Prinssi Henrik jatkaa äksyilyä tittelistään

Tanskan prinssi Henrik, kuningatar Margareetan puoliso, on vastannut kesän kuninkaallisesta draamasta, joka koskee jälleen kerran Henrikin tyytymättömyyttä prinssin titteliin. Henrik on purnannut asiasta jo vuosia, ja se ei ole mikään salaisuus, mutta asia tuntuu saaneen nyt aivan uudet mittasuhteet. Tanskan hovi julkaisi viime viikolla tiedotteen, jossa prinssi ilmoitti, ettei halua aikanaan tulla haudatuksi kuningattaren viereen. Nyt Henrik, joka lomailee Ranskassa viinitilallaan, on antanut tanskalaiselle Se og Hør -lehdelle haastattelun, jossa hän toteaa, että kuningatar tekee hänestä narrin eikä kunnioita häntä tarpeeksi.
Ensiksi, kuka on prinssi Henrik? Tanskan kuninkaallisia ei seurata Suomen valtavirtalehdistössä yhtä ahkerasti kuin ruotsalaisia, mutta monille hän on varmasti edes nimeltä tuttu. 83-vuotias prinssi on syntyjään ranskalainen Henri, ja hän avioitui silloisen prinsessa Margareetan, Tanskan kruununperijän kanssa vuonna 1967. Pariskunnalla on kaksi lasta, kruununprinssi Frederik ja prinssi Joachim, sekä kahdeksan lastenlasta. Avioituessa nimi Henri tanskannettiin ja titteliksi tuli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Tanskan prinssi Henrik. Prinssillä on ollut omat hankaluutensa asemansa kanssa, ja hän ei ole erityisen suosittu Tanskassa, vaikka palveli kruunua melkein 50 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle kuninkaallisista tehtävistään alkuvuodesta 2016. Suosioon ovat vaikuttaneet monet seikat ja tapaukset, ja taustoja voi lukea esimerkiksi täältä Hovikirjeenvaihtajan muutaman vuoden takaisesta postauksesta. Tiivistetysti, Henrik ei ole tyytyväinen asemaansa prinssinä kuningattaren rinnalla, ja on tämän monesti näyttänyt hyvin mielenosoituksellisesti erilaisin tempauksin.
Margareeta ja Henrik oli tarkoitus haudata yhteiseen sarkofagiin Roskilden kirkkoon, kuten lukuisat hallitsijaparit ennen heitä. Hovi kuitenkin tiedotti viikko sitten yllättäen, että aiemmasta poiketen Henrik ei halua tulla haudatuksi kirkkoon vaimonsa viereen, johtuen tyytymättymyydestä asemaansa. Kuningattaren ja perheen kerrotaan tienneen asiasta jo jonkin aikaa, ja hyväksyvän päätöksen, mutta tiedote luonnollisesti synnytti kohun. Parin 50-vuotista avioliittoa on pidetty upeana rakkausliittona, ja vaikka emme voikaan tietää kodin sisäisestä dynamiikasta, tuntuu surulliselta, että Henrik on tullut vanhoilla päivillään näihin ajatuksiin, eikä tahdo viimeistä lepopaikkaansa vaimonsa viereen, koska kokee olevansa puolisoaan alempiarvoisempi.
Henrik on aikaisemmin lukemattomia kertoja aiheuttanut harmaita hiuksia hoville sekä laittanut vaimonsa hankalaan asemaan ja suorastaan nolannut tämän ja koko monarkian lausunnoillaan ja vaatimuksillaan. Henrik siis tahtoisi olla kuningas eikä prinssi, ja hänen mielestään on epätasa-arvoista, että kuninkaan puoliso on automaattisesti kuningatar, mutta toisinpäin se ei päde. Taustalla on tietysti perinteinen käsitys siitä, että kuninkaan arvonimi on kuningatarta korkeampi, joten hallitsijan puolisona Henrik ei luonnollisesti voi saada vaimonsa arvonimeä korkeampaa asemaa. Hallitsevien kuningatarten puolisot ovat perinteisesti olleet prinssejä, kuten kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin tai kuningatar Victorian ja prinssi Albertin tapauksissa. Minusta tasa-arvoa edustaa enemmänkin se, että Margareetalla voi olla hallitsija ja miestä korkeammalla – aina se ei ole ollut mahdollista, ja Margareeta itsekin peri kruunun ainoastaan siitä syystä, että hänellä ei ollut veljiä. Lisäksi hallitsevat kuningattaret kyllä erotellaan kuninkaiden puolisoista, vaikka suomeksi kuningatar Margareetasta ja kuningatar Silviasta käytetään käytännössä samaa nimitystä. Englanniksi Margareeta on queen regnant ja Silvia puolestaan queen consort.
