Tammikuussa kuninkaallisia koskeva uutisointi pyöri niin vahvasti prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin ympärillä, että muiden kuninkaallisten kuulumiset jäivät väistämättä pimentoon. Uusi vuosikymmen on kuitenkin alkanut tahmeasti Britannian lisäksi myös muissa hoveissa. Pahimmat kriisit ovat Belgiassa ja Luxemburgissa, ja säästin nämä pisimmät tarinat postauksen loppuun. Käydään ensin lyhyesti läpi muiden kuningashuoneiden tapahtumat.
Norjassa vuosi alkoi surullisesti Ari Behnin hautajaisilla, minkä lisäksi maassa on oltu huolissaan tässä kuussa 83 vuotta täyttävän kuningas Haraldin terveydestä. Kuningas oli jo joulun alla sairaana, ja pian Arin hautajaisten jälkeen hänet vietiin uudelleen hoitoon huimauksen vuoksi. Hovin mukaan kyseessä ei ollut mitään vakavaa, mutta Harald oli silti pidemmän pätkän sairaslomalla. Hän palasi viime viikolla töihin, mutta sairaus näytti selvästi verottaneen voimia ainakin kuninkaan laihtuneesta olemuksesta päätellen. Kruununprinssi Haakon oli isänsä sairasloman aikana sijaishallitsija, ja julkisuudessa on taas mietitty korkeaan ikään ehtineiden hallitsijoiden eläköitymistä ja sen hyötyjä. Siitä tulee oma postauksensa kevään aikana.
Myös Espanjan kuningasperheestä kuului suru-uutisia, kun 83-vuotias infanta Pilar menehtyi paksusuolen syöpään tammikuun 8. päivä. Pilar oli ex-kuningas Juan Carlosin vanhempi sisar ja siten kuningas Felipen täti. Infantan sairaudesta tiedotettiin viime keväänä, joten hän ehti sairastaa syöpää noin vuoden verran. Prinsessan kunto heikkeni tammikuun alussa, jolloin hänet vietiin sairaalahoitoon, ja kolme päivää myöhemmin hän kuoli. Perhe oli Pilarin luona loppuun asti. Osanotot Espanjan kuninkaalliselle perheelle.
Ruotsin kuningasperheellä ei ole ollut yhtä vakavia ongelmia kuin kollegoillaan, mutta vuodenvaihteessahan prinsessa Estelle mursi jalkansa kruununprinsessaperheen lomamatkalla. Estellen kerrottiin voivan kuitenkin hyvin, joten eiköhän pikkuprinsessa toivu onnettomuudestaan.
Tanskan kruununprinssi Frederikin ja kruununprinsessa Maryn lapset aloittivat joululoman jälkeen 12-viikkoiset ”vaihto-opinnot” Sveitsissä. Koulujakson tarkoitus on antaa parin lapsille kokemusta kansainvälisestä ympäristöstä. Perhe järjesti medialle kuvaushetken ennen koulun alkamista, ja esimerkiksi 12-vuotias prinsessa Isabella odotti tuolloin oppivansa sujuvampaa englantia ja ranskaa. Lapset palaavat jakson jälkeen takaisin tanskalaisiin kouluihinsa. Mary asuu lasten kanssa Sveitsissä, ja Frederik pendelöi Tanskan ja Sveitsin väliä omien aikataulujensa mukaan.
Samaan syssyyn kruununprinssipari joutui kohun silmään. Samassa mediatapaamisessa Frederik kertoi, että heillä on ollut lähistöllä jo vuosikausia oma alppimaja, ja perhe tulee asumaan siellä lasten kouluvaihdon ajan. Kiinteistö ei ilmeisesti ollut Tanskassa juuri kenenkään tiedossa, ja maan vasemmistopoliitikot tarttuivat hanakasti salataloon ja sen rahoitukseen. Sitten kävi vielä ilmi, että kruununprinssipari on saanut talosta tuloja vuokraamalla sitä niinä aikoina, kun he eivät itse ole tarvinneet sitä.
Monilla kuninkaallisilla on yksityisiä lomapaikkoja, eikä siinä ole mitään outoa. Sen sijaan ymmärrän vuokratuloista nousseen kohun. Vuokra on ollut Daily Mailin mukaan 14 000 dollaria/viikko, ja eihän se summista riippumatta näytä kovin hyvältä, että julkisista varoista rahoitettava perhe omistaa salaisen kiinteistön Sveitsissä ja tekee sillä salaista bisnestä vuokraamalla sitä eteenpäin. Hovi tiedotti pian, että pari lopettaa mökin vuokraamisen. Nyt koko kiinteistön tultua julki se ei muutenkaan ole enää samalla tavalla anonyymi, ja vuokraaminen eteenpäin olisi jatkossa myös turvallisuuskysymys.
