Tällä kertaa tiarakeskuksessa paneudutaan kuninkaallisten perhekunniamerkkien taustoihin!
Yleistä
Perhekunniamerkit (engl. Royal Family Order) eivät varsinaisesti ole koruja, mutta ne ovat koristeellisia ja kuuluvat kuninkaallisten naisten juhlapukeutumiseen siinä missä tiaratkin. Merkit ovat käytössä Tanskassa, Britanniassa, Ruotsissa sekä Norjassa.
Merkkien historia on alkanut eri maissa eri tahtiin. Tanskassa perinne alkoi jo 1770-luvulla, kun taas Britanniassa sen aloitti kuningas Yrjö IV vuonna 1820. Ruotsin (johon Norja silloin kuului) ensimmäisen tunnetun perhekunniamerkin myönsi kuningas Oskar II puolisolleen kuningatar Sofialle 1870-luvulla.
Tanskassa ja Britanniassa merkkejä jaettiin alun perin myös miehille. Naisille ei ollut tapana myöntää tavallisia kunnia- ja ansiomerkkejä, joten perhekunniamerkit ilmeisesti kehiteltiin korvikkeiksi. Nykyisin niitä kantavat vain naiset.
Merkin virallinen nimitys ja ulkonäkö vaihtelevat maittain, mutta perusperiaate on käytännössä sama kaikissa. Perhekunniamerkki on miniatyyrikokoinen potretti hallitsijasta. Pyöreä tai ovaali kehys on koristeltu useimmiten jalokivin tai helmin ja kiinnitetty kankaiseen rusettiin. Perhekunniamerkki kiinnitetään ylävartalon vasemmalle puolelle.
Perhekunniamerkin myöntäminen
Merkkejä kantavat pääsääntöisesti vain kuninkaalliset, mutta ainakin Ruotsissa ja Norjassa sellaiset on myönnetty perheen ulkopuolelle myös hovin ylihovimestarinnoille. Britanniassa kuningattaren hovinaisille on myönnetty samantyyppiset, mutta hiukan erilaiset kunniamerkit.
Perhemerkit eivät ole valtiollisia kunniamerkkejä, vaan enemmänkin hallitsijan myöntämiä henkilökohtaisia kunnianosoituksia. Esimerkiksi Ruotsissa merkillä ei vakiintuneesta käytöstä huolimatta ole virallista statusta. Merkkejä jaetaan siis hallitsijan harkinnan mukaan, ja toisissa maissa sen saa helpommin kuin toisissa.
Esimerkiksi Ruotsin prinsessa Sofia sekä Tanskan kruununprinsessa Mary ja prinsessa Marie saivat omat merkkinsä häävuoden aikana jo. Selvästi harkitsevaisemmin merkkiä jakaa kuningatar Elisabet. Hänen valtaannoustessaan kaikki perheen naiset saivat kyllä uuden hallitsijansa merkin. Lisäksi Kentin herttuatar Katharine, Gloucesterin herttuatar Birgitte sekä kuningattaren miniöistä Walesin prinsessa Diana saivat merkit aikoinaan häiden yhteydessä tai pian niiden jälkeen.
Muuten Elisabet on jakanut kunnianosoituksia miniöilleen ja muille sukulaisilleen varovaisemmin. Wessexin kreivitär Sophie sai merkin oltuaan perheessä viisi vuotta ja Cornwallin herttuatar Camilla puolestaan kahden vuoden jälkeen. Cambridgen herttuatar Catherinelle merkki myönnettiin noin kuuden ja puolen vuoden jälkeen.
Yorkin herttuatar Sarah ei ehtinyt saada perhekunniamerkkiä ennen avioeroaan, ja Kentin prinsessa Michaelillakaan ei ole sellaista koskaan nähty. Myöskään Yorkin prinsessoilla ei merkkejä ole verisukulaisuudesta ja kuninkaallisista titteleistä huolimatta (tai jos on, niin emme tiedä, koska prinsessat eivät osallistu tiaratilaisuuksiin).
Sussexin herttuatar Meghanin odotettiin aiemmin saavan oman merkkinsä muiden tapaan ajan myötä. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja voi olla, että Meghan ei sitä koskaan saa, kun ei ole enää edustuskuninkaallinen. Ehkä sitten, jos prinssi Charles myöntää sellaisen kaikille perheen naisille valtaannousunsa yhteydessä.
