Artikkelia päivitetty 8.3.2020. Julkaistu alun perin 20.8.2018. Prinsessa Beatricen ja Edoardo Mapelli Mozzin häitä odotellessa on hyvä hetki tehdä päivitetty tilannekatsaus Yorkin herttua prinssi Andrew’n perheen kuulumisiin. Andrew on Epstein-skandaalin takia toistaiseksi syrjässä edustustöistä, kuten kaikki varmasti tiedätte, joten Beatricen toukokuisia häitä valmistellaan hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin prinsessa Eugenien häitä toissa vuonna.
Yorkin siskokset ovat suurelle yleisölle vieraita, mutta häät tuovat paljon mediahuomiota koko perheelle. Puhutaan nyt siis hiukan prinssi Andrew’sta, herttuatar Sarahista, prinsessa Beatricesta ja prinsessa Eugeniesta. Yorkit ovat jotenkin kummallinen nelikko, ja on hyvin mielenkiintoista seurata, mitä heidän kanssaan tapahtuu, kenties jo ihan lähivuosina. Aloitetaan kuitenkin ihan perusasioista.
Yorkin herttua prinssi Andrew (s. 1960) on kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin kolmas lapsi ja toinen poika, joka syntyi kruununperimyksen kakkoseksi ”varaperijän” rooliin. Prinssi teki nuorena komean uran laivastossa ja palveli esimerkiksi Falklandin sodassa. Aktiivipalvelus sai jäädä vuonna 2001, jonka jälkeen Andrew siirtyi siviiliin. Kuninkaallisten tehtävien lisäksi hän toimi aiemmin mm. Britannian erityisedustajana kansainvälisen kaupan ja investointien parissa. Andrew’n hyväntekeväisyystyö on keskittynyt erityisesti koulutukseen, yrittäjyyteen, tieteeseen ja tekniikkaan. Viime syksyyn asti prinssi oli työkuninkaallinen, joka teki keskimäärin noin 360 työtehtävää vuosittain.
Prinssi Andrew avioitui vuonna 1986 Sarah ”Fergie” Fergusonin (s. 1959) kanssa. Sarah oli tavallisen perheen tytär; hänen isänsä teki pitkän uran armeijassa, ja kuninkaalliset piirit aukenivat hevospoolon kautta. Ronald Ferguson toimi pitkään prinssi Charlesin poolomanagerina, ja Andrew ja Sarah tapasivat toisensa lapsina. Hääpäivänä kuningatar Elisabet teki pojastaan herttuan, ja tuore aviopari tunnettiin siitä lähtien Yorkin herttuaparina. Alla kuvassa prinssi Andrew ja herttuatar Sarah vierailulla Kanadassa vuonna 1987.
Herttuapari sai kaksi tytärtä: Beatrice syntyi 1988 ja Eugenie 1990. Tyttäret ovat hallitsijan pojantyttärinä oikeutettuja kuninkaallisiin arvonimiin; he ovat valtakunnan prinsessoja ja hänen kuninkaallisia korkeuksiaan. Tuohon aikaan perinne ja ehkä myös vanhempien toiveet ohjasivat vielä noudattamaan perinteistä käytäntöä, mutta vain kymmenen vuotta myöhemmin Andrew’n nuorempi veli prinssi Edward päätyi toisenlaiseen ratkaisuun. Edwardin ja Sophien häiden yhteydessä ilmoitettiin, että heidän tulevia lapsiaan puhuteltaisiin kuninkaallisten arvonimien sijaan alemmilla jaarlien lapsista käytetyillä titteleillä. Jälkikäteen on mietitty, olisiko samanlainen menettely helpottanut myös Beatricen ja Eugenien elämää – siitä lisää myöhemmin tekstissä.
Prinssi Andrew oli laivastouran myötä pitkiä aikoja poissa kotoa, ja parin liitto alkoi ennen pitkää rakoilla. Myös herttuatar Sarahin saama mediahuomio oli usein aika säälimätöntä, vaikka alun perin herttuattaren kupliva luonne nähtiin tervetulleena väripilkkuna kuningashuoneeseen. Asumuserosta ilmoitettiin vuonna 1992, ja avioero astui voimaan neljä vuotta myöhemmin.