Yllä olevan kuvan nainen, Delphine Boël, oli viime viikolla suomalaistenkin lehtien otsikoissa. Vuosikausia kestänyt oikeustaistelu on nimittäin päättynyt siihen, että Belgian entinen kuningas Albert, 85, on viimein tunnustanut 51-vuotiaan Delphinen tyttärekseen. Delphine on samalla siis kuningas Philippen, prinsessa Astridin ja prinssi Laurentin puolsisar.
Royal Central on kirjoittanut kattavan kuvauksen tapauksen taustoista. Delphine Boël syntyi vuonna 1968 silloisen prinssi Albertin ja paronitar Sybille de Sélys-Longchampsin salasuhteesta. Albert ja Sybille olivat molemmat tahoillaan naimisissa; Albert prinsessa Paolan ja Sybille puolestaan Jacques Boëlin kanssa. Molemmat avioliitot olivat kuitenkin vaikeuksissa, oikeastaan he olivat vain muodollisesti naimisissa – Albert ja Paola tapasivat toisiaan vain yhteisellä perhelomalla kerran vuodessa. Delphinen isäksi merkittiin automaattisesti äidin aviomies eli Jacques.
Albertin ja Sybillen suhde kesti reilusti yli 15 vuotta, eli kyse ei ollut mistään satunnaisesti lomaromanssista. Belgian kuningasperheessä tiedettiin suhteesta, ja sen kerrotaan melkein johtaneen Albertin ja Paolan eroon. Tuleva kuningaspari kuitenkin sai sovittua asiansa ainakin joten kuten, ja he juhlivat viime kesänä 60-vuotishääpäiväänsä. Hallitsijapari heistä tuli vuonna 1993 Albertin veljen kuoleman myötä.
Kuningas Albert oli aktiivisesti läsnä Delphinen elämässä tämän lapsuudessa. Delphinen yhteys lailliseen isäänsä jäi etäiseksi, ja Sybille kertoi tyttärelleen tämän täysi-ikäistyessä, että todellinen isä onkin Albert. Isä ja tytär pysyivät yhteyksissä vielä pitkään. Mulle on jäänyt hiukan epäselväksi, että missä kohtaa välit ”katkesivat” kokonaan. Joidenkin artikkeleiden mukaan Albert vähensi yhteydenpitoa noustessaan valtaan, mahdollisesti skandaalin pelossa, toisten mukaan vasta 2000-luvun alussa. Ensimmäiset väitteet kuninkaan salaisesta lapsesta levisivät julkisuuteen vuonna 1999.
Delphine aloitti oikeusprosessin vuonna 2013. Hänen piti ensin todistaa, ettei hänen laillinen isänsä Jacques Boël olekaan oikea isä, ja sen jälkeen vielä saada todistettua kuningas Albertin isyys. Tapaus on ollut pitkä ja mutkikas. Marraskuussa 2018 oikeus antoi päätöksen, että Albertin on annettava DNA-testi, ja nyt viimein tammikuussa 2020 ex-kuningas julkaisi asianajajansa välityksellä lausunnon, jossa hän tunnustaa Delphinen tyttärekseen.
Vanhempansa hylkäämäksi joutuminen on jo itsessään traumaattinen kokemus, ja tapauksen tuomasta ”maineesta” on ollut Delphinelle ja tämän perheelle sekä henkistä että ihan konkreettista haittaa. Royal Centralin artikkelin mukaan Delphine perheineen listattiin ”valtiollisiksi uhiksi”, mikä on hankaloittanut tavallista asiointia kotimaassa ja ulkomaille matkustamista. Ymmärrettävästi Delphine halusi tehdä totuuden julki saadakseen rauhan, puhdistaakseen maineensa ja keventääkseen omien lastensa taakkaa. En usko hänen olevan rahan perässä, sillä Jacques Boël on varakkaasta suvusta, jopa kuningasperhettä rikkaampi. Jos kyse olisi siis vain rahasta, Delphinen olisi kannattanut pysyä syntymätodistukseen merkityssä totuudessa. Titteleitä tai paikkaa kruununperimysjärjestyksessä ei ole luvassa, sillä nämä on rajattu avioliitossa syntyneille lapsille.
