Kreikan kuningasperheen tarina

Pääsiäisen aikaan tuli kuluneeksi 155 vuotta siitä, kun Tanskan prinssi Vilhelm valittiin Kreikan kuninkaaksi vuonna 1863. Olen jo pidemmän aikaan ajatellut, että olisi aiheellista avata Kreikan kuningasperheen taustaa, kun he kuitenkin eri yhteyksissä vilahtelevat, vaikka eivät olekaan enää hallitsevia kuninkaallisia. Perheellä on hyvin tiiviit sukusiteet moniin Euroopan kuningasperheisiin, joten he ovat varsin tuttuja näkyjä kuninkaallisissa tapahtumissa.
Tämä postaus käsittelee Kreikan modernin kuningaskunnan historiaa 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan. Tanskalaislähtöinen dynastia hallitsi maata vain reilun sadan vuoden ajan, mutta millaiset sata vuotta se olikaan! Harvan kuningashuoneen lähihistoria on yhtä dramaattinen.
Kreikan historia käsittää useita erilaisia vaiheita ja maantieteellisiä alueita. Maasta kuitenkin tuli lyhytaikaisen tasavallan jälkeen moderni kuningaskunta vuonna 1832, ja sitä hallitsemaan valittiin prinssi Otto baijerilaisesta Wittelsbachin suvusta. Monarkia ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle helposti, sillä kuningas Otto hallitsi yksinvaltiaana, kunnes hänet pakotettiin taipumaan uuteen perustuslakiin. Taantumuksellinen kuningas ei oikein sopeutunut Kreikkaan, eikä esimerkiksi luopunut katolisesta uskonnostaan. Avioliittokaan ei tuottanut perillisiä, minkä lisäksi yhteydet politiikkaan nakersivat suosiota. Lopulta Otto ja kuningatar Amalia joutuivat maanpakoon vuonna 1862, ja maalle piti löytää uusi kuningas. Etsinnöissä käännettiin ensin katse Iso-Britanniaan ja kuningatar Victorian toiseksi vanhimpaan poikaan, mutta 1830-luvulla tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaan kukaan suurvaltojen hallitsevista suvuista ei saanut vastaanottaa Kreikan kruunua. Etsintöjä siis jatkettiin, ja muutamien saksalaisten ehdokkaiden jälkeen katseet kääntyivät Tanskan prinssi Vilhelmiin, josta tuli kuningas Yrjö I (engl. George).
Embed from Getty Images
Kuningas Yrjö
Vilhelm oli syntyjään Tanskan kuningas Kristian IX:n ja kuningatar Louisen toinen poika, ja hän oli vasta 17-vuotias ottaessaan Kreikan hallitsijan tehtävän vastaan 30. maaliskuuta 1863. Kuninkaana hän oli pidetty; demokraattisempi ja vältteli edeltäjänsä Oton virheitä. Kuningas Yrjö mm. opetteli puhumaan kreikkaa, ja näyttäytyi kansalaisille huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Yrjön aikana Kreikka myös laajensi alueitaan. Ulkopolitiikassa kuninkaan sisarukset olivat epäilemättä avuksi, sillä hänen vanhemmasta veljestään tuli tietysti aikanaan Tanskan kuningas, kun taas siskot Alexandra ja Dagmar avioituivat Ison-Britannian ja Venäjän kruununperillisten kanssa.
Kuningas Yrjön mukana Kreikan hallitsijasuku vaihtui Glücksburgin sukuun, jonka eri haarat hallitsevat tänä päivänä edelleen Tanskaa ja Norjaa. Koska Yrjö ja hänen jälkeläisensä olivat Tanskan kuningas Kristian IX:n mieslinjaisia jälkeläisiä, on Kreikan kuninkaallisilla tänä päivänäkin vielä Kreikan ja Tanskan prinssin/prinsessan arvonimet. Jos eurooppalaisten hallitsijasukujen nimet ja historia kiinnostavat, kannattaa lukea aiempi postaukseni aiheesta.

Lue loppuun

Bernadottet 200 vuotta vallassa Ruotsissa – keitä ovat Euroopan muut hallitsijasuvut?

Maanantaina 5. helmikuuta tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Ruotsin ensimmäinen Bernadotte-sukuinen hallitsija nousi valtaan. Tämän innoittama päätin kirjoittaa lyhyen selonteon Euroopan muista tämänhetkisistä hallitsijasuvuista. Käyn ensin läpi lyhyesti Ruotsin merkkipäivän juhlinnat, sitten puhun yleisesti hallitsijasuvuista ja lopuksi listaan kaikki nykyiset suvut.
Maanantaina kuningaspari, kruununprinssipari, prinsessa Christina ja hänen puolisonsa Tord Magnuson osallistuivat 300 muun vieraan kanssa Bernadottejen merkkipäivän kunniaksi järjestettyyn seminaariin kuninkaanlinnassa. Seminaari rakentui puheenvuoroista, jotka käsittelivät sukua ja sen historiaa eri teemojen, esimerkiksi taiteiden, politiikan ja yhteiskunnan kautta. Vierasjoukko koostui kuningasperheen sukulaisista sekä hallituksen, puolueiden, kuninkaallisten akatemioiden, viranomaisten ja järjestöjen edustajista. Juhlan kunniaksi hovi julkaisi myös kaksi uutta potrettia suvun jatkumosta; toisessa ovat kuningas Kaarle Kustaa, kruununprinsessa Victoria ja prinsessa Estelle, ja toisessa kuningas ja kruununprinsessa. Kuvat on otettu Nobel-juhlien aikaan joulukuussa. Estelle on ihan kuin pieni Tuhkimo!
H.M. Konung Carl XVI Gustaf / HM King Carl XVI Gustaf / H.K.H. Kronprinsessan Victoria / HRH Crown Princess Victoria / H.K.H. Prinsessan Estelle / HRH Princess Estelle

