Joulun välipäivinä brittimediassa perinteisesti analysoidaan kuninkaallisen perheen työmääriä kuluneelta vuodelta, ja koska aihe on aina mielenkiintoinen ja monarkian ytimessä, niin katsotaan mekin hiukan vuoden 2018 lukuja. Tilastoja keräävät monet eri tahot, mutta tämän postauksen lukujen takana on brittiläinen Tim O’Donovan, joka on seurannut kuninkaallisen perheen työmääriä harrastuksena jo 40 vuotta. Laskutavasta riippuen eri ihmiset voivat saada hieman eri lukemia, mutta kaikkien perustana toimii brittihovin kalenteri Court Circular. Hovi ei julkaise mitään virallisia tilastoja, joten kaikki saatavilla olevat luvut ovat siis harrastajien laskemia. Viimevuotinen postaukseni aiheesta löytyy täältä.
Kirjoitin viime vuoden postaukseen tarkemmin lukujen tulkitsemisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä. En toista tässä nyt kaikkea samaa, mutta muistutan pitämään yhden asian mielessä: luvut kertovat paljon, mutta samalla eivät mitään. Ne vaihtelevat joka vuosi esimerkiksi perhetilanteen, yksittäisten isompien projektien ja tehtyjen ulkomaanmatkojen mukaan. Lisäksi täytyy muistaa, että kuninkaallista työtä on melkeinpä mahdotonta verrata suoraan tavallisen ihmisen työuraan. Pelkkä työtehtävien määrä on suppea mittari, joten olen ottanut jälleen mukaan myös muunlaisia laskelmia ja tietysti omaa tulkintaani. On myös hyvä muistaa, että brittihovi merkitsee työtehtävät ihan omalla systeemillään, joka poikkeaa muista hoveista. Luvut eivät siis ole vertailukelpoisia muihin kuninkaallisiin perheisiin. Court Circularin ylläpito on muutenkin aika puutteellista, mutta Tim O’Donovanin laskelmia pidetään parhaimpina ja luotettavimpina tulkintoina, sillä onhan miehellä vuosikymmenten aikana vakiintunut laskutapa. Tulokset ovat systemaattisia ja keskenään vertailukelpoisia.
Alla olevassa taulukossa on listattuna kuninkaallisen perheen jäsenten työtehtävien kokonaismäärät vuosilta 2011-2018. Vuoden ahkerimman kuninkaallisen titteli menee tällä kertaa prinsessa Annelle, joka vei voiton 518 työtehtävällään. Walesin prinssi Charles, joka tittelistä Annen kanssa yleensä kilpailee, tuli hyvänä kakkosena 507 työtehtävällä. Vaikka sisarusten luvut ovat lähellä toisiaan, niin heidän ohjelmansa on hyvin erilaista, ja kalenterit täyttyvät aivan erityyppisistä työkeikoista. Prinssi Charles on kruununperijä, jonka ohjelmaan kuuluu yhä enemmän kuningatar Elisabetilta siirtyviä hallinnollisia ja seremoniallisia tehtäviä. Prinsessa Anne saa (tai joutuu) rakentaa ohjelmansa vapaammin, ja se vaatiikin todellista aktiivisuutta koota yli 500 työtehtävää hyväntekeväisyydestä ja vierailuista.
92-vuotias kuningatar Elisabet vähensi hieman työmääräänsä edellisvuosien tapaan, mutta dramaattisesta muutoksesta ei voi puhua. Kuningatar teki kuitenkin yli 280 tehtävää vuoden aikana, mikä on erittäin kunnioitettava luku hänen ikäiselleen ihmiselle. Suuri muutos taulukkoon tuli siitä, että Edinburghin herttua prinssi Philipille kulunut vuosi oli ensimmäinen kokonainen eläkevuosi, joten työtehtäviä ei kertynyt ollenkaan. Prinssi edusti esimerkiksi lastenlastensa häissä, mutta näitä ei ole laskettu työksi. Itse soisin myös kuningatar Elisabetin vähentävän vielä reippaasti ja nauttivan viimeisistä vuosistaan miehensä kanssa rauhassa.
