Elokuun lopussa kuollut Norjan kuningas Harald V laskettiin eilen keskiviikkona 9. syyskuuta haudan lepoon. Saattamassa oli lähipiirin ja virallisen Norjan lisäksi runsaasti ulkomaisia kuninkaallisia sukulaisia ja ystäviä. Kuningas Haraldin hautajaiset myös täyttivät Oslon kadut kansalaisista, jotka olivat saapuneet seuraamaan historiallista päivää, jättämään hyvästit Haraldille ja osoittamaan tukea uudelle kuninkaalle Haakonille.
Tässä tulee nyt perinteinen koostepostaus hautajaispäivästä. Kuvamateriaalia oli valitettavasti heikosti saatavilla monista vieraista, mutta ainakin tutuimmat pääsivät kuviin.
Kuningas Haraldin surusaatto Oslon tuomiokirkkoon
Kuningas Haraldin arkku lepäsi reilun viikon ajan Oslon kuninkaanlinnan kappelissa, jossa se oli esillä lying-in-state -perinteen mukaisesti. Hovin mukaan 46 000 norjalaista kävi jättämässä hyvästit kuninkaalle. Kappelin aukioloaikoja jopa pidennettiin viime viikonloppuna suuren kysynnän vuoksi.
Arkun päällä lepäsi Norjan kruununkalleuksista hallitsijan kruunu ja kuninkaallinen miekka. Kruunu on vuodelta 1818 Ruotsi-Norjan kuningas Kaarle XIV Juhanan kruunajaisista. Norjassa ei omia kruununjalokivia tuolloin ollut, joten kuningas teetti sellaiset omasta pussistaan. Miekka puolestaan oli hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ajalta, jolloin hän palveli keisari Napoleonia marsalkka Jean Baptiste Bernadottena Ranskan armeijassa.
Haraldin arkku oli kääritty kuninkaan punaiseen lippuun. Edessä oli esillä neljät kunniamerkit: Norjan Pyhän Olavin, Britannian Sukkanauharitarikunnan, Tanskan Elefanttiritarikunnan sekä Ruotsin Serafiimiritarikunnan. Arkun vieressä oli kuningatar Sonjan ja kuningas Haakonin perheen kukkalaitteet, ja tasanteella arkun takana oli prinsessa Märtha Louisen perheen kukat sekä pienempiä sydämenmuotoisia kukkalaitteita.
Hautajaispäivänä kuninkaan lähimmäiset viettivät linnan kappelissa vielä yksityisen hetken ennen viimeistä matkaa. Surusaatto kuninkaanlinnalta Oslon tuomiokirkkoon lähti liikkeelle klo 13 Suomen aikaa. Kulkueen lähtiessä puolustusvoimat ampuivat eri puolilla Norjaa surutervehdyksen eli 21 kunnialaukausta 30 sekunnin välein.
Arkku kuljetettiin tykkilavetilla, jota veti musta sotilasajoneuvo. Lavetti oli koristeltu violetilla sametilla. Arkun vieressä kävelivät kuninkaan adjutantit, ja heti perässä seurasi perhe: kuningas Haakon, kruununprinsessa Ingrid Alexandra, prinssi Sverre Magnus ja prinsessa Märtha Louise kävellen ja kuningattaret Mette-Marit ja Sonja autolla.
Kuningasperheen jälkeen tulivat ulkomaiset kuninkaalliset vieraat, Norjan suurkäräjien puhemies, Norjan pääministeri, korkeimman oikeuden puheenjohtaja sekä muut ulkomaiset valtionpäät. Heidän perässään kulki muita virallisen Norjan edustajia politiikan, Oslon kaupungin, tuomioistuimen sekä puolustusvoimien johdosta.
Ulkomaisten kuninkaallisten joukkoa johti Ruotsin kuningasperhe. Kuningas Kaarle Kustaa on tällä hetkellä Euroopan pisimpään vallassa ollut monarkki ja Norjan kuningasperheen läheinen ystävä ja sukulainen. Ruotsin porukan perässä tulivat seuraavaksi pitkäaikaisimmat hallitsijaparit, etunenässä Jordanian kuningaspari ja Monacon ruhtinaspari. Tästä linkistä näkee SVT:n lähetyksestä kohdan, jossa kulkueen ulkomaiset kuninkaalliset saapuvat kirkolle.
Oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä ja arvokas ja tunteellinen tunnelma. Musiikki, juhlallinen kulkue, surulaukaukset, vakavamielinen hiljaisuus ja tyylikkäät kuninkaalliset arvovieraat olivat vaikuttava kokonaisuus.
Siunaustilaisuus Oslon tuomiokirkossa
Surusaaton ensimmäinen etappi oli siunaustilaisuus Oslon tuomiokirkossa. 1690-luvulla rakennetussa kirkossa on istumapaikkoja noin 900 vieraalle. Kaikki ulkomaiset kuninkaalliset eivät kävelleet kirkkoon kulkueessa, vaan erityisesti vanhempi väki ja ex-kuninkaalliset saapuivat autokyydeillä.
Siunaustilaisuus alkoi kansallisella minuutin hiljaisuudella, jonka aikana myös maan julkinen liikenne pysähtyi.
Norjan kirkon tavanomaista hautajaisliturgiaa noudatellutta seremoniaa johtivat Norjan kirkon johtaja Olav Fykse Tveit sekä Oslon piispa Sunniva Gylver. Muistopuheet kuultiin suurkäräjien puhemies Masud Gharakhanilta ja pääministeri Jonas Gahr Støreltä. Muiden uskontokuntien ja filosofioiden edustajat sytyttivät kynttilät tilaisuudessa. Raamattua kuultiin myös pohjoissaamen kielellä. Rukouksen luki kuningas Haraldin kummitytär kruununprinsessa Victoria.
Musiikkina kuultiin mm. kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan 70-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2007 sävelletty hymni, norjalaisia kansanlauluja, virsiä kuten Maa on niin kaunis sekä kuninkaallinen hymni, jossa on sama sävelmä kuin brittien God Save The King -kansallislaulussa.
Pääministeri Støre kiitteli puheessaan kuningatar Sonjaa tämän tuesta edesmenneelle puolisolleen ja työstä maan hyväksi. Seremonian koskettavin hetki nähtiin, kun Sonja laski punaisen ruusun puolisonsa arkulle ja kumarsi tälle.
Kuvista näkee, että kukkia oli runsaasti, alttarialueen lisäksi myös seinillä. Monet olivat kuninkaallisilta vierailta (e tunnistaa usein kukkien tai nauhan väreistä sekä monogrammeista), mutta tv:ssä näkyi myös esimerkiksi Norjan kuninkaallisen purjehdusseuran kukat.
Seremonian jälkeen Norjan ilmavoimat teki ylilennon tuomiokirkon yli. Neljällä F-35 -hävittäjällä lennettiin ”kadonneen miehen” muodostelma, jossa yksi kone irtaantuu muista erilleen. Se symboloi vainajan poismenoa.
Yksityinen seremonia Akershusin linnoituksessa
Siunaustilaisuuden jälkeen arkku jatkoi matkaansa kulkueessa Akershusin linnoitukselle, joka sijaitsee keskustassa Oslonvuonon rannalla. Tässä kohtaa kuningasperhe ja ulkomaiset kuninkaalliset eivät enää kävelleet arkun perässä, vaan kulkue muuttui hiukan yksinkertaisemmaksi. Arkun perässä kävelivät kolme pohjoismaista kuningasta.
Tässäkin oli kaunista symboliikkaa: Norjalla, Ruotsilla ja Tanskalla on pitkä yhteinen historia, ja kuningasperheet ovat tunnetusti hyvin läheisiä toisilleen. Euroopan tuorein hallitsija Haakon sai rinnalleen pitkäaikaisimman kollegansa eli kummisetänsä Kaarle Kustaan sekä hyvän ystävänsä ja vastikään itsekin valtaannousseen Frederikin. Frederik oli myös aikoinaan Haakonin bestman, ja kummisuhteet ovat vahvoja heidänkin perheidensä välillä.
Kulkueen koko reitin (linnasta kirkkoon ja kirkosta vielä Akershusin linnoitukseen) varrella oli 1900 sotilasta. Akershusissa oli norjalaisten sotilaiden lisäksi kunniakompaniat Isosta-Britanniasta, Ruotsista ja Tanskasta osoittamassa kunnioitusta kuningas Haraldin muistolle.
