Lukijani Ansku kysyi viime viikolla brittiläisistä arvonimistä, ja päätin tehdä asiasta samaan syssyyn nyt ihan oma postauksensa. Aihe on nimittäin oikea suo, ja näitä on ihmetellyt varmasti muutama muukin. Kysymys koski siis Walesin prinssin ja Princess Royalin titteleitä sekä yleisemmin brittiaateliston eli päärien arvonimipolitiikkaa.
Arvonimistä löytyy aika heikosti tietoa suomeksi, ja kirjoittamista vaikeuttaa vakiintuneiden suomennosten puuttuminen. Aihepiiri edellyttää myös brittiläisen historian ja yhteiskunnan tuntemusta. Kaiken huipuksi kuninkaallisessa perheessä on useita poikkeuksia sääntöihin, joten ei ihme, että käytännöt tuntuvat sekavilta. Suomalaisillehan kuninkaalliset, aatelisto ja arvonimet ovat lähinnä pala historiaa.
Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen vanhimmat lapset ovat tällä hetkellä Cambridgen prinssi George ja prinsessa Charlotte, mutta tulevaisuudessa tunnemme heidät luultavasti muilla titteleillä. Siitä lisää tekstissä! Kuva: Kensingtonin palatsi
En ole itsekään asiantuntija varsinkaan tittelien laillisista merkityksistä puhuttaessa, mutta vastaan tietysti parhaan tietoni mukaan. Arvonimiä olen käsitellyt yleisesti blogissa aiemminkin, tästä linkkien takaa löytyy postaukset hallitsijoiden, kruununperijöiden sekä muiden kuninkaallisten titteleistä Euroopan hoveissa. Tekstit ovat muutamaa muutosta lukuun ottamatta edelleen ajankohtaisia. Brittiläisistä titteleistä on ihan hyväkin tehdä nyt erillinen postaus, sillä systeemi poikkeaa Manner-Euroopasta.
Walesin prinssi
Walesin prinssi on perinteisesti hallitsijan vanhimmalle pojalleen myöntämä kruununperillisen arvonimi. Käytännössä kruununperimysjärjestyksen ykkönen on usein ollut sama asia kuin hallitsijan vanhin poika, mutta ei aina. Perimysjärjestys on jatkuvassa liikkeessä mm. syntymien ja kuolemien myötä, ja myös naiset ovat voineet periä kruunun miespuolisen perillisen puuttuessa.
Englannin kielessä erotellaan heir apparent (”varma” perijä) sekä heir presumptive (”oletettava” perijä). Kaikki jossain vaiheessa kruununperimyksen ykkösenä olleet ja jopa hallitsijaksi päätyneet eivät ole olleet Walesin prinssejä. Arvonimi on enemmänkin henkilökohtainen kunnianosoitus, ja eikä sen myöntämättä jättäminen vaikuta kruununperimykseen.
Esimerkiksi kuningatar Elisabetin isä kuningas Yrjö VI oli vajaan vuoden ajan veljensä perillinen, kun Edward VIII:lla ei ollut lapsia. Elisabetin isästä ei silti tehty Walesin prinssiä, koska hän oli heir presumptive; kruununperijä, jonka paikka voi muuttua – tarkoitushan oli, että Edward olisi mennyt naimisiin ja saanut lapsia, jotka olisivat luonnollisesti tiputtaneet setänsä alaspäin perimysjärjestyksessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Edward tunnetusti luopui kruunusta. Koska Edward naimaton ja lapseton, siirtyi kruunu hänen veljelleen Yrjölle, josta tuli kuningas olematta ensin Walesin prinssi.
