Hyvää joulua juuri sinulle! Toivottavasti kaikilla on jouluvalmistelut sillä mallilla, että ehtii hiukan hengähtääkin ja nauttia joulutunnelmasta. Semmoinen harmillinen juttu tässä päivässä vain on, että vuoden kuninkaallinen joulukalenteri on tullut tiensä päähän. Persoonallisia, erikoisia, outoja tai epäonnistuneita tiaroja löytyisi vielä monen luukun edestä, mutta kaikki eivät valitettavasti mahtuneet mukaan tähän kalenteriin. Valitsin viimeiseen luukkuun kuitenkin tiaran, joka on jo vuosia aiheuttanut minulle puistatuksia.
Luukku 24 – Belgian kuningatar Astridin Tukholma-tiara
Ruotsin prinsessa Astrid (1905-1935) oli nuoruudessaan tavoiteltu nainen avioliittomarkkinoilla. Astrid oli isänsä ja äitinsä kautta hyvissä yhteyksissä Pohjoismaiden kuninkaallisiin, sillä hän oli Ruotsin kuningas Kustaa V:n veljentytär ja Tanskan kuningas Kristian X:n ja Norjan kuningas Haakon VII:n sisarentytär. Vuonna 1926 Astrid nai Belgian kruununperijän, Brabantin herttua prinssi Leopoldin. Rakkausavioliitto toimi hyvin tuottaen kolme lasta, ja vuonna 1934 pariskunnasta tuli hallitsijapari. Kuningatar Astrid kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa elokuussa 1935 vain 29-vuotiaana. Rakastettua kuningatarta surtiin syvästi niin Belgiassa kuin kotimaassa Ruotsissa. Kolaripaikalle Sveitsiin pystytettiin myöhemmin muistokappeli ja museo.
Jalokivet olivat erityisen suosittuja kuninkaallisia häälahjoja tuohon aikaan, ja myös Tukholman kaupunki halusi muistaa prinsessaansa. Ruotsalaisen jalokiviliike Anderssonin valmistama art deco -tyylinen tiara on kovasti aikansa näköinen, mutta näin nykyihmisen näkökulmasta kyllä aika omituinen. Tiara koostuu kapeasta ja yksinkertaisesta timanttipannasta, jonka keskellä on isommista timanteista tehty siro keskuselementti. Tiaran kauheus johtuu keskeltä nousevasta ”töyhdöstä”, jossa on timantein ympäröity suuri helmi. Itse pannassa ei ole mitään vikaa, vaikka se onkin aika vaatimaton, mutta tuo töyhtö näyttää ihan lusikalta! 😀 Ja miksi sen pitää törröttää pienestä pannasta noin irrallisena elementtinä?
Astridista ei ole juuri kuvia tiaran kanssa, mutta yhdessä löytyneessä kuvassa hän pitää tiaraa ajan tyylin mukaisesti otsalla. Ei toimi kovin hyvin minusta, juurikin tuon lusikan takia. Toisaalta en usko tämän tiaran toimivan sen paremmin päälaella tai millään kampauksella… Ymmärrän minimalistisen tyylin päälle, mutta lusikan timantit ja jättihelmen olisi voinut asettaa jotenkin nätimminkin kohottamaan keskiosaa.
Kuningas Leopold peri tiaran vaimoltaan tämän kuoleman jälkeen, ja vaikka sitä ei ole nähty sen koommin julkisuudessa tässä muodossaan, niin Leopoldin toinen vaimo prinsessa Lilian käytti lusikkaosaa myöhemmin rintaneulana. Tiaran nykyinen olinpaikka tai ylipäänsä olemassaolo on mysteeri. Sitä ei ole nähty vuosikymmeniin, enkä toisaalta yhtään ihmettelisi, jos se olisi purettu tai myyty. Toisaalta sitä olisi voitu ehkä säästää prinsessa Elisabethille, mutta Belgian kuningasperheen tiarakokoelma ei ole laaja, joten tuntuisi hassulta, että jotain olisi sitten pantattu vuosikymmeniä holvissa. Voi olla, että se on mennyt perintönä jollekin Leopoldin ja Lilianin lapsista, jotka eivät ole juurikaan julkisuudessa kuninkaallisista titteleistään huolimatta. Kyllähän tuo pantaosa varmasti tiarasta menee sellaisenaankin, vaikka sijoittuukin asteikon vaatimattomaan päähän. Mutta tässä alkuperäisessä muodossaan en tykkää tästä yhtään! Mites te muut?
