Tässä osassa Timanttisalongin tiarakeskusta käymme läpi Euroopan kuningashuoneiden suurimmat ja merkittävimmät tiarat! Artikkeli on julkaistu alun perin joulukalenterissa 2018. Tekstiä ja kuvia muokattu toukokuussa 2020.
Kuva: SVT
Kuninkaallisista holveista löytyy hyvinkin erilaisia ja eri-ikäisiä tiaroja. Kaikki tiarat eivät ole samalla viivalla, kun tiaravalintoja tehdään eri tilaisuuksiin. Asuja suunniteltaessa huomioidaan puvun lisäksi esimerkiksi myös tilaisuuden luonne ja osallistujat, tiaran asema ja painoarvo sekä kantajan henkilökohtainen maku.
Lähes kaikilla kuninkaallisilla perheillä on kuitenkin joku muita merkittävämpi tiara, joka on kaikista upein ja jolla on erityisasema kokoelmassa. Englanniksi nämä kokoelmien helmet tunnetaan termillä ”big guns” eli isot aseet. Monet big gun -kategorian tiaroista ovat oikeasti isoja, mutta koon ja karaattien lisäksi merkittävintä tiaraa etsiessä arvioidaan myös tiaran historiaa ja merkitystä kuninkaallisen perheen kokoelmassa.
Kaikki kuningashuoneet eivät ole olleet yhtä onnekkaita tiararintamalla, ja toisilla ei ole yhtäkään todellista jättitiaraa, kun taas toisten holvista löytyy useampia kriteerit täyttäviä aarteita. Kaikilla Euroopan kuningashuoneilla on kuitenkin joku erityinen kokoelman kruunu. Mitään virallisia määritelmiä nämä eivät missään nimessä ole, ja muutamassa tapauksessa joku voi hyvin olla eri mieltä kanssani. Aloitetaan pienemmästä päästä ja edetään jättitiaroja kohti.
Monaco
Ruhtinatar Charlene ei itse asiassa ole vielä kertaakaan esiintynyt julkisesti tiarassa. Käännämme siis katseemme ruhtinas Albertin vanhempaan sisareen prinsessa Carolineen, jolle kaikki Grimaldien perintöjalokivet tuntuvat päätyneen. Monacon kokoelmasta löytyy heikosti tietoa, mutta sanoisin Cartierin valmistaman Pearl Drop Tiaran olevan perheen merkittävin varmasti olemassa oleva kappale.
Tiara koostuu platinaan ja valkokultaan istutetuista timanttisista kierrekuvioista ja helmiriipuksista. Sen satavuotinen historia alkaa Albertin, Carolinen ja Stéphanien isovanhemmista; tiara oli heidän isoisänsä Polignacin kreivi Pierren häälahja heidän isoäidilleen Monacon prinsessa Charlottelle vuonna 1920. Prinsessa Charlotte kuoli vuonna 1977, ja hänen on oletettu jättäneen tiaran suoraan pojantyttärelleen Carolinelle. Carolinellakaan sitä ei ole nähty kovin usein, ja alla olevat kuvatkin ovat yli 20 vuoden takaa. Näyttelyissä tiaran omistajaksi on kuuleman mukaan merkitty ruhtinas Albert tai ruhtinasperhe, eli täyttä varmuutta nykytilanteesta ei valitettavasti ole.
Liechtenstein
Liechtensteinissakin tiaratilaisuuksia on harvoin, ja kaapista löytyy vain kaksi tiaraa. Pikkuista alppimaata on käytännössä johtanut perintöruhtinas Alois vuodesta 2004, joten yleensä tiarassa nähdään hänen vaimonsa perintöruhtinatar Sophie. Perintöruhtinatar käyttää lähes aina perheen Habsburg Fringe Tiaraa. Kokotimattinen fringe eli hapsutiara on klassinen malli ja helppo yhdistää eri pukuihin.
