Luukku 24 – Kuningashuoneiden merkittävimmät tiarat
Hyvää joulua juuri sinulle ja tervetuloa viimeiseen luukkuun! <3 Timanttisalongin kuninkaallinen joulukalenteri on esitellyt jalokivitaidetta ympäri Eurooppaa, ja nyt on loppuhuipennuksen aika. Tänään käymme läpi eurooppalaisten kuningashuoneiden merkittävimmät tiarat, joten varoitan etukäteen, että postaus on aika pitkä!
Monet näistä tiaroista ovat oikeasti isoja, mutta koon ja karaattien lisäksi merkittävintä tiaraa etsiessä täytyy arvioida myös tiaran historiaa ja asemaa kuninkaallisen perheen kokoelmassa. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita tiararintamalla, ja toisilla kuningashuoneilla ei ole yhtäkään todellista jättitiaraa, kun taas toisten holvista löytyy useampia kriteerit täyttäviä aarteita. Kaikilla on kuitenkin joku erityinen kokoelman ehdoton kruunu. Aloitetaan pienemmästä päästä ja edetään jättiläisiä kohti.
Monacon ruhtinasperheen naisilla nähdään tiaroja vain harvakseltaan. Ruhtinatar Charlene ei ole sellaisessa vielä julkisesti esiintynyt, joten käännämme katseemme ruhtinas Albertin vanhempaan sisareen prinsessa Carolineen, jolle kaikki Grimaldien perintöjalokivet tuntuvat päätyneen. Monacon kokoelmasta löytyy heikosti tietoa, joten hyppään suoraan perheen merkittävimpään varmasti olemassa olevaan kappaleeseen – Cartierin valmistamaan Pearl Drop Tiaraan. Prinsessa Caroline on nähty julkisuudessa myös parissa isommassa tiarassa, mutta ne ovat olleet hänen miehensä Hannover-suvun omaisuutta, eivätkä siten kelpaa tähän listaukseen.
Pearl Drop Tiara koostuu platinaan ja valkokultaan istutetuista timanttisista kierrekuvioista ja helmiriipuksista. Se oli Polignacin kreivi Pierren häälahja vaimolleen Monacon prinsessa Charlottelle vuonna 1920; he olivat Albertin, Carolinen ja prinsessa Stéphanien isovanhemmat. Prinsessa Charlotte kuoli vuonna 1977, ja hänen on oletettu jättäneen tiaran suoraan pojantyttärelleen Carolinelle. Carolinellakaan sitä ei ole nähty kovin usein, tuo alla oleva kuvakin on yli 20 vuoden takaa. Tiaran omistajaksi on kuuleman mukaan näyttelyissä merkitty ruhtinas Albert tai ruhtinasperhe, eli täyttä varmuutta nykytilanteesta ei ole. Täytyy toivoa, että Caroline (tai Charlene) kaivaa sen esiin taas jossain vaiheessa, sillä tiara on todella kaunis!
Liechtensteinin ruhtinatasperheellä on harvoin tiaratilaisuuksia, ja vain kaksi tiaraa. Suurissa kuninkaallisissa juhlissa näemme nykyisin perintöruhtinasparia, ja Sophiella on yleensä joulukalenterissa aiemmin pikaisesti nähty Habsburg Fringe Tiara. Hapsutiara on arvioiden mukaan 1870-luvulta, ja tekijänä pidetään itävaltalaista Kochertia. Se oli alkujaan lahja Portugalin prinsessa Maria Theresalle, joka avioitui Itävallan arkkiherttua Karl Ludwigin kanssa vuonna 1873. Liechtensteiniin tiara päätyi arkkiherttuaparin tyttären prinsessa Elisabeth Amalien avioliiton myötä.
Tanskan kuningatar Margareetan kokoelma voisi olla suurempikin, mutta merkittävintä tiaraa kysyttäessä antaisin silti kaksi vastausta. Kruununjalokiviin kuuluva smaragdi-timanttitiara ei ole valtava, mutta sillä on historiaa ja erityisasema. Tiara oli kuningas Kristian VIII:n hopeahääpäivälahja vaimolleen kuningatar Caroline Amalielle vuonna 1840, mutta osa käytetyistä jalokivistä on peräti 1720-luvulta. Asema kruununjalokivinä tarkoittaa sitä, että tiara ei ole Margareetan yksityisomaisuutta, mutta hänellä on oikeus käyttää sitä milloin tahtoo. Tiaraa tai siihen kuuluvan setin muita osia ei myöskään saa viedä Tanskan ulkopuolelle, mikä rajaa käyttömahdollisuuksia ja tekee tiarasta vielä eksklusiivisemman. Tiara ja setti ovat C.M. Weisshauptin käsialaa.