Kuningas Albert ei kyllä pääse tästä mitenkään puhtain paperein. Yleisesti kannatan miesten vastuusta omista lapsistaan, oli kyseessä sitten salasuhde tai avioliitto. Tilannehan ei ole lapsen vika. On aikamoisen julmaa olla lapsensa kanssa läheisissä yhteyksissä, ja sitten yhtäkkiä aikuisena katkaista yhteydenpito kuin seinään ja torjua julkisesti. Kuninkaan puolesta julkaistun lausunnon perusteella voisi melkein olettaa, että Albert ei olisi koskaan ollut yhteyksissä tyttäreensä, vaikka Delphinen mukaan he olivat tekemisissä lähes päivittäin hänen lapsuudessaan, ja salasuhde Sybilleen jatkui vielä vuosia Delphinen syntymän jälkeen. Toivottavasti Delphine löytää nyt sisäisen rauhan.
Lopuksi vielä Luxemburgiin, jossa on käynnissä aivan toisenlainen skandaali. Huhut hovin huonosta työilmapiiristä ja erityisesti syytteet suurherttuatar Maria Teresan huonosta käytöksestä saivat vahvistuksen, kun maan pääministeri tilasi aiemmin erillisen selvityksen hovin tilanteesta. ”Waringo-raportti” julkaistiin viime perjantaina, ja sen mukaan jopa 51 hovin työntekijää sai potkut tai irtisanoutui itse vuosien 2014 ja 2019 välillä. Siis melkein puolet koko hovin työntekijöistä vain viidessä vuodessa! Raportin mukaan hovissa vallitsee pelon ilmapiiri, ja henkilöstöasioita on hoidettu huonosti. Myös taloudellisessa läpinäkyvyydessä on parannettavaa.
Skandaali kohdistuu erityisesti suurherttuattareen, sillä pitkään on ollut jo puheita Maria Teresan dominoivasta roolista ja huonosta käytöksestä, johon edes suurherttua Henri ei osaa puuttua. Sussexin herttuatar Meghanin lehdistökohtelu on opettanut, että ei pidä uskoa heti ensimmäisiä puheita, kun aikaansaavaa naista syytetään määräileväksi ja hankalaksi. Luxemburgissa on kyse kuitenkin aivan eri skaalasta, sillä tässä puhutaan nyt hallitsijan puolisosta ja 50 ihmisen työsuhteesta. Huhuilla on täytynyt olla jotain perää, kun kerran pääministeri katsoi aiheelliseksi puuttua asiaan.
Suurherttua Henri julkaisi pari päivää ennen raportin julkistamista tunteikkaan kirjeen, jossa hän tuomitsi vaimoaan kohtaan esitetyt syytökset epäreiluina, ja torppasi samalla joissain maan lehdissä väläytellyt puheet vallanvaihdosta. Ajoitus olisi kyllä huonoin mahdollinen, sillä perintösuurherttuaparihan odottaa juuri ensimmäistä lastaan. En menisi itse heti vaatimaan vallanvaihtoa, mutta toisaalta paljon riippuu siitä, mihin suuntaan vyyhti lähtee purkautumaan.
Henrin kirje nostatti myös rutkasti kritiikkiä, sillä suurherttua on tässä tapauksessa myös valtionpää, ja tällaiset tunteelliset lausunnot tulkitaan herkästi yritykseksi mielipidevaikuttaa tapauksessa. Miehen on ymmärrettävää haluta puolustaa vaimoaan, mutta tässä tapauksessa kirje oli minusta myös jokseenkin hyvän maun vastainen. Kun kyseessä on massiiviset henkilöstövaihdokset, raportissa todettu pelon ilmapiiri ja myös ainakin joitain syytöksiä työntekijöihin kohdistuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, niin suurherttuan olisi ollut fiksua tulla vähän vastaan ja kiistämisen sijaan osoittaa, että suurherttuaperheessä on ymmärretty tilanteen vakavuus ja ollaan valmiita työskentelemään muutoksen eteen.