Liechtensteinin tiara on arvioiden mukaan 1890-luvulta, ja tekijänä pidetään itävaltalaista Köchertia. Kuten nimestä voi päätellä, tiaran historia liittyy Itävaltaa hallinneeseen Habsburgin sukuun: se oli alkujaan lahja Portugalin prinsessa Maria Theresalle, joka avioitui Itävallan arkkiherttua Karl Ludwigin kanssa vuonna 1873. Liechtensteiniin tiara päätyi arkkiherttuaparin tyttären prinsessa Elisabeth Amalien avioliiton myötä.
Tanska
Kuningatar Margareetan kokoelma voisi olla suurempikin, mutta merkittävimmän tiaran tittelistä kilpailee minusta silti kaksi tiaraa. Kruununjalokiviin kuuluva smaragditiara ei ole valtava, mutta sillä on historiaa ja erityisasema. Tiara oli kuningas Kristian VIII:n hopeahääpäivälahja vaimolleen kuningatar Caroline Amalielle vuonna 1840, mutta osa siihen käytetyistä jalokivistä on peräti 1720-luvulta asti. Asema kruununjalokivinä tarkoittaa sitä, että tiara ei ole hallitsijan yksityisomaisuutta, mutta tällä (tai kuningatarpuolisolla) on yksinoikeus siihen. Tiaraa ja siihen kuuluvan korusettiä ei myöskään saa viedä Tanskan ulkopuolelle.
Toinen vain kuningattaren käytössä oleva tiara on kaunis timanteista ja helmistä koostuva Pearl Poiré. Se on tehty arvioiden mukaan noin vuonna 1825 Preussin kuninkaan tyttärelle tämän avioituessa Alankomaiden kuningasperheeseen, josta tiara seikkaili sitten Ruotsin kautta Tanskaan perintönä. Myöskään Pearl Poiré ei ole Margareetan yksityisomaisuutta, mutta se on perinteisesti varattu kuningatarten käyttöön. Margareeta on käyttänyt tiaraa monissa merkittävissä yhteyksissä, ja sen voisi yhtä lailla nimetä Tanskan kokoelman merkittävimmäksi tiaraksi.
Belgia
Belgian kuningasperheen tiarakokoelma on pieni ja melko yksipuolinen, mutta kuningatar Mathildella on kuitenkin yksi isompi tiara. Aina kuningattarelta kuningattarelle siirtyvä art deco -tyylinen Nine Provinces Tiara oli Belgian kansan häälahja Ruotsin prinsessa Astridille tämän avioituessa tulevan kuninkaan Leopold III:n kanssa vuonna 1926.
Tiaran alaosa koostuu kreikkalaisesta avainkuviosta, josta nousee yksitoista suurta timanttia. Kuningatar Astrid lisäsi myöhemmin timanttien ympärillä nykyisin olevat kaaret. Nine Provinces on monikäyttöinen tiara, mikä on iso plussa muuten vaatimattoman kokoelman kanssa. Tiaran alaosa muuntuu pienemmäksi pantatiaraksi tai vaihtoehtoisesti kaula- tai rannekoruksi. Tiaran on tehnyt belgialainen Van Veber.
Kreikka
Kreikan kuninkaallisen perheen ykköstiaran paikka menee selvästi kuningatar Sofian timanttitiaralle. Jättimäinen tiara oli alkujaan häälahja Preussin prinsessa Sofialle tämän avioituessa Kreikan tulevan kuninkaan Konstantin I:n kanssa vuonna 1889. Yleisen käsityksen mukaan lahjan antaja oli joko Sofian äiti ex-keisarinna Victoria (brittikuningatar Viktorian tytär) tai veli keisari Vilhelm II.
Tiara hävisi julkisuudesta vuosikymmeniksi Kreikan monarkian kaaduttua 60-luvun lopussa. Kuningas Konstantin II:n äiti kuningatar Frederika luovutti leskeksi jäätyään monia perhekalleuksia miniälleen kuningatar Anne-Marielle, mutta timanttitiaran hän piti itsellään. Se nähtiin Frederikalla ennen monarkian kaatumista, mutta sitten se katosi. Frederika kuoli vuonna 1981, ja kun tiara ei tämän jälkeenkään ilmestynyt Anne-Marien käyttöön, perheen arveltiin myyneen sen kaikessa hiljaisuudessa.
