Luukku 14 – Kreivitär Bettina Bernadotten tiara
Bongasin tämän tiaran sattumalta Nobeleissa, ja oli pakko saada se mukaan joulukalenteriin, vaikka kyse ei ole kuninkaallisesta tiarasta. Kuten sukunimestä voi päätellä, kreivitär Bettina on Ruotsin kuningasperheen sukulainen, tarkemmin sanottuna kuningas Kaarle Kustaan pikkuserkku. Bettinan isä oli syntyjään Ruotsin prinssi Lennart, mutta prinssi menetti epäsäätyisen avioliittonsa myötä kuninkaallisen arvonimensä, joten hänen lapsensakaan eivät ole prinssejä tai prinsessoja.
En tiedä, kuinka läheisiä Bettina ja lukuisat muut pikkuserkut ovat Kaarle Kustaan perheen kanssa, mutta ainakin Bettinan vanhemmat olivat mukana säätiössä, joka järjestää tapaamisia Nobel-palkittujen ja nuorien tieteilijöiden kesken. Täten Bettina ja varmasti hänen äitinsä aiemmin ovat olleet Nobel-juhlissa useita kertoja, mutta yleensähän kaikki kuvamateriaali keskittyy palkinnonsaajiin ja kuninkaallisiin. Minulla ei ainakaan ole mitään muistikuvaa tästä tiarasta aiemmilta vuosilta.
Modernia tyyliä edustavasta tiarasta ei ole paljon taustatietoja kerrottavana, muuta kuin että se on mitä luultavimmin perhekalleus, ja että salmiakkiruutujen keskellä on rubiineja. Jonkun luukun kommenteissa keskustelimme siitä, että eikö nykypäivänä osata enää tehdä tyylikkäitä tiaroja. Täytyy varmaan vain uskoa, että ei osata. 😀 Tulee sellainen vaikutelma, että ex-kuninkaallisella ei ehkä ole ollut laittaa suuria summia koruhankintoihin, mutta jotain on kuitenkin tarvittu rouvalle seurapiiritapahtumiin.
Jos mun pitäisi hankkia pienellä budjetilla pieni tiara, niin hommaisin aina mielummin jonkun yksinkertaisen ja pienen seppeletiaran kuin näitä moderneja hirvityksiä. Tai yrittäisin leikkiä jotenkin materiaaleilla, että tiaraan saisi edes vähän pinta-alaa. Tällaiset tiarat vaan valitettavasti näyttävät aika rimpuloilta. Joskus tuntuu, että vähän isommat hiusneulatkin olisivat parempi vaihtoehto kuin huono tiara.
Bettinasta on kuvia myös toisen modernin tiaran kanssa. Näistä molemmista tulee mieleen että korut on tehty yhdistelemällä vanhojen korujen kuten sormusten ym kiviä. Lopputulos on ”sitä sun tätä”. Olisi tuosta materiaalista varmaan saanut yhden kauniinkin taran.
Oho, täytyypä etsiä jostain tuo toinen tiara! Gettystä en löytynyt kuvia kuin tämän vuoden juhlasta, mutta välillä on kyllä yhtä hakuammuntaa että millä hakusanalla löytyy ja millä ei.
Juu, ei ole kauheesti kehumista tuossa tiarassa 😀 Tosin oon sitä mieltä, että tuo paranis aika paljon jo sillä, kun noiden salmiakkiruutujen tilalla olis pelkästään rubiinit, pyöreät kivet. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys pohtia, että millaisen tiaran hankkisi, jos budgetti olisi rajallinen. Luultavasti itsekin ottaisin jonkun mahdollisimman ei-modernin 😀 Millaisissahan summissa nuo tiarat liikkuu?
Joo noi salmiakkiruudut ei oikein toimi mun mielestä.
Sain toiveidean kirjoittaa tiarojen muokattavuudesta isomman postauksen, voisin siinä kohtaa kirjoitella myös hinnoista. Kaikille ei varmaan voi laskea hintaa, mutta huutokaupoista ja muutamista kuninkaallisista yksittäistapauksista saa hiukan osviittaa. Vilkuilen somessa säännöllisesti Sotheby’sin ja Christiesin huutokauppoja. 😊
Bettinan toinen tiara löytyy ihan google-haulla.
Luultavasti sekin tiara on ollut joskus nobel-kemuissa. Bettinahan toimii isänsä aloittaman nobelseminaarin puheenjohtajana. Toki sukulaisuuttakin pidetään yllä, löytyi myös kuvia Bettinan sisaruksista Silvian kanssa.
Kävin googlaamassa. Tykkäsin enemmän siitä toisesta, mutta se olisi parempi minusta jos värilliset kivet olisivat samanvärisiä.
Heti piti googlettaa, eikä tämä toinen tiara ollut kyllä yhtään sen parempi.
Kiitos muuten ihanasta joulukalenterista. Yleensä kurkin uuden jutun heti aamusta.
