Brittihovin todellinen murheenkryyni on jo pidemmän aikaa ollut joku aivan muu kuin Sussexin herttuapari – nimittäin Yorkin herttua prinssi Andrew. Andrew’n käsille räjähtäneen skandaalin rinnalla herttuatar Meghanin kalliit vauvakutsut tai parit yksityislennot näyttävät suorastaan harmittomilta. Kyse on tietysti prinssin ympärillä jo vuosia muhineista syytöksistä koskien tämän kytköksiä miljonääri-seksuaalirikolliseen Jeffrey Epsteiniin. Alaikäisten tyttöjen prostituutiosta tuomittu Epstein tunnetusti teki itsemurhan elokuussa kesken uuden rikostutkinnan, mutta prinssi Andrew’n tilanne on vain muuttunut tukalammaksi ja tukalammaksi syksyn edetessä. Viime lauantaisen haastattelun jälkeen juttuun on tullut uusia käänteitä hurjaa vauhtia, ja eilen keskiviikkona hovi viimein ilmoitti prinssin astuvan syrjään kuninkaallisista edustustöistä.

Embed from Getty Images

Prinssi Andrew lyhyesti

Ensi vuonna 60 vuotta täyttävä prinssi Andrew on kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin kolmas lapsi ja toinen poika, jonka on jo vuosikymmeniä arveltu olevan äitinsä ”soft spot”. Andrew’n lapsuudessa vanhemmat olivat jo jokseenkin tottuneita rooleihinsa kuningattarena ja prinssipuolisona, ja nuoremman pojan kanssa ei ole samanlaisia paineita kuin kruununperijän kasvatuksessa. Nuoruudessaan prinssi Andrew oli maan ”varaperijä”, mutta prinssi Charlesin perheen kasvaessa Andrew on tipahtanut kahdeksannelle sijalle. Andrew on perinteisellä tavalla maskuliininen, ja siten veljessarjasta ehkä eniten isänsä kaltainen. Prinssi Philipin tavoin Andrew menestyi armeijassa ja osallistui mm. aktiivipalvelukseen Falklandin sodassa 80-luvun alussa.

Prinssi Andrew’n julkisuuskuva on machomainen. Rehellisesti sanoen Andrew vaikuttaa minusta etuoikeutetulta valkoiselta eliitiltä, joka ei arastele hyödyntää etuoikeuksiaan ja asemaansa. Monella tapaa varmasti aikakautensa ja yhteiskunnan valtarakenteiden kasvatti. Prinssi tuskin on kuitenkaan läpeensä huono ihminen – esimerkiksi Yorkin prinsessat puhuvat aina lämpimästi ja arvostavasti isästään, kuten tekee myös ex-vaimo herttuatar Sarah. Virheitähän voi tehdä kuka vain, mutta oleellista on se, miten virheidensä kanssa lopulta toimii.

Prinssistä saa sellaisen kuvan, että etuoikeudet ja hyvät suhteet osataan kyllä hyödyntää, mutta oppi näiden etujen alkuperästä ja merkityksestä ei vaikuta menneen perille. Kuninkaalliset elävät yltäkylläisyydessä, se on fakta. Hyvä veli -verkostot ovat arkipäivää yläluokan keskuudessa, sekin on fakta. Osa yhteyksistä ja lehmänkaupoista on varsin harmittomia ja pieniä, vaikka niiden moraalisesta oikeellisuudesta voidaankin väitellä. Kuninkaallisen perheen erityispiirre on se, että asema on perinnöllinen ja edellyttää puolueettomuutta ja neutraaliutta. Kuninkaalliset edustavat maataan ja hallitsijaa, ja sen vuoksi hienovaraisuus on elintärkeää kaikissa toimissa. Hienovaraisuudella tarkoitan sitä, että hankaluuksista olisi syytä pysyä pois alun alkaenkin! Kuninkaalliset eivät ole tavallisia julkkiksia, vaan he ovat julkisuudessa valtionjohtoon liittyvän asemansa vuoksi.

Postaus ei keskity herttuatar Sarahiin, mutta kaiken saman voisi minusta ulottaa koskemaan myös häntä. Herttuatar ei kuulu virallisesti kuninkaalliseen perheeseen, mutta tytärtensä, ex-miehensä ja tittelinsä kautta hän on kuitenkin sen verran likellä, että kulmia on kohoteltu myös hänen touhuilleen. Enkä tarkoita nyt herttuattaren tv-esiintymisiä ja painonvaihtelua, vaan sitä, miten Jeffrey Epstein maksoi Sarahin henkilökohtaisia velkoja. Tai siitä, miten Sarah itse jäi kiinni kaupattuaan pääsyä Andrew’n puheille tähtitieteelliseen hintaan.