Yrjö VI:lla oli ”vain” kaksi tytärtä, mutta koska perimyslaki suosi tuohon aikaan poikia, niin myös kuningatar Elisabetin asema ennen valtaannousuaan oli heir presumptive eli oletettava perillinen. Teoriassa hänen isänsä olisi koska tahansa voinut vielä saada pojan, joka olisi automaattisesti kiilannut isosiskon edelle. Samantyylinen tilanne oli myös kuningatar Viktorialla 1800-luvun alkupuolella. Viktoriahan peri kruunun sedältään, ja teoriassa setä olisi voinut vielä saada oman lapsen. Laki olettaa lähtökohtaisesti lisääntymisen olevan aina mahdollista, vaikka tosielämässä esimerkiksi ikä, sairaudet tai vaimon puuttuminen rajaavat todennäköisyyksiä.
Walesin prinsessa puolestaan tarkoittaa aina Walesin prinssin puolisoa. Monet teistä tietävätkin, että herttuatar Camilla on tämänhetkinen Walesin prinsessa, mutta hän on itse valinnut käyttää mieluummin toiseksi korkeinta arvonimeään eli Cornwallin herttuatarta. Walesin prinsessa henkilöityi voimakkaasti prinsessa Dianaan, ja kunnioituksesta tätä kohtaan Camilla ei käytä samaa titteliä. En kuitenkaan usko, että Walesin prinsessasta jää pysyvää poikkeusta, vaan Camillan tapauksessa kyse on ollut varmasti myös yleisön tunteiden huomioimisesta. Jos ja kun Williamista tulee Walesin prinssi, niin Katesta käytetään varmasti Walesin prinsessaa.
Naispuolisille kruununperijöille ei siis ole ollut mitään omaa titteliä. He eivät ole olleet Walesin prinsessoja siitä syystä, että mahdollinen miespuolinen perillinen olisi aina voinut syrjäyttää heidät. Nykyisin perimysjärjestys on tasa-arvoinen, mutta tilanne on uusi, eikä ongelma naispuolisen kruununperijän arvonimestä ole ajankohtainen vielä pariin sukupolveen. Jonossahan ovat tällä hetkellä prinssi Charles, prinssi William ja prinsse George. Eli asiaan palataan todennäköisesti aikaisintaan sitten, jos prinssi Georgen esikoinen on tytär.
Aina voi kuitenkin vähän spekuloida! Ansku kysyi, että mikä Cambridgen prinsessa Charlotten tuleva arvonimi olisi, jos hän olisi syntynyt perheensä esikoiseksi. Eli tehdäänkö seuraavasta naispuolisesta kruununperijästä tulevaisuudessa Walesin prinsessa omalla oikeudellaan?
Se olisi tasa-arvoinen askel, ja sinänsä varmaan ihan mahdollinen ratkaisu, riippuen hiukan aviomiehen tittelistä. Jos Charlotte olisi kruununperijä ja omalla oikeudellaan Walesin prinsessa, niin hänen puolisonsa ei voisi olla Walesin prinssi. Kyseessä olisi sama ongelma kuin siinä, miksi hallitsevan kuningattaren puoliso ei ole kuningas. Puolison titteli ei voi olla sitä kruununperillistä/hallitsijaa korkeampi, ja Walesin prinssi on vahvasti linkittynyt kruununperijän arvonimeksi. Ehkä naispuolinen perijä on tulevaisuudessa Walesin prinsessa omalla oikeudellaan ja mahdollinen aviomies on sitten vain tavallinen prinssi ja/tai herttua? Nähtäväksi jää. Charlotte ei kuitenkaan ole perheensä esikoinen, mutta hänelle on todennäköisesti luvassa ihan toinen erityinen arvonimi, josta puhumme seuraavaksi.
Princess Royal
Princess Royal on arvonimi, jonka hallitsijat ovat perinteisesti myöntäneet vanhimmalle tyttärelleen. Prinsessoille ei oikein ole ollut muita erityisiä huomionosoituksia, ja tämä tapa kopioitiin 1600-luvulla Ranskan hovista, jossa kuninkaan vanhin tytär oli Madame Royal.