Perhe, kuninkaalliset vieraat ja osa muista virallisista vieraista pitivät Akershusissa yksityisen seremonian, jonka jälkeen kuningas Haraldin arkku laskettiin linnoituksen mausoleumiin. Kuningas Haraldin viimeinen lepopaikka on siellä sarkofagissa, johon myös kuningatar Sonja tulee aikanaan vierelle. Mausoleumiin on haudattu myös Haraldin vanhemmat ja isovanhemmat.
Tähän tilaisuuteen osallistuivat myös Suomen ja Islannin presidenttiparit sekä Norjan suurkäräjien puhemies, pääministeri Støre sekä korkeimman oikeuden johtaja.
Hautajaispäivä päättyi uuden kuninkaan kunnioittamiseen
Akershusin tilaisuuden ja siten hautajaisseremonioiden päätyttyä Norjassa palattiin symbolisesti ”normaaliin” arkeen. Kansallinen suruaika päättyi (hovin suruaika jatkuu vielä kuukauden veran), ja samalla myös esimerkiksi maan julkisten rakennusten suruliputus päättyi. Kuninkaallisten poistuessa Akerhusista liput oli nostettu takaisin täyteen salkoon.
Uuden kuninkaan kunniaksi ammuttiin kunnialaukauksia. Tämä kuninkaallinen tervehdys oli 21 laukausta viiden sekunnin välein, ja minuutin tauon jälkeen sama setti uudestaan. Samoin kirkonkellot eri puolilla maata soivat tunnin ajan.
Kuninkaalliset palasivat autoilla kulkueen reittiä takaisin kuninkaanlinnalle, jossa kuningaspari, kruununprinsessa, prinssi Sverre Magnus ja kuningatar Sonja tervehtivät vielä kansalaisia linnan parvekkeelta. Kuninkaanlinnan edustalle oli kerääntynyt valtavasti väkeä, ja kansa puhkesi aplodeihin kuninkaallisten ilmestyessä parvekkeelle. Ensin näyttäytyivät Haakon ja Mette-Marit, ja pian myös lapset ja Sonja liittyivät mukaan. Sonja sai aikaan mielestäni kovimman reaktion väkijoukossa.
Lopuksi kuningasperhe isännöi hautajaisvieraille vastaanottoa kuninkaanlinnassa. Mette-Marit ei osallistunut tähän tilaisuuteen, joten vieraita olivat vastaanottamassa Haakon, Sonja ja Ingrid Alexandra.
Vieraslista
Istuvan monarkin valtiolliset hautajaiset ovat kuninkaallisten tapahtumien ykkösluokkaa. Kuningas Haraldin kohdalla oli selvää, että ulkomaisia kuninkaallisia nähtäisiin paikalla sankoin joukoin paitsi viran myös henkilökohtaisten perhe- ja ystävyyssiteiden vuoksi.
Isäntäperheestä paikalla olivat kaikki: kuningatar Sonja, kuningas Haakon ja kuningatar Mette-Marit, kruununprinsessa Ingrid Alexandra, prinssi Sverre Magnus, Marius Borg Høiby, prinsessa Märtha Louise ja Durek Verrett, tyttäret Maud, Leah ja Emma Behn sekä prinsessa Astrid.
Kuningasperheen laajemman perhepiirin eri haarat olivat hyvin edustettuina. VG:n mukaan vieraslistalla oli sekä prinsessa Astridin että edesmenneen prinsessa Ragnhildin lapsia, kuningatar Sonjan sukulaisia, kuningatar Mette-Maritin äiti ja sisaruksia, edesmenneen Ari Behnin vanhemmat sekä Durek Verrettin sisaruksia.
Ruotsista osallistuivat kaikki kuningasperheen aikuiset: kuningas Kaarle Kustaa ja kuningatar Silvia, kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel, prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia, prinsessa Madeleine ja Chris O’Neill sekä prinsessa Christina ja Tord Magnuson.
Tanskasta tuli niin ikään iso edustus: kuningas Frederik ja kuningatar Mary, kruununprinssi Christian sekä prinsessa Benedikte. Myös Benedikten tyttären Sayn-Wittgenstein-Berleburgin prinsessa Alexandran lasken epävirallisesti Tanskan porukkaan. Kuningatar Margareeta joutui ikävä kyllä perumaan osallistumisensa sairaalahoitoa vaatineen lonkka-alueen verenkertymän vuoksi.