Suurherttuatar Maria Teresan tekemää työtä ei kiistä kukaan, mutta aikaansaannokset eivät kuitenkaan voi olla peruste jättää puuttumatta tilanteeseen, joka vaikuttaa isoon joukkoon ihmisiä ja joka rahoitetaan julkisilla varoilla. Mikään latinotemperamenttikaan ei ole veruke yksinkertaisesti huonoon ja rajat ylittävään käytökseen. Itse raportti oli virallisena ja julkisena asiakirjana asiallisesti ja neutraalisti kirjoitettu, mutta rivien välistä saattoi lukea asioita. On kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka paljon perää on niissä puheissa, että Maria Teresa ei ole esimerkiksi sallinut lastensa ottavan suurempaa roolia edustustyössä tai että onko perhe todella vain katsonut sivusta suurherttuattaren käytöstä henkilöstöä kohtaan. Henrin kirjeestä (olettaen, että se on Henrin itsensä kirjoittama) ei ainakaan välittynyt mitään ymmärrystä työntekijöitä kohtaa. Tästä tapauksesta kuitenkin varmasti kuullaan vielä lisää, joten kiinnostavaa nähdä, miten tilanne kehittyy.
On kyllä jännä, miten nämä ”kohut” tuntuu seuraavan nyt toinen toistaan ja yhdessä sun toisessa hovissa on jotain ikävää meneillään. Toisaalta, eihän se iloisten ja onnellisten perhetapahtumien kausi, mitä tässä on viimeiset 10 vuotta eletty hoveissa, voi ikuisuuksiin jatkua. Norjan tilanne mietityttää ja huolestuttaakin – jos lähivuosina kuningaspari astuu syrjään, on Haakonin tilanne aika haastava. Mette-Marit ei sairautensa vuoksi hirveästi jaksa edustaa, Märtha Louise samoin vähentänyt edustustehtäviä ja Ingrid Alexandrakin varmaan aloittaa edustamisen aika rauhalliseen tahtiin.
Belgian Albertin toiminta oli kyllä todella tökeröä, ettei voinut myöntää isyyttään kuin vasta pakon edessä. Varsinkin, kun oli kuitenkin ollut tyttärensä kanssa tekemisissäkin aikaisemmin! Minäkään en usko, että Boël olisi rahan perässä, vaan hän halusi totuuden julki ja minusta hänellä on täysi oikeus siihen. Luxemburgin keissiin täytyy ehdottomasti perehtyä, vaikuttaa aikamoiselta sotkulta… Ainakaan tilannetta ei voi enää painaa villaisella, kun pääministerikin on asiaan puuttunut ja varmasti jatkossa työolosuhteita tullaan seuraamaan tarkasti, mikä on hyvä. Vallanvaihdolle tilanne olisi kyllä tosi huono, koska Guillaume ja Stephanie haluavat varmasti keskittyä nyt vauvaan.
Kuninkaallisten kanssa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti isoa ja pientä, mutta on kyllä ollut harvinaisen pomppuinen alkuvuosi, siis kaikki tämä muutaman viikon sisällä.
Kuningas Harald ei tunnu pitävän vallanvaihtoa varteenotettavana ideana, mutta varsinkin Britannian tilanne kuningatar Elisabetin kanssa on saanut kyllä monet kriittiset tahot miettimään, että vanha ja mahdollisesti paljon sairasteleva valtionpää ei ole valtion eduksi. Tässä on yksi iso ongelma monarkioille, kun eliniät vain pitenevät. Haakon olisi kyllä aika yksin, koska Ingridillä menee helposti vielä sellaiset 10 vuotta, ennen kuin koulutus on hoidettu.
Kuningas Albertin juttu on kyllä käsittämätön. Juttu on vaikuttanut aika selvältä jo pitkään, siis mun mielestä Delphine myös näyttää ihan Albertilta ja näen samaa myös Delphinessä ja prinsessa Astridissa. Onhan kuninkaan salasuhde tietysti iso asia, varsinkin kun se on jatkunut jo niin pitkään, mutta eihän se ole Delphinen vika. Vastuun ottaminen omista teoista… Ja vastuuta voi penätä myös Luxemburgin suurherttuaperheeltä.
Aikamoinen tammikuu 😀
Prinsessa Estelle pomppi hyvin eilen julkaistulla videolla isänsä ja veljensä kanssa, välillä kyynärsauvat ilmassa käyden – siis Ruotsissa kaikki hyvin. Huimaus on vaarattomanakin sangen ikävää niin kuninkaallisella kuin minullakin. Haraldin, Philipin ja Silvian tapaan ei minun kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.
Kun lukee näistä hovien henkilöstösotkuista niin huomaa huonon henkilöstöjohtamisen. Nykyiset hovien työntekijät eivät siedä enää mitä tahansa kohtelua eikä kenenkään tarvitse sietääkään asiatonta kohtelua. Kuninkaallisilla on nykyään koulutusta diplomatiasta ja muista valtakunnan hallinnon ja asioiden hoitamisesta mutta puolisolla ei välttämättä ole. Kuitenkin hovi on pitkälti kuin mikä tahansa yritys ja niin sitä olisi johdettavakin.