Yritän kovasti ymmärtää Henrikiä, mutta en vaan pysty. Maailma pyörii edelleen (valitettavasti) monelta osaa miesten ehdoilla, ja vanhanajan ranskalaismiehelle voi käydä ylpeyden päälle, että vaimo on virallisesti häntä korkea-arvoisempi, kun oletuksena mies tuntuu edelleen olevan perheenpää, vaikka asenteet ja ajat ovatkin muuttuneet paljon sitten Henrikin ja Margareetan nuoruusvuosien. Silti, Henrik on avioituessaan tiennyt naivansa tulevan kuningattaren ja aivan varmasti hänelle on kerrottu, mitä hallitsijan puolison rooli edellyttää. Hänellä on ollut mahdollisuus valita toisin. Pakkomielle kuninkuudesta tuntuu kummalliselta myös sen takia, että vaikka hänen tittelinsä olisi mikä, Margareeta olisi silti aina korkea-arvoisempi, sillä hänhän se hallitsija on, ei Henrik. Onko Henrik kuvitellut avioituessaan, että prinsessan naimalla saa valtakunnan itselleen, niin kuin saduissa? Henrikin käytös alkaa kuulostaa siltä, että hän on karvaasti pettynyt asemaansa, ja ei voi kuin ihmetellä, miten näin on päässyt käymään. Eihän hän avioitunut pelkkä kuninkuuden kiilto silmissään?
Toisekseen, protokolla pätee vain virallisissa asioissa. Yksityisesti kotona Henrikin ei tarvitse ”nöyristellä” vaimoaan. On todella harmi, jos hän kokee jääneensä kotonakin aina kakkoseksi, mutta meidän on mahdotonta tietää, miten asia on. Margareeta on melko moderni hallitsija, ja on vaikea kuvitella häntä käskyttämässä miestään, mutta voiko olla, että hallitsijan rooli on vain niin iso osa arkea ja kaikkea toimintaa, että Henrik on kääntänyt asian päässään näin? Silti hänellä on ollut useita vuosikymmeniä aikaa käsitellä asiaa ja sopeutua asemaansa, luultavasti myös muokata rooliaan mieleisekseen, joten tuntuu edelleenkin surulliselta, että tittelistä on tullut piikki lihaan, ja että se on selvästi katkeroittanut prinssiä.
Henrikin on tuntunut olevan vaikeaa käsittää, että valtiollisissa asioissa mennään valtion lakien ja protokollan mukaan. 2000-luvun alussa Margareeta loukkasi itsensä, eikä pystynyt osallistumaan juhlavastaanotolle, joten kruununprinssi Frederik isännöi tilaisuutta ja sijaisti äitiään. Henrik oli loukkaantunut ja koki tulleensa sivuutetuksi, ja vaikka hän korosti, että ei syytä vaimoaan tai poikaansa, hän pakeni useiksi viikoiksi Ranskaan, josta perhe sai käydä hakemassa hänet. Kyse ei ollut mistään henkilökohtaisesta, vaan ihan yleisestä tavasta, että valtiollisissa yhteyksissä hallitsijaa sijaistaa ensisijaisesti täysi-ikäinen kruununperijä, piste. Sen ei pitäisi olla loukkaantumisen aihe. Henrik on kuitenkin todennut, että hän ei halua jäädä kolmoseksi. Tähän on vaikea samaistua, sillä nyt puhutaan miehestä, joka elää joka tapauksessa hyvin etuoikeutettua elämää, ja on itse saanut valita puolisonsa.
Oipa Henrikin kanssa samaa mieltä tai ei, niin hänen tapansa käsitellä asiaa julkisesti on suorastaan naurettava. Suutuksissa Ranskaan vetäytyminen ja julkiset kohulausunnot ovat lapsellisia ja hyvin loukkaavia Margareetaa kohtaan, varsinkin uusin haastattelu. Kuninkaalliset ovat tunnettuja siitä, että he eivät levitä perhedraamoja pitkin lehdistöä (Charles ja Diana olivat poikkeus), vaan ovat julkisuudessa ensisijaisesti valtiollisen asemansa ja työnsä myötä. En ymmärrä, miten Henrik voi julkisesti sanoa, että Margareeta tekee hänestä narrin. Jos avioliitto on kriisissä, sitä ei kuitenkaan kuulu levitellä tälla tavoin, vaan hillitä kielensä ja sitten vaikka ilmoittaa asumus- tai avioerosta tarvittaessa. Yleisön mielipide tuntuu olevan vahvasti Margareetan puolella, vaikka mitään varsinaista riitaa ei ole julistettu ja kuningatar ei ole kommentoinut. Margareeta on tottunut miehensä temppuihin, ja aiemmin suhtautunut kärsivällisesti ja tehnyt joitakin myönnytyksiä, mutta koska tulee raja vastaan? Yleisössä on arveltu varovasti, olisiko Henrikillä alzheimeria tai dementia, jotka selittäisivät oudon käytöksen. Sinänsä ihan mahdollista, mutta siinä tapauksessa olisi kyseenalaista hovilta antaa prinssin jatkaa julkista purnaustaan puuttumatta asiaan. Katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa, Henrikin käytös ja lausunnot ovat loukkaavia Margareetaa kohtaan, ja on todella ikävää, jos pitkän avioliiton vanhuuspäiviä varjostaa tällainen katkeruus.