Se toinen tiara olisi parempi, jos värilliset kivet olisivat samanvärisiä. Ei sekään mikään ihmellinen ollut, mutta ehkä vähän parempi kuin tämä.
Kiitos kun käyt lukemassa kalenteria! Eihän tämä homma olisi mitään ilman ihania lukijoita ja teidän kommentteja ^_^
Ei minun makuun tämä nyky-tiara sen enempää kuin Bettinan toinenkaan tiara. (Ovat minusta hämmentävän samantyylisiä, muistin kyllä nnähneeni kuvia hänestä Nobeleiden yhteydessä mutta mieleen ei ollut jäänyt, että käytössä on kaksi tiaraa…)
Mietin onkohan tässä kyse vähän samasta kuin muussakin designissa ja arkkitehtuurissa: monet (ja varsinkin me maallikot) ihailemme vanhaa, historiallista ja ”koristeellista” mutta sitten ”ammattilaiset” eivät halua kopioida vanhaa vaan suunnittelussa halutaan ilmentää omaa aikaa ja tuoda suunnittelulla asiaan jotain uutta, jota ”maallikot” eivät (heti) ymmärrä. Toki tiaroiden )ja korujen kohdalla ylipäätään) vaikuttaa se, etteivät nykyajan kuninkaallisetkaan voi käyttää sellaisia summia tiaroiden jalokiviin, kuin mitä 100-vuotta sitten oli mahdollista, mutta vaikka pelkistetty funktionaalisuus miellyttääkin meistä monia vaikkapa huonekaluissa tai arjen käyttöesineissä, tiaraa ei voi pelkistää ”liikaa”.
Joo, ei niitä jalokiviä voi tuosta noin vaan koko ajan hommailla, eikä niitä tule lahjapaketeissakaan samalla tavalla kuin ennen. Mikä sääli 😃 Liikkuvia käteisvaroja ei varmasti ole tuosta noin vaan heittää satoja tuhansia kunnon tiaraan.
Tuo on kyllä erinomainen huomio, että vaikka tyyli muuttuu ja ajan henki saa näkyä monenlaisessa suunnittelussa, niin tiaran liika pelkistäminen on se ongelma. Muissa koruissakin se toimii, mutta millainen on minimalistinen tiara? Tulee mieleen vain sellaiset kuin tämä Bettinan tai vaikka Letizian lelutiara, ja ne näyttävät siltä, että budjetti on tullut vastaan ja tähän parempaan ei pystytty.
Pienenkin tiaran voi tehdä kauniiksi, jos on hyvä suunnittelija. Mutta voi hyvin olla juuri kuten sanoit, ettei haluta kopioida vanhanajan tyyliä, ja sitten päädytään tällaiseen.
Tämä vieläkö osataan suunnitella tiaroita on kerrassaan mainio arjesta irroittava pohdiskelun aihe ja mieleeni tuli Pippa Middletonin häätiara. Se on mielestäni kaunis ja löysin jutun, jossa tiararan suunnitteluprosessista vähän kerrotaankin:
https://www.vogue.com/article/pippa-middleton-wedding-tiara-robinson-pelham-bridal-jewelry
Pippa ei tietenkään ole kuninkaallinen, mutta ilmeisesti briteissä morsiammilla on yhä tapana käyttää tiaraa. Tavisten tiarat ovat kristallia mutta varakkaat ( ja sellaiset joilta ei sukutiaroita löydy), ilmeisesti edelleen niitä hankkivat.
Hyvä artikkeli, kiitos linkistä! 🙂 Mä tykkään myös tosta Pippan tiarasta. Aatelissuvuilla niitä tiaroja kai eniten on, mutta tuo Pippan on mun mielestä nätti, sopiva tulevan kuningattaren siskolle, joka on kuitenkin tavisperheestä. Isommasta ja näyttävästä olisi varmaan tullut pyrkyrin leimaa.
Tuli mieleen, että onkohan Norjan Märtha Louisen vehnätiara uusi? Märtha Louise sai sen 18-vuotislahjaksi, ja se on Garrardilta, mutta mistään en äkkiseltään löytänyt tietoa onko tiara vanhempaa tekoa vai teetetty juuri prinsessalle. Jos se on uusi, niin pääsee mun kirjoissa onnistuneiden kategoriaan!
Samaa mieltä, Märtä-Louisan 18-vuotislahjatiara on kaunis! En toki ole asiantuntija, mutta ei ole minusta antiikkitiaran näköinen vaan voisi hyvinkin olla 80-luvun lopun suunnittelua.
Svensk Dam lehti kertoi, että tämä tiara on tehty kuningas Kustaa V:n mansetinnapeista. Kuningas oli Bettinan isoisän isä.
Ruotsissa on kyllä osattu hyödyntää vaikka mitä nappeja muihin koruihin. Hyvää uusiokäyttöä, vaikka tiara on mitä on.