Ennen miehet ohittivat naiset perimysjärjestyksessä, joten toistaiseksi yhdestäkään Princess Royalista ei ole tullut hallitsijaa. Tämä titteli ei liity kruununperimykseen, mutta jos perheessä on ollut poikia, niin vanhin tytär on tietysti tullut perimysjärjestyksessä vasta veljiensä jälkeen. Kuningatar Viktoria puolestaan peri vallan sedältään eikä siis ollut kuninkaan tytär.
Kuningatar Elisabetista olisi varmasti voitu tehdä Princess Royal, jos hänen isänsä olisi elänyt pidempään. Titteli oli käytössä Elisabetin tädillä prinsessa Marylla, eikä ollut siksi vapaana ennen kuin Elisabetista tulikin jo kuningatar. Elisabet itse myönsi arvonimen tyttärelleen prinsessa Annelle vuonna 1987, yli 20 vuotta tätinsä kuoleman jälkeen, joten tämäkin arvonimi on hallitsijan harkinnan varainen kunnianosoitus. Sekään ei siis siirry automaattisesti seuraavalle mahdolliselle saajalle.
Jos monarkia kestää sukupolvenvaihdokset Elisabetilta Charlesille ja Williamille, niin prinsessa Charlottesta tulee todennäköisesti seuraava Princess Royal. Charlesilla ei ole tyttäriä, ja prinsessa Anne on siinä iässä, että arvonimi vapautuu ihan viimeistään Charlotten ollessa kolmekymppinen. Jatkossa voisi ehkä olla mahdollista, että naispuolisesta kruununperijästä tulee yksinkertaisesti Princess Royal ja miespuolisesta Walesin prinssi. Toisaalta jotenkin itse ajaisin mieluummin sitä, että tytöstä tehdään Walesin prinsessa omalla oikeudellaan, koska Princess Royalilla ei ole mitään historiallista kytköä kruununperillisiin.
Arvonimet, naiset ja lapset
Miksi naispuolisen hallitsijan puolisosta ei tule kuningasta, mutta vaimo puolestaan saa automaattisesti miehensä tittelin? Syy on historiassa ja tavoissa. Miehiä on yksinkertaisesti pidetty tärkeämpinä ja tavallaan “ensisijaisina”, joten tällä hetkellä hallitsevan kuningattaren puoliso ei voi olla kuningas, koska muuten tämä olisi vaimoaan korkeampi.
Miksi nainen sitten saa miehensä arvon? Britanniassa vaimo jakaa avioliiton myötä miehensä aseman, ja esimerkiksi naisia puhutellaan perinteisesti tyylillä “rouva John Smith”. Avioliiton kautta saatu titteli ei kuitenkaan ole vaimon oma, vaikka vaimo on siihen oikeutettu. Vastaavasti myös päärien eli aatelisten lapsista käytetään kohteliaisuustitteleitä. Wikipedian mukaan vaimon ja lasten tittelien asema on laillisesti erilainen, mutta idea on kuitenkin se, että itse päärillä on se periytyvä arvonimi, josta sitten lähisuvun (vaimon, lasten, lesken, ex-vaimon) puhuttelu on tavallaan rippuvaista.
Herttuan vaimosta tulee herttuatar avio-oikeudella, vaikka vaimolla olisi tavistausta. Perillinen eli lähes aina vanhin poika käyttää kohteliaisuustittelinä isänsä kakkostitteliä. Esimerkiksi prinsessa Dianan veli on Spencerin jaarli, ja hänen vaimonsa on avio-oikeudella Spencerin kreivitär. Perheen vanhin poika Louis Spencer puolestaan tunnetaan myös Althorpin varakreivinä isänsä toiseksi korkeimman arvonimen mukaan. Alla kuvassa Charles Spencer ja tämän nykyinen vaimo Karen prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin häissä.
Kuninkaallisesta perheestä löytyy poikkeus sääntöön. Harryn ja Meghanin poika Archie on isänsä herttuakunnan perillinen, ja täten oikeutettu käyttämään kohteliaisuustittelinä Dumbartonin jaarlia Harryn kakkostittelin mukaan. Vanhempien toiveesta Archiesta ei kuitenkaan käytetä mitään arvonimiä. Ei hän toisaalta sellaista tarvitsekaan Yhdysvalloissa kasvaessaan. Huomioitavaa on, että Archie perii silti herttuakunnan isältään jonain päivänä.
