Kirja-arvostelu: Antonio Caprarican elämäkerta kuningatar Elisabetista on kepeän kattava kuvaus Windsorin suvun lähihistoriasta

The Crownin marraskuussa (eli ihan pian, jee!) ilmestyvää kolmatta kautta odotellessa voi alkaa jo virittäytyä brittihovin tunnelmiin ihan perinteisen kirjan voimalla. Luin kesällä nimittäin Antonio Caprarican elämäkertateoksen Elisabet II – Kuningatar ja nainen (Minerva 2017), joka käsittelee kuningatar Elisabetin pitkää ja uskomatonta elämää. Mainio lukusuositus syksyn pimeisiin iltoihin, ja tämä ei edes ole maksettu mainos! 😀 Ostin kirjan ihan tuoreeltaan muutama vuosi sitten, mutta vasta nyt kesällä sain viimeinkin aikaiseksi lukea sen. Ajattelin jakaa hieman ajatuksiani kirjasta, sillä onhan teema jälleen ajankohtainen The Crownin ja ehkä myös lähestyvän joululahjasesongin myötä.

Antonio Caprarica on italialainen palkittu toimittaja, joka on asunut Britanniassa vuosikymmeniä ja tavannut kuningatar Elisabetin henkilökohtaisesti useamman kerran. Muutama vuosi sitten ilmestynyt kirja kuvailee Britannian pitkäaikaisimman hallitsijan taivalta suojellusta lapsuudesta karikkojen ja aviokriisi(e)n läpi kuningattareksi ja kansalliseksi ikoniksi, joka nauttii nyt vanhoilla päivillään elämänmittaisen työn synnyttämää arvostusta.

IMG_20190925_141250.jpg

Kirjan kansi. Kuva: Timanttisalonki

Lue loppuun

Euroopan kuninkaalliset sukupuut: kuningatar Viktorian tyttäret

Tänään hyppäämme jälleen kuninkaallisen historian pariin ja jatkamme Euroopan kuninkaalliset sukupuut -sarjaa. Viime kerralla käsittelin kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin lapsista pojat, joten nyt katsomme kuningatarparin tyttärien avioliittoja ja jälkeläisiä.

Muistin virkistykseksi: kuningatar Viktoria ja prinssi Albert saivat neljä poikaa ja viisi tytärtä, ja lapset olivat vanhimmasta nuorimpaan Victoria, Albert Edward, Alice, Alfred, Helena, Louise, Arthur, Leopold ja Beatrice.

Embed from Getty Images

Lue loppuun

Euroopan kuninkaalliset sukupuut: kuningatar Viktorian pojat

Aloitin joskus kauan sitten postaussarjan Euroopan kuninkaallisista sukupuista, mutta jatko-osat jäivät sitten kihlauksien, vauvojen ja häiden jalkoihin. Ensimmäinen teksti käsitteli Pohjoismaiden kuningasperheitä, ja tällä kertaa jatkamme brittikuninkaallisilla, tarkemmin sanottuna kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin lapsikatraalla.

Yhdistynyt kuningaskunta on edelleen maailman tunnetuin monarkia, vaikka brittiläisen imperiumin kulta-ajat ovat jo takana päin. Brittikuninkaalliset olivat arvostettuja avioliittomarkkinoilla, ja 1800-luvulla kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin yhdeksän lasta ja kymmenet lastenlapset solmivat avioliittoja ympäri Eurooppaa yhdistäen sukuja toisiinsa. Jo ennen Viktoriaa kuningasperheessä oli tullut tavaksi etsiä puolisoita erityisesti nykyisen Saksan alueen ruhtinaskunnista, ja kuningatar oli itsekin brittiprinssin ja saksalaisprinsessan lapsi. Lasten ja lastenlasten naimakauppojen avulla kuningatar sai luonnollisesti merkittäviä yhteyksiä Manner-Euroopan monarkioihin.

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert saivat neljä poikaa ja viisi tytärtä; lapset olivat vanhimmasta nuorimpaan Victoria, Albert Edward, Alice, Alfred, Helena, Louise, Arthur, Leopold ja Beatrice. Ikäjärjestyksen sijaan käyn ensin tässä postauksessa läpi pojat ja jatkan tyttärillä ensi viikolla. Sivuhuomautuksena mainittakoon vielä, että postaus keskittyy tietoisesti tärkeimpiin ja mielenkiintoisempiin jälkeläisiin – kuningatarpari sai lapsia ja lapsenlapsia niin paljon, ettei mikään blogipostaus voi käsitellä kaikkia.

Embed from Getty Images

Lue loppuun

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä 100 vuotta – ketkä istuivat Euroopan valtaistuimilla?