Ruotsin ja Tanskan (ja samalla myös Norjan) kuningassuvuilla on sivuhaaroja, joiden jälkeläiset seurustelevat edelleen ainakin jonkin verran kuninkaallisten kanssa. Nämä kaukaisehkot serkut ovat tuttuja näkyjä pohjoismaisissa kuninkaallisissa juhlissa. Haraldin hautajaisiin osallistuivat kreivitär Madeleine Bernadotte Kogevinas tyttärensä Desiréen kanssa sekä Tanskasta useita Rosenborgin kreivejä ja kreivittäriä.
Alankomaillakin on läheiset välit Norjaan, ja hautajaisiin osallistuivat kuningas Willem-Alexander ja kuningatar Máxima, Oranian prinsessa Amalia sekä prinsessa Beatrix.
Luxemburgista ja Belgiasta, joihin Norjan kuninkaallisilla on sukulaissuhde Haraldin tädin Belgian kuningatar Astridin kautta, osallistuivat suurherttua Guillaume ja suurherttuatar Stéphanie, suurherttua Henri sekä kuningas Philippe ja kuningatar Mathilde.
Espanjasta tulivat kuningas Felipe ja kuningatar Letizia sekä kuningatar Sofía. Monacoa edustivat ruhtinas Albert ja ruhtinatar Charlene, ja Liechtensteinia puolestaan perintöruhtinas Alois ja perintöruhtinatar Sophie.
Britanniaa edusti Walesin prinssi William sekä prinsessa Anne. Kuningatar Elisabetilla ei ollut tapana osallistua ulkomaisten monarkkien hautajaisiin, vaan hän lähetti usein silloisen prinssi Charlesin nimissään. Charles vaikuttaa nyt jatkavan tätä tapaa. Oli mukava nähdä William edustamassa tällaisessa yhteydessä!
Euroopan ulkopuolisista monarkioista nähtiin Jordanian kuningas Abdullah ja kuningatar Rania, Japanin kruununprinssi Fumihito ja kruununprinsessa Kiko sekä prinssit Saudi-Arabiasta ja Arabiemiraateista.
Kreikasta nähtiin kuningatar Anne-Marie, kruununprinssi Pavlos, prinsessa Alexia ja Carlos Morales sekä prinssi Nikolaos. Bulgariasta paikalla olivat prinssi Kyril ja hänen ex-vaimonsa (ja samalla ex-prinsessa) Rosario Nadal, joka on Haakonin ja Mette-Maritin ystävä ja Sverre Magnuksen kummi. Serbian kruununprinssi Alexander ja kruununprinsessa Katherine, jotka ovat tuttu näky monissa tällaisissa tilaisuuksissa, olivat niin ikään paikalla.
Vieraslistalla oli myös muita ulkomaisia johtajia, kuten presidenttejä ja pääministerejä. Suomen presidenttiparin lisäksi tuttuja kasvoja ja nimiä olivat varmasti Islannin, Ukrainan ja Saksan presidentit sekä Ruotsin ja Tanskan pääministerit.
Lisäksi edustettuina olivat diplomaatit, norjalaiset poliitikot, kansainväliset yhteistyöelimet, puolustusvoimat, hovi, järjestösektori, yrityskenttä, uskontokunnat, kulttuuri- ja urheilumaailma, kuningas Haraldin suojelemat organisaatiot, poliisi ja oikeuslaitos, akateeminen yhteisö sekä kuninkaan ystäviä ja muuta tuttavapiiriä.
Päivän tunnelmia
Kuningas Harald sai arvokkaat mutta tunteelliset hautajaiset. Valtiolliset hautajaiset ovat näyttävä ja perinteikäs spektaakkeli myös Norjan kansanomaisena pidetyssä kuningashuoneessa (niinhän ne ovat tasavalloissakin). Kyseessä oli harvinaislaatuinen tilaisuus, sillä vallanvaihtoa harvemmin näkee ihan kymmenen vuoden välein. Ei siis ihme, että viime viikkojen tapahtumat ovat kiinnostaneet sekä nuoria että vanhoja.
