Luukku 9 – Ruotsin terästiara
Yksi kuninkaallisten piirien ehdottomasti erikoisimmista tiaroista on Ruotsin kuningasperheen kokoelmaan kuuluva terästiara. Tämä jos mikä jakaa mielipiteitä – toisten mielestä se on upea, toiset eivät voi sietää sitä. Oma mielipiteeni sijoittuu jonnekin välimaastoon. Arvostan upeaa käsityötä, mutta ihan puhtaasti tiarana en oikein välitä siitä.
Terästiarassa ei ole ainuttakaan jalokiveä, vaan sen kimallus syntyy kiillotetusta teräksestä, joka kimaltelee valoa vasten kuin timantit. Tiaran design kuvaa sulkia ja lehtiä. Runko puolestaan on kullattua messinkiä. Mikään halpistiara tämä ei kuitenkaan ole, elän nimittäin sellaisessa käsityksessä, että teräksen työstäminen tällä tavoin ei ole halpaa ja helppoa puuhaa. Settiin kuuluvien korvakorujen ja kaulakorun lisäksi terästiaralla on myös pikkusisko, eli pienempi teräksinen pantatiara.
Terästiara on paitsi erikoinen, myös hyvin vanha. Pohjoismaiden kuningasperheillä on monia tiaroja 1800-luvun alusta Napoleonin ajoilta. Terästiaran oli yleisen käsityksen mukaan keisari Napoleonin tytärpuolen Hortense de Beauharnais’n omaisuutta, ja Ruotsiin se päätyi perintönä Hortensen veljentyttären Leuchtenbergin Josefinan kautta. Josefina oli Ruotsin kuningas Oskar I:n puoliso. Tiaran historia joutui myöhemmin katkolle, kun tiara tavallaan hävisi yli vuosisadaksi. Tarinahan kertoo, että nuori kuningatar Silvia olisi sattumalta löytänyt sen säilytysrasiassaan jostain kuninkaanlinnan kaapista tutustuessaan uuteen kotiinsa vuonna 1976. Tiara ja setin muut osat kunnostettiin ja uusi kuningatar käytti niitä ensimmäistä kertaa kolme vuotta myöhemmin valtiovierailun yhteydessä.
Terästiaraa on viime aikoina käyttänyt lähinnä kruununprinsessa Victoria, mutta se on nähty lisäksi myös kuningatar Silvialla, prinsessa Lilianilla, prinsessa Christinalla sekä prinsessa Désiréellä. En usko sen päätyvän koskaan prinsessa Madeleinen päähän, sillä se ei tunnu ollenkaan Madden tyyliltä, mutta prinsessa Sofia on sen verran villi kortti, että hän saattaisi jopa menestyä terästiaran kanssa. Huomennahan on Nobelit, aina voi toivoa!
Pitkä historia ja erikoinen materiaali tekevät tiarasta ainutlaatuisen ja historialliselta arvoltaan korvaamattoman, mutta en ole erityisemmin tämän tiaran fani. En pidä sen muodosta. Sulat sopivat minusta paremmin sotilashattuihin, ja jotenkin melko korkea malli ja erikoinen materiaali tekevät kokonaisuudesta vähän liian oudon. En löydä oikeaa sanaa sille. Paraatimainen? Itse asiassa tiara kuitenkin toimii minusta ihan hyvin joissain kokonaisuuksissa oikeanlaisen puvun ja kampauksen kanssa. Ei siis täysin toivoton, mutta kuitenkin erikoinen tapaus.
