Bernadottet 200 vuotta vallassa Ruotsissa – keitä ovat Euroopan muut hallitsijasuvut?

Maanantaina 5. helmikuuta tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Ruotsin ensimmäinen Bernadotte-sukuinen hallitsija nousi valtaan. Tämän innoittama päätin kirjoittaa lyhyen selonteon Euroopan muista tämänhetkisistä hallitsijasuvuista. Käyn ensin läpi lyhyesti Ruotsin merkkipäivän juhlinnat, sitten puhun yleisesti hallitsijasuvuista ja lopuksi listaan kaikki nykyiset suvut.
Maanantaina kuningaspari, kruununprinssipari, prinsessa Christina ja hänen puolisonsa Tord Magnuson osallistuivat 300 muun vieraan kanssa Bernadottejen merkkipäivän kunniaksi järjestettyyn seminaariin kuninkaanlinnassa. Seminaari rakentui puheenvuoroista, jotka käsittelivät sukua ja sen historiaa eri teemojen, esimerkiksi taiteiden, politiikan ja yhteiskunnan kautta. Vierasjoukko koostui kuningasperheen sukulaisista sekä hallituksen, puolueiden, kuninkaallisten akatemioiden, viranomaisten ja järjestöjen edustajista. Juhlan kunniaksi hovi julkaisi myös kaksi uutta potrettia suvun jatkumosta; toisessa ovat kuningas Kaarle Kustaa, kruununprinsessa Victoria ja prinsessa Estelle, ja toisessa kuningas ja kruununprinsessa. Kuvat on otettu Nobel-juhlien aikaan joulukuussa. Estelle on ihan kuin pieni Tuhkimo!
H.M. Konung Carl XVI Gustaf / HM King Carl XVI Gustaf / H.K.H. Kronprinsessan Victoria / HRH Crown Princess Victoria / H.K.H. Prinsessan Estelle / HRH Princess Estelle

Kuningas ja kruununperijät, kolme sukupolvea. Kuva: Kungahuset.se

Suomen suuriruhtinattaret – viisi keisarinnaa Elisabet Aleksejevnasta Aleksandra Fjodorovnaan

Monarkia on iso osa historiaamme, ja näppituntumalta arvelen, että suomalaiset tietävät ja muistavat suuriruhtinaskunnan ajoista kohtuullisen hyvin. Suomalainen yhteiskunta koki paljon keskeisiä muutoksia ja otti harppauksia kohti nykyistä Suomea. Historiassa aina jotkut jäävät väistämättä vähemmälle huomiolle kuin toiset, ja siksi päätin Suomi 100 vuotta -teeman hengessä (hieman myöhässä tosin) nostaa esiin palan meidän kuninkaallista historiaamme. Esittelen viisi henkilöä suoraan Venäjän imperiumin huipulta – Suomen suuriruhtinattaret eli Venäjän keisarinnat vuosilta 1809-1917.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän imperiumin suuriruhtinaskunta, jollaisena se pysyi reilun vuosisadan aina vuoteen 1917. Ensimmäisen maailmansodan koettelemukset johtivat Venäjällä tunnetusti lopulta monarkian kaatumiseen, keisariperheen murhaan sekä Suomen itsenäistymiseen. Suuriruhtinaskuntaamme ehti kuitenkin hallita viisi keisariparia: Aleksanteri I ja Elisabet Aleksejevna, Nikolai I ja Alexandra Fjodorovna, Aleksanteri II ja Maria Aleksandrovna, Aleksanteri III ja Maria Fjodorovna sekä Nikolai II ja Alexandra Fjodorovna. Kun kirjoitan keisarinnoista, kyseessä on siis empress consort, eli keisarinnapuoliso. Venäjällä on ollut myös useita hallitsevia keisarinnoja (empress regnant), mutta heidän aikanaan Suomi oli vielä osa Ruotsia.
Suuriruhtinaskunnan ajan viidellä keisarinnalla oli paljon yhteistä keskenään. Kaikki tulivat läntisestä Euroopasta ja avioituivat nuorina Venäjän keisarilliseen hoviin. Kulttuuri, hovietiketti ja monarkin asema yhteiskunnassa poikkesivat paljon länsieurooppalaisesta tyylistä. Monien eurooppalaisten hallitsijoiden valtaoikeuksia oli jo kavennettu parlamenttien hyväksi, mutta Venäjällä hallitsija oli itsevaltias. Pienemmistä, vaatimattomimmista ja pääosin saksalaisista hoveista tulevien prinsessojen sopeutuminen elämään suuren imperiumin pääkaupungissa ei aina sujunut ongelmitta. Pietari sijaitsi myös kaukana Keski-Euroopasta. Avioituessaan nuori morsian jätti taakseen perheensä, kotimaansa, uskontonsa ja jopa nimensä. Vastineeksi sai aseman imperiumin huipulla.
Alla on listattuna kuvan kera perustiedot kaikista viidestä: nimi, kotimaa, syntymä- ja kuolinvuodet sekä puoliso ja perhe. Lähteenä on käytetty Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansallisbiografia-verkkojulkaisua. Artikkelit eivät ole vapaasti luettavissa, mutta esimerkiksi yliopistojen kirjastoista pääsee käsiksi niihin maksutta. Kuninkaallisista kirjoittaminen on välillä haastavaa, kun samat nimet ja tittelit pyörivät sukupolvesta toiseen, joten vastaan mielelläni kysymyksiin ja teen lisäselvennyksiä, jos jokin kohta jää epäselväksi.
Embed from Getty Images
Keisarinna Elisabet Aleksejevna

Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

Monet eurooppalaiset kuninkaalliset ovat sukua keskenään, sillä entisaikoina kuninkaallisilla oli tapana avioitua lähinnä toisten kuninkaallisten kanssa. Tästä ehdottomuudesta on luovuttu, ja sen myötä sukulaisuussuhteet ovat muuttuneet kaukaisemmiksi, mutta niitä on silti hauskaa tutkia – kuninkaallisten historia on hyvin mielenkiintoista ja kietoutuu usein tiiviisti historian suurtapahtumiin.
Avioliitot olivat entisaikoina usein poliittisia ja naimakauppoja solmittiin melko pienissä piireissä, sillä kuninkaallisen odotettiin avioituvan säädyltään samanarvoisen kanssa. Puolisot haettiin usein liittolaismaan hovista. Serkusten avioliitot olivat arkipäiväisiä, mutta onneksi nykyisin harvinaisia, sillä ne toivat ajan myötä mukanaan erilaisia perinnöllisiä ongelmia. Kuninkaallisten väliset liitot ovat muutenkin yleisesti vähentyneet ajan myötä muutamastakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin, todellinen valta on siirtynyt demokratian ja parlamentarismin yleistyessä pois monarkin käsistä, ja eurooppalaisilla hallitsijoilla on suurimmaksi osaksi nykyisin seremoniallinen rooli. Näin ollen poliittisia suhteitakaan ei enää hoideta naittamalla tytär naapurimaan prinssille. Toiseksi, Euroopan kartta muuttui radikaalisti moneen kertaan viime vuosisadalla, ja kun monarkioita on lakkautettu, ovat myös vaihtoehdot luonnollisesti vähentyneet. Venäjää hallinnut Romanov-suku kutistui lähes olemattomiin ensimmäisen maailmansodan melskeessä, kun koko keisariperhe ja monia muita suvun jäseniä teloitettiin. Monet suvut ovat sammuneet.
Kolmas tekijä on aikojen ja tapojen muuttuminen vapaampaan suuntaan. Rakkausavioliitto on ollut viime vuosikymmenien trendi, ja viimeisen 100 vuoden aikana kuningasperheisiin on avioitunut enemmän myös aatelisia, ja viime vuosikymmeninä ihan tavallista kansaa. Kuninkaallisten tavistaustaiset puolisot ovat toki usein korkeasti koulutettuja, kansainvälisiä ja varakkaista perheistä, mutta esimerkiksi Norjan Mette-Marit, Ruotsin Daniel ja Sofia sekä Espanjan Letizia ovat meidän mittapuulla ihan tavallisten perheiden kasvatteja. Pitkälle on tultu ajoista, jolloin kuninkaallisen statuksen ja kruununperimysoikeuden menetti vääränlaisen avioliiton takia.
Embed from Getty Images
Espanjan edellinen kuningatar Sofia on syntyjään Kreikan prinsessa. Hänen miniänsä, nykyinen kuningatar Letizia on taustaltaan keskiluokkainen ja työskenteli uutisankkurina ennen avioliittoaan kuningas Felipen kanssa. Asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useampi kuninkaallinen löytää puolisonsa tavallisen kansan joukosta.

Miksi kannatan monarkiaa?