Vuosikymmeniä myöhemmin tapahtui kuitenkin ihme: kruununprinsessa Marie-Chantal saapui se päässään Tanskan kuningatar Margareetan emännöimiin juhliin vuonna 2012. Tiaran olemassaolo varmistui, mutta samalla ihmeteltiin sen piilottelua ja pohditiin, miksei kuningatar Anne-Marie ole käyttänyt sitä. Mahdollisia selityksiä on haettu esimerkiksi epäselvistä perintökiemuroista, veroista ja henkilökohtaisesta mausta. Mukavaa kuitenkin, että tiaran tiedetään olevan perheen hallussa. Nyt vain toivotaan sille lisää esiintymisiä!
Norja
Kuningatar Sonjan big gun on näyttävä smaragditiara, joka monien muiden pohjoismaisten tiarojen tavoin on seikkaillut 1800-luvun alkupuolen Ranskasta Pohjolaan Ruotsin kuningatar Josefinan kautta. Norjaan tiara päätyi kruununprinsessa Märthan eli kuningas Haraldin äidin kautta 1940-luvulla, kun Märtha ja tämän kolme lasta pakenivat toista maailmansotaa Yhdysvaltoihin. Kruununprinsessan vanhemmat, Ruotsin prinssi Carl ja prinsessa Ingeborg, antoivat smaragditiaran tyttärelleen vakuutukseksi siltä varalta, että perhe ei voisikaan palata enää Norjaan tai tarvitsisi muuten rahaa sodan aikana.
Sota päättyi lopulta, ja kruununprinsessa Märtha pääsi kotiin lasten ja smaragdien kanssa. Tiara on pysynyt Norjassa siitä asti, ja se on ainoastaan kuningatar Sonjan käytössä. Smaragdit ovat Sonjan valinta erityistilaisuuksiin, kuten hänen poikansa kruununprinssi Haakonin häihin ja kuningasparin omiin 80-vuotisjuhliin muutama vuosi sitten.
Espanja
Espanjan jättitiara Fleur de Lys (ranskanlilja) tunnetaan myös espanjankielisellä lempinimellä La Buena eli ”se hyvä”. Kuningatar Victoria Eugenie (Ena) sai tiaran häälahjaksi sulhaseltaan kuningas Alfonso XIII:ltä vuonna 1906. Ansorenan valmistama tiara koostuu platinaan istutetuista timanteista, ja siinä on kolme isompaa ranskanliljaa (suvun symboli) erilaisten kierrekuvioiden ympäröimänä. Jättimäinen, mutta kevytrakenteisen näköinen tiara on kaunis kuin mikä!
Tiara kuuluu kuningatar Enan listaamiin perintökoruihin, jotka siirtyvät aina kuningattarelta seuraavalle. Vuoden 2014 vallanvaihdoksen myötä kuningatar Sofia luovutti tiaran miniälleen kuningatar Letizialle. Muutamia muita isompia tiarojaan Sofia oli jo aiemmin lainannut tyttärilleen ja Letizialle, mutta La Buenalla on erityisasema kuningattaren tiarana. Sekä Sofia että Letizia ovat käyttäneet tiaraa huolella valituissa erityistilanteissa; Sofia esimerkiksi viimeisessä tiaratilaisuudessaan ennen vallanvaihdosta, ja Letizia muutama vuosi sitten valtiovierailulla Britanniassa.
Iso-Britannia
Kuningatar Elisabetilla on yksi maailman laajimpia ja arvokkaimpia tiarakokoelmia. Fyysisesti kookkaimmat tiarat ovat poikkeuksellisesti Cornwallin herttuatar Camillan eikä Elisabetin itsensä käytössä. Kokotimanttiset Delhi Durbar ja Camillan vakiovalinta eli Greville-tiara (alla oleva galleria) ovat vaikuttavia, mutta niillä ei ole erityisen merkittävää historiaa, eikä kuningatar itse ole koskaan käyttänyt julkisesti kumpaakaan.
