Tanskan prinssi Henrik, kuningatar Margareetan puoliso, on vastannut kesän kuninkaallisesta draamasta, joka koskee jälleen kerran Henrikin tyytymättömyyttä prinssin titteliin. Henrik on purnannut asiasta jo vuosia, ja se ei ole mikään salaisuus, mutta asia tuntuu saaneen nyt aivan uudet mittasuhteet. Tanskan hovi julkaisi viime viikolla tiedotteen, jossa prinssi ilmoitti, ettei halua aikanaan tulla haudatuksi kuningattaren viereen. Nyt Henrik, joka lomailee Ranskassa viinitilallaan, on antanut tanskalaiselle Se og Hør -lehdelle haastattelun, jossa hän toteaa, että kuningatar tekee hänestä narrin eikä kunnioita häntä tarpeeksi.

Ensiksi, kuka on prinssi Henrik? Tanskan kuninkaallisia ei seurata Suomen valtavirtalehdistössä yhtä ahkerasti kuin ruotsalaisia, mutta monille hän on varmasti edes nimeltä tuttu. 83-vuotias prinssi on syntyjään ranskalainen Henri, ja hän avioitui silloisen prinsessa Margareetan, Tanskan kruununperijän kanssa vuonna 1967. Pariskunnalla on kaksi lasta, kruununprinssi Frederik ja prinssi Joachim, sekä kahdeksan lastenlasta. Avioituessa nimi Henri tanskannettiin ja titteliksi tuli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Tanskan prinssi Henrik. Prinssillä on ollut omat hankaluutensa asemansa kanssa, ja hän ei ole erityisen suosittu Tanskassa, vaikka palveli kruunua melkein 50 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle kuninkaallisista tehtävistään alkuvuodesta 2016. Suosioon ovat vaikuttaneet monet seikat ja tapaukset, ja taustoja voi lukea esimerkiksi täältä Hovikirjeenvaihtajan muutaman vuoden takaisesta postauksesta. Tiivistetysti, Henrik ei ole tyytyväinen asemaansa prinssinä kuningattaren rinnalla, ja on tämän monesti näyttänyt hyvin mielenosoituksellisesti erilaisin tempauksin.

Margareeta ja Henrik oli tarkoitus haudata yhteiseen sarkofagiin Roskilden kirkkoon, kuten lukuisat hallitsijaparit ennen heitä. Hovi kuitenkin tiedotti viikko sitten yllättäen, että aiemmasta poiketen Henrik ei halua tulla haudatuksi kirkkoon vaimonsa viereen, johtuen tyytymättymyydestä asemaansa. Kuningattaren ja perheen kerrotaan tienneen asiasta jo jonkin aikaa, ja hyväksyvän päätöksen, mutta tiedote luonnollisesti synnytti kohun. Parin 50-vuotista avioliittoa on pidetty upeana rakkausliittona, ja vaikka emme voikaan tietää kodin sisäisestä dynamiikasta, tuntuu surulliselta, että Henrik on tullut vanhoilla päivillään näihin ajatuksiin, eikä tahdo viimeistä lepopaikkaansa vaimonsa viereen, koska kokee olevansa puolisoaan alempiarvoisempi.

Henrik on aikaisemmin lukemattomia kertoja aiheuttanut harmaita hiuksia hoville sekä laittanut vaimonsa hankalaan asemaan ja suorastaan nolannut tämän ja koko monarkian lausunnoillaan ja vaatimuksillaan. Henrik siis tahtoisi olla kuningas eikä prinssi, ja hänen mielestään on epätasa-arvoista, että kuninkaan puoliso on automaattisesti kuningatar, mutta toisinpäin se ei päde. Taustalla on tietysti perinteinen käsitys siitä, että kuninkaan arvonimi on kuningatarta korkeampi, joten hallitsijan puolisona Henrik ei luonnollisesti voi saada vaimonsa arvonimeä korkeampaa asemaa. Hallitsevien kuningatarten puolisot ovat perinteisesti olleet prinssejä, kuten kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin tai kuningatar Victorian ja prinssi Albertin tapauksissa. Minusta tasa-arvoa edustaa enemmänkin se, että Margareetalla voi olla hallitsija ja miestä korkeammalla – aina se ei ole ollut mahdollista, ja Margareeta itsekin peri kruunun ainoastaan siitä syystä, että hänellä ei ollut veljiä. Lisäksi hallitsevat kuningattaret kyllä erotellaan kuninkaiden puolisoista, vaikka suomeksi kuningatar Margareetasta ja kuningatar Silviasta käytetään käytännössä samaa nimitystä. Englanniksi Margareeta on queen regnant ja Silvia puolestaan queen consort.