Delphine on useampaan kertaan kertonut ettei ole Albertin rahojen tai kuninkaallisen aseman perässä vaan haluaa selvittää tämän isyysasian. Emme elä enää keskiaikaa jolloin kuninkaalla oli lehtolapsia siellä sun täällä, he saivat joskus kartanon tai linnan joskus ylenkatsetta ja vieroksuntaa.
Henkilöstöjohtaminen on kyllä oikea avaintekijä, sen heikkous heijastuu niin vahvasti koko toimintaan. Tilanne on varmaan aika kinkkinen, kun hallitsija ja muu perhe ovat selvästi pomoja, mutta eivät kuitenkaan kokemuksestaan huolimatta vaan aina tiedä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Lisäksi todellisuudessa parlamentaarisissa monarkioissa kuninkaalliset toimivat hallituksen pyynnöstä ja julkisten rahojen turvin.
Albertin ja Delphinen tapaus on minusta erityisen ikävä juuri siksi, että yhteyttä on ensin pidetty tiiviisti ja tyttärestä on huolehdittu, mutta sitten yhtäkkiä katkaistu kontakti ja julkisesti nöyryytetty.
Luxemburgista on nyt vielä kuulunut huhuja fyysisestä väkivallasta. Tuntuu jo nämä raportissa/sen yhteydessä mainitut asiat melko hurjilta, joten mitähän sieltä vielä saadaan tietää.
Onneksi tämä Delphinen isyysasia on saatu päätökseen. Kuten kirjoitit, se on tuntunut vuosia jo selvältä, joten käsittämätöntä, että aiemmin Albert ei sitä tunnustanut. Varmasti hylkäämisessä/kieltämisestä on tosiaan kyse siitä, että valtaannousun aikaan ehkä olisi tullut rajumpaa arvostelua.
Toivottavasti Haraldilla riittää terveyttä vielä pitkään. Mette-Maritille soisin aikaa totuttautua ja löytää sopivan tahdin töiden teolle ja lepäämiselle.
Tää Luxemburg on kyllä taas aivan käsittämätön juttu. Jo pelkästään tämämhetkiset varmat tiedot ovsh todella huolestuttavia.
Norjan tilanne on kyllä ikävä juuro tuon takia, että Mette-Maritin kunto on iso kysymysmerkki. Hän ei edusta kovin usein nyt 😕
Luin Mette-Maritin sairaudesta eli sarkoidoosista: vaikka kyseessä on pitkäaikainen sairaus niin sitä voidaan hoitaa. Lääkekuurit ovat kovia: kortisonia ja jopa biologisia lääkkeitä käytetään sillä tauti pyritään parantamaan. Edustustilaisuuksissa ei varmaan ole mukava olla jos väsyttää ja yskittää, saa osakseen turhaa huomiota ja tulee vääriä arvailuja sairaudesta.
Albertti taisi hoksia, että turhaan kiemurtelee, kun se Delphine on ihan isänsä näköinen ja siskopuolensa Astridin! Jos Albert ja Paola olisivat aikoinaan eronneet, olisi se tiennyt myös lähtöä Belgian hovista. Ankaran katolinen silloinen kuningas asetti niin tiukan ukaasin!
Mielenkiintoinen myös on Luxemburgin hovin tilanne. Onkohan sillä Maria Teresalla noussut valta päähän! Anoppinsa ei kai aikoinaan oikein hyväksynyt häntä hoviin! Ottaako vahingon takaisin ja päsmäröi liikaakin! Tosipuheessa on ruvennut vähän mietityttämään yleensäkin nuo kuninkaalliset. Valtaa ei ole käytännössä kellään, on vain edustustehtäviä! Ja kansa maksaa, pitkän pennin! Tietysti hyviä lähettiläitähän ne ovat.
Delphine on kyllä ihan Albertin ja Astridin näköinen. Olisi kiinnostavaa tietää, miten Albertin muut lapset suhtautuvat ”uuteen” siskoon. Sääli kyllä, koska eihän se Delphinen vika ole, mitä hänen vanhempansa ovat tehneet aikoinaan.
On nää kuninkaalliset vaan kummallinen juttu. Sussexien tapaus on saanut kyllä paljon miettimään koko homman järkevyyttä, mutta nautin tästä harrastuksesta nyt niin kauan kuin sitä vielä riittää. 😀