Luukku 19 – Castron herttuatar Camillan sudenkorentotiara
Tässä tulee taas vähemmän tunnettu kuninkaallinen, mutta täytyyhän sudenkorentotiara saada mukaan omituisten tiarojen joulukalenteriin! 😀 Castron herttuatar Camilla on Bourbon-Two Sicilies -suvun toisen päämiesehdokkaan prinssi Carlon vaimo. (Välikysymys: miten Bourbon-Two Sicilies pitäisi kääntää suomeksi? Valtakunta oli aikoinaan suomeksi ”Molempain Sisiliain kuningaskunta”, mutta ei jotenkin taivu nykykielelle. Molempain Sisiliain prinssi? Tai pelkkä Sisilian prinssi?). Suvulla on kaksi eri haaraa, joilla on ollut pitkään erimielisyyksiä siitä, kummalle sukuhaaralle kuuluu suvun päämiehen titteli. Toiset tukevat Castrojen puolta, toiset taas Calabriaa. Oli asiasta mitä mieltä hyvänsä, niin Castrot kuuluvat kuninkaallisiin piireihin, joten herttuatar Camillalla on toisinaan tiaratilaisuuksia.
Tanskassa tiaroista löytyy niityn ötököitä, Italiassa taas sudenkorentoja. Tämä timanteista ja rubiineista koostuva tiara myytiin huutokaupassa vuonna 1999, ja myöhemmin se bongattiin herttuattaren käytöstä. Tiaran tarkasta historiasta ei ole tietoa, mutta Order of Splendor -blogi arvelee sen olevan Chaumet’n valmistama ja 1900-luvun vaihteesta. Sudenkorennot ovat irrotettavia ja niitä voi käyttää myös rintaneuloina, minkä lisäksi niiden asettelua tiarassa voi vaihdella muuttamalla korentojen asentoja.
En henkilökohtaisesti innostu sudenkorennoista (lehdet ja kukat ovat tarpeeksi luontoa tiaroihin), mutta täytyy jälleen ihailla vanhan ajan käsityön taidokkuutta. Tämäkään tiara ei ole pahin mahdollinen, mutta mun silmä kaipaa kokonaisuuteen enemmän symmetriaa ja pehmeämpiä muotoja. Camillan vaaleat hiukset häivyttävät muutenkin väljän designin yksityiskohtia, mikä tekee tiarasta jotenkin epämääräisen näköisen. Tuollainen muodostelma voisi tulla uudenvuoden tinaa sulattaessa! 😀 Mitäs te tykkäätte?
No en tykkää! Todella outo.
Jos olisin tiaraa hankkimassa, ei kyllä ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen ostaa tämmöistä. Sudenkorennot ovat varmaan herttuattarelle jotenkin merkityksellisiä, muuta selitystä en keksi ostokselle.
Jep, perintönä tulevat vielä ymmärtää, mutta että joku hankkii tämän tarkoituksella kakkostiarakseen…
Ristiriitaiset fiilikset. Kaunista käsityötä ehdottomasti, melkein pitsimäistä, mutta ei toimi parhaalla tavalla tiarana. Tiaroita kun yleensä katsotaan etäisyyden päästä ja tämä näyttää kauempaa katsottuna, no, suttuiselta.
Nimenomaan suttuiselta, siitä ei kauempaa, ainaakaan kuvassa, saa selvää, mitä esittää, jotain kimaltavia tikkuja, kuin pinneillä olisi kiinnitetty. Kaunista ja värinsä puolesta herkkiä kukkia, mutta miksei joku perhonen tai kivempi lentävä.
Joo ehdottomasti, liian pieni piperrys ei tule esiin kauempaa. Hyvä suunnittelija tekee sellaisen kuvion, joka toimii sekä lähellä että kaukaa. Sudenkorento on nimenomaan suttuinen ja noita kimaltavia tikkuja minäkin mietin.
Kukat ja korennot eivät luonnossa liity yhteen. Vaikka korennoista tykkänään ja minulla on korentokorukin niin tässä tiarassa on en pidä niistä. Kukista ja lehdistä olisi saanut ihan hyvän, mutta ehkä vähän tylsän tiaran.
Tämän joulukalenterin myötä olen katsellut tiaravideoita youtubesta, tänään Wurtenbergin suvun tiaroja. Olen löytänyt monia tähän teemaan sopivia hirvityksiä ja nyt odotan mitkä niistä pääsevät mukaan tähän joulukalenteriin. Materiaalia jää vielä toisellekin vuodelle riittävästi.
Apua, toivottavasti kalenteri ei aiheuta nyt pettymyksiä monelle, mulla loppuu nimittäin luukut kesken! 😀 Ja aika. Ja kuvamateriaali. On ollut suoraan sanottuna nyt jo hankalaa löytää sopivaa ja luvallista kuvamateriaalia (instan ja pinterestin upotustoiminto on vähän siinä eettisyyden rajoilla, mutta kun blogi ei ole kaupallinen niin en ole kokenut tunnontuskia), joten olen yrittänyt pitäytyä muutenkin tunnetummissa kuninkaallisissa. Tiaroja varmasti riittäisi, kunhan saisi jonkun loputtoman kuva-arkiston käyttöönsä! Mutta onhan tässä jo aikamoinen annos tullut vähintäänkin erikoisia luomuksia. Ja johan tässä tosiaan saa alkaa samalla miettiä ensi vuodelle teemaa 😀