti keskustelua, ja niiden tulkitsemiseen on yhtä monta tapaa kuin on tarkastelijoita. Tehtäviä voi jaotella erilaisiin kategorioihin, mutta niiden keskinäistä tärkeysjärjestystä tai vaikutusta on mahdotonta arvioida. Kuninkaallisilla on erilaiset roolit ja painotukset työkentässään. Perheen työmyyrillä, prinssi Charlesilla ja prinsessa Annella, on hyvin erilaiset kalenterit, vaikka tehtävien määrässä he ovat lähes tasoissa. Charlesin rooli kruununperijänä tarkoittaa enemmän virallisempia valtiollisia tapahtumia ja seremonioita sekä äitinsä avustamista.
Ulkomaanmatkat ovat yleensä ohjelmaltaan melko tiiviitä, ja niistä kertyy nopeasti kymmeniä työtehtäviä. Prinssi Williamin reilun vuorokauden kestänyt Suomen-vierailu sisälsi laskutavasta riippuen noin kymmenkunta ohjelmanumeroa. Työmäärät luontaisesti vaihtelevat vuosittain jonkin verran riippuen elämäntilanteesta, erilaisista juhlavuosista, yksittäisistä isommista projekteista ja muista seikoista. 2012 oli kuningatar Elisabetin valtakauden timanttivuosijuhla, joten ohjelmaa oli normaalia enemmän. Prinssi Andrew’n ympärillä pyörineet skandaalit laskivat lukua vuonna 2015, ja kreivitär Sophien valmistautuminen syksyn pyöräilyhaasteeseen (Skotlannista Lontooseen, yli 700 km) rokotti kreivittären muuta ohjelmaa vuonna 2016. Lisäksi rajanveto yksityisen ja kuninkaallisen työn välille saattaa olla hovillekin joskus epäselvää, ja viime vuonna keskustelua herätti prinssi Harryn Invictus Games -kisat ja niiden laskeminen työmääriin.

taulukko-gimp_171231

Kaikkiaan luvut kertovat siis paljon ja samalla eivät mitään. Hyvillä taustatiedoillakaan ei voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Aloitetaan nyt kuitenkin yleislausahduksella, että työskentelevän kuninkaallisen perheen ikärakenne painottuu vanhempaan väkeen. Tänäkin vuonna Iluvbertien mukaan 64% eli reilusti yli puolet kaikesta työstä teki eläkeiän ylittänyt perheenjäsen. Ahkerimpia olivat jälleen prinssi Charles ja prinsessa Anne. Varsinkin Anne ansaitsisi enemmän tunnustusta työstään – hänestä ei pidä meteliä lehdistö eikä hän itse, mutta silti prinsessa on vuosi toisensa jälkeen listan kärkipaikoilla. Heidän jälkeensä suurin saldo oli prinssi Andrew’lla, joka on skandaalivuosien jälkeen palannut kolmensadan tehtävän paremmalle puolelle.