Kuninkaallinen viikonloppu Lontoossa – Windsorin linna ja tiaroja!

Fife tiara_6

Terveisiä Lontoosta! Takana on lyhyt, mutta intensiivinen kuninkaallisille omistettu viikonloppureissu. Tämä oli nimenomaan ”blogimatka”, syntymäpäivälahja minulta minulle. 😀 Ohjelmassa oli kaksi pääkohdetta: Windsorin linna ja Kensingtonin palatsi. Kerron tässä postauksessa hieman reissustani, ja esittelen Kensingtonissa näytteillä olleet upeat tiarat kuvien kanssa. Laitoin postauksen loppuun myös kuvagallerian ostoksistani. Kaikki postauksen kuvat ovat omiani, ethän käytä niitä ilman lupaa.

Kahden yön reissu oli tosiaan lyhyt, mutta kerkesin hyvin molempiin pääkohteisiini. Olen käynyt Lontoossa pari kertaa aiemminkin, joten kaupungin perusnähtävyydet ovat jo tuttuja, enkä käyttänyt niihin tällä kertaa aikaa ollenkaan. Saavuin sen verran myöhään lauantai-iltapäivällä perille, että ensimmäisen illan ohjelmaan kuului lähinnä syöminen ja ostoskierros Oxford Streetillä. Sunnuntai olikin varsinainen pääpäivä, ja lähdin aamulla kahdeksan jälkeen junalla kohti Windsoria.

Windsorin linna_3

Lontoosta vajaan 40 kilometrin päässä sijaitseva Windsor on pieni kaupunki, jonka keskellä on kuin oman pienen kaupunkinsa muodostava Windsorin linna. Linna on kuningatar Elisabetin viikonloppukoti, jota kuningattaren sanotaan pitävän varsinaisena kotinaan Buckinghamin palatsin sijaan. Asuinkäytön lisäksi Windsorilla on myös valtiollinen rooli, ja siellä on emännöity monia tärkeitä tapahtumia, kuten valtiovierailuja, kuninkaallisia häitä ja hautajaisia sekä esimerkiksi Sukkanauharitarikunnan tilaisuuksia. Tänä vuonnahan siellä on vietetty peräti kahdet häät – toukokuussa prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin, lokakuussa prinsessa Eugenien ja Jack Brooksbankin – joten koko kaupunki on paistatellut valokeilassa kuluneen vuoden. Häähumu ei loppunut edes Eugenien ja Jackin häihin, sillä lokakuun lopussa linnassa aukesi A Royal Wedding -näyttely, jonka vetonaulana toimii herttuatar Meghanin hääpuku tiaroineen päivineen.

Windsorin linna sijaitsee siis aivan kaupungin ytimessä. Linna on englanniksi Windsor Castle, eli nimenomaan linna eikä palatsi. Arkkitehtuuri viekin vierailijan kauas historiaan, paljon kauemmas kuin modernimmat Euroopan palatsit, joihin olemme tottuneet esimerkiksi Tukholmassa, Oslossa tai Lontoon Buckinghamissa. Sisätilat ovat Windsorissakin loisteliaan kuninkaallisesti sisustettu, mutta linna on silti aivan omaa luokkaansa. Muureja, harmaata kiveä, torneja, goottilainen Pyhän Yrjön kappeli… Linnaa on rakennettu vaiheittain, ja se on ikään kuin yhdistelmä goottilaista arkkitehtuuria, linnoitusmaisuutta sekä keskiaikaista kaupunkia. Windsor on aktiivikäytössä, minkä lisäksi vierailijat työllistävät oppaita, vartijoita ja esimerkiksi linnapuoteja, ja opasäänitteessä kehotettiinkin varomaan pihalla liikkuvia kulkuneuvoja.

Windsorin linnan tarina alkaa jo 1000-luvulta Vilhelm Valloittajan ajoista. Se on ollut hallitsijan käytössä 1100-luvun alusta asti, ja pitää hallussaan Euroopan pisimpään käytössä olleen linnan/palatsin paikkaa. Goottilaistyylinen Pyhän Yrjön kappeli on 1400-1500-luvuilta, ja linnan State Apartments eli valtiosalit ovat 1800-luvun alusta. Linnaa on siis rakennettu ja laajennettu pitkin historiaansa. Viimeisin suuri remontti tehtiin vuoden 1992 tulipalon jälkeen. Palossa tuhoutui iso osa linnan yläpihan rakennuksista, nimenomaan valtiosalit. Kuvamateriaalini ei ole häävöistä, ja valitettavasti kappelikin oli sunnuntaina kiinni vierailijoilta, mutta tästä nyt saa jonkinlaisen käsityksen, millaisesta paikasta puhutaan.

Windsorin linna_2

Lontoosta pääsee Windsoriin nopeiten junalla Paddingtonin asemalta. Windsoriin menijät jäävät pois Sloughin asemalla, ja hyppäävät pieneen jatkoyhteysjunaan, joka menee noin viidessä minuutissa Windsoriin. Yhteensä menomatka kesti noin 40 minuuttia, ja paluumatka oli varmaan noin 15-20 minuuttia lyhyempi, kun osuin sattumalta express-junaan. Sloughin ja Windsorin väliseen junaan ei tarvitse erillistä lippua. Lontoosta pääsee myös muilla kulkuneuvoilla, mutta Paddingtonin juna on nopein.