Erilaisia merkkejä
Perhekunniamerkkejä on liikenteessä hieman erilaisia versioita. Yleisilme on sama, mutta jokaisella hallitsijalla on aina oma merkkinsä, minkä lisäksi kuvaa saatetaan päivittää pitkän valtakauden aikana, tai kehykseen ja kiinnikkeeseen voidaan tehdä muutoksia. Helpoiten eri hallitsijoiden merkit erottaa Britanniassa, jossa ruusukkeen väri vaihtuu aina hallitsijan vaihtuessa.
Mutta kuka sitten pitää kenenkin merkkiä? Onko pakko pitää anoppinsa tai appiukkonsa merkkiä? Pitävätkö hallitsevat kuningattaren omia merkkejään? Perhekunniamerkit ovat meille tasavaltalaisille ymmärrettävästi vieraita (paitsi muistatteko, kun Jenni Haukiolla oli prinsessa Estellen ristiäisissä perhekunniamerkiltä näyttävä rintakoru? Sitä pidettiin muistaakseni jonkinlaisena pukeutumismokana). Katsotaan siis seuraavaksi maakohtaisesti, miten homma toimii.
Tanska
Huomasitte yllä olevasta kuvagalleriasta, että kuningatar Margareeta jatkoi valtaan noustuaan isänsä merkin käyttämistä. Näin tekee myös kuningatar Elisabet, sillä olisihan se hassua pitää omaa kuvaansa rinnassaan ja ylipäänsä myöntää itse itselleen kunniamerkki.
Margareetan merkin kehys on koristeltu kookkailla timanteilla, ja se kiinnittyy rusettiin timantein koristellulla kruunulla. Kruununprinsessa Mary ja prinsessa Marie puolestaan kantavat kuningattaren kuvalla varusteltua merkkiä, ja heidän kehyksissään on helmiä ja maltanristejä timanteilla. Prinsessojen merkeissä on pieni timanttikoristeinen rengas, ja rusettikin on yksinkertaisempi kuin kuningattaren merkissä.
Prinsessa Benediktellä ja Kreikan kuningatar Anne-Mariella on myös sisarensa perhekunniamerkki, mutta he käyttävät Margareetan tavoin isänsä merkkiä. Heidän kehyksensä näyttävät olevan samanlaiset kuin Marylla ja Mariella. Kun kruununprinssi Frederik nousee valtaan, hänelle tulee uusi merkki, jota ainakin Mary, Marie sekä Frederikin tyttäret ja miniät tulevat käyttämään.
Vaikeampi sanoa, myönnetäänkö merkkiä tulevaisuudessa prinssi Joachimin ja prinsessa Marien tyttärelle ja miniöille, kun näillä ei tule edustusroolia olemaan. Odottaisin sitä ainakin Joachimin tyttärelle prinsessa Athenalle, sillä merkillähän ei ole valtiollista merkitystä, vaan se on nimenomaan kuninkaallisen perheen jäsenille myönnettävä kunnianosoitus.
Ruotsi
Ruotsissa merkissä on timanttinen kehys ja rusetti vaaleansinisen silkkirusetin päällä, kuten artikkelin ensimmäisestä kuvasta näitte. Silkkirusetin asettelu vähän vaihtelee, ja prinsessa Sofian muita uudemmassa merkissä kuningas on kuvattu vanhempana.
Kuninkaan kuvaa kantavat kaikki perheen aikuiset naiset, myös kuninkaan sisaret. Kuninkaan sisarilla on olemassa myös isoisänsä Kustaa VI Aadolfin merkit, mutta Hagaprinsessat käyttävät veljensä merkkiä. Heidän kehyksensä ovat hiukan yksinkertaisempia, sillä niistä puuttuu timanttinen rusetti.
Olemme tottuneet bongaamaan perhemerkkejä tiaroja ja muita kunniamerkkejä vaativista tilaisuuksista, mutta toisinaan Ruotsissa ja Norjassa niitä käytetään myös päivätilaisuuksissa, Ruotsissa esimerkiksi kuninkaallisissa ristiäisissä.
Kun kruununprinsessa Victoriasta tulee kuningatar, hän luultavasti jatkaa isänsä merkin käyttöä. Ruotsissa en ole nähnyt kenenkään pitävän kahta merkiä kerralla, joten on mielenkiintoista nähdä, pitävätkö Silvia ja Madeleine Kaarle Kustaan merkin uuden Victorialta saadun merkin rinnalla. Sofian voisin kuvitella siirtyvän käyttämään vain Victorian merkkiä.