Tänä vuonna 70 vuotta täyttänyt prinssi Charles teki noin 40 työtehtävää vähemmän kuin viime vuonna. Luvut vaihtelevat vuosittain, eli pienet heitot ovat normaaleja, mutta voi myös olla, että ikä alkaa painaa prinssi Charlesiakin. Myös Cornwallin herttuatar Camillalla oli pientä laskua, mutta herttuatar on edelleen reilusti 200 paremmalla puolella. Puolisoilla on yleensä vähemmän tehtäviä kuin pariskunnan syntyperäisellä kuninkaallisella. Iso osa puolison roolia on tukea kumppaniaan ja seurata mukana esimerkiksi edustusmatkoilla, joissa yleensä seremoniat ja puheet pitää se syntyperäinen kuninkaallinen.
Suurinta huomiota herättävät tietysti nuorempi polvi eli Cambridgen ja Sussexin herttuaparit, joita on useaan otteeseen kritisoitu vähäisestä panoksestaan. Asiat eivät tietenkään ole niin mustavalkoisia, mutta puheet eivät valitettavasti ole täysin tuulesta temmattuja. Vuosi 2018 oli kuitenkin prinssi Williamin ensimmäinen kokonainen vuosi ilman siviilityötä, joten nousua odotettiin, ja myös saatiin. Williamin 220 työtehtävää on noin 50 tehtävää enemmän kuin vuonna 2017, ja henkilökohtaisesti olen siihen tyytyväinen. Reipas nousu on aina edistysaskel, ja prinssi otti aikamoisen harppauksen myös esimerkiksi käymällä yksin kiertueella Lähi-idässä kesällä. Toki parantamisen varaa on edelleen, ja tästä luvusta ei missään nimessä ole varaa mennä ainakaan yhtään alaspäin. Odottaisin Williamin siirtyvän lähivuosina lähemmäs 300 työtehtävän tuntumaa (voi kyllä olla liian iso toive). Tänä vuonna 37 vuotta täyttävän prinssin on isoäitinsä ja isänsä vanhetessa kuitenkin korkea aika ottaa paikkansa maan tulevana kuninkaana.
Cambridgen herttuatar Catherine oli maaliskuusta lokakuuhun äitiyslomalla, joten hänelle en ollut mitään odotuksia edes asettanut. Äitiysloma on ihan kohtuullista, mutta myös Katen kohdalla on todella turhauttavaa odottaa toiveikkaana vuosi vuodelta petraamista ja todellista astumista rooliinsa tulevana kuningattarena. En oikein tiedä, uskallanko toivoa alkaneelle vuodelle mitään merkkipaaluja. Yleensä hovin lupailema puhti on aina loppunut ennen alkamistaan raskauteen tai johonkin muuhun. Kuulostan ehkä kyyniseltä, mutta tätä meininkiä on tullut seurattua useampi vuosi. 😀 Jos seitsemän vuoden avioliitonkin jälkeen tekee juuri ja juuri minimin, niin en vain viitsi asettaa kovin korkeita odotuksia. Suon mielelläni nuorelle perheelle aikaa lasten ollessa pieniä, mutta herttuaperheellä on käytössään kaikki mahdollinen henkilökunta hoitamaan kodin ja lapset, joten vaikea uskoa, ettei Kate halutessaan pystyisi parempaankin.
Sussexin herttua prinssi Harry teki karvan verran vähemmän töitä edellisvuoteen verrattuna, mutta lasku on niin pieni, että se menee häävalmistelujen ja häämatkan piikkiin. Sussexit kävivät myös yli kaksi viikkoa kestäneellä kiertueella Oseaniassa, mikä on luultavasti vaatinut älyttömästi kulisseissa tehtyä työtä ja valmistautumista. Odotan Harrylta tänä vuonna selkeää nousua tulevasta vauvasta huolimatta. Parantamisen varaa löytyy myös täältä, vaikka prinssi on viime vuosina petrannut kiitettävästi työn määrässä ja laadussa.