Mitä, missä ja milloin?

Epstein-tapauksessa on luonnollisesti kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Harvey Weinstein ja lukuisat muut lähivuosien tapaukset osoittavat, että etuoikeutetut valta-asemissa olevat miehet eivät voi enää tehdä mitä tahansa ja päästä kuin koira veräjästä. Prinssi Andrew on tehnyt pahoja virheitä, ja vaikka tämä tapaus ei ole pahimmasta päästä, on aivan oikein, että prinssi joutuu vastuuseen. On vain ikävää todeta jälleen kerran, että jo vuosikausia porissut kohu on hoidettu prinssin, kuningatar Elisabetin ja hovin puolesta lähes huonoimmalla mahdollisella tavalla. Poliitikkoja on joutunut eroamaan pienemmistäkin syistä. Hovi reagoi jälleen kerran liian myöhään ja liian tehottomasti.

Prinssi Andrew oli Jeffrey Epsteinin ystävä. Miehet tapasivat vuonna 1999 brittiläisen seurapiirileidi Ghislaine Maxwellin kautta (tosin ajankohdan paikkaansapitävyydestä liikkuu ristiriitaisia tietoja). Maxwell on edesmenneen mediamoguli Robert Maxwellin tytär, joka seurusteli Espteinin kanssa 90-luvulla, ja on sittemmin ollut Epsteinin ohella syytettynä monissa oikeusjutuissa. Prinssi ja hovi ovat kuvailleet prinssin ja Epsteinin suhdetta tuttavuudeksi, mutta itse en usko tähän. Andrew on yöpynyt Epsteinin luona ja tapaamisia on ollut kuitenkin säännöllisesti. Andrew on myös isännöinyt Epsteinia kuninkaallisen perheen residensseissä ja Epstein kutsuttiin myös kuninkaallisen perheen yhteisiin syntymäpäiväjuhliin vuonna 2000. Ystävyyssuhde jatkui vielä Epsteinin ensimmäisen oikeusjutun aikana ja sen jälkeen. Epstein tuomittiin vuonna 2008 alaikäisten tyttöjen prostituutiosta, ja prinssi Andrew järjesteli herttuatar Sarahin velkoja muutama vuosi myöhemmin.

Viime vuosikymmenen vaihteessa Britanniassa kysyttiin, miksi prinssi on tekemisissä tuomitun seksuaalirikollisen kanssa. Sarahin saamat 15 000 punnan rahasumma tuli julki keväällä 2011. Julkisen paineen myötä Andrew’n työ Britannian kaupan kansainvälisenä edistäjänä päätettiin, ja prinssi tietojen mukaan katkaisi yhteydet Epsteiniin.

Neljä vuotta myöhemmin asia nousi uudestaan esiin, kun Virginia Giuffre (ent. Roberts), yksi Epsteinin uhreista, kertoi harrastaneensa seksiä prinssi Andrew’n kanssa painostettuna muutamaan otteeseen vuosina 2001-02 ollessaan vielä alaikäinen. (Huom. Giuffre ei väitä Andrew’n raiskanneen häntä, vaan ymmärtääkseni painostus on tullut Epsteinin ja mahdollisesti Maxwellin tahoilta). Hovista on kiistetty väitteet, ja prinssi Andrew sanoo, ettei muista koko naista. Heistä on olemassa ainakin yksi yhteiskuva, jossa prinssi pitää kättään Giuffren vyötäröllä Ghislaine Maxwellin kotona Lontoossa.

Andrew on jatkanut kuninkaallisia edustustöitään normaalisti ja hovin sosiaalisen median kanavilla on koko syksy julkaistu tavalliseen tapaan päivityksiä myös Andrew’n työtehtävistä. Kuninkaallisia seuraava yhteisö on ihmetellyt, miten herttuatar Meghanin ja prinssi Harryn yksittäiset ilmeetkin analysoidaan lehtien etusivuilla, mutta kaikin tavoin oikeasti merkittävästä Epstein-skandaalista on oltu kummallisen hiljaisia pitkän aikaa. Paine Andrew’ta ja hovia kohtaan on kasvanut minun nähdäkseni vasta Epsteinin kuoleman jälkeen, eli ihan viime kuukausina.

En halua arvuutella tässä julkisesti, oliko Epsteinin kuolema lopulta itsemurha vai murha, mutta Epsteinin lähipiirissä oli paljon silmäätekeviä (mm. Bill Clinton ja Donald Trump), joille mahdollisten uusien tietojen vuotaminen julkisuuteen tarkoittaisi loppua uralle ja maineelle. Myös Ghislaine Maxwellin mahdollisilla kytköksillä media-alaan on teoriassa voinut olla vaikutusta asian käsittelyyn lehdissä. En pidä lainkaan mahdottomana, että ”kulisseissa” muuttui jotain Epsteinin kuoltua.