Elisabet käyttää pääosin kokoelmansa keskikokoisia tiaroja, mutta yhden selvän jättitiaran hän on säästänyt omaan käyttöönsä. Kuningatar Alexandran kokoshniktiara oli Britannian seurapiirien hopeahääpäivälahja kuningatar Alexandralle vuonna 1888, ja sen 488 timanttia, reipas koko ja jo 130 vuoden historia maan kuningattarien käytössä tekee siitä kiistämättä yhden Elisabetin merkittävimmistä tiaroista.
Alankomaat
Kuningatar Máximan ehdoton big gun on näyttävän comebackin tehnyt Stuart-tiara, jonka Máxima kaivoi holvista pari vuotta sitten yli 40 vuoden hiljaiselon jälkeen. Prinsessa Beatrix ei käyttänyt tiaraa kertaakaan valtakautensa aikana, ja tyylistään tunnetun Máximan odotettiin hartaasti tuovan tiaran takaisin julkisuuteen noustuaan kuningattareksi. Tiara on vuodelta 1897, ja sen historiallista arvoa lisää entisestään 1600-luvun loppupuolelta tuleva valtaisa Stuart-timantti.
Myös Alankomaiden safiiritiara on ehdoton big gun, ja se olikin Máximan valinta esimerkiksi hänen miehensä valtaannousupäivän juhlallisuuksiin. Maison van der Stichelin vuonna 1881 valmistamaa tiaraa on kuvailtu tyyliltään goottilaiseksi. Alla kuvissa ensin Stuart isossa ja pienessä muodossaan, ja viimeisenä safiiritiara.
Ruotsi
Ruotsin yli 12 cm korkea ja kuulopuheiden mukaan noin kilon painoinen Braganza-tiara hakee vertaistaan Euroopan hoveista. Tiaralla on kokonsa lisäksi myös todella pitkä historia, sillä hovin mukaan se on tehty 1700-luvun puolella, vaikkakin nykyisen muotonsa se sai noin vuonna 1820. Braganza kulkeutui Ruotsiin Brasilian keisarinna Amélien perintönä hänen sisarelleen kuningatar Josefinalle.
Josefina ei ehtinyt itse käyttää tiaraa, mutta se on ollut hänen päivistään asti Ruotsissa. Silvialle se on erityisten tilaisuuksien tiara, joka on jäänyt monille mieleen erityisesti kuningattaren ensimmäisestä virallisesta potretista vuonna 1976 sekä esiintymisestä kruununprinsessa Victorian häissä.
Ruotsin kokoelmassa on myös kaksi muuta tiaraa, jotka kuuluvat selvästi big gun -kategoriaan: Leuchtenbergin safiiritiara sekä Nine Prong eli kuningatar Sofian timanttitiara, ovat niin ikään tärkeiden tilaisuuksien tiaroja, joilla on sekä kokoa että historiaa. Nämä kaksi ovat jo pitkään olleet Silvian vakiotiarat esimerkiksi Nobeleissa. Alla kuvissa Braganza, safiiritiara ja Nine Prong.
Luxemburg
Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä listalla on Luxemburgin suurherttuaperheen järisyttävä Empire-tiara. 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva tiara ilmestyi Luxemburgiin vuonna 1919 suurherttuatar Charlotten avioituessa Bourbon-Parman prinssi Felixin kanssa. Sen jälkeen tiaraa ovat käyttäneet suurherttuatar Josephine-Charlotte sekä nykyinen suurherttuatar Maria Teresa, joka kohtelee tiaraa sen arvon mukaisesti, ja käyttää sitä ainoastaan harvoissa ja valituissa tilaisuuksissa.
Empire-tiara on malliltaan melko kruunumainen, mutta sen häpeilemätöntä överiyttä on vain pakko rakastaa. 😀 Tiaralla on fyysistä kokoa, karaatteja, uniikki design, historiaa sekä erityinen asema suurherttuattaren kokoelmassa.