Kun kuninkaallisharrastukseni tulee puheeksi, usein kysytään ensimmäisenä, että mikä niissä kiehtoo niin paljon. Ihmisiä myös kiinnostaa tietää, miksi kannatan monarkiaa, ja olen huomannut kyseisen instituution olevan monelle melko vieras, vaikka kaikki tietävät suunnilleen, mikä on monarkian ja tasavallan ero. Hiljattain lupasin keskustelukumppanille avata vähän tarkemmin, miksi näen monarkiat kannattavina järjestelminä. Itse asiassa tällainen postaus on ollut mielessä jo pidempään, nyt sain hyvän kimmokkeen viimeinkin todella tehdä sen.
Lähtökohtaisesti monarkiapolitiikka ei suoraan kosketa minua, sillä en ole yhdenkään monarkian kansalainen enkä myöskään asu yhdessäkään kuningaskunnassa. Tämä blogi ei tuota minulle rahaa, joten tällä tai muillakaan postauksillani ei ole taloudellisia taustavaikuttimia. Täytyy varmaan myös selventää, että en toivo monarkiaa Suomeen tai mihinkään muuhunkaan maahan pakotetusti, mutta en myöskään toivo nykyisten monarkioiden kaatumista. Monarkioilla tarkoitan tässä tekstissä eurooppalaisia perustuslaillisia monarkioita, joissa todellinen valta on parlamentaarisesti valituilla poliitikoilla. Otan esimerkkejä yksittäisistä maista, mutta fokus on yhteisesti kaikissa Euroopan monarkioissa.
Embed from Getty Images
Taloudelliset syyt eli käytännössä monarkian ”kalleus” verrattuna tasavaltaan on yksi yleisimpiä aiheita, joista monarkioita kritisoidaan. Tosi asiassa valtioita on erilaisia, eikä voida yksiselitteisesti sanoa, että tasavalta on halvempi tai myöskään kalliimpi ratkaisu. Monarkiassa säästöä tulee esimerkiksi siitä, kun on yhdet vaalit vähemmän; esimerkiksi Suomen vuoden 2012 presidentinvaalit maksoivat n. 24 miljoonaa euroa (Vaalit.fi). Lisäksi monarkiassa saa useamman kuin yhden henkilön työpanoksen, sillä monarkiaan kuuluvan perinnöllisyyden vuoksi myös kruununperilliset eli tavallisesti hallitsijan lapset ja lähisukulaiset ovat julkisia henkilöitä. Hieman laskutavasta riippuen esimerkiksi Ruotsissa on kuusi aktiivisesti työskentelevää kuninkaallista aikuista, Tanskassa viisi ja Britanniassa luku nousee jo yli kymmeneen. Monarkiaan liittyviä kuluja, joita tasavallassa ei ole, ovat mm. kuninkaallisten perhetapahtumat, kuten häät ja kastejuhlat. Usein valtio ei rahoita perhetapahtumia kokonaan, mutta tämä riippuu maasta ja tapahtuman luonteesta. Tällaisista tapahtumista tulee myös merkittävästi tuloja yrityksille ja siten myös valtiolle esim. matkailun kautta. Lisäksi kuninkaallisten häiden kaltainen kansainvälinen mediahuomio on arvokasta mainosta maalleen.

Kuningatar Elizabeth: 65 vuotta vallassa

Eilen, 6. helmikuuta 2017, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elizabeth juhli valtakautensa 65-vuotisjuhlaa eli ”safiirivuosipäivää”. Päivä on historiallinen, sillä kukaan toinen brittimonarkki ei ole aiemmin päässyt safiiripäivään asti. Elizabeth tosin ohitti edellisen, kuningatar Victorian asettaman valtakausiennätyksen jo muutama vuosi sitten. Viime vuonna 90-vuotissyntymäpäiväänsä näyttävästi juhlinut Elizabeth on varsin merkittävä hahmo maansa historiassa ja kansainvälisesti yksi maailman tunnetuimpia henkilöitä.
elizabeth_sapphirejubilee.jpg

Safiirijuhlaan sopii hyvin isältä häälahjaksi saatu safiirikorusetti. Kuva: David Bailey / The Royal Family

21. huhtikuuta 1926 silloinen Yorkin herttuapari, Albert ja Elizabeth, toivottivat esikoisensa tervetulleeksi maailmaan. Pieni prinsessa sai saman vuoden toukokuussa nimekseen Elizabeth Alexandra Mary: äitinsä, isänsä isoäidin ja isänsä äidin mukaan. Perhe kasvoi neljä vuotta myöhemmin nelihenkiseksi, kun herttuaparin toinen tytär prinsessa Margaret syntyi 21. elokuuta 1930. Perheen elämä oli suhteellisen rauhallista ja matalan profiilin pitäminen sopi heille paremmin kuin hyvin. Herttuatar oli itse atsiassa torjunut miehensä kosinnan ensin kaksi kertaa juuri siitä syystä, että kuninkaallisen elämän rajoitteet eivät kiinnostaneet. Pikkuprinsessojen odotettiin saavan melko normaalin (joskin tietysti hyvin etuoikeutetun) elämän, kun kuninkaallinen valokeila keskittyisi Albertin isoveljeen ja hänen tulevaan perheeseensä.
Embed from Getty Images

Yorkin prinsessa Elizabeth vuonna 1932.