Toinen vain kuningattaren käytössä oleva tiara on Pearl Poiré. Se on tehty arvioiden mukaan noin vuonna 1825 Preussin kuninkaan tyttärelle prinsessa Louiselle tämän avioituessa Alankomaiden kuninkaalliseen perheeseen, josta se seikkaili Ruotsin kautta Tanskaan perintönä. Kaunis helmiriipustiara on tyylillisesti sukua Walesin prinsessa Dianan ja Cambridgen herttuatar Catherinen tunnetuksi tekemälle Lover’s Knot -tiaralle. Pearl Poiré ei ole Margareetan yksityisomaisuutta, mutta se on perinteisesti varattu kulloisenkin kuningattaren käyttöön. Margareeta on käyttänyt tiaraa monissa isoissa tilaisuuksissa, ja sen voisi yhtä lailla nimetä Tanskan kokoelman merkittävimmäksi tiaraksi.
Tanskan kruununjalokiviin kuuluva smaragditiara on esillä pysyvästi Kööpenhaminassa Rosenborgin linnassa. Kannattaa käydä katsomassa, jos tulee tilaisuus! Kuva: Timanttisalonki
Alla sekä Pearl Poiré että smaragdititiara kuningatar Margareetalla. Smaragditiara on selvästi korkeampi, mutta muuten tiarat ovat merkitykseltään todella tasaväkisiä.
Belgia ei ole esiintynyt joulukalenterissa aikaisemmin, sillä kuningasperheen tiarakokoelma on todella pieni, eikä kuvia ei ole saatavilla kauhean hyvin. Kuningatar Mathildella on kuitenkin yksi isompi tiara, aina kuningattarelta kuningattarelle siirtyvä Nine Provinces Tiara. Art deco -tyylinen tiara oli Belgian kansan häälahja Ruotsin prinsessa Astridille tämän avioituessa tulevan kuningas Leopold III:n kanssa vuonna 1926. Alaosa koostuu kreikkalaisesta avainkuviosta, josta nousee piikkien päihin yksitoista suurta timanttia. Kuningatar Astrid lisäsi timanttien ympärille myöhemmin kaaret. Pelkkää alaosaa voi käyttää pantatiarana ja kaula- tai rannekoruna, mutta minusta se on kuitenkin parhaimmillaan täydessä muodossaan timanttikaarien kanssa. Tiaran on tehnyt belgialainen Van Veber.
Belgian kuningatar Mathilde Nine Provinces -tiarassa.
Kreikan kuninkaallisen perheen ykköstiaran paikka menee kuningatar Sofian timanttitiaralle. Kuningatar, syntyjään Preussin prinsessa Sofia, avioitui Kreikan tulevan kuningas Konstantin I:n kanssa vuonna 1889, ja tiara oli yleisen käsityksen mukaan Sofian äidin (ex-keisarinna Victoria, brittikuningatar Viktorian tytär), tai veljen keisari Vilhelm II:n antama häälahja. Nykyisen kuningatar Anne-Marien edeltäjä kuningatar Frederika luovutti leskeksi jäätyään miniälleen monia perhekalleuksia, mutta timanttitiaran hän piti itsellään. Tiara nähtiin Frederikalla julkisuudessa viimeisen kerran ennen monarkian kaatumista 60-luvun lopussa, mutta kun Frederikan kuoleman jälkeen (1981) tiara ei ilmestynyt Anne-Marien käyttöön vuosikymmeniin, perheen arveltiin kaikessa hiljaisuudessa myyneen sen. Kuningasperhe kuitenkin osallistui säännöllisesti tiaratilaisuuksiin, joten käyttömahdollisuuksia oli.