Windsorin linna_1

Vasemmalla Pyhän Yrjön kappelia, oikealla linnan muuria. Keskellä takana linnan pyöreä torni.

Valitettavasti linnan sisätiloissa on kuvauskielto, joten en saanut hääpuvusta kuvia. Meghanin häälook on kuitenkin käyty läpi blogissa aiemmin häiden yhteydessä, joten tuolta linkin takaa voi käydä muistelemassa puvun yksityiskohtia. Herttuatar on tullut tunneksi hyvin pelkistetystä tyylistään, ja hääpuku noudatti samaa kaavaa. Puku oli mielenkiintoinen livenä, sillä sen minimalistisuus oikein korostui mallinuken päällä. Vähän kärjistetysti sanottuna puku oli niin yksinkertainen, ettei siinä ollut mitään katsottavaa! 😀 Laadukasta ompelutyötä, huntua ja tiaraa on silti aina ilo ihailla. Kangas oli laadukas (sen verran osaan minäkin sanoa, vaikken tiedä mitään kankaista ja ompelusta), muistaakseni aika himmeä ja paksuhkon oloinen. Toinen seikka, johon kiinnitin erityistä huomiota, oli puvun koko. Se oli suorastaan miniatyyrinen, eli Meghan on todella pikkiriikkinen ja siro rakenteeltaan. Häissähän puku oli selvästi vielä vähän liian iso Meghanille, luultavasti viime hetken stressilaihtumisen myötä. Kaiken kaikkiaan puku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin taidokas luomus. Äärimmäisen simppeli, mutta silti näyttävä, eikä tippaakaan tylsä.

Huntu sen sijaan tuntui livenä aivan tajuttoman pitkältä niin pienen ja yksinkertaisen puvun perässä. Oli mukavaa nähdä hunnun kauniit kukkakirjailut, sillä ne eivät oikein välity television ja kauempaa otettujen lehtikuvien kautta. Hunnun reunoihinhan oli siis kirjailtu jokaisen Kansainyhteisömaan kansalliskukka sekä muutama herttuattaren henkilökohtainen suosikkikukka. Tv ja kuvat selvästi hämäävät mittasuhteissa, sillä yllättäen häätiara näytti sitten yllättävän pieneltä. Kyllähän minä tiedän, etteivät keskivertotiarat ole mitään jättiläisiä, mutta kuningatar Maryn filigree-tiara (Queen Mary’s diamond bandeau tiara) näytti tosi matalalta ja pieneltä. Pisteet kuitenkin siitä, että tiara oikeasti oli paikalla! Jäin kaipaamaan häätiaroja Ruotsin kuninkaallisessa hääpukunäyttelyssä viime vuonna.

Päästyäni takaisin Lontooseen jatkoin matkaani Kensingtoniin, prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen kotipalatsiin, jossa William ja prinssi Harry viettivät nuoruutensa prinsessa Dianan kanssa. Hyde Parkin länsilaidalla sijaitseva Kensington tunnetaan myös kuningatar Viktorian lapsuudenkotina, ja meninkin palatsiin katsomaan kuningattaresta kertovaa Victoria Revealed -näyttelyä. Näyttely esitteli vain 18-vuotiaana valtaannousseen, eristyksissä kasvaneen kuningattaren elämää eri näkökulmista. Itse olen kiinnostunut kuninkaallisesta historiasta, joten näyttely oli todella mielenkiintoinen. Ja tästä päästään mielenkiintoisimpaan osaan!

Smaragditiara_1

Smaragditiara_3

Näyttelyssä oli esillä kolme tiaraa, joilla oli jonkinlainen kytkös kuningatar Viktoriaan. Kiinteimmin Viktoriaan liittyi timanteista ja smaragdeista tehty tiara (yllä), jonka prinssi Albert antoi vaimolleen lahjaksi vuonna 1845. Tiaran ylin kerros koostuu suurista, pyöröhiotuista smaragdeista, joita tukee eri mallisten timantti- ja smaragdirivien muodostuma perusta. Prinssi Albert suunnitteli tiaran itse, ja se on brittihistorian ainut tunnettu prinssipuolison kuningattarelleen suunnittelema tiara. Prinssi Albertilla oli selvästi lahjoja designiin – tiara on todella kaunis, ja 1800-luvun tarkkaa käsityötä ei voi kuin ihailla. Tiaran seurana on niin ikään Albertin suunnittelemat ja tiaraan sopivat kaulakoru, korvakorut sekä peräti 20 karaatin rintaneula.