Kenestä tulee kuningas Elisabetin jälkeen, Charlesista vai Williamista?

Kuningatar Elisabetin valtakausi on jo illan puolella, ja puheet hänen seuraajastaan pyörivät ahkerasti internetin keskustelupalstoilla ja lehtien kommenttikentillä. Kommentoinnissa esiintyy pääosin kolmea eri mielipidettä: prinssi Charlesista tulee kuningas, prinssi Williamista tulee kuningas tai monarkia lakkautetaan Elisabetin pitkän valtakauden päätteeksi. Keskustelua käydään myös suomalaisilla sivuilla ja iltapäivälehtien kommenttipalstan inspiroimana päätin sitten jakaa oman valistuneen arvaukseni Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaisuudesta.
Aloitetaan faktalla: maan kruununperijästä, Walesin prinssi Charlesista tulee automaattisesti kuningas äitinsä kuollessa, aivan kuten Elisabetista tuli aikoinaan välittömästi kuningatar isänsä poismenon jälkeen. Siihen ei tarvita mitään vahvistuksia tai virallista nimitystä, perimys on määritelty laissa. Elisabetin setäkin oli vajaan vuoden verran kuningas Edward VIII, vaikka virallisia kruunajaisia ei ehditty järjestää ennen kruunusta luopumista.

