Luukku 23 – Ruotsin vaaleanpunaiset topaasikorut
Hyvää 75-vuotispäivää Ruotsin kuningatar Silvialle! Merkkipäivän kunniaksi säästin toiseksi viimeiseen luukkuun Ruotsin kuningasperheen fantastisen upeat topaasikorut, jotka on viimeisen reilun 40 vuoden aikana totuttu näkemään yksinomaan kuningatar Silvian käytössä. Korusetti on ollut jo vuosia henkilökohtaisen suosikkilistani kärjessä, tarvitseeko tätä edes perustella? Aivan tajuttoman kaunis setti!
Kuningatar Silvia ja topaasikorut virallisessa potretissa. Kuva: Anna-Lena Ahlström/Kungahuset.se
Mutu-tuntumalla sanoisin, että 1800-luvun alun korut taitavat olla vanhimpia kuninkaallisia yhä käytössä olevia koruja. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa huomattava osa kokoelmasta on ”vasta” 1900-luvun puolelta, mutta Ruotsista (ja myös Tanskasta ja Norjasta) löytyy paljon 200 vuoden takaisia kappaleita, kiitos kuningatar Josefinan perinnön. Myös nämä topaasikorut ovat peräisin 1800-luvun alusta, mutta tarina ei vie meitä tällä kertaa Ranskan keisarinna Josephinen luokse, vaan aivan toiseen keisarilliseen hoviin, eli Venäjälle. Korujen tarkasta alkuperästä liikkuu kahdenlaista tietoa. Se tiedetään, että topaasit olivat lahja keisari Paavali I:n tyttärelle suuriruhtinatar Maria Pavlovnalle, mutta ajankohta ja antaja ovat kinkkisempiä. Kyseessä on nyt muuten eri Maria Pavlovna kuin toissapäiväisessä Vladimir-tiaran tarinassa.
Ruotsin kuningashuoneen nettisivuilla on kerrottu, että keisari Paavali I tilasi korut tyttärelleen tämän avioituessa Saksi-Weimar-Eisenachin perintösuurherttua Karl Friedrichin kanssa vuonna 1804. Paitsi että Paavali I kuoli jo vuonna 1801, eli Maria Pavlovnan häiden aikaan vallassa oli hänen veljensä Aleksanteri I. Yhdessä keisarillisiin jalokiviin erikoistuneessa kirjassa taas kerrotaan, että korut olivat leskikeisarinna Maria Fjodorovnan (ei se Tanskan prinsessa Dagmar, vaan vanhempi Maria Fjodorovna) antama lahja Maria Pavlovnan toisen tyttären Augustan syntymän johdosta vuonna 1811. Häälahja kuulostaa ehkä vähän järkevämmältä, sillä onhan antaja voinut olla suuriruhtinattaren velikin. Toisaalta Venäjällä ei ujosteltu lahjojen kanssa, joten ne ovat voineet hyvin tulla myös leskikeisarinnalta.
Joka tapauksessa topaasit periytyivät äidiltä tyttärelle; Maria Pavlovnalta Augustalle, josta tuli avioliittonsa myötä Saksan keisarinna; Augustalta ainoalle tyttärelleen Louiselle, josta tuli Badenin suurherttuatar, ja Louiselta tyttärelleen Viktorialle, josta tuli Ruotsin kuningatar. Kuningatar Viktoria laittoi topaasit perhesäätiöön, ja ne ovat siitä asti pysyneet Ruotsin kuninkaallisten hallussa.
Kuningatar Viktoria peri topaasit vasta vanhemmalla iällä ja vetäydyttään hovielämästä, joten häntä ei koskaan kuvattu korujen kanssa. Topaaseja ovat käyttäneet molemmat Viktorian jälkeiset kuningattaret, Louise ja Silvia, ja prinsessoista kuningas Kaarle Kustaan äiti Sibylla ja kuninkaan sisar Christina nuorempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) tukiessaan isoisäänsä ja tuolloin vielä naimatonta veljeään edustustehtävissä. Silvian saavuttua korut ovat olleet kuningattaren käyttöön varattuja, minkä ymmärrän erittäin hyvin, sillä jopa laajassa Bernadotte-kokoelmassa nämä erottuvat edukseen.
Ensinnäkin, korut ovat todellakin ikivanhoja, ja kulkeneet monien kuninkaallisten perheiden läpi. Toisekseen, paruren kivet ovat aivan valtavia, eikä vaaleanpunainen taida muutenkaan olla ihan se yleisin väri topaaseille. Jättiläismäiset kivet on tietysti kehystetty näyttävästi ilmavilla timanttireunuksilla. Settiin kuuluu kaulakoru, pienempi pyöreä rintakoru sekä suurempi rintakoru, jossa on korvakoruiksi irrotettavia topaasiriipuksia. Englanniksi settiä kutsutaan demi-parureksi, koska siitä puuttuu tiara. Korujen design on kauniin klassinen ja itse tykkään tästä tyylistä, että korussa on vähän suuremmat linjat eikä loputtomasti rönsyileviä pieniä riipuksia, jotka peittävät koko dekolteen ja solisluut. Jos saisin valita yhden kaulakorun ruotsalaisten holvista sovitukseen, niin tämä olisi ehdottomasti minun valintani! 😀
Silvia käyttää topaaseja merkittävissä tilaisuuksissa, ja parittaa korut usein jättimäisen mutta kauniin Braganza-tiaran tai herkän ja siron Connaught-tiaran kanssa. Kuningattaren asu kruununprinsessa Victorian häissä vuonna 2010 on kaikkien aikojen Silvia-suosikkini – topaasit näyttävät yksinkertaisesti upeilta sointuvan iltapuvun ja Braganza-tiaran kanssa.
Meillä tuntuu olevan vähän sama maku, sillä minustakin yksi Silvian parhaimmista ja kuningattarimmista kokonaisuuksista koskaan on juuri tämä Vickanin ja Danielin häissä nähty.
Mä oon yleisesti klassisen ystävä ja aikamoinen harakka. Toki kaikista tyylilajeista niin pukujen kuin tiarojen suhteen löytyy aina jotain silmää miellyttävää, mutta esim. kuningatar Margareetan tyyli on ihan liian moderni ja överi mun makuun, kun taas Silvia on aika perusvarma onnistuja mun silmissä. Tämä kyseinen look on ihan täysi kymppi, en muuttaisi mitään!
Mutta kunnioitan kyllä oman tyylinsä löytäneitä, vaikka en asuille syttyisikään. Eihän Margareetaa, Maximaa ja vaikka Sonjaa voi kuin ihailla heidän saapuessaan paikalle aivan pokkana milloin missäkin viritelmässä. 😀