Kaikenlaisia aarteita kuninkaallisista holveista siis löytyy. Isompaa ja pienempää, uudempaa ja vanhempaa. Pidempään blogia lukeneet tietävät, että allekirjoittanut on aikamoinen harakka, ja näistä isommista tiaroista voisin aivan hyvin ottaa minkä tahansa omaan korulippaaseeni. Mieluiten kaikki kiitos! Jos saisin lampun hengeltä yhden toiveen, niin se olisi kiireetön loma kuninkaallisia holveja kierrellen ja tiaroja vapaasti sovitellen. 😀
Oi kiitos tästä! Täällä toinen harakka joka rakastaa selata tiaroja.
Maxima ja Silvia osaavat kyllä tiarahiuksetkin!
Ruotsin hovissa on kyllä ollut tosi taitavia kampaajia jo pitkään! Ja ai että, Maxima on kyllä tiaratyylien kärkikastia 😍
Kiitos hienosta yhteenvedosta! Erittäin mielenkiintoinen ja mieluinen kategoria tämä – oma toiveeni lampun hengelle voisi hyvin olla sama kuin sinulla 🙂
Silmiini osui kuningatar Margareetan Pearl Poiréssa (viimeinen kuva) ihan kuin pari osasta puuttuisi tiarasta etuoikealta! Edellisestä kuvasta tarkasti tiiraamalla saattaisi näkyä olevan tyhjää samassa kohdassa tiaraa. Osaatko sanoa, mistä tämä tyhjä tila johtuu?
Mukavaa, että pidit postauksesta! Tiarat ovat ihan mun lemppariaihe tässä harrastuksessa. 😀
Mitä tulee Pearl Poiréen, niin tiaran helmet riippuvat vapaasti niin, että muutamat kolot näyttävät tyhjiltä sivusta katsottuna, kun tiara on sopivasti hiukan kenossa. Helmet riippuvat suoraan alaspäin, joten ne jäävät vähän taaemmas kuin tiaran ollessa suorassa vaakatasossa. 🙂
Aivan! Vielä kun tarkemmin tiiraili, niin siellä piilossahan ne ovatkin 🙂
Kiitos, erittäin mielenkiintoinen ja piristävä kirjoitus! Upeita esineitä nuo tiarat. Helppo niihin on hullaantua.
Kiva että tykkäsit! 😊
Erinomainen yhteenveto Euroopan hovien tiaroista. Kiitos siitä. Vietin viime talvena unettomien öiden takia aikaa youtubessa selaten tiaroja ym koruja. Myös entisillä monarkiasuvuilla kuten Italia, Romania ja Ranska on vieläkin hallussaan komeita yksittäisiä tiaroja. Paljon on jouduttu myymään ja harvoin on enää tiaratilaisuuksiakaan näillä ex-kuninkaallisilla mutta edes häissä morsian voi tuulettaa sukukalleutta. Kävisinkö itse tiara päässä elokuvissa kuten Elisabeth ja Margaret nuoruudessaan vai söisinkö joka ilta näkkäriä ja salaattia täyteen tällinkiin laittautuneena – enpä tiedä. Minussa oleva harakka on kuitenkin saanut ottamaan mallia kuningatarten tavasta käyttää koruja, takissa on jokin koru, käytän myös sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Kuinkas te toiset, onko koruja käytössä?
Ps. minun koruni ovat joko hopeaa tai pukukoruja, timantteja ei ole.
Kreikan kuninkaallisten tiaroja nähdään suhteellisen usein, kun heillä on sukusiteitä Tanskaan, Espanjaan ja Ruotsiin. Monissa suvuissa on joo ollut pakko myydä koruja, ikävä kyllä. Ne katoavat usein yksityisten keräilijöiden kokoelmiin, eikä niistä sitten enää oikeen kuulu julkisuuteen.
Mun ainut timantti on vihkisormuksessa, mutta haaveilen kyllä aidoista helmistä ja timanttikorvakoruista joku kaunis päivä! 😄 Mulla on klassinen maku, ja just tällanen vanhanajan kuninkaallinen korutyyli on mun mieleen! Meikäläisen budjetilla ei valitettavasti vaan ostella niin montaa ja suurta timanttia…