Lue loppuun

Kruununprinsessa Victoria loisti kesäisessä tyylissä 40-vuotisjuhlissaan

Ruotsin kuningasperheen suosituin jäsen on pitkään ollut aivan kiistattomasti kruununprinsessa Victoria, jonka suosio näkyi jälleen iloisten 40-vuotisjuhlien aikana viikonloppuna. Kruununprinsessan syntymäpäivä 14. heinäkuuta on Ruotsissa perinteinen juhla, Victoriadagen, ja tänä vuonna menot olivat hieman tavallista suuremmat pyöreiden vuosien kunniaksi. Tavallisesti yksipäiväinen juhla vietetään aina Öölannin saarella, jossa kuningasperheen kesäpaikka Solliden sijaitsee, mutta nyt juhlaa oli hieman venytetty niin, että tapahtumat alkoivat perjantaina aamupäivällä poikkeuksellisesti Tukholmassa, jossa oli ns. virallinen osuus. Kuningasperhe matkusti illaksi Öölantiin, jossa juhlat jatkuivat illalla ja lauantaina päivällä. Psst, osassa kuvia on taas galleria-toiminto, eli nuolista siirtyy seuraavaan.
Tukholmassa aloitettiin Te Deum -kiitosjumalanpalveluksella, johon osallistui virallisen Ruotsin edustajia. Kutsuvieraille oli sen jälkeen vastaanotto kuninkaanlinnan Logården-puutarhassa. Vastaanotolla pidettiin puheita ja jaettiin lahjoja päivänsankarille: olin hieman kateellinen, kun luin Victorian saaneen hovilta hopeisen muistikirjan! Myös hallituksen ja parlamentin antama tyylikäs hopea-punakultainen maustesetti sopisi keittiööni varmasti paremmin kuin hyvin. Svensk Damtidning muuten haastatteli Victoriaa pikaisesti, ja kävi ilmi, että Estelle oli antanut äidilleen lahjaksi piirrustuksen. 🙂 Muun muassa päivänsankarin isä kuningas Kaarle Kustaa piti onnittelupuheen vastaanotolla. Kun vieraille tarjottiin lounas, lähti kruununprinsessaperhe hevosvaunuajelulle keskustan poikki. Tukholma-osuus oli siinä, eli ei mitään kovin poikkeuksellista, mutta Victoria tuskin on toivonutkaan prameita juhlia. Tukholmassa nähtiin koko kuningasperhe, kuninkaan sisaret sekä prinssi Danielin vanhemmat Ewa ja Olle Westling ja Anna-sisko.
Päivänsankari oli hehkuvan kesäinen hempeässä perhosmekossaan! Muutenkin kuosit olivat selkeästi perheen naisten suosiossa: rohkeaa kuviointia löytyi myös Madeleinen ja Sofian asuista. Madeleinen vaaleansininen mekko oli ehkä aavistuksen liian tätimäinen omaan makuuni, mutta ihailin hänen päähinettään! Sofia jatkoi omalla rohkealla tyylillään, ja en oikein osaa sanoa, että menikö nappiin vai ei. Tuntuu, että asussa oli liikaa kaikkea, mutta sitten jotenkin yllättävän toimivia elementtejä kuitenkin. Kuningatar Silvia meni  tutulla ja turvallisella linjalla kaikkien muidenkin puolesta, niin taattua Silviaa oli perjantainen turkoosi jakkupuku. On muuten pakko ihailla kuninkaallisten kykyä sävyttää koko perhe tai vaikka koko suku nätisti yhteensointuviksi. Ihanan harmonisia kuvia! Leonore ja Nicolas hauskuuttivat taas juoksentelemalla ympäriinsä, ja he itse asiassa puuttuvat koko perheen yhteiskuvista. Ehkä Madeleine ei halunnut toistaa viime kesän yhteiskuvatilannetta, jossa Leonoren saaminen kuvaa vei paljon aikaa ja vaati monen hengen ponnisteluja, ja päätti päästä tänä vuonna helpommalla. Ruotsin kuningasperheen tapahtumat ovat sympaattisia juuri lasten mukanaolon takia, on mielenkiintoista seurata, millainen serkuslaumasta muodostuu kunhan kaikki vähän kasvavat.