Sussexin herttuatar Meghanille on laskettu 96 työtehtävää, mitä pidän oikein reippaana alkuna – vertailun vuoksi herttuatar Catherine teki häävuonnaan vain 34 työtehtävää. Meghan on ensi vuoden suureksi osaksi äitiyslomalla, mutta herttuatar vaikuttaa sen verran motivoituneelta, että tuskin silti ihan nollalukemiin jäädään. Meghanhan oli myös mukana esimerkiksi Together-keittokirjaprojektissa, johon käytetystä ajasta ainoastaan kirjan julkaisutilaisuus pääsi hovin kalenteriin ja näin ollen viralliseksi, tilastoiduksi työksi.
Yorkin herttua prinssi Andrew, Wessexin jaarli prinssi Edward ja Wessexin kreivitär Sophie kaikki nostivat lukemiaan. Yhdistettynä prinssi Charlesin ja prinsessa Annen tehtäviin voidaan hyvin sanoa, että kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin neljä lasta (ja puolisot) ovat ne, jotka pitävät monarkiaa tällä hetkellä pystyssä. Oman mainintansa ansaitsevat myös kuningattaren serkut, joiden työpanos on aina vain yllättävän merkittävä. Gloucesterin herttua prinssi Richard, Gloucesterin herttuatar Birgitte, Kentin herttua prinssi Edward ja Kentin prinsessa Alexandra (kaikki 70-80 -vuotiaita) tekivät nelistään lähes yhtä paljon töitä kuin Williamin, Katen, Harryn ja Meghanin “supernelikko”.
Katsotaan hieman myös muita mittareita. Royal Forums -keskustelupalstan nimimerkki Iluvbertie laskee brittikuninkaallisten työtehtäviä pitkin vuotta, ja on Tim O’Donovanin ohella toinen vakiolähde vertailuun. Heidän laskutapansa eroavat hieman toisistaan, mutta muutaman tehtävän heitto ei ole niin oleellista, ja käytin viime vuonnakin Iluvbertien laskelmia työpäivien määristä. Alla olevaan listaan on siis merkitty, monenako päivänä kyseinen kuninkaallinen on tehnyt vähintään yhden virallisen työtehtävän. Kuninkaallinen työ ei jakaudu tasaisesti; toisena päivänä ulkomaanmatkalla päivän ohjelmaan voi kuulua viisi eri työtehtävää, toisena päivänä vain yksi seremoniallinen kunniamerkkien jako, mutta silti molemmat päivät lasketaan työpäiviksi. Tämäkään ei huomioi toimistotyön ja muun valmistautumisen määrää, kuten puheiden harjoittelua, vierailupaikkoihin ja järjestöihin etukäteen tutustumista ja oman ohjelman suunnittelua. Esimerkiksi kuningatar Elisabet saa kuningattaren huomiota vaativia papereita täynnä olevan punaisen laatikkonsa joka päivä – ainoat poikkeukset ovat joulupäivä ja pääsiäissunnuntai. Laitoin sulkuihin omat huomioni määristä, mutta antamani keskiarvo ei tietenkään huomioi esimerkiksi lomia. Tarkoitus on vain antaa hieman suuntaa luvuista.
- Kuningatar Elisabet: 123 (ohjelmaa keskimäärin n. joka kolmas päivä)
- Prinssi Charles: 163 (hiukan harvemmin kuin joka toinen päivä)
- Herttuatar Camilla: 102
- Prinssi William: 124
- Herttuatar Catherine: 49 (hieman vähemmän kuin kerran viikossa)
- Prinssi Harry: 104
- Herttuatar Meghan: 50 (hieman vähemmän kuin kerran viikossa)
- Prinssi Andrew: 164
- Prinssi Edward: 176
- Kreivitär Sophie: 110
- Prinsessa Anne: 191 (hieman useammin kuin joka toinen päivä)
En haluaisi olla liian negatiivinen, mutta kun tätä nuoremman polven meininkiä on pidempään seurannut, niin on todella vaikea nähdä William, Kate, Harry ja Meghan vetämässä edes samanlaisia lukuja kuin Andrew, Edward ja Sophie – saati sitten sellaisia kuin Charles ja Anne. Toivotaan, että pitkässä juoksussa tilanne oikeasti tasaantuu, kun Cambridgien ja Sussexien lapset kasvavat. Toisaalta on myös ihan järkevää, että heidän kalenterejaan ei nyt täytetä äärimmilleen, sillä kuningatar Elisabetilta, prinssi Philipiltä, prinssi Charlesilta ja ehkä kuningattaren serkuilta väistämättä vapautuu lähivuosina työtä ja yhteistyökumppaneita vailla kuninkaallista tekijää. Esitin viime vuonnakin huoleni siitä, että prinssi Charlesin kavennetun monarkian myötä kuninkaallisen perheen tulee myös miettiä, kuinka paljon työtä on oikeasti realistinen määrä pienemmälle porukalle. Määrä ei korvaa aina laatua, ja vaikka kuninkaallisten pitääkin näkyä ja kuulua, niin homma on ehkä myös lähtenyt vähän käsistä kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin aikana. Kotimaa, merentakaiset kuningaskunnat ja vielä Kansainyhteisö pitävät brittikuninkaalliset kiireisinä ilman vapaaehtoista hyväntekeväisyystyötäkin.