Sitten kruununprinsessa Marie-Chantal yllätti kaikki saapumalla tiarassa Tanskan Margareetan valtakauden 40-vuotisjuhliin vuonna 2012. Tiaran olemassaolo varmistui, mutta kysymyksiä heräsi vain lisää; miksi tiaraa ei oltu käytetty eli 40 vuoteen, ja miksi se oli nyt kruununprinsessalla eikä kuningattarella? Mahdollisia selityksiä on haettu epäselvistä perintökiemuroista, veroista ja henkilökohtaisesta mausta. Mukavaa kuitenkin, että tiaran tiedetään todella olevan perheen hallussa, nyt vain toivotaan sille lisää esiintymisiä! Malli on kaunis, ja sen massiivisuus pääsee kunnolla esiin kruununprinsessa Marie-Chantalin sileän hiustyylin kanssa. Kunniamaininta voidaan antaa aiemmin joulukalenterissa nähdylle smaragditiaralle, joka on kuningatar Anne-Marien tiarojen potentiaalisin big gun eli ”iso ase”.
Norjan kuningatar Sonjan ykköstiara on monien muiden pohjoismaisten kuninkaallisten korujen tavoin saapunut alun perin 1800-luvun alkupuolen Ranskasta Ruotsiin kuningatar Josefinan kautta. Norjaan tiara päätyi kruununprinsessa Märthan eli nykyisen kuningas Haraldin äidin kautta. Märtha ja tämän kolme lasta pakenivat toista maailmansotaa Yhdysvaltoihin vuonna 1940. Kruununprinsessan vanhemmat, Ruotsin prinssi Carl ja prinsessa Ingeborg, antoivat smaragditiaran tyttärensä mukaan siltä varalta, että perhe ei voisikaan palata enää Norjaan tai tarvitsisi muuten rahaa. Sota päättyi viisi vuotta myöhemmin, ja Märtha lapsineen pääsi onnellisesti palaamaan kotimaahansa smaragdien kanssa. Tiara on pysynyt Norjassa siitä asti, ja nykypäivänä se on kuningatar Sonjan suosikki erityistilaisuuksiin.
Norjan smaragditiara ja setin muita koruja kuningatar Sonjalla. Kuva: Jørgen Gomnæs/Det kongelige hoff
Espanjan kuningasperheen jättitiara Fleur de Lys (ranskanlilja) tunnetaan myös espanjankielisellä lempinimellä La Buena, ”se hyvä”. Kuningatar Victoria Eugenie ”Ena” sai tiaran häälahjaksi sulhaseltaan kuningas Alfonso XIII:ltä vuonna 1906. Ansorenan tekemä tiara koostuu platinaan istutetuista timanteista, ja siinä on kolme isompaa ranskanliljakuviota erilaisten kierrekuvioiden ympäröimänä. Lilja on Espanjan Bourbon-hallitsijasuvun symboli. Tiara kuuluu kuningatar Enan listaamiin kuningattarelta kuningattarelle siirtyviin perintökoruihin, joten kuningatar Sofia siirsi tiaran miniälleen Letizialle miehensä kuningas Juan Carlosin luovuttua vallasta vuonna 2014. La Buenaa ei lainata prinsessoille, ja Sofia käytti sitä huolella valituissa erityistilanteissa, esimerkiksi viimeisessä tiaratilaisuudessaan ennen vallanvaihdosta. Minusta jättimäinen, mutta kevytrakenteisen oloinen tiara pukee pienikokoista kuningatar Letiziaa yllättävän hyvin.
Myös Britanniassa on useampia merkittäviä tiaroja. Poikkeuksellisesti fyysisesti kookkaimmat eivät olekaan kuningatar Elisabetin, vaan Cornwallin herttuatar Camillan käytössä. Kuningatar on lainannut miniälleen kaksi suurinta tiaraansa; Delhi Durbarin sekä Greville-tiaran eli Boucheronin hunajakennotiaran. Delhi Durbar tehtiin vuonna 1911 kuningatar Marylle miehensä valtaannousun intialaisiin juhlallisuuksiin. Brittihallitsija oli tuohon aikaan myös Intian keisari. Hunajakenno on vuodelta 1921, ja se päätyi kuningataräiti Elisabetille rouva Margaret Grevillen testamentin myötä 40-luvulla. Näistä Delhi Durbar ehti olla käyttämättömänä noin 60 vuotta, kunnes kuningatar Elisabet yllättäen lainasi sen Camillalle tämän ensimmäiseen tiaratilaisuuteen kuninkaallisen perheen jäsenenä. Greville-tiaran hunajakennokuvioinnista en oikein välitä, mutta Delhi Durbarista pidän! Siro kuviointi tasapainottaa sen valtavaa fyysistä kokoa sopivasti, ja tiara on tyyliltään selvästi sukua Espanjan Fleur de Lysille. Alla olevassa galleriassa Delhi Durbar (kolme ensimmäistä kuvaa) ja hunajakenno (kaksi viimeistä).