Norja
Kuningatar Sonjan kantama kuningas Haraldin kunniamerkki on yksinkertainen. Kuva on kehystetty timanteilla ja nähtävästi ametisteilla. Kangasrusetti toistaa Norjan lipun värejä. Kruununprinsessa Mette-Maritin merkki on erilainen, ja siinä potretti kiinnittyy silkkinauhaan timanteilla ja helmellä koristellulla kultaisella rusetilla.
Kruununprinsessa Mette-Maritilla on vain appiukkonsa merkki. Kuningatar Sonjalla ja prinsessa Märtha Louisella on myös kuningas Olavin merkki, mutta he molemmat taitavat käyttää vain kuningas Haraldin versiota. Haraldin sisar prinsessa Astrid kantaa veljensä merkin kanssa samanaikaisesti myös isänsä ja isoisänsä kuvia.
Kuningas Harald myönsi pojantyttärelleen prinsessa Ingrid Alexandralle perhekunniamerkin tämän 18-vuotispäivänä 21.1.2022. Prinsessa Ingridin merkin kehys muistuttaa kuningatar Sonjan kehystä, mutta ametistien sijaan siinä on timanttien parina sinisiä jalokiviä, mahdollisesti safiireja.
Britannia
Britanniassa eri hallitsijoiden merkit on helppo erottaa rusetin väristä. Kuningatar Elisabetin perhekunniamerkissä se on keltainen, kun taas hänen isällään Yrjö VI:lla oli vaaleanpunainen. Potretti on perinteisesti maalattu norsunluuhun, mutta materiaalista ollaan luopumassa. Herttuatar Catherinen merkki oli ensimmäinen, jossa on käytetty norsunluun sijaan lasia.
Minipotrettia koristaa timanttikehys, jonka yläpuolella on timanteilla koristeltu Tudor-kruunu. Briteissä kangasrusetti on outo ja näyttää vain isolta kangaspalalta. 😀 Pohjoismaissa merkit ovat sirompia.
Kuningatar Elisabet itse kantaa isänsä ja isoisänsä kuvia. Hänen tyttärensä, miniänsä, pojanpoikansa vaimo sekä serkkujen vaimot (pois lukien Kentin prinsessa Michael) kantavat kuningattaren kuvaa. Elisabetin ainoa naispuolinen kuninkaallinen serkku prinsessa Alexandra puolestaan käyttää kuningattaren ja tämän isän Yrjö VI:n merkkejä.
Vanhoista kuvista näkee edesmenneen prinsessa Margaretin käyttäneen välillä sekä sisarensa, isänsä että isoisänsä merkkejä, kun taas kuningataräiti Elisabet jätti vanhemmilla vuosillaan appiukkonsa merkin kaappiin ja käytti vain tyttärensä ja edesmenneen miehensä merkkejä.
Useita merkkejä kerralla?
Tekstistä onkin jo käynyt ilmi, että yhdelle henkilölle voi kertyä useampia perhekunniamerkkejä, mutta kaikkia ei tarvitse pitää mukana. Varmaankin niiden epävirallisesta/henkilökohtaisesta luonteesta johtuen niiden kanssa voi käyttää omaa harkintaa.
Monesti kuitenkin oman isän, isoisän tai puolison merkki halutaan varmasti tunnesyistä pitää uuden merkin rinnalla. Ja onhan kyseessä aina kuitenkin kunniamerkki, jonka saaminen viestii arvostuksesta ja asemasta. Merkit näkyvät huonosti alla olevassa kuvassa, mutta Margaretilla näyttää olevan siinä kaikki kolme perhekunniamerkkiään.
Pitkän elämän aikana merkkejä voi ehtiä kertymään runsaastikin. Tanskan kuningatar Ingrid, syntyjään Ruotsin prinsessa, ehti saada elämänsä aikana Ruotsista isoisänsä, isänsä ja veljenpoikansa merkit ja Tanskasta appiukkonsa, miehensä ja tyttärensä – monissa kuvissa Ingridillä on kuitenkin päällään vain yksi.
Samoin brittikuninkaallisista kuningatar Mary sekä Athlonen kreivitär prinsessa Alice (1883–1981) näkivät elämänsä aikana useita sukulaisiaan valtaistuimella. Ajan myötä molemmille ehti kertyä viisi eri perhekunniamerkkiä kuningatar Viktoriasta kuningatar Elisabetiin (vallasta luopuneella Edvard VIII:lla ei omaa merkkiä ollut).
Artikkeli on julkaistu alun perin joulukalenterissa 2018. Tekstiä ja kuvia muokattu marraskuussa 2020 ja tammikuussa 2022.