Prinsessa Madeleine on umpikujassa kuninkaallisuuden kanssa – mitä prinsessaperheen pitäisi tehdä?

Ruotsin hovi ilmoitti muutama viikko sitten prinsessa Madeleinen perheineen muuttavan syksyllä Yhdysvaltoihin Floridaan. Kirjoitin uutisesta blogiin heti tuoreeltaan, mutta koin tarpeelliseksi ottaa asian uudelleen käsittelyyn, sillä uutinen on herättänyt monenlaisia reaktioita, ja keskustelu on kiinnostavasti liikkunut myös kuninkaallisen perheen jäsenten vapauksien ja velvollisuuksien ympärillä. Prinsessaperheestä on kovaa vauhtia tulossa ennakkotapaus, joka toimii jatkossa rajanvetona siinä, mitä Ruotsin kuningasperheen jäsen voi ja ei voi tehdä.
Prinsessa Madeleine on ollut koko 2010-luvun ajan yhtä suurta kysymysmerkkiä kansalle, mutta viime vuosina monille on tullut sellainen tunne, että prinsessa ei oikein itsekään tiedä, miten aikoo perheensä elämän järjestää. Toisessa päässä köyttä on Ruotsi ja kuninkaallisuus, toisessa päässä yksityisempi perhe-elämä ulkomailla. Madeleine on lähtökohtaisesti edelleen se ”luksusprinsessa”, joten hänen joka askeleensa arvioidaan ja tuomitaan huomattavasti kriittisemmin kuin sisarustensa. Prinsessaperhe on ajautunut tilanteeseen, jossa mikään, mitä he tekevät, ei oikein ole kansan mieleen. Miten tässä pitäisi sitten menetellä asuinpaikan, lasten ja titteleiden kanssa?
Kuva: Erika Gerdemark/Kungahuset.se

Kuva: Erika Gerdemark/Kungahuset.se

Madeleinen perhe on asunut Lontoossa syksystä 2015 asti, ja heidän ajateltiin vakiintuneen kaupunkiin. Uutinen Floridasta tuli monelle siis puun takaa, vaikka merkit olivat ilmassa, sillä pariskunta luopui vuokra-asunnostaan Lontoossa aiemmin tänä vuonna. Madeleine on kertonut haastatteluissa kaipaavansa kotimaata ja perhettään, ja prinsessaperheen on tulkittu olevan varmasti muuttamassa Ruotsiin jossain vaiheessa, vaikka tämä vaihtoehto ei selkeästi olisi Chrisin kannalta mieluisin tai toimivin. Tukholman puolesta on puhunut myös perustuslaki, joka edellyttää maan kruununperillisiltä ruotsalaista kasvatusta ja esimerkiksi täydellistä ruotsin kielen hallintaa. Tätä lakia on yleisesti tulkittu niin, että Madeleinen ja Chrisin on käytännössä pakko muuttaa Tukholmaan viimeistään sitten, kun esikoinen eli nyt 4-vuotias prinsessa Leonore aloittaa koulun. Lakia kruununperijöiden kasvatuksesta on viime aikaisten merkkien perusteella mahdollista tulkita myös hieman väljemmin, joten en yllättyisi ollenkaan, jos Leonore aloittaisi muutaman vuoden päästä ruotsalaisen koulun Floridassa tai missä perhe silloin asuukaan.
Muuttopäätös otettiin vastaan hyvin ristiriitaisin reaktioin. Toiset odottavat prinsessan luopuvan omasta ja lastensa perimysoikeudesta kruunuun, toiset taas ymmärtävät Madden tukalan tilanteen ja mahdollisia syitä muuttopäätöksen takana. Osa on asiasta hieman hämmentynyt, ja myönnän, etten itsekään osaa muodostaa tähän selkeää puolesta tai vastaan -näkemystä. Asiasta ovat kirjoittaneet mm. sekä Hovikirjeenvaihtaja että Kruunun vartija, ja jo näistä kahdesta kirjoituksesta näkee, että tunnelmat täällä yleisön puolella ovat hyvin jakautuneet.