Loppuun vielä bonuskysymys: mitä outoja tiaroja jäitte kaipaamaan kalenteriin, ja mikä kalenterin tiaroista oli suurin inhokkinne? 🙂
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Ai kauhee tuo ”lusikka”! 😀 Ilman sitä kyllä menettelis hiuspantana. Varmaan Norjan Astridin tiarat oli kuitenkin ne kauheimmat. Iso kiitos sinulle hauskasta kalenterista, joka päivä oon mielenkiinnolla avannut luukun että mitä sieltä paljastuu. Ja oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Astridin tiarat oli varmaan ne absoluuttisesti kauheimmat. Melkein kaikkia muita varmaan kuitenkin ilolla käyttäisi, jos tulisi tilaisuus kerran elämässä kokeilla tiaraa 😄
Kiitos kalenterista! Pääsin viiveellä mukaan, kun en ensin tajunnut tai ottanut asiakseni tajuta, mikä tämän clou on.
Tässäpä koriste, mille ei mitenkään keksi mitään asentoa, jotta se olisi edukseen. Lusikka alaspäin se hiukan muistuttaisi nykyajan teatterien mikrofoneja, olisi siis sellainen prototyyppi. Toivottavasti on purettu ja kauniit kivet käytetty johonkin , mikä on käytössä.
En osaa kaivata mitään, eiköhän tässä tullut kattava tarjoilu omituisuuksista ja ainakin itse sulattelen näitä ja toiste lisää.
Hyvää joulua kaikille!
Julkistin kalenterin teeman ensimmäisessä luukussa, mutta olisi varmaan pitänyt mainita se selvemmin myöhemminkin vielä. Onneksi ei ole niin vakavaa, voihan ne luukut käydä läpi uudelleen ajatuksen kanssa jos haluaa 😊
Niinhän sinä teit, en vaan ollut tarkkaavainen. enkä siis tarkoittanut sinua moittia, itseäni torun. Näissä on tammikuulla katseltavaa, on kuin hyvä kirja, minkä voi lukea uudestaan jauudestaan.
Tämäkin paranisi aavistuksen, kun ottaisi lusikasta varren pois.
Kiitos ihan valtavasti tästä kalenterista! Joka päivä on pitänyt käydä ihan ensimmäisenä kurkkaamassa tämä. Hyvää joulua!
Mulle tulee sellainen fiilis, että mitähän kaikkea tosta lusikasta voisi katapulttina viskata ympäriinsä 😅 Kanamunia vastapäistä pöytäseuraa kohti?
Hyvää joulua sinnekin!
En olekaan tätä kapistusta koskaan nähnyt! En kyllä ymmärrä ollenkaan tuota ”lusikkaa”. Olisi kyllä kaunis pieni tiara Elisabethille lähivuosiksi tuo panta yksin.
Rauhallista joulua kaikille!
Kun tiara oli kuitenkin Astridin häälahja, niin olisi vähän outoa jos se olisi mennyt perintönä sitten Leopoldin toisen vaimon lapsille. Yritin tässä taktisesti laskeskella, että kun prinsessa Lilian kuoli vuonna 2002 ja kuningatar Fabiola 2014, niin voisiko olla, että tiaraa olisi säästetty Elisabethille… Vaikea sanoa. Ei tuo panta tosiaan ole hassumpi onneksi!
Kyllähän tämä tiara vie voiton tässä sarjassa. Tuo tähkätiara on hyvä kakkonen. Jäin kaipaamaan kahta tiaraa: Luxenbourgissa on moderni kaulakorutiara, joka muistuttaa minusta käsirautoja. Toinen kaivattu on Romanian kuningatar Marien suurikokoinen appelsiinin siivut mieleentuova tiara. No, aina ei voi onnistua, ei edes tiaran suunnittelussa.
Kappas, siinähän on aika kyklooppi. Toivottavasti Astrid on ollut tyytyväinen häälahjaansa!
En osaa enää sanoa, mikä oli tämän kalenterin oudoin tiara, joten nostan sen sijaan esiin luukun 13 upean Luxemburgin silmukkapannan. En olisi kieltäytynyt, jos joulupukki olisi tuonut sen minulle lahjaksi. 😀
Kiitos ihanasta joulukalenterista, tästä teemasta sai runsaasti iloa ja kauhun väristyksiä! 😀
Se silmukkapanta on kyllä nätti! Ehkä vähän pliisu mun makuun, mutta sopivan herkkä ja siro, eikä ollenkaan sellainen ”materiaali loppui kesken/budjetti tuli vastaan”.
Kiitos itsellesi keskusteluseurasta! On aina hauska kuulla mitä muut ajattelevat omista inhokeista/suosikeista, makuja kun on niin monenlaisia! Onneksi täällä ollaan hyvässä hengessä liikkeellä 😊