Tänään marraskuun 11. päivänä tulee 100 vuotta täyteen siitä, kun Ranskassa vuonna 1918 solmittu aselepo astui voimaan, ja neljä vuotta kestänyt ensimmäinen maailmansota tuli viimein loppuunsa. Kansainvälinen suursota muutti maailmanjärjestystä pysyvästi ja mylläsi Euroopan kartan täysin uusiksi. Sota vaikutti raskaasti Euroopan monarkioihin, joten halusin huomioida merkkipäivää jotenkin. Blogin teemaan sopivasti kurkistamme tänään Euroopan kuninkaallisiin piireihin sadan vuoden taakse. Keitä sodan keskeisten osapuolien valtaistuimilla olikaan?
Euroopan kartta näytti hyvin erilaiselta 1900-luvun alussa nykyaikaan verrattuna. 1800-luvun jälkipuoli ja 1900-luvun alku olivat näin jälkiperspektiivistä kuninkaallisuuden kulta-aikaa. Silloin Eurooppaa hallitsivat keisarit, kuninkaat, ruhtinaat ja suurherttuat. Parlamentarismi oli jo monin paikoin edennyt, ja nationalismi koetteli erityisesti suuria ja monikansallisia imperiumeja, mutta kuninkaallisuutta ei vielä kyseenalaistettu samalla tavalla kuin nykyään. Ennen massamediaa ja maailmansotia monarkiat olivat mantereen vallitseva normi, ja tasavallat poikkeuksia. Monissa maissa koettiin pitkiä valtakausia (Itävalta-Unkari, Britannia, Saksa, Alankomaat, Liechtenstein), ja samalla imperialismi ja siirtomaavalloitukset pönkittivät Euroopan vallanpitäjien asemaa. Samaan aikaan alkava globalisaatio, teollistuminen ja yhteiskunnallinen kehittyminen saivat valtiot kilpailemaan toisiaan vastaan.
Embed from Getty Images
Itävalta-Unkarin kruununperillinen, arkkiherttua Frans Ferdinand

Kreikan kuningasperheen tarina

Pääsiäisen aikaan tuli kuluneeksi 155 vuotta siitä, kun Tanskan prinssi Vilhelm valittiin Kreikan kuninkaaksi vuonna 1863. Olen jo pidemmän aikaan ajatellut, että olisi aiheellista avata Kreikan kuningasperheen taustaa, kun he kuitenkin eri yhteyksissä vilahtelevat, vaikka eivät olekaan enää hallitsevia kuninkaallisia. Perheellä on hyvin tiiviit sukusiteet moniin Euroopan kuningasperheisiin, joten he ovat varsin tuttuja näkyjä kuninkaallisissa tapahtumissa.
Tämä postaus käsittelee Kreikan modernin kuningaskunnan historiaa 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan. Tanskalaislähtöinen dynastia hallitsi maata vain reilun sadan vuoden ajan, mutta millaiset sata vuotta se olikaan! Harvan kuningashuoneen lähihistoria on yhtä dramaattinen.
Kreikan historia käsittää useita erilaisia vaiheita ja maantieteellisiä alueita. Maasta kuitenkin tuli lyhytaikaisen tasavallan jälkeen moderni kuningaskunta vuonna 1832, ja sitä hallitsemaan valittiin prinssi Otto baijerilaisesta Wittelsbachin suvusta. Monarkia ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle helposti, sillä kuningas Otto hallitsi yksinvaltiaana, kunnes hänet pakotettiin taipumaan uuteen perustuslakiin. Taantumuksellinen kuningas ei oikein sopeutunut Kreikkaan, eikä esimerkiksi luopunut katolisesta uskonnostaan. Avioliittokaan ei tuottanut perillisiä, minkä lisäksi yhteydet politiikkaan nakersivat suosiota. Lopulta Otto ja kuningatar Amalia joutuivat maanpakoon vuonna 1862, ja maalle piti löytää uusi kuningas. Etsinnöissä käännettiin ensin katse Iso-Britanniaan ja kuningatar Victorian toiseksi vanhimpaan poikaan, mutta 1830-luvulla tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaan kukaan suurvaltojen hallitsevista suvuista ei saanut vastaanottaa Kreikan kruunua. Etsintöjä siis jatkettiin, ja muutamien saksalaisten ehdokkaiden jälkeen katseet kääntyivät Tanskan prinssi Vilhelmiin, josta tuli kuningas Yrjö I (engl. George).
Embed from Getty Images
Kuningas Yrjö
Vilhelm oli syntyjään Tanskan kuningas Kristian IX:n ja kuningatar Louisen toinen poika, ja hän oli vasta 17-vuotias ottaessaan Kreikan hallitsijan tehtävän vastaan 30. maaliskuuta 1863. Kuninkaana hän oli pidetty; demokraattisempi ja vältteli edeltäjänsä Oton virheitä. Kuningas Yrjö mm. opetteli puhumaan kreikkaa, ja näyttäytyi kansalaisille huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Yrjön aikana Kreikka myös laajensi alueitaan. Ulkopolitiikassa kuninkaan sisarukset olivat epäilemättä avuksi, sillä hänen vanhemmasta veljestään tuli tietysti aikanaan Tanskan kuningas, kun taas siskot Alexandra ja Dagmar avioituivat Ison-Britannian ja Venäjän kruununperillisten kanssa.
Kuningas Yrjön mukana Kreikan hallitsijasuku vaihtui Glücksburgin sukuun, jonka eri haarat hallitsevat tänä päivänä edelleen Tanskaa ja Norjaa. Koska Yrjö ja hänen jälkeläisensä olivat Tanskan kuningas Kristian IX:n mieslinjaisia jälkeläisiä, on Kreikan kuninkaallisilla tänä päivänäkin vielä Kreikan ja Tanskan prinssin/prinsessan arvonimet. Jos eurooppalaisten hallitsijasukujen nimet ja historia kiinnostavat, kannattaa lukea aiempi postaukseni aiheesta.

Lue loppuun