Sarah menetti avioeron myötä kuninkaallisen statuksensa, jolloin HKK Yorkin herttuatar muuttui muotoon Sarah, Yorkin herttuatar. Täällä blogissa käytän yleensä herttuatar Sarahia helppouden ja yhtenäisyyden vuoksi, mutta on kuitenkin hyvä huomata, että Sarahilla ei ole mitään omaa titteliä, vaan kyseessä on kuninkaallisesta ex-vaimosta käytettävä ”kohteliaisuustitteli”, jonka hän menettäisi jos avioituisi uudelleen. Käytännössä Sarah on arkipäiväisesti median ja kansan suussa edelleen Yorkin herttuatar, mikä on ollut hänelle hyvin kannattavaa.
Andrew tai Sarah eivät kumpikaan ole avioituneet uudelleen. ”Playboy-prinssiksi” kutsuttu Andrew on yhdistetty vuosien varrella useisiin eri naisiin, mutta välit Sarahiin ja tyttäriin ovat aina olleet lämpimät. He ovat jopa asuneet vuosikausia samassa talossa eron jälkeen! Beatrice ja Eugenie puhuvat molemmista vanhemmistaan aina hyvin arvostavasti, ja perhe on selvästi pysynyt hyvin kasassa.
Yorkin herttuaparin lämpimät välit on pistetty merkille julkisuudessa, ja heidän on jo pitkään arvuuteltu avioituvan uudelleen vielä jonain päivänä – eikä Sarah ole koskaan laittanut kunnolla stoppia huhulle. Näennäisenä esteenä on pidetty prinssi Philipiä, joka ei yleisen käsityksen mukaan voi sietää entistä miniäänsä. Kuitenkin prinsessa Eugenien häät vuonna 2018 olivat samalla myös Philipin ja Sarahin suuri ”jälleennäkeminen”, joten ehkä aika on tehnyt tehtävänsä.
Kuningatar Elisabet sen sijaan on pysynyt ystävällisissä väleissä, ja Sarah on kutsuttu useasti Balmoralin linnaan. Toisaalta myös prinssi Charlesin huhutaan suhtautuvan isänsä tavoin nihkeästi Sarahiin, ja ymmärrän kyllä miksi. Charlesilla on valtakaudelleen ihan tarpeeksi haastetta jo nyt, ilman ylimääräistä York-sähellystä. Williamin ja Katen häihin vuonna 2011 Sarahia ei kutsuttu, mutta Harryn ja Meghanin häät olivat hänen suuri paluunsa kuninkaallisen perheen seuraan juuri ennen oman tyttären häitä.
Andrew on nykyisin kruununperimyksessä kahdeksantena, eikä täten tarvitse kuningattaren hyväksyntää avioliitolleen. En silti usko, että vanhempiensa kultapoikana pidetty Andrew avioituisi ilman äitinsä siunausta. Huhut Yorkien yhteenpaluusta ovat kuitenkin kiihtyneet viime vuosina, ja tyttärien häiden yhteydessä ex-parin yhtenäinen julkisuuskuva on vain vahvistunut. Tilanne on erikoinen, sillä he todella asuvat kumpikin edelleen Royal Lodgessa Windsorissa, eikä kummallakaan ole ollut viime vuosina uusia kumppaneita julkisuudessa. Erosta on jo pian 25 vuotta. Joku liima tai molemminpuolinen hyöty heidät selvästi pitää yhdessä. 😀
Heidän virallinen yhteenpaluunsa tai uudelleen avioitumisensa olisi todella harvinainen tilanne. En kuitenkaan odota henkeä pidätellen, koska jotenkin tuntuu myös siltä, että se ei välttämättä olisi hyvä idea. Lisäksi Andrew’n täytyy nyt odotella Epstein-tapauksen tuloksia, mikä voi kestää vuosia.