Tehdään vielä kaksi asiaa selväksi. Ensinnäkin, prinsessa Madeleine ei saa ylläpitoa Ruotsin valtiolta. Tämä on hyvin yleinen väärinkäsitys, mutta tosiasiassa Madeleine saa korvauksen ainoastaan tekemistään edustustöistä. Chris on todennut haastatteluissakin olevansa perheen elättäjä, mikä asettaa tiettyjä vaatimuksia perheen asuinpaikalle. Se on sitten eri asia, auttaako kuningaspari lapsiaan yksityisistä varoistaan, mutta Madeleine ei siis elä leveästi Lontoossa tai Floridassa ruotsalaisten verorahoilla.
Toiseksi, prinsessa Madeleinea ei yksinkertaisesti tarvita Ruotsissa. Länsinaapurimme ei loppujen lopuksi ole kovin iso valtio. Kuningasperheen lapset ovat olleet viime vuosina yhtä putkea vanhempainvapailla, mutta pääsääntöisesti edes kruununprinsessa Victoriaa ei nähdä julkisuudessa joka päivä – saati sitten prinssi Carl Philipiä ja prinsessa Sofiaa. Kuningasparin vanhetessa Victorian ja Danielin työtehtävissä alkaa entisestään korostua tulevan hallitsijaparin rooli, mutta silloinkin prinssipari on heille aivan riittävä tuki. Kovasti kirjoitellaan, kuinka ruotsalaiset mielellään näkisivät prinsessan kotimaassa, mutta kylmä fakta on se, että kuninkaallista kokopäivätyötä ei Madeleinelle riittäisi Ruotsissa. Minusta prinsessan on paljon järkevämpää koittaa etsiä ura muualta, kuin olla väkisin Ruotsissa edustamassa vain harvakseltaan.
Embed from Getty Images
Osa kritiikistä kohdistuu lasten arvonimiin ja asemaan. Madeleine on asuinpaikastaan huolimatta aina ruotsalainen ja osa kuningasperhettä, mutta jos perhe pysyy ulkomailla, Ruotsin kuningashuoneessa on tulevaisuudessa joukko ulkomailla kasvaneita ”etäkuninkaallisia”. Olisiko jo Leonoren syntyessä pitänyt nähdä, mikä tilanne tulee olemaan tulevaisuudessa? Hovikirjeenvaihtaja selitti tuossa linkkaamassani postauksessa mielestäni hyvin sen, miksi Leonore, Nicolas ja Adrienne ovat prinsessoja ja prinssejä. Tilanne oli silloin hyvin erilainen kuin nyt, vaikka oli selvää, että mitään työkuninkaallisia Madeleinen lapsista ei koskaan tulisi.
Kun Madeleine meni naimisiin Chrisin kanssa ja sai Leonoren, kuningasperheessä oli Leonoren lisäksi vain yksi lapsi, kruununprinsessaparin tytär Estelle. Victorialla ja Danielilla ei ollut vielä toisesta lapsesta tietoakaan, ja Estelleäkin oli jo ehditty hieman odottaa. Lisäksi prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist eivät olleet edes kihloissa vielä, joten kruununperimyksen turvaamiseksi oli perusteltua antaa myös Leonorelle arvonimi ja herttuakunta. Sitten tietysti lapsia alkoi syntyä hoviin enemmänkin, ja syntyessään viidentenä perimysjärjestyksessä ollut Leonore on nyt kahdeksas. Nicolas ja Adrienne ovat isosiskon perässä yhdeksäs ja kymmenes. Kansainvälisesti vertailtunahan Ruotsin kuninkaallinen perhe ei ole mitenkään älyttömän iso – Tanskan perimysjärjestyksessä on yksitoista nimeä, Belgiassa viisitoista ja Alankomaissa kahdeksan. Britanniaa lukuunottamatta missään kuningashuoneessa ei kuitenkaan ole noin paljon työkuninkaallisia.
Embed from Getty Images
Prinsessa Madeleine ja Chris O’Neill ovat nyt jonkinlaisessa umpikujassa. Ruotsi ei selvästi ole Chrisin paikka, ja Madeleinella ei ole Ruotsissa mitään tekemistä. Muutto prinsessan kotimaahan saisi alkuun ehkä kiitosta, kunnes aletaan puhua taas veronmaksajien rahoista ja kuninkaallisten työmääristä. Jos perhe asuu ulkomailla, kritiikkiä tulee lasten asemasta ja siitä, ettei prinsessa halua tehdä töitä kotimaan eteen. Madeleine on kuvaillut itseään ujoksi, eikä prinsessa selvästi viihdy julkisuudessa niin hyvin kuin bileprinsessan maine antaisi ymmärtää. Ruotsissa Madeleine tuskin koskaan on vakavasti otettava aikuinen, joten voiko häntä syyttää siitä, että kotimaan piirit eivät houkuttele?