Fife fringe tiara_2

Fife fringe tiara_1

Näytteillä oli myös kuningatar Viktorian pojantyttären, prinsessa Louisen fringe eli hapsutiara. Louise oli Viktorian vanhimman pojan, kuningas Edward VII:n ja tämän vaimon, kuningatar Alexandran vanhin tytär. Louise avioitui vuonna 1889 Fifen herttuan kanssa, ja tämä kaunis myös kaulakoruksi muuntuva hapsutiara oli vanhempien häälahja tyttärelleen. Hapsutiarat jäljittelevät venäläistä kokoshnik-tyyliä, joka tuli yleiseksi brittihovissa venäläisten sukukytkösten myötä. Itse tykkään fringe-tiaroista, ne ovat sellaisia aina kauniita perustiaroja, jotka sopivat monelle. Fringeissä ei yleensä ole kovin valtavia yksittäisiä kiviä, mutta aikamoisia timanttimuureja ne silti ovat, eli vähätellä ei voi.

Fife tiara_2

Näyttelyn kolmas tiara saattaa olla yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Tämä älyttömän kaunis timanttitiara oli edellä mainitun Fifen herttuan häälahja prinsessa Louiselle. Se on yksinkertaisesti upea. 😀 Sopivan tasapainoinen, eli ei liian piikikäs tai terävä, eikä mikään törrötä häiritsevästi. Tiara on kookas, mutta ei jättimäinen, ja siinä on todella kunnioitettavan kokoisia timantteja. Keskiosan roikkuvat päärynänmalliset timantit, joista suurimmat ovat 10 karaatin kokoisia, ovat varmasti häikäiseviä liikkeessa! Tiaran ylin kerros koostuu pyöreistä ja pisaranmallisista timanteista, jotka nekään eivät ole ihan pienimmistä päästä. Jos pitäisi valita yksi tiara omaan käyttöön loppuelämäksi, niin tämä voisi olla se. Malli on klassinen, ja sopii varmasti monenlaisen kampauksen kanssa. Lisäksi koko on juuri sopiva. Tiara on näyttävä, joten se ei kalpene muiden seurassa, mutta toisaalta se ei ole niin iso, etteikö sitä voisi käyttää myös pienemmissä tiaratilaisuuksissa. Eli et ole koskaan yli- tai alipukeutunut tällä tiaralla. Yksittäiset isot kivet tuovat arvokkuutta, prinsessa Louise oli kuitenkin kuninkaan vanhin tytär, arvonimeltään Princess Royal. Ja tämä on ainakin minusta vain niin käsittämättömän kaunis tiara, ettei tätä varmaan kyllästyisi koskaan katselemaan!

Fife tiara_5(2)

Fife tiara_7

Fife-tiaran upeaa käsityötä takaapäin kuvattuna. Tällaisia kuvia tiaroista ei näe usein, sillä julkisuudessa esiintyessään tiarat ovat luonnollisesti yleensä käytössä.

Fife tiara_9

Historic Royal Palaces julkaisi aiemmin videon tiarojen valmistelusta näyttelykuntoon

Siinä ne viikonlopun kuninkaallisimmat osat olivatkin. Kaikki blogia seuranneet varmasti jo tietävät, että olen jalokivien suuri ystävä, joten voitte vain kuvitella miten innoissani olin, kun sain kahteen päivään ympättyä yhteensä neljä tiaraa! Victoria Revealed -näyttelyn tiarat eivät valitettavasti ole kuninkaallisen perheen käytössä. Hapsu- ja smaragditiara ovat lainassa Fifen 3. herttuan jäämistöstä, ja Fife-tiara on  nykyisin valtion omaisuutta, mutta näyttelyn järjestevän Historic Royal Palaces -instituution hallinnassa. Britanniassa perintöveron voi korvata luovuttamalla valtiolle jonkun historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävän teoksen tai esineen. Toivon näkeväni tämän joskus vielä kuninkaallisen perheen käytössä, mutta epäilen suuresti, eli en odota hengitystä pidätellen.

Laitan tähän loppuun vielä kuvagallerian ostoksistani. Kartutin kuninkaallista kokoelmaani aika reippaasti, ja joitain kirjoja ostin tuplana lahjakäyttöön. Windsorista ja Kensingtonista molemmista hankin sellaiset opaskirjaset. Lisäksi kirjakaupasta löytyi herttuatar Meghanin syksyllä julkaistu ensimmäinen oma hyväntekeväisyysprojekti, eli Together-keittokirja, sekä prinssi Charlesin juhlavuoden kunniaksi kirjoitettu elämänkerta Charles At Seventy: Thoughts, Hopes and Dreams -elämänkerta. Kuninkaallisista lahjapuodeista tarttui mukaan myös Harryn ja Meghan – The Royal Wedding Book, kuningatar Elisabetin kahden vuoden takaisen 90-vuotispäivän kunniaksi tehty kuvakirja, Harryn että Eugenien häiden muistoastiaston keittiöpyyhkeet ja postikortteja. Saattaa olla, että tontut toivat myös jotain tulevaan jouluarvontaan liittyvää, joten kannattaa seurata blogia lähiviikkoina! 😉 Facebookissa jo kerroinkin hiljattain, että Timanttisalonkiin tulee myös ensimmäistä kertaa blogijoulukalenteri!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s