Karaatit ja koko eivät tosiaan kerro kaikkea, joten kuningatar Elisabetin käyttämiä keskikokoisia tiaroja ei voi sivuuttaa. Sitä paitsi on Elisabetillakin yksi suurempi tiara käytössään, nimittäin kuningatar Alexandran kokoshnik, joka oli Britannian seurapiirien antama hopeahääpäivälahja Alexandralle vuonna 1888. Tiarassa on vaikuttavat 488 timanttia, reippaasti korkeutta ja kuitenkin jo 130 vuoden historia. Sitten taas kuningatar Elisabetin ja brittihovin tunnetuin tiara taitaa olla Girls of Great Britain and Ireland -tiara. Klassisesti muotoiltu ranskanliljoja ja köynnöskuviota sisältävä tiara on ollut Elisabetin luottokappale jo 70 vuoden ajan. Alun perin se oli nimensä mukaisesti Ison-Britannian ja Irlannin naisten häälahja kuningatar Marylle tämän avioituessa tulevan kuningas Yrjö V:n kanssa vuonna 1883. Mary antoi tiaran häälahjaksi pojantyttärelleen, silloiselle prinsessa Elisabetille tämän avioituessa Philip Mountbattenin kanssa vuonna 1947. Ajaton ja kaunis design on yksinkertaisesti upea, ja tiara on juuri sopivan iso olematta kuitenkaan jättimäinen. Tiaralla on myös tunnearvoa ja historiallista merkittävyyttä, minkä lisäksi sitä pidetään Elisabetin parhaiten tunnistettuna tiarana. Alla ensimmäisessä galleriassa Alexandran kokoshnik, toisessa Girls-tiara.
Alankomaiden kuningashuoneen ehdoton jättiläinen on tänä vuonna näyttävän comebackin tehnyt Stuart-tiara, jonka kuningatar Maxima kaivoi holvista esiin peräti kaksi kertaa yli 40 vuoden hiljaiselon jälkeen. Ensin näimme tiaran keväällä pienemmässä muodossaan Luxemburgin valtiovierailulla, ja syksyllä täydessä loistossa valtavan Stuart-nimikkotimanttinsa kanssa Lontoossa. Prinsessa Beatrix ei käyttänyt sitä kertaakaan valtakautensa aikana, ja Maximan odotettiin hartaasti tuovan tiaran takaisin päivänvaloon. Vuodelta 1897 peräisin oleva kokotimanttinen tiara on todella näyttävä, ja sen historiallista arvoa lisää niinkin kaukaa kuin 1600-luvun loppupuolelta peräisin oleva Stuart-timantti.
Annan kunniamaininnan Alankomaiden safiiritiaralle, joka myös täyttää merkkitiaran kriteerit, ja oli esimerkiksi kuningatar Maximan valinta hänen miehensä valtaannousupäivän juhlallisuuksissa. Alla olevassa galleriassa Stuart isossa ja pienessä muodossaan, ja viimeisenä safiiritiara. Molemmat ehdottomia suosikkejani!
Eilen ihailimme Ruotsin kuningasperheen kaunista topaasisettiä, ja samalla myös maan kuningatarten todellista merkkitiaraa, joka hakee vertaistaan Euroopan hoveista. Kyseessä on tietysti yli 12 cm korkea ja kuulopuheiden mukaan noin kilon painoinen Braganza-tiara. Ei voi kuin ihailla kuningatar Silviaa, joka jaksoi pitää sitä koko pitkän päivän Victorian häissä. Tiaralla on kokonsa lisäksi myös historiaa, ja hovin mukaan se on tehty alun perin 1700-luvun puolella, vaikkakin nykyisen muotonsa se sai noin vuonna 1820. Braganza kuului Brasilian keisarinna Amelielle, jolta keisarinnan sisar Ruotsin kuningatar Josefina peri sen. Kuningatar ei ehtinyt itse käyttää tiaraa, mutta Braganza on ollut siitä asti Ruotsissa, ja nimenomaan kuningatarten käytössä. Silvialle se on nykyään harvoin nähtävä extratärkeiden tilaisuuksien tiara, eikä sitä ole esimerkiksi koskaan nähty Nobeleissa.