Tämän tiaran paras ominaisuus on juurikin tuo erikoisuus, pakkohan sitä on arvostaa, miten näyttävä tuo on ilman yhtäkään timanttia. Mutta puhtaasti tiarana ei kuulu minunkaan suosikkeihin. Koska tiara on niin erikoinen, se vaatii just eikä melkein oikeanlaisen kampauksen ja asun toimiakseen. Parhaimmillaan se voi olla tosi upea, kuten postauksen jälkimmäisissä kuvissa Victorialla Nobeleissa 2010(?). Tuo kokonaisuus on yksi Victorian parhaista koskaan, voi kun siitä nähtäisiin toisinto nyt! Olis kyllä mielenkiintoista nähdä tämä tiara Sofialla tai Madeleinella, että miten saisivat toimimaan. Madeleinen tyyliin ei sopis sitten yhtään, mutta hänellä on parhaat tiarahiukset Ruotsin poppoosta 😀
Nimenomaan, kokonaisuuden täytyy olla just eikä melkein. Tuo 2010 Nobelit on kyllä varmaan parasta, mihin tällä tiaralla voi päästä.
Mä alan olla niin kyllästynyt nyt Sofian häätiaraan, että toivon mitä tahansa muuta hänelle huomenna ja keskiviikkona. Vaikka sitten tämä kokeiluun!
Olisinpa päässyt Silvian kaveriksi komeroita kaivelemaan, mitä aarteita /roskaa sieltä onkaan löytynyt.
Tässä tiarassa tuo töyhtö on häiritsevä. Vielä 1800-luvulla niin miesten kuin naistenkin hatuissa oli isot höyhenistä tehdyt koristeet enemmän vakio kuin olla ilman ja tuo tiaran keskiosa toistaa oman syntyaikansa muotia.
Jokainen tiara asettaa näkyvimpänä koruna paljon vaatimuksia muille koruille ja myös puvulle. Joskus kokonaisuus toimii, joskus ei kuten eilisessä postauksessa Sonjan punainen puku olisi vaatinut toisen tyylisen tiaran tai puku olisi ollut parempi ilman kultaista brodeerausta.
Todellakin olisi mielenkiintoista nähdä tämä tiara Sofian kutreilla, hänhän käyttää muita koruja sangen hillitysti. Esimerkiksi se vihreä puku muutaman vuoden takaa sopisi tämän tiaran kanssa.
Mulla tökkii myös nimenomaan tuo töyhtö. Aikansa tuote tosiaan.
Aina sitä yllättyy siitä, miten paljon se puku, kampaus ja muut korut voivat muuttaa kokonaisuutta aivan täysin. Useaan kertaan on mielipide tiarasta muuttunut, kun sen on lopulta nähnyt just oikeanlaisessa tyylissä.
Mielenkiintoinen sarja! Vielä ei olla puolivälissä ja nyt jo on tullut melko… erikoinen näkökulma tiaroihin. Niiden pitäisi – tai niin ainakin itsestäni tuntuisi – olla huikean upeita esineitä ja lisäksi ”kruunata” kantajansa eleganssi. Mutta eihän niin ole suinkaan aina, ainakaan mikäli uskomme tähän mennessä nähtyä aineistoa. 😉 Eivät ole läheskään kaikki kovin hienoja esineitäkään, ja ainakin vaativat todella paljon kantajalta onnistuakseen. Siis kantajan on tavallaan ponnisteltava tehdäkseen tiaralle oikeutta sen sijaan, että tiara olisi kantajansa upeuden sinetti. Mikään tiara tuskin voi olla kaikkien hiuksilla upea vaan eri henkilöille sopivat tietysti eri tiaratkin, mutta jotkut tiarat tuntuvat olevan… vaikeita, olisivatpa kenen tahansa kutreilla.
Aika moni on ollut jotenkin kummallinen, lelumainen tai kuten tässä tosiaan, paraatimainen. Esineenä terästiara on erikoisuudessaan omasta mielestäni periaatteessa ok, se vain ei ole kovinkaan helposti kantajaansa kaunistava loppusilaus. Mutta ei kuitenkaan sellainen kauhistus kuin Norjan Sonjan kultatiara tai Wessexin häätiara alkuperäisessä muodossaan, joka tosin on onneksi enää vain historian havinaa.
