Joulukalenterin 2. luukku

Joulukalenteri_logo

Luukku 2 – Baijerin sunburst-tiara

Keski-Eurooppa on täynnä entisiä hallitsijasukuja, jotka menettivät asemansa ja valtakuntansa maailmansotien myötä. Monista näistä perheistä käytetään edelleen vanhoja arvonimiä, vaikka titteleillä ei olekaan enää virallista merkitystä. Euroopan vanha yläluokka ei ole kadonnut mihinkään mantereen tasavaltalaistumisen myötä, ja onhan entisillä hallitsijasuvuilla oma erityinen kulttuuriperintönsä, perintökalleuksia sekä suhteita muihin kruunupäihin. Ex-kuninkaallisilla ei ole edustustöitä, mutta heitä (=heidän jäljellä olevia jalokiviään) voi bongata suurissa kuninkaallisissa juhlissa ja tietysti heidän omissa perhetilaisuuksissaan, kuten häissä. Päivän kalenteriluukusta paljastuu yhdelle Baijerin kuningashuoneen sukuhaaralle aiemmin kuulunut timanttitiara, joka on malliltaan sen verran erikoinen, että toista vastaavaa en muista koskaan nähneeni.

Embed from Getty Images

Espanjan kuningatar Isabella II tytär infanta Maria de la Paz sai kokotimanttisen tiaran häälahjaksi äidiltään vuonna 1883. Infanta Marian sulhanen oli Baijerin prinssi Ludwig Ferdinand, ja Marian jälkeen tiara kulki eteenpäin perintönä heidän jälkeläisilleen. Viimeksi se on nähty julkisuudessa infanta Marian pojanpojan pojan Baijerin prinssi Leopoldin (s. 1943) perheessä; tiaraa ovat käyttäneet hänen vaimonsa prinsessa Ursula, tytär prinsessa Felipa sekä miniä prinsessa Anna. Perhekalleus kuitenkin myytiin vuonna 2013 Sotheby’sin huutokaupassa lähes 160 000 eurolla, ja sen nykyinen olinpaikka on tuntematon.

Tiara koostuu eri kokoisista ja eri tavoin leikatuista timanteista. Piikikäs auringonsäde-design tekee siitä helposti tunnistettavan. Tiaran keskiosa nousee reippaasti laitoja korkeammalle, ja piikkien takia tiaran on vitsailtu olevan aivan kelvollinen ase. Keskellä oleva ranskanlilja on Espanjaa vielä nykyäänkin hallitsevan Bourbonin suvun symboli, joka on aikoinaan epäilemättä valittu symboloimaan infanta Maria de la Pazin juuria. Ranskanlilja on tehty en tremblant -tyylillä, eli se liikkuu vienosti kantajan liikkuessa. Lähikuva tiarasta löytyy täältä.

Henkilökohtaisesti en oikein pidä tästä tiarasta. Tuossa yllä prinsessa Felipan hääkampauksessa tiaran sivuosat hukkuvat huntuun, mikä vain korostaa keskiosaa entisestään. Alla kuvakoosteessa vasemalla olevan prinsessa Ursulan otsahiukset eivät myöskään ole mielestäni ihan se oikea yhdistelmä, joten parhaiten tiaraa on kantanut lähihistoriassa prinsessa Anna (alla oikea yläkulma). Piikit ja liian silmiinpistävä keskiosa eivät vain ole makuuni, mutta timanttivoimaa tiarassa on ihan kiitettävästi, se on myönnettävä.

7 kommenttia artikkeliin ”Joulukalenterin 2. luukku

  1. Kieltämättä tuollaisesta timanttimäärästä olisi voinut saada aikaan jotain viehättävämpää mutta makuja on moneksi. Lähikuvasta päättelen, että tiarassa on käytetty aika suuriakin timantteja mutta se ei pelasta sitä, että tiaraa katsellessa tulee mieleen rautainen, koukeroinen aita

    • Nyt kun sanoit ”rautainen” niin mulle tuli mieleen Game of Thronesin rautavaltaistuin! 😃 Tai vanha takorautaportti.

      Olisi hauska tietää, onko nykyinen omistaja muokannut uuteen uskoon vai säilyttänyt sellaisenaan.

  2. Tossa lähikuvassa tiara näyttää ihan kauniilta, mutta ei sitten enää päässä…

    • Ehkä se mallin omituisuus tulee esiin vasta kun pää on siinä taustalla antamassa mittasuhteita. Ja pelkässä lähikuvassa ei kampauskaan häiritse.

  3. Toivon, että olipa tämän tiaran nykyinen omistaja kuka tahansa, olisi hän purkanut tämän ja muokauttanut sitä vähän edustavampaan suuntaan… Tässä on vähän liikaa kaikkea, vaikka sinänsä aineksia ihan nättiinkin tiaraan. Itse asiassa nyt kun mietin, niin tästä tulee mieleen Joutsenprinsessa-piirroselokuva, olisikohan Odettella ollut jossain kohtauksessa vähän samantyyppinen, keskeltä korkealle kohoava tiara.

Jätä kommentti