Sain jo hyvin kauan sitten toiveen kirjoittaa kuninkaallisten kielitaidosta, ja kielitieteellistä taustaa omaavana tartuin aiheeseen enemmän kuin mielelläni. Postaus tulee nyt kyllä hävettävän myöhään, joten pahoittelut siis MarjaKoolle odotuksesta!

Vieraiden kielten osaaminen on globalisaation myötä korostunut ihan kaikkien meidän arjessa, mutta etenkin kansainvälistä edustustyötä tekeville kuninkaallisille kielitaito on elintärkeä työkalu, jota aletaan työstää jo varhaislapsuudessa. Toisilla kuninkaallisilla on elämälleen vähän tiukemmat raamit kuin toisilla, mutta yhteistä kaikille on se, että työ sisältää paljon matkustelua ja kansainvälisten vieraiden emännöintiä. Silloin on lähes välttämätöntä osata jotain muutakin kuin vain omaa äidinkieltään.

Kielillä voi olla käytännön hyödyn lisäksi myös poliittista merkitystä. Euroopan monarkioiden joukossa on useita monikielisiä maita, ja koko kansaa yhdistävän hallitsijan mahdollisesti odotetaan taitavan valtakielen ohella myös ainakin jotain vähemmistökielistä. Oletteko pistäneet merkille, että esimerkiksi Belgian hovi käyttää somepäivityksissään vaihtelevasti sekä ranskaa, hollantia, saksaa että englantia? Maalla on kolme kansalliskieltä (hollanti, ranska ja saksa), ja jopa kuningas Philippen nimellä on kolme eri kirjoitusasua. Kuningas itse sai kaksikielisen kasvatuksen hollanniksi ja ranskaksi, ja monikielisyys on osa myös kuningasparin lasten elämää.

Embed from Getty Images

Lue loppuun →