Viimeisen viikon tapahtumat

Viime lauantaina prinssi Andrew kommentoi syytöksiä kunnolla ensimmäistä kertaa BBC:n Newsnightin haastattelussa. Se ei mennyt kovin hyvin, ja Epstein-skandaalista on hyvällä syyllä puhuttu kuninkaallisen perheen suurimpana pr-katastrofina sitten prinsessa Dianan kuoleman.

Andrew väittää olleensa tietämätön Epsteinin puuhista, ja että hän ei koskaan nähnyt tai epäillyt sellaista toimintaa, josta Epstein tuomittiin. Itse pidän epätodennäköisenä, etteikö Andrew olisi aavistanut mitään, mutta ihminen helposti ummistaa silmänsä asioille, joita ei yksinkertaisesti halua uskoa. Voin myös ymmärtää jotenkin, että ihminen ei yleensä ensimmäisenä tarkista, että onhan heidän bileseuransa täysi-ikäistä ja vapaaehtoisesti paikalla. Mutta pidän epätodennäköisenä, etteikö prinssi olisi missään vaiheessa aavistanut mitään, varsinkin jos Epsteinin luona on ravannut niinkin nuoria kuin 14-vuotiaita tyttöjä. Salaperäisen miljonäärin mieltymys nuoreen seuraan vaikuttaa olleen julkinen salaisuus hänen kontaktiensa parissa.

Vuonna 2006 Epstein muuten kutsuttiin prinsessa Beatricen syntymäpäiville, vaikka Epsteinista oli jo pidätysmääräys. Andrew’n mukaan hän ei ollut tietoinen asiasta, koska Epstein ei ollut ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan, eikä asia ollut iso uutinen Britanniassa. Hei haloo! Epäuskottavaa, etteikö palatsissa olisi oltu tietoisia asiasta. Ja vaikka Andrew ei olisi ollut tietoinen asiasta, niin kaveeraamista olisi pitänyt miettiä ihan viimeistään sitten siinä vaiheessa, kun asia tuli esiin.

Lauantain haastattelussa Andrew myönsi, että oli kenties virhe mennä ”katkaisemaan välit henkilökohtaisesti” vuonna 2010, mutta prinssi laittoi reissun oman kunniallisuutensa piikkiin. Että hän on luonteeltaan niin kunniallinen, että katsoi parhaaksi tavata Epsteinin henkilökohtaisesti poikkaistakseen välit henkilöön, joka aiempien lausuntojen mukaan oli vain tuttava eikä läheinen ystävä. Ei tee järkeä sitten ollenkaan. Prinssi ei myöskään ilmaissut haastattelussa minkäänlaista myötätuntoa Epsteinin uhreille eikä katumusta suhteestaan Epsteiniin. Sen sijaan Andrew keskittyi triviaaleihin yksityiskohtiin ja uskomattomiin selityksiin. Yhdessä kohtaa Andrew kierteli ja kaarteli puhuessaan Epsteinin teoista. Haastattelija yritti oikaista ja puhutella asiaa sen oikealla nimellä toteamalla, että Epstein oli seksuaalirikollinen. Andrew vastasi ”Joo, olen pahoillani, olen liian kohtelias”.

Kumpi olisi ollut pahempi kuninkaalliselle perheelle: että Andrew olisi alun alkaen antanut paremman selvityksen suhteestaan Epsteiniin, pyytänyt reilusti anteeksi uhreilta ja astunut taka-alalle edustustehtävistään VAI se, että Andrew antaa selittelevän ja kiertelevän selvityksen, pahoittelee uhreille ja luopuu kuninkaallisista edustustehtävistään vasta sen jälkeen, kun valheiden verkko alkaa kiristyä ja yhteistyötahot ilmoittavat lopettavansa yhteistyön Andrew’n tukemien hankkeiden kanssa?

Haastattelu oli katastrofi, ja se tuntui vasta avanneen Pandoran lippaan. Sen jälkeen prinssin yhteistyötahoja on alkanut vetäytyä, minkä lisäksi julkisuuteen on tullut useita muita pieniä kertomuksia esimerkiksi prinssin rasistisesta kielenkäytöstä. Kaikki eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta haastattelu avasi hanat; kertomusta ja faktoja pengotaan tarkemmin, ja kaikilla on nyt elämänsä tilaisuus kertoa huonoista kokemuksistaan prinssistä. Näitä möläytyksiä ja kertomuksia voi tulla julki vaikka kuinka paljon.