Prinssi Andrew’n nuoruuden charmi lienee karissut samalla kun asema kruununperimyksessä on muuttunut, sillä entisen hurmuriprinssin tekemisistä ei juuri pidetä meteliä, paitsi silloin kun hän on kohun keskiössä. Uusi sukupolvi on ottanut paikkansa hovissa ja valokeilassa. Andrew’sta on myös tullut kohujen myötä suorastaan oppikirjaesimerkki perinteisistä valtarakenteista, joista valkoiset etuoikeutetut miehet hyötyvät. Herttuatar Sarah puolestaan oli minusta jonkin aikaa ”kunnolla” ennen Sussexien ja prinsessa Eugenien häitä, mutta nyt taas Epstein-tapauksen myötä minulle on iskenyt muutaman kerran todellinen myötähäpeä hänen kommenteistaan.
Ja kohujahan tällä pariskunnalla riittää. Sarahin velkoja on puitu useaan otteeseen julkisuudessa, ja vuonna 2010 syntyi valtava skandaali, kun Sarahin uutisoitiin kaupanneen pääsyä tuolloin kansainvälisen kaupan erityisedustajana toimineen prinssi Andrew’n puheille tähtitieteelliseen hintaan. Ostaja oli todellisuudessa toimittaja peitetehtävässä. Muutama vuosi myöhemmin Turkki antoi herttuattaresta kansainvälisen pidätysmääräyksen tämän salakuvattua matkallaan paikallisen orpokodin toimintaa. Vuonna 2011 Sarah myönsi Jeffrey Epsteinin maksaneen herttuattaren velkoja 15 000 £ edestä. Tämä Epstein-yhteyshän koitui sitten lopulta Andrew’n kohtaloksi, mutta siitä puhetta hiukan alempana tekstissä.
Herttuatar on toki ollut myös toimelias – hän on mm. kirjailija ja elokuvatuottaja, ja hän on toiminut esim. Painonvartijoiden keulakuvana, tehnyt tv-esiintymisiä ja käy puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa. Sarah harjoittaa myös aktiivisesti hyväntekeväisyyttä.
Sarahia ehkä pidetään vähän hölmönä ja ”rahvaanomaisena”, mutta vakavammat skandaalit ovat koskeneet prinssi Andrew’ta. Yorkien ystävyys lapsiprostituutiosta tuomitun Epsteinin kanssa oli kyseenalaistettiin jo 10 vuotta sitten, mutta prinssin kujanjuoksu alkoi todella Epsteinin tehtyä itsemurhan viime vuonna. Nyt alkuvuodesta 2020 julkisuuteen on tullut tietoja, että prinssi ei ole ollut yhteistyöhalukas tapausta tutkivan FBI:n suuntaan. Ei varsinaisesti tullut yllätyksenä.
Sarahin rooli jutussa vaikuttaa ainakin nykyisten tietojen mukaan pieneltä. Sarahilla on kuitenkin ainakin minun makuuni yliampuva tapa kehua ja puolustaa perhettään julkisuudessa. Joskus olisi viisasta olla hiljaa. Andrew’ta ei tietenkään ole vielä tuomittu mistään, mutta syytökset eivät selvästi myöskään ole perättömiä. Tässä kontekstissa on vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka kuittaa tällaisen seksuaalirikosvyyhdin ”hölynpölynä” ja katsoo tarpeelliseksi hehkuttaa ex-miestään ”parhaaksi tuntemakseen mieheksi”, kun kyseinen prinssi on potentiaalisesti sekaantunut alaikäisten hyväksikäyttöön.
Epstein-skandaalin lisäksi prinssi Andrew’ta on syytetty useampaan kertaan liian läheisistä väleistä tiettyjen Lähi-idän maiden johtajien kanssa, ja hänen nimensä on vedetty mukaan mm. korruptio- ja asekauppakohuihin. Lisäksi prinssiä on kritisoitu veronmaksajien rahojen tuhlaamisesta mm. lyhyisiin helikopteri- ja lentomatkoihin. Maine playboy-prinssinä tuntuu suorastaan harmittomalta näiden asioiden rinnalla.