Lisäksi mietin, mitä asuminen Tukholmassa muuttaisi? Leonore, Nicolas ja Adrienne eivät ole sen lähempänä kruunua tai kuninkaallista uraa, vaikka he kasvaisivatkin Ruotsissa. He voivat joka tapauksessa tulevaisuudessa osallistua isompiin tilaisuuksiin tarpeen mukaan. Mutta nyt aletaan mennä asian ytimeen, johon ei ole helppoja ratkaisuja. Miten sitova ja velvollinen kuninkaallinen arvonimi on? Jos kyseinen kuninkaallinen ei kuitenkaan saa ylläpitoa ja siten ei ole rahareikä hoville, onko se niin kamalaa, jos ei asukaan Ruotsissa? Lukemattomat muut kuninkaalliset asuvat kotimaan ulkopuolella ja käyvät edustamassa silloin tällöin isommissa tilaisuuksissa tarpeen mukaan. Eikö se ole ihan hyväkin, että osa kasvaneesta kuningasperheestä hakeutuu ihan vapaaehtoisesti hovielämän ulkopuolelle?
Belgiassa on hieman samankaltainen tilanne. Ex-kuningas Albertilla ja kuningatar Paolalla on kolme lasta, joiden kaikkien lapset ovat Belgian prinssejä ja prinsessoja. Nykyisen kuningas Philippen sisaren, prinsessa Astridin lapsilla ei belgialaisia arvonimiä ollut syntyessään. Maan kruununperimyslaki muutettiin sukupuolineutraaliksi 90-luvun alussa, jolloin myös Astrid sai paikan perimysjärjestyksessä, ja samalla hänen lapsensa saivat belgialaiset tittelit. Ratkaisuun saattoi vaikuttaa se, että lapsilla oli jo entuudestaan isänsä puolelta epäviralliset kohteliaisuustittelit. Joissain maissa on nähty ihan vastakkaisia esimerkkejä; esimerkiksi Britanniassa tunnetusti prinssi Edward ja kreivitär Sophie eivät halunneet lapsilleen kuninkaallisia arvonimiä. Samoin Norjassa prinsessa Märtha Louise etäännytti itsensä kuningashuoneesta 2000-luvun alussa keskittyäkseen omaan yritystoimintaansa, eikä prinsessan lapsilla ole arvonimiä, vaikka he ovat mukana kruununperimysjärjestyksessä. Tosin Märtha Louise ei ole ehkä täysin vertailukelpoinen tapaus, sillä enkelikoulujen pitäminen on hieman erilainen syy luopua arvonimestään kuin ulkomailla asuminen.
Embed from Getty Images
Norjan prinsessa Märtha Louise luopui aikoinaan HKK-arvonimestään, eikä hänen lapsillaan ole titteleitä
Kyse taitaa lopulta olla siitä, miltä asiat näyttävät. Vaikka Madeleine ja hänen lapsensa eivät saa valtiollista ylläpitoa, liian suuri kuningasperhe ja kokonainen perhe etäjäseniä jossain ulkomailla ei näytä hyvältä. Nyt jälkiviisaana voi sanoa, että Madeleinen ja Chrisin olisi kannattanut ehkä ottaa mallia prinssi Edwardista ja prinsessa Annesta, mutta kun tittelit nyt kerran on, niin niiden poisottaminen yhtäkkiä olisi melko kyseenalaista ja todella epäjohdonmukaista toimintaa hovin ja kuninkaan suunnasta. Vaikka tilanne on kieltämättä hieman kummallinen ja uudenlainen, niin en jotenkin silti osaa alkaa vaatia Madeleinelta kruununperimysoikeudesta luopumista. Asuinpaikka on minusta huono mittari, sillä sitä voi aina muuttaa, eikä se oikeastaan kerro vielä mitään siitä, kuinka ruotsalaisiksi lapset kasvavat. Tittelien antaminen hallitsijan lapsenlapsille on ollut perinteinen rajanveto, mutta modernissa maailmassa tämäkin voi olla jatkossa liian leveä rajaus. Yleisesti on tiedossa, että läheskään kaikki prinssit ja prinsessat eivät aikuisina tule elämään valtion kassasta, vaan saavat luoda oman uransa ja Madeleinen tavoin edustaa isoimmissa ja tärkeimmissä tilaisuuksissa.