Lue loppuun

Espanjan kuningasparin valtiovierailu Iso-Britanniassa

Espanjan kuningas Felipe ja kuningatar Letizia pääsivät viimein valtiovierailulle Iso-Britanniaan, yli vuoden odotuksen jälkeen. Vierailun piti tapahtua jo keväällä 2016, mutta Espanjan hallituskriisin takia sitä lykättiin kesäkuuhun 2017. Tänä vuonna saarivaltiossa kuohui ennenaikaisten parlamenttivaalien takia, joten vierailua siirrettiin vielä kuukaudella. Tällä viikolla odotettu tapaaminen vihdoin järjestyi.
Kuningaspari matkusti Lontooseen jo tiistaina, mutta vierailu alkoi virallisesti keskiviikkona ja päättyy tänään perjantaina. Valtiovierailut ovat tyypilliseen tapaan kiireisiä, kun muutamaan päivään mahdutetaa paljon ohjelmaa. Isäntinä toimivat tietysti kuningatar Elisabet ja prinssi Philip, mutta molempia painaa ikä, joten muun kuningasperheen rooli korostuu entisestään. Tämä vierailu on erityinen myös siksi, että sen arvellaan olevan viimeinen valtiovierailu, johon prinssi Philip osallistuu (prinssin eläkepäivät lähestyvät) ja lisäksi tämä on myös ensimmäinen kerta, kun prinssi Harry on osallisena! Menossa mukana ovat olleet myös prinsessa Anne, prinssi Andrew, prinssi Edward ja kreivitär Sophie sekä prinssi William ja herttuatar Catherine, kaikki joko keskiviikon illallisella tai muussa ohjelmassa En käy läpi koko vierailua, sillä ohjelmanumeroita on lukuisia, mutta poimin kohokohtia.

Kuvat: PressAssociation

Lue loppuun

Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

Monet eurooppalaisista kuninkaallisista ovat sukua keskenään, sillä ennen kuninkaallisilla oli tapana avioitua lähinnä toisten kuninkaallisten kanssa. Tästä ehdottomuudesta on luovuttu, ja sen myötä sukulaisuussuhteet ovat muuttuneet kaukaisemmiksi, mutta niitä on silti hauskaa tutkia – kuninkaallisten historia on hyvin mielenkiintoinen aihealue ja kietoutuu usein tiiviisti historian suurtapahtumiin.
Avioliitot olivat entisaikoina usein poliittisia ja naimakauppoja solmittiin melko pienissä piireissä, sillä kuninkaallisen odotettiin avioituvan säädyltään samanarvoisen kanssa. Puolisot haettiin usein liittolaismaan hovista. Serkusten avioliitot olivat arkipäiväisiä, mutta onneksi nykyisin harvinaisia, sillä ne toivat ajan myötä mukanaan erilaisia perinnöllisiä ongelmia. Kuninkaallisten väliset liitot ovat muutenkin yleisesti vähentyneet ajan myötä muutamastakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin, todellinen valta on siirtynyt demokratian ja parlamentarismin yleistyessä pois monarkin käsistä, ja suurimmaksi osaksi eurooppalaisilla hallitsijoilla on nykyisin seremoniallinen rooli. Näin ollen poliittisia suhteitakaan ei enää hoideta naittamalla tytär naapurimaan prinssille. Toiseksi, Euroopan kartta muuttui radikaalisti moneen kertaan viime vuosisadalla, ja kun monarkioita on lakkautettu, ovat myös vaihtoehdot luonnollisesti vähentyneet. Venäjää hallinnut Romanov-suku kutistui lähes olemattomiin ensimmäisen maailmansodan melskeessä, kun koko keisariperhe ja monia muita suvun jäseniä teloitettiin. Monet suvut ovat sammuneet.
Kolmas tekijä on aikojen ja tapojen muuttuminen vapaampaan suuntaan. Rakkausavioliitto on ollut viime vuosikymmenien trendi, ja viimeisen 100 vuoden aikana kuningasperheisiin on avioitunut enemmän myös aatelisia, ja viime vuosikymmeninä ihan tavallista kansaa. Kuninkaallisten tavistaustaiset puolisot ovat toki usein korkeasti koulutettuja, kansainvälisiä ja varakkaista perheistä, mutta esimerkiksi Norjan Mette-Marit, Ruotsin Daniel ja Sofia sekä Espanjan Letizia ovat meidän mittapuulla ihan tavallisten perheiden kasvatteja. Pitkälle on tultu ajoista, jolloin kuninkaallisen statuksen ja kruununperimysoikeuden menetti vääränlaisen avioliiton takia.
Espanjan edellinen kuningatar Sofia on syntyjään Kreikan prinsessa. Hänen miniänsä, nykyinen kuningatar Letizia on taustaltaan keskiluokkainen ja työskenteli uutisankkurina ennen avioliittoaan kuningas Felipen kanssa. Asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useampi kuninkaallinen löytää puolisonsa tavallisen kansan joukosta.

Lue loppuun