Koko Yorkin perhe on jotenkin oudossa tilanteessa brittimonarkiassa. Kaikki kuninkaalliset saavat omat tahransa julkisuudessa, mutta Andrew’n imago ei minusta ole enää pelastettavissa. Tilannetta ei paranna se, että prinssi on kuningattaren suojeluksessa onnistunut välttelemään Epstein-skandaalin seurauksia ensin lähes vuosikymmenen. Poliitikkoja ja virkamiehiä on joutunut eroamaan vähemmästäkin.
Beatricea ja Eugeniea on puolestaan vaivannut väliinputoajien rooli, jossa siskoksilla on kuninkaalliset tittelit, mutta ei kunnollista paikkaa monarkiassa. Sarah taas on ex-kuninkaallinen, joka on rikkonut luultavasti kaikenlaisia hyvän maun rajoja, mutta onnistunut silti jotenkin pysymään kiinni kuninkaallisen perheen imussa.
Yorkin perheen roolin odotetaan pienenevän entisestään prinssi Charlesin valtakauden myötä, ja prinssi Andrew’n toistaiseksi voimassa oleva hyllytys on jo vauhdittanut tätä kehitystä. Olen melko varma, että ilman kuningatar Elisabetia Andrew olisi laitettu tilille teoistaan jo kauan sitten. Ja tämä kuningattaren ja hovin tuki on yksi iso osa ongelmaa. Viime vuosina on herätty erityisesti naisten kokemaan seksuaaliseen ahdisteluun, ja hovi tuntuu jälleen kerran kivikautiselta instituutiolta suojellessaan viimeiseen asti keski-ikäistä rikasta ja etuoikeutettua valkoista miestä. Kuningattaren julkiset näyttäytymiset Andrew’n kanssa kohun keskellä saavat kyseenalaistamaan Elisabetin harkintakykyä, varsinkin kun prinssin kohtelua on verrattu prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin saaman tuen vähäisyyteen.
Lisäksi vielä Sussexien lähtö mutkistaa asioita: saattaisiko hovista yllättäen avautua ovi Yorkin prinsessoille? Siskokset ovat prinssi Williamin ja prinssi Harryn lisäksi kuningattaren lapsenlapsista ainoat, joilla on kuninkaalliset tittelit. Aika on ajanut ohi suuresta kuningashuoneesta, ja prinssi Charlesin ajaman ydinporukan trimmaamisen on odotettu osuvan nimenomaan Yorkin prinsessoihin, jotka ovat tulevaisuudessa ensin hallitsijan veljentyttäriä ja myöhemmin sitä seuraavan hallitsijan serkkuja.
Beatrice ja Eugenie ovat kuitenkin sukupolvensa ainoat syntyperäiset prinsessat, ja Sussexien lähdön myötä minusta luonnollisimmat korvaajat Harrylle ja Meghanille. Prinssi William ja herttuatar Catherine ovat nyt Windsorien ainoat alle 50-vuotiaat edustuskuninkaalliset. Hovista ei ole ilmoitettu mitään, ja asiassa on paljon pohdittavaa, mutta en yllättyisi, jos Beatrice tai Eugenie (tai molemmat) ottaisivat tulevaisuudessa virallisemman roolin. Prinsessa Annen ja prinssi Edwardin lapset eivät tule kysymykseen; he eivät ole kuninkaallisia ja Edwardin lapset ovat lisäksi vielä alaikäisiä.
Nuorempi sisko Eugenie työskentelee kokopäiväisesti taidealalla lontoolaisessa galleriassa, ja prinsessa on naimisissa pitkäaikaisen kumppaninsa Jack Brooksbankin kanssa. Eugenie ei tietääkseni ole ollut suurissa kohuissa, ja sekä työura että yksityiselämä näyttävät sujuvan prinsessatittelin kanssa.