Entäs sitten naisten omat arvonimet? Myös naisille on myönnetty päärinarvoja, mutta harvoin puhtaasti omista ansioista, eikä kertaakaan kuningatar Elisabetin valtakaudella. Perinnöllisiä aatelisarvoja luodaan muutenkin nykyisin vain kuninkaallisen perheen jäsenille. Historiallisesti naiselle on kuitenkin voitu antaa perinnöllinen tai elinikäinen päärinarvo esimerkiksi edesmenneen miehen ansioiden pohjalta tai jos perheeseen ei ole syntynyt poikaa, mutta vanhan arvonimen ei ole haluttu sammuvan. Joskus myös arvonimiä on annettu yksilöllisenä kunnianosoituksena. Nykyisin suosittavat elinikäiset life peer -päärinarvot eivät periydy eteenpäin lapsille.
Jos käytetään taas prinsessa Charlottea esimerkkinä, niin tulevaisuudessa prinsessa voisi periaatteessa saada oman herttua/kreivikunnan, sillä hallitsijahan niistä päättää. Monet pitäisivät siitä ratkaisusta. Perinteisesti hallitsijan pojille on myönnetty omat päärinarvot, joten eikö tulevaisuudessa tyttöjä voitaisi kohdella samalla tavalla?Charlotte on lisäksi ensimmäinen prinsessa, johon kruununperimyksen lakimuutos vaikuttaa, joten olisihan se hienoa tehdä tulevaisuudessa hänestä herttuatar omalla oikeudellaan, tasapuolisesti veljiinsä nähden.
Tavallisesti prinsessan puolisosta on kuitenkin tehty jaarli, viimeksi prinsessa Margaretin kohdalla 1960-luvulla: avioliittonsa jälkeen Margaret oli sekä kuninkaallinen prinsessa omalla oikeudellaan että kreivitär avioliiton kautta. Yleinen trendi suosii tällä hetkellä mahdollisimman kevyitä arvonimiä (tai ei titteleitä ollenkaan), joten Charlotten mahdolliset lapset saattavat kyllä olla tulevaisuudessa kuin Peter Phillips ja Zara Tindall ovat nyt. Trendit ehtivät toki muuttua, jos monarkia edes on pystyssä silloin, kun tästä tulee ajankohtainen asia.
Aatelinen vai kuninkaallinen arvonimi?
Herttutar Catherinen ja herttuatar Meghanin titteleistä puhuttaessa moni onkin kuullut, että päärinarvoa pidetään Britanniassa korkeampana kuin prinssin arvoa. Kate ja Meghanhan olisivat titteleiltään prinsessa William ja prinsessa Harry, jos heidän miehillään ei olisi muita arvonimiä. Miksi siis kuninkaallisten lapset ovat ylipäänsään ”vain” prinssejä ja prinsessoja, jos päärinarvo on kerran korkeampi?
Jälleen erinomainen, mutta vaikea kysymys. Käytännössä Britanniassa kaikille hallitsijan pojille on pitkään jo myönnetty herttuakunta, mutta tyypillisesti vasta aikuisena avioliiton yhteydessä. Tämä eroaa Ruotsista, jossa herttuakunnat annetaan syntyessä. Syy löytyy varmasti historiasta, mutta ihan tarkkaa vastausta en osaa antaa.
Tavallaan kyse on eri asioista, sillä kuninkaallinen voi olla ilman päärinarvoakin, ja kaikista brittiläisistä pääreistä vain pienen pieni osa (kuningasperheen miehet) ovat samalla kuninkaallisia. Kuninkaallisuus on eksklusiivisempaa, sillä kuninkaallinen tittelihän kertoo siitä, että sen kantaja on läheistä sukua hallitsijalle. Aateliset taas ovat olleet perinteisesti maanomistajia tai muuten ansioituneita merkkihenkilöitä. Entisaikoina oma ”läänitys” eli herttuakunta on varmaan ollut tulonlähde, jolla varsinkin hallitsijoiden nuoremmat pojat ovat huolehtineet omasta sukuhaarastaan?