Lisäksi on mielenkiintoista katsoa kotimaassa ja ulkomailla tehtyjen työtehtävien suhdetta. Se antaa hieman lisävalaisua ja realismia työpäivien ja työtehtävien lukuun. Esimerkiksi herttuatar Meghanin lähes sadasta työtehtävästä karkeasti ottaen puolet eli 51 tuli ulkomailta, merkittävimmin siltä Oseanian-kiertueelta. Herttuatar teki siis puolet vuoden työstään 18 päivän eli vajaan kolmen viikon aikana (Oseania + kahden päivän vierailu Irlantiin kesällä). Iluvbertien laskelmien mukaan Meghanilla oli vuoden aikana 50 työpäivää. Kun vähentää siitä ulkomaanmatkat, jäljelle jää 32 työpäivää Britanniassa. Vuoden aikana Meghan siis edusti vajaat kolme viikkoa ulkomailla, ja Britanniassa suunnilleen pari kolme kertaa kuussa. En lähde tähän sen syvemmälle, mutta lukuja voi tosiaan vatvoa vaikka kuinka paljon eri näkökulmista. Toisaalta systeemi on kaikille kuninkaallisille sama, eli kukaan ei hyödy tai kärsi laskutavoista ja “totuudesta” sen enempää. Kuningatar Elisabet ei enää matkusta ulkomaille, eli hänen kaikki esiintymisensä ovat kotimaasta, kun taas prinssi Charlesin viidestäsadasta työtehtävästä reilu 100 tuli ulkomailta. Herttuatar Catherine keräsi noin neljäsosan, prinssi William noin kolmasosan ja prinssi Edward vajaa puolet työtehtävistään matkoilta.
Lukuja katsoessa todella huomaa sen, miten paljon huomio keskittyy nuoreen polveen, vaikka todellisuudessa työn tekevät keski-ikäiset ja eläkeiän reilusti ylittäneet henkilöt. Prinssi Charlesia ja herttuatar Camillaa lukuun ottamatta kuningattaren lapset puolisoineen eivät pääse otsikoihin, vaikka esimerkiksi prinssi Edward ja kreivitär Sophie tekevät monin verroin enemmän töitä ja reissaavat ahkerasti ympäriinsä. Samoin kuningattaren serkuista ei juuri meteliä pidetä. Fokus siirtyy koko ajan enemmän ja enemmän prinssi Charlesin perheeseen. Kysymys onkin jälleen siinä, että pystyvätkö ja haluavatko Cambridget ja Sussexit ylläpitää ja jatkaa monarkiaa vanhemman sukupolven näyttämällä mallilla? Entä mitä yleisö haluaa? Pienemmän mutta vain ns. ydintehtäviin keskittyvän kuninkaallisen perheen, vai laajemman ja erittäin aktiivisen joukon?
Työmäärät ovat mielenkiintoinen aihe, mutta osittain myös sekava suo, jossa helposti takerrutaan lillukanvarsiin ja pyöritellään numeroita hulluuteen asti. Yritin parhaani mukaan antaa teille yleiskatsauksen tilanteesta, mutta kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan, tai kaipaatte lisätietoja!