Missä ovat hovin PR-ammattilaiset?

Kuningatar Elisabetin toiminta koko skandaalin ajan on ollut suorastaan käsittämätöntä. Tavallisesti kuningattaren kanssa ollaan erityisen tarkkoja, sillä valtionpäänä hänen imagonsa on se kaikista tärkein kuninkaallisessa perheessä. Hovin ajattelisi pitävän vähintään matalaa profiilia kohussa rypevän kuninkaallisen kanssa, mutta kuningatar näyttää monen suureksi hämmästykseksi lähes tulkoon ignooranneen koko skandaalin. Andrew on kuvattu äitinsä kanssa yhdessä autossa matkalla sunnuntaikirkkoon pariinkin kertaan syksyllä, ja mitään tietoakaan mistään matalasta profiilista ei ole. Haastattelu oli katastrofi, mutta se tehtin epäilemättä kuningattaren suostumuksella.

Ainut konkreettinen asia taitaa olla se, että syyskuussa kihlautuneen prinsessa Beatricen häistä ei ole kuulunut mitään kihlausilmoituksen jälkeen. Pidän tässä vaiheessa todennäköisenä, että prinsessan häät vietetään hyvin pienimuotoisesti, ja mitään televisiointia tai kulkuetta ei tule. Muutenkin eilen julkaistun tiedotteen sanamuoto oli hyvin epämääräinen, eli ei ole tietoa, kauanko Andrew’n vetäytyminen todella kestää. Kuukausia, vuosia? Prinssi Charlesin suunnitelma rajata kuningashuoneen ydinporukkaa tekee entistä enemmän järkeä. Jos Charlesista tulee kuningas tai sijaishallitsija ihan piakkoin, niin Andrew’lla ei varmasti ole enää asiaan valokeilaan.

Hovissa olisi syytä herätä todellisuuteen. Vaikka Andrew’ta vastaan ei ole oikeusjuttua tai tuomiota, niin ihan tarpeeksi paljon jää arvuuttelun varaan, ja mikään kömpelö todistelu ei tässä kohtaa enää taida pelastaa. Lisäksi prinssin välinpitämätön suhtautuminen uhreihin oli käsittämätöntä. Prinssi omaa syyttömyyttään tuetaan kunniallisuudella ja vaikka millä, mutta ajatustakaan ei tunnuttu suovan Epsteinin uhreille – tekojen aikaan alaikäisille nuorille tytöille, joita on houkuteltu kartanoille ja reissuille puhtaasti mahtimiesten viihdykkeeksi.

Kuningatar Elisabet kantaa hallitsijana ja ”firman” päämiehenä loppukädessä vastuun perheensä toilailuista. Jälleen kerran herää kysymys, että neuvotaanko kuningatarta huonosti, vai eikö kuningatar kuuntele neuvoja? Samaa asiaa on puitu alkuvuodesta esimerkiksi prinssi Philipin autokolarin yhteydessä, kuin myös lukemattomia kertoja prinssi Williamin kohdalla. Elisabetilla on takanaan huikea ja pitkä valtakausi, ja tällä vuosikymmenellä hänen henkilökohtainen suosionsa on ollut huipussaan; perheessä on ollut häitä ja ristiäisiä, ja valtakausi on saavuttanut merkittäviä virstanpylväitä. On ikävää ja harmillista, jos maine nyt viimeisinä vuosina ehtii tahrautua vanhuuden itsepäisyyteen ja kyvyttömyyteen kuunnella neuvoja. Monen kuninkaallisseuraajan päässä on käynyt ajatus, että olisiko viimein aika päästää prinssi Charles puikkoihin.

Vaikea sanoa, onko tämän lopun alkua brittihoville vai aallonpohja, josta vielä noustaan. Hovin pr-osastolla ja niin prinssillä kuin kuningattarellakin on peiliinkatsomisen paikka. Niin paljon kuin kuningatar Elisabetia arvostankin, niin pikkuhiljaa olen alkanut todella odottaa kuningas Charlesin aikakautta.

Onnittelut sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti! Tässä vielä kiinnostuneille muutamia hyviä artikkeleita brittimediasta:

BBC: Prince Andrew interview is a PR nightmare and a national joke. (Reaktioita haastatteluun)

Independent: Key quotes from Duke of York’s interview on Jeffrey Epstein scandal. (Koottuja paloja Andrew’n kiemurtelevista vastauksista)

Prince Andrew’s links to Jeffrey Epstein. (Aikajana Andrew’n ja Epsteinin historiasta)