Arvonimien rajaaminen pelkästään suorien kruununperijöiden lapsille on omalla tavallaan taas ongelmallista. Elämä on arvaamatonta, ja siksi se kruununperimysjärjestys on lailla määritelty – onnettomuuden, sairauden, lapsettomuuden, kruunusta luopumisen jne. sattuessa tiedetään aina, kuka on seuraavana listalla. Mitä jos Victoria ei olisikaan saanut lapsia, ja Carl Philipin lapset olisi kasvatettu tiukan yksityisesti hovielämän ulkopuolella? Olen pitänyt hyvänä periaatteena sitä, että vanhemmilla on mahdollisuus oman harkintansa mukaan toivoa, ettei lapsille tule arvonimiä. Monille tittelittömyys on ollut toimiva ratkaisu, varsinkin jos on ollut alusta asti selvää, että rooli kuninkaallisen perheen ytimestä ei ole mahdollinen. Nyt jälkiviisaana on tietysti helppo sanoa, miten olisi pitänyt toimia.
Embed from Getty Images
Madeleinen julkisuuskuvaan liittyy kiinteästi myös se, että hänen miehensä ei ole onnistunut sulattamaan ruotsalaisia puolelleen. Parin suhde on ikävällä tavalla kyseenalaistettu heti alusta alkaen. Osa on veikannut eroilmoitusta parin vuoden säteellä häistä. Osa taas sanoo, että Madeleinelle tuli kiire avioliittoon ennen petturi-exäänsä. Chrisiä pidetään yrmeänä ja kylmänä. Myönnetään, että Chris ei ole yhtä leppoisa ja sympaattinen kuin prinssi Daniel, mutta me emme päätä, keneen rakastumme. Madeleinen kohdalla puoliso tuntuu olevan yksi kohta listalla asioista, joissa prinsessa on tehnyt yleisön mielestä vääränlaisen valinnan.
Pariskunnan oletetuista talousongelmista on huhuttu nyt jonkin aikaa. Lehdistö on kirjoitellut, että Chrisin bisnekset eivät ole oikein lähteneet liikkeelle Lontoossa, minkä lisäksi he ovat esimerkiksi yrittäneet tuloksetta myydä Chrisin omistamaa huvilaa Floridassa. Muuttouutisesta pääteltiin, että pariskunta tekee selvän taloudellisen liikkeen ja muuttaa itse huvilaan. Vuokra-asunnosta luopuminen on luonnollisesti iso säästö. Nyt ruotsalaislehti Expressen on kuitenkin uutisoinut, että lehden lähteiden mukaan huvila on saatu myytyä 3,65 miljoonan dollarin hintaan, ja että uusi omistaja saa talon heti käyttöönsä. Ota tästä nyt sitten selvää, mikä on todellinen tilanne. 😀
Jos saisin toimia Madeleinen neuvonantajana, ehdottaisin hänelle mahdollisimman nopeaa paluuta äityslomalta töihin. Maineesta on hankala päästä eroon, ja jos perhe mahdollisesti jää pysyvästi rapakon taakse, olisi oikea työpaikka myös Madeleinen osalta kelvollinen syy. Parasta lääkettä kaikkiin luksusprinsessa-puheisiin olisi reipas työnteko, ja äidin perustaman säätiön työn jatkaminen olisi kunniakasta ulkomailla asuvalle prinsessalle. Madde tarvitsee vakavasti otettavan viran Childhoodista, ja mielellään selkeän oman vastuualueen. Muistaako kukaan edes, mitä hän on tähän asti tehnyt siellä?
Prinsessa Madeleine ja Chris O’Neill ovat liikkuvaista sorttia. Perhe on vaikeassa tilanteessa, jossa kuninkaallisuus, käytännöllisyys ja henkilökohtaiset toiveet repivät heitä selvästi eri suuntiin. Florida tuntuu kieltämättä siltä, että pariskunta toivoo pelaavansa hieman aikaa, mutta muuton todellisia syitä ja perheen tulevaisuudensuunnitelmia on mahdotonta päätellä. Miten Madeleinen pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s