Aateliston ja kuninkaallisten lailliset oikeudet ja velvoitteet eivät ole minullekaan ihan täysin selkeitä. Käsittääkseni brittiaatelilla ei ole nykyisin juurikaan laillisia erikoisoikeuksia. Parlamentin ylähuoneessa on kuitenkin edelleen henkilöitä, joiden jäsenyys perustuu heidän perinnöllisiin aatelisarvoihinsa. Ennen kaikilla pääreillä oli paikka ylähuoneessa (House of Lords), mutta tähän tuli muutos vuonna 1999.
Vaikea kuitenkin sanoa, kuinka paljon nykyisellä brittiaatelilla on todellisuudessa valtaa ”omiin” alueisiinsa. Kuninkaallisilla herttuoilla yhteys omaan herttuakuntaan on nimellinen, eikä esimerkiksi Williamilla ja Katella ole tietääkseni mitään tunnesidettä kummempaa yhteyttä tai oikeutta Cambridgeen. Sen sijaan vanhoilla aatelissuvuilla, joilla on ehkä edelleen paljon omistuksia ja nimeä, voi varmasti olla yllättävän paljon paikallista vaikutusvaltaa. Alla kuvassa on prinssi Williamin ystävä (ja prinssi Georgen kummisetä) Hugh Grosvenor, Westminsterin herttua. Suvulla on massiivinen omaisuus, ja Hugh Grosvenoria on tituleerattu maailman rikkaimmaksi alle kolmekymppiseksi.
Yleisesti kuninkaalliset eivät ole hallitsijaa lukuun ottamatta lain yläpuolella. Kuninkaallisten määrää puolestaan rajaa hallitsijoiden antamat Letters Patent -asetukset, joista käy ilmi, ketkä kaikki hallitsijan sukulaiset ovat oikeutettuja kuninkaallisiin titteleihin. Jatkossa titteleitä todennäköisesti keskitetään vielä enemmän kruununperimyksen päälinjaan, mutta vielä reilut 100 vuotta sitten kuninkaallinen arvonimi periytyi myös kaikille hallitsijan pojanpojan lapsille.
Tittelit ja asema vaikuttavat puolestaan siihen, keneltä odotetaan edustustöitä ja kenen kuluja verorahoista voidaan maksaa. Britannian kuninkaallinen perhe taas on laajempi käsitys, josta ei ole täyttä yksimielisyyttä – siihen lasketaan usein kuuluvaksi myös tittelittömiä perheenjäseniä ja Windsorin sukua laajemmin. Selvästi kommunikoitu jako kuningashuoneeseen (Royal House) ja kuningasperheeseen (Royal Family) Norjan, Alankomaiden ja Ruotsin tapaan voisi selkeyttää tilannetta myös Britanniassa, varsinkin prinssi Harryn ja Meghanin lähdettyä.
Nyt lähestymme viimein postauksen loppua. Jos brittimonarkia kestää Williamin aikakauteen, niin ei ole tietenkään takeita, että kaikki tehtäisiin samalla tavalla kuin ennen. Mutta jos oletamme niin, niin sittenhän me tiedämme jo prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen kolme lapsen tulevaisuuden tittelit sitten, kun heidän isästään on tullut kuningas William.