Yritän kovasti ymmärtää Henrikiä, mutta en vaan pysty. Maailma pyörii edelleen (valitettavasti) monelta osaa miesten ehdoilla, ja vanhanajan ranskalaismiehelle voi käydä ylpeyden päälle, että vaimo on virallisesti häntä korkea-arvoisempi, kun oletuksena mies tuntuu edelleen olevan perheenpää, vaikka asenteet ja ajat ovatkin muuttuneet paljon sitten Henrikin ja Margareetan nuoruusvuosien. Silti, Henrik on avioituessaan tiennyt naivansa tulevan kuningattaren ja aivan varmasti hänelle on kerrottu, mitä hallitsijan puolison rooli edellyttää. Hänellä on ollut mahdollisuus valita toisin. Pakkomielle kuninkuudesta tuntuu kummalliselta myös sen takia, että vaikka hänen tittelinsä olisi mikä, Margareeta olisi silti aina korkea-arvoisempi, sillä hänhän se hallitsija on, ei Henrik. Onko Henrik kuvitellut avioituessaan, että prinsessan naimalla saa valtakunnan itselleen, niin kuin saduissa? Henrikin käytös alkaa kuulostaa siltä, että hän on karvaasti pettynyt asemaansa, ja ei voi kuin ihmetellä, miten näin on päässyt käymään. Eihän hän avioitunut pelkkä kuninkuuden kiilto silmissään?

Toisekseen, protokolla pätee vain virallisissa asioissa. Yksityisesti kotona Henrikin ei tarvitse ”nöyristellä” vaimoaan. On todella harmi, jos hän kokee jääneensä kotonakin aina kakkoseksi, mutta meidän on mahdotonta tietää, miten asia on. Margareeta on melko moderni hallitsija, ja on vaikea kuvitella häntä käskyttämässä miestään, mutta voiko olla, että hallitsijan rooli on vain niin iso osa arkea ja kaikkea toimintaa, että Henrik on kääntänyt asian päässään näin? Silti hänellä on ollut useita vuosikymmeniä aikaa käsitellä asiaa ja sopeutua asemaansa, luultavasti myös muokata rooliaan mieleisekseen, joten tuntuu edelleenkin surulliselta, että tittelistä on tullut piikki lihaan, ja että se on selvästi katkeroittanut prinssiä.

Henrikin on tuntunut olevan vaikeaa käsittää, että valtiollisissa asioissa mennään valtion lakien ja protokollan mukaan. 2000-luvun alussa Margareeta loukkasi itsensä, eikä pystynyt osallistumaan juhlavastaanotolle, joten kruununprinssi Frederik isännöi tilaisuutta ja sijaisti äitiään. Henrik oli loukkaantunut ja koki tulleensa sivuutetuksi, ja vaikka hän korosti, että ei syytä vaimoaan tai poikaansa, hän pakeni useiksi viikoiksi Ranskaan, josta perhe sai käydä hakemassa hänet. Kyse ei ollut mistään henkilökohtaisesta, vaan ihan yleisestä tavasta, että valtiollisissa yhteyksissä hallitsijaa sijaistaa ensisijaisesti täysi-ikäinen kruununperijä, piste. Sen ei pitäisi olla loukkaantumisen aihe. Henrik on kuitenkin todennut, että hän ei halua jäädä kolmoseksi. Tähän on vaikea samaistua, sillä nyt puhutaan miehestä, joka elää joka tapauksessa hyvin etuoikeutettua elämää, ja on itse saanut valita puolisonsa.

Oipa Henrikin kanssa samaa mieltä tai ei, niin hänen tapansa käsitellä asiaa julkisesti on suorastaan naurettava. Suutuksissa Ranskaan vetäytyminen ja julkiset kohulausunnot ovat lapsellisia ja hyvin loukkaavia Margareetaa kohtaan, varsinkin uusin haastattelu. Kuninkaalliset ovat tunnettuja siitä, että he eivät levitä perhedraamoja pitkin lehdistöä (Charles ja Diana olivat poikkeus), vaan ovat julkisuudessa ensisijaisesti valtiollisen asemansa ja työnsä myötä. En ymmärrä, miten Henrik voi julkisesti sanoa, että Margareeta tekee hänestä narrin. Jos avioliitto on kriisissä, sitä ei kuitenkaan kuulu levitellä tälla tavoin, vaan hillitä kielensä ja sitten vaikka ilmoittaa asumus- tai avioerosta tarvittaessa. Yleisön mielipide tuntuu olevan vahvasti Margareetan puolella, vaikka mitään varsinaista riitaa ei ole julistettu ja kuningatar ei ole kommentoinut. Margareeta on tottunut miehensä temppuihin, ja aiemmin suhtautunut kärsivällisesti ja tehnyt joitakin myönnytyksiä, mutta koska tulee raja vastaan? Yleisössä on arveltu varovasti, olisiko Henrikillä alzheimeria tai dementia, jotka selittäisivät oudon käytöksen. Sinänsä ihan mahdollista, mutta siinä tapauksessa olisi kyseenalaista hovilta antaa prinssin jatkaa julkista purnaustaan puuttumatta asiaan. Katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa, Henrikin käytös ja lausunnot ovat loukkaavia Margareetaa kohtaan, ja on todella ikävää, jos pitkän avioliiton vanhuuspäiviä varjostaa tällainen katkeruus.