Sen tämä kalenteri on kyllä minullekin opettanut, että ei todellakaan riitä että valitsee tiaran ja laittaa sen päähänsä. Ei tiaran tarvitse olla edes mitenkään ruma, mutta kaikki eivät vain toimi kaikilla kuninkaallisilla, asuilla tai kampauksilla. Nämä kalenterin tiarat ovat tietysti omalaatuisia tapauksia ja siten vielä vaativampia. Kummallisia, mutta samalla silti niin kiehtovia esineitä!
Tuo on hyvin sanottu, että tiarat vaativat paljon kantajaltaan. Kampauksen ja puvun lisäksi myös tiaran kantajan itsevarmuuden pitää olla kohdallaan. Syntyperäiset kuninkaalliset on tässä monesti vahvoilla, esimerkiksi Margareeta ja Madeleine. Mutta myös monet muut, kuten Mary, Maxima tai Camilla kantaa tiaransa todella luontevasti, eikä yhtään ”anteeksipyytelevästi”.
Tanskalla ja Ruotsilla on se etu, että tiaratilaisuuksia on paljon. Kaikki saavat väkisinkin harjoitusta 😄 Valtiovierailujen lisäksi häät ja monet muut merkkipäivät sisältävät usein jonkun tiaratilaisuuden. Ruotsissa on vielä Nobelit ja Tanskassa uusivuosi.
Ajatelkaa, että Kate on nähty tiarassa seitsemän vuoden avioliiton aikana edelleenkin ihan vain muutamia kertoja. Ja siihen väliin on kuitenkin mahtunut häitä, kuningattaren timanttijuhla ja 90v synttärit sekä Charlesin 70v juhlat…
Belgiassa ei taida olla juuri ollenkaan muuten kuin valtiovierailut, samoin Espanjassa ja Norjassa ei taideta myöskään käyttää tiaroja niin kauhean usein..? Monacossa ja Liechtensteinissa ei käytännössä koskaan, eikä Charlene edes osallistu ulkomaisten kuninkaallisten juhliin juuri ikinä.
Syntyperäiset prinsessat ovat tosiaan vahvoilla, mutta Mary, Maxima ja Camilla pärjäävät kyllä loistavasti!
Tiarana ei kuulu suosikkeihini mutta kokonaisuuden osana täsmälleen samassa sarjassa kuin Maximan häätiara, toimii kun kaikki muukin on kohdallaan.
Kun googlailin tästä lisätietoja, löysin tällaisen kuvan
https://members2.boardhost.com/royal-jewels/msg/archive/1352776134.html
Ja tämän jälkeen jotenkin ymmärsin paremmin.
—
Tiaran kantamiseen tarvitaan luonnetta ja itsevarmuutta ja on minusta aika ymmärrettävää, että jos jo pikkutyttönä on nähnyt kuinka ”äiti lähtee töihin” tiara päässään, on lähtötilanne toinen kuin taviksella.
Onkohan niin, että osana aikojen muuttumista Briteissä on vähennetty tiaran käyttöä erilaisissa tilaisuuksissa. The Crownin perusteella kun tuntui että kun Elisabeth ja Margaret olivat nuoria, käytettiin tiaraa paljon useammin.
En saa kännykällä tota linkkiä auki, täytyy katsoa koneella myöhemmin tänään.
Varmasti on vähennetty tiarojen käyttöä. Muistelen nähneeni kuvia esim. oopperailloista ja jostain vastaavanlaisista gaaloista ja illallisista. Sääli meidän kannalta! Kun on sellainen kokoelma, niin sopisi sitä käyttää 😄
Minä tykkään tästä tiarasta. Se sopii mielestäni Victorialle hyvin. Ja tuo tiaraan liittyvä tarina Silviasta tutkiskelemassa uutta kotiaan on ihana! Olisipa kiva tietää, mitä kaikkea muuta kätköistä on löytynyt.
Mäkin haluan kodin, jonka kaapeista löytyy jalokiviä! 😉