Prinssi Georgesta tulee hallitsijan esikoisena ja siten kruununperijänä tietysti Walesin prinssi. Prinsessa Charlottesta tehdään hallitsijan vanhimpana (ja ainoana) tyttärenä seuraava Princess Royal, kunhan Charlotte aikuistuu ja arvonimi vapautuu. Yorkin herttuakunta puolestaan on perinteisesti varattu hallitsijan toiselle pojalle, tässä tapauksessa prinssi Louis’lle. Nykyisellä Yorkin herttualla eli prinssi Andrew’lla ei ole poikia, joten arvonimi todennäköisesti on vapaa muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
Jotkut toivovat, että Yorkin prinsessa Beatricelle tehtäisiin poikkeus, jotta hän voisi tasa-arvoisesti naisena periä herttuakunnan isältään. Kaiken Yorkin perheen kanssa sattuneen vuoksi en kuitenkaan pidä sitä kauhean todennäköisenä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Yksi vaihtoehto olisi myös, että Andrew’n jälkeen York menisikin prinsessa Charlottelle, ja jatkossa siten hallitsijan toiseksi vanhimmalle lapselle sukupuolesta riippumatta.
Paljon ehtii tapahtua, ennen kuin Cambridgen katraan titteleitä pitää oikeasti alkaa miettiä, mutta kyllähän hovissa joudutan jatkuvasti tehdä päätöksiä pitkällä tähtäimellä. Kiinnostavaa seurata, että mitkä perinteet pidetään elossa, ja mitä uudistuksia kuningas Charles ja kuningas William saavat aikaan – jos monarkia selviää kuningatar Elisabetin kuolemasta.
Huhhuh! Nyt pitää sulatella tuokio, olipa kiemuraista tai toisaalta ei niinkään, aika lailla selventävästi kerroit. Tässä vaiheessa vain pyörittelen päätäni loordien ja päärien ja herttuattarien viidakossa.
Vapaasti kääntäen ja löysästi siteeraten viittaan erääseen ikivanhaantelkkarin sarjaan, missä Kate ja Allie keitrasivat New Yorkin hienostoperheessä ja Allie oli ihan hermona, mutta Kate kehoitti rauhoittumaan sanoen, että ”vessassa nekin käyvät”. Kuninkaallisetkin.
Joo, aikamoinen tekstipläjäys tästä sitten tulikin. 😄 Jotenkin kirjoittaessa aina tuntuu, että ei halua kuitenkaan jättää pois mitään, mistä voisi syntyä väärinymmärryksiä. Ja esimerkit on tietysti paras tapa valottaa käytännössä, vaikka tekstistä tulee sitten väkisinkin pitkä.
Ja ehdottomasti, ihmisiä siellä tittelien takana aina on. Mutta onhan tää kiinnostavaa, kun on tavallaan niin tarkkaa ja monet perinteet on oikeesti satoja ja satoja vuosia vanhoja juttuja. 😄
Nämä arvonimikoukerot on tosi monimutkaisia mutta mielenkiintoisia! Etenkin se, miten joka maalla on vähän omat käytäntönsä näiden tittelien ja niiden periytymisen suhteen, esimerkiksi se, miten Luxembourgissa on titteleinä suurherttua ja perintöruhtinas, tai Monacossa ruhtinas. Uskoisin (ja toivoisin), että tulevaisuudessa nämä tittelit olisi tasa-arvoisia naisten ja miesten välillä, eli esimerkiksi että naispuolisesta kruununperillisestä tulisi Walesin prinsessa ihan omalla oikeudellaan. Esimerkiksi Ruotsissa nämä menee mielestäni fiksusti, kun Victoria on kruununprinsessa ja Daniel prinssi.
Mietiskelen, että sitten kun Belgian prinsessa Elisabeth menee naimisiin, niin tuleeko puolisosta Brabantin herttua. Hovikin tuntuu käyttävän enemmän prinsessa-arvonimeä, joten Brabant ei taida olla yhtä vakiintunut kuin Walesin prinssi. Onhan Ruotsissa Danielkin herttua nykyisin. Mutta toisaalta Brabant on silti selvästi kruununperijään yhdistettävä arvonimi, joten voisi olla kyllä hassua jos Elisabethin puoliso olisi Brabantin herttua ja prinssi, koska sittenhän se ei eroaisi mitenkään Elissbethin titteleistä.
On tää vaan mielenkiintosta! 😄