Kuningas ja kruununperijät, kolme sukupolvea. Kuva: Kungahuset.se

Espanjan kuningasparin valtiovierailu Iso-Britanniassa

Espanjan kuningas Felipe ja kuningatar Letizia pääsivät viimein valtiovierailulle Iso-Britanniaan, yli vuoden odotuksen jälkeen. Vierailun piti tapahtua jo keväällä 2016, mutta Espanjan hallituskriisin takia sitä lykättiin kesäkuuhun 2017. Tänä vuonna saarivaltiossa kuohui ennenaikaisten parlamenttivaalien takia, joten vierailua siirrettiin vielä kuukaudella. Tällä viikolla odotettu tapaaminen vihdoin järjestyi.
Kuningaspari matkusti Lontooseen jo tiistaina, mutta vierailu alkoi virallisesti keskiviikkona ja päättyy tänään perjantaina. Valtiovierailut ovat tyypilliseen tapaan kiireisiä, kun muutamaan päivään mahdutetaa paljon ohjelmaa. Isäntinä toimivat tietysti kuningatar Elisabet ja prinssi Philip, mutta molempia painaa ikä, joten muun kuningasperheen rooli korostuu entisestään. Tämä vierailu on erityinen myös siksi, että sen arvellaan olevan viimeinen valtiovierailu, johon prinssi Philip osallistuu (prinssin eläkepäivät lähestyvät) ja lisäksi tämä on myös ensimmäinen kerta, kun prinssi Harry on osallisena! Menossa mukana ovat olleet myös prinsessa Anne, prinssi Andrew, prinssi Edward ja kreivitär Sophie sekä prinssi William ja herttuatar Catherine, kaikki joko keskiviikon illallisella tai muussa ohjelmassa En käy läpi koko vierailua, sillä ohjelmanumeroita on lukuisia, mutta poimin kohokohtia.
Kuvat: PressAssociation

Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

Monet eurooppalaisista kuninkaallisista ovat sukua keskenään, sillä ennen kuninkaallisilla oli tapana avioitua lähinnä toisten kuninkaallisten kanssa. Tästä ehdottomuudesta on luovuttu, ja sen myötä sukulaisuussuhteet ovat muuttuneet kaukaisemmiksi, mutta niitä on silti hauskaa tutkia – kuninkaallisten historia on hyvin mielenkiintoinen aihealue ja kietoutuu usein tiiviisti historian suurtapahtumiin.
Avioliitot olivat entisaikoina usein poliittisia ja naimakauppoja solmittiin melko pienissä piireissä, sillä kuninkaallisen odotettiin avioituvan säädyltään samanarvoisen kanssa. Puolisot haettiin usein liittolaismaan hovista. Serkusten avioliitot olivat arkipäiväisiä, mutta onneksi nykyisin harvinaisia, sillä ne toivat ajan myötä mukanaan erilaisia perinnöllisiä ongelmia. Kuninkaallisten väliset liitot ovat muutenkin yleisesti vähentyneet ajan myötä muutamastakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin, todellinen valta on siirtynyt demokratian ja parlamentarismin yleistyessä pois monarkin käsistä, ja suurimmaksi osaksi eurooppalaisilla hallitsijoilla on nykyisin seremoniallinen rooli. Näin ollen poliittisia suhteitakaan ei enää hoideta naittamalla tytär naapurimaan prinssille. Toiseksi, Euroopan kartta muuttui radikaalisti moneen kertaan viime vuosisadalla, ja kun monarkioita on lakkautettu, ovat myös vaihtoehdot luonnollisesti vähentyneet. Venäjää hallinnut Romanov-suku kutistui lähes olemattomiin ensimmäisen maailmansodan melskeessä, kun koko keisariperhe ja monia muita suvun jäseniä teloitettiin. Monet suvut ovat sammuneet.
Kolmas tekijä on aikojen ja tapojen muuttuminen vapaampaan suuntaan. Rakkausavioliitto on ollut viime vuosikymmenien trendi, ja viimeisen 100 vuoden aikana kuningasperheisiin on avioitunut enemmän myös aatelisia, ja viime vuosikymmeninä ihan tavallista kansaa. Kuninkaallisten tavistaustaiset puolisot ovat toki usein korkeasti koulutettuja, kansainvälisiä ja varakkaista perheistä, mutta esimerkiksi Norjan Mette-Marit, Ruotsin Daniel ja Sofia sekä Espanjan Letizia ovat meidän mittapuulla ihan tavallisten perheiden kasvatteja. Pitkälle on tultu ajoista, jolloin kuninkaallisen statuksen ja kruununperimysoikeuden menetti vääränlaisen avioliiton takia.
Embed from Getty Images
Espanjan edellinen kuningatar Sofia on syntyjään Kreikan prinsessa. Hänen miniänsä, nykyinen kuningatar Letizia on taustaltaan keskiluokkainen ja työskenteli uutisankkurina ennen avioliittoaan kuningas Felipen kanssa. Asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useampi kuninkaallinen löytää puolisonsa tavallisen kansan joukosta.