31-vuotiaan Beatricen tilanne on hämärämpi. Epämääräiset tiedot lyhyistä työsuhteista ja vastaavasti uutisointi lukuisista lomamatkoista ovat valitettavasti kääntäneet vaakaa kohti tyhjäntoimittajan julkisuuskuvaa. Tässä ollaan taas tilanteessa, jossa kuninkaallinen ei todellisuudessa elä verorahoilla, mutta ei ole myöskään onnistunut luomaan selvää työuraa, mistä syntyy väistämättä negatiivista puhetta. Prinssi Andrew’n nettisivujen mukaan Beatrice työskentelee kokoaikaisesti liike-elämässä, mutta sen tarkempia tietoja ei ole. Vaakaa ei olisi vielä liian myöhäistä kääntää työkuninkaallisen uraa kohti. Beatricen yksityiselämässä ei ole tietääkseni ollut suuria kohuja, mitä nyt kihlaus Edoardon kanssa tuli melko nopeasti, vain noin vuoden seurustelun jälkeen.
Siskosten kohdalla täytyy ikävä kyllä miettiä myös heidän vanhempiensa maineen tuomaa painolastia, vaikka tyttäret ovatkin syyttömiä vanhempiensa toilailuihin. Voi olla, että hovissa selviydytään tulevaisuudessa mieluummin kokonaan ilman Yorkeja. Voi myös hyvin olla, että suhteellisen matalan profiilin elämään tottuneet siskokset eivät ehkä haluaisikaan jättää omia töitään, vaikka paikka edustuskuninkaallisena olisi auki. Varsinkaan nähtyään, millaista median kanssa eläminen on ollut heidän äidilleen, prinsessa Dianalle sekä Katelle ja Meghanille. Olen silti sitä mieltä, että prinsessoissa olisi paljon potentiaalia juuri nyt, sillä Windsoreita vaivaa työtaakan kasautuminen eläkeikäisten harteille.
Ilman työkuninkaallisen statustakin prinsessat ovat silti kuninkaallisia, osa monarkian kasvoja ja julkisen kiinnostuksen kohteita. He osallistuvat perhetilaisuuksiin sukunsa kanssa ja harjoittavat myös hyväntekeväisyyttä päivätöidensä ohella. Vakituisten yhteistyötahojen lisäksi molemmat ovat osallistuneet esimerkiksi erilaisiin varainkeruutempauksiin, kuten Lontoon maratoniin ja Nightrider-pyöräilyhaasteeseen. Prinsessa Beatrice kiipesi Alppien Mont Blancille osana varainkeruukampanjaa vuonna 2012.
Beatrice on äitinsä perustaman, köyhien maiden lasten ja naisten koulutusta tukevan Children in Crisis -säätiön lähettiläs, ja monet muutkin hänen yhteistyötahoistaan liittyvät lasten hyvinvointiin. Eugenie on esimerkiksi aasiannorsujen asioita ajavan Elephant Familyn suojelija sekä merten suojelemiseen keskittyvän Project 0:n lähettiläs. Molemmat prinsessat ovat myös ammentaneet omista kokemuksistaan; lukihäiriöstä kärsivä Beatrice on Helen Arkell Dyslexia Centerin suojelija, ja lapsena skolioosihoidot läpikäynyt Eugenie puolestaan tukee nyt muita saman vaivan kanssa taistelevia. Molemmat prinsessat ovat myös äitinsä tavoin Teenage Cancer Trustin suojelijoita.
Beatrice ja Eugenie antoivat ennen Eugenien häitä haastattelun Vogue-muotilehdelle. Siskokset kertoivat tuolloin läheisestä sisarussuhteestaa, elämästään kuninkaallisen ja tavallisen välimaastossa ja tietysti Eugenien ja Jackin häistä.
Beatricen ja Edoardon häät vietetään selvästi pienimuotoisemmin kuin Eugenien ja Jackin, joten en tiedä miten paljon voi puhua ”parrasvaloista”. Palstatilaa on kuitenkin luvassa epäilemättä koko perheelle kevään aikana. Toivon sydämestäni, että Beatricen ja Edoardon hääpäivä ei jää vanhempien skandaalien varjoon, ja että saamme edes kunnollisia kuvia Beatricesta tiarassa!