Ruotsin kokoelmasta kunniamaininnat menevät Leuchtenbergin safiiritiaralle sekä Nine Prong eli yhdeksänsakaraiselle timanttitiaralle, jotka molemmat täyttävät big gun -kriteerit helposti. Alla kuvissa Braganza, safiiritiara ja Nine Prong.
Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä meille jää Luxemburgin suurherttuaperheen järisyttävä Empire-tiara. 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva tiara ilmestyi Luxemburgiin vuonna 1919 suurherttuatar Charlotten avioituessa Bourbon-Parman prinssi Felixin kanssa. Sen jälkeen tiaraa ovat käyttäneet suurherttuatar Josephine-Charlotte sekä nykyinen suurherttuatar Maria Teresa, joka kohtelee tiaraa sen arvon mukaisesti, ja käyttää sitä ainoastaan harvoissa ja hyvin valituissa tilaisuuksissa, kuten Ruotsin kruununprinsessa Victorian häissä. Empire-tiara on malliltaan melko kruunumainen, mutta sen häpeilemätöntä överiyttä on vain pakko rakastaa. Siinä on fyysistä kokoa, karaatteja, uniikki design, historiaa sekä erityinen asema suurherttuattaren kokoelmassa. Se tosin vaatii oikeanlaisen kampauksen, mielellään hieman löysemmän, eikä esimerkiksi ollut minusta parhaimmillaan Victorian häissä.
Kaikenlaisia aarteita kuninkaallisista holveista siis löytyy. Isompaa ja pienempää, uudempaa ja vanhempaa. Tämän kalenterin aikana on varmaan tullut selväksi, että allekirjoittanut on todellinen harakka, ja näistä isommista voisin aivan hyvin ottaa minkä tahansa, herttuatar Camillan hunajakennotiaraa lukuun ottamatta. Mieluiten kaikki kiitos! 😀
Kuningatar Silvia muuten esiintyi Ruotsin Elle-lehden joulukuun kannessa 75-vuotispäivänsä kunniaksi. Laajassa artikkelissa oli upea kuvitus, ja kuningatarta luonnollisesti jututettiin myös hänen tyylistään ja vaatteistaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pistin merkille Silvian kommentin tiaroihin liittyen. Kuningatar sanoi, että taitavista kampauksista huolimatta tiarojen kantaminen ei ole ihan helppoa, ja että kuninkaallisten jäykkä liikehdintä voidaan helposti tulkita pöyhkeilyksi, mutta oikeasti kyse on siitä, että tiarojen kanssa liikkuminen vaatii tasapainoa, mikä rajoittaa liikkumista.
Kiitokset kaikille joulukalenteriseurasta ja kommenteista, ja oikein rauhaisaa joulua!
Kiitos tästä joulukalenteristasi! Valtavan työn olet tehnyt ja kertonut niin mielenkiintoisia asioita, että pakko palata kalenteriisi uudelleen ja uudelleen. En itse välitä jalokivistä, ne, mitä minulla on ollut, olen joko antanut tyttärille tai sitten on ja pysyy varmassa tallessa, minua ahdistaa lähellä kaulaa oleva ohut ketjukin. Suurella kunnioituksella katson kuvia tiaroista ja painavista kaulakoruista ja rintakoruista.
Sinulle ja salonkiisi oikein rentoa ja leppoisaa joulua ja uuden vuoden odotusta!
Kiitos ja hauskaa joulua sinnekin!
Kiitos minultakin mukavasta joulukalenterista ja oikein hyvää joulua sinne!
Kiitos samoin!
Ihana postaus❤️😍 Hyvää joulua !!
Kiitos samoin!
Oikein rentouttavaa joulua Timanttisalonkiin ja kiitokset joulukalenterin teosta!
Kiitos, samoin sinulle!