Vaikka Norjan kuningasperhe itse ei ollut hautajaisissa äänessä, tunnetta heistä ja monista vieraista silti välittyi. Kuningatar Sonjan hetki arkulla, kruununprinsessa Ingrid lohduttamassa pikkuveljeään laskemalla kätensä tämän olalle kirkossa, useampi vieras selkeästi liikuttuneina, Märtha Louise tyttärineen halaamassa Sonjaa siunaustilaisuuden jälkeen…
Myös kuninkaanlinnan vastaanotolta saadussa livekuvassa näimme lämpöä kuninkaallisten kesken. Näimme siis kättelyjonon, kun Haakon, Sonja ja Ingrid vastaanottivat vieraat. Esimerkiksi Oranian prinsessa Amalia jutusteli pitkän aikaa Ingridin kanssa, ja hänet nähtiin myös rupattelemassa kummitätinsä kruununprinsessa Victorian kanssa. Prinssi William, joka lienee tässä porukassa aika ”tuntematon” monille muille kuninkaallisille, vietti lapsena perheensä kanssa kesälomia Espanjan kuningasperheen kanssa. Hänellä näyttikin olleen kirkossa juttuhetki kuningatar Sofían kanssa.
Valtava kuninkaallinen vierasjoukko kertoi siitä, minkä jo tiesimmekin: Harald oli arvostettu ja rakastettu hahmo kuninkaallisella näyttämöllä. Nyt hänet on saateltu juhlallisesti haudan lepoon.
Onnistuit mitä parhaimmin kuvaamaan seremonian monine vaiheineen, katsoin lähetyksen alusta loppuun ja tässä oli se kuvattuna.
Mielestäni tunnelma oli lämmin ja sydämellinen, puheet lyhyitä, mutta täynnä tunnetta ja arvostusta. Musiikki kaunista ja miten sanoisin, ”menevän modernia”, ei synkkiä surukantaatteja.
Herkistyin kyllä Sonjan laskiessa ruusun arkulle, se oli niin herkän kaunista. Samoin kirkon sivukäytäviltä kävellyt kuoro laulamassa Abide with me.
Tilaisuus kesti tunnin ja siihen sisältyi niin paljon, mm. Victorian Fransiskus assisilaisen rukous, miten kaunista ja sopivaa, koska Harald itse oli elämässään korostanut rukouksen teemaa.
Kaiken maailman kaaoksen keskellä tuntui rauhoittavalta nähdä tämä tilaisuus, sen tunne ja rauha ja kauneus.
Oli kyllä kaikin puolin onnistunut tilaisuus näin yleisön näkökulmasta. Mukavaa, että tunteen näyttämistä ei arasteltu. Pääministerikin pyyhki silmiään. Hienosti silti kuninkaalliset pitävät itsensä kasassa vaikeissakin tilanteissa. En usko, että pystyisin ihan samaan.
Kuninkaallisissa tilaisuuksissa on oma taikansa. Kauniit puitteet, huipputason musiikkiesityksiä, kaikki loppuun mietittyä. Niitä on ilo aina seurata.
Oli todella vaikuttava ja koskettava tilaisuus, sopivan arvokas mutta ei kuitenkaan liian ”pömpöösi”, uskon että Harald olisi tyytyväinen. Erittäin koskettavaa oli miten kuninkaalliset ja muut valtiopäänmiehet olivat saattueessa kirkolle ja sitten lopuksi Haakon, Kaarle Kustaa ja Frederik. Myös Ilmavoimien Missing Man-muodostelma oli komea kunnianosoitus entiselle ylipäällikölle.
Kyllä, juhlava kokonaisuus mutta ei liikaa. Mikään ei tosin voi vetää vertoja brittihovin paraateille, kun siellä on niin paljon myös Kansainyhteisöä edustavia kunniakomppanioita jne. Muissa maissa paraati pysyy järkevän kokoisena. 😃
Olisi ollut kiva nähdä Akershusin seremonia. Olikohan siellä samanlaisia elementtejä kuin Elisabetin hautajaisten Windsorin-osuudessa, kuten esim. hovin ylin johtaja rikkoi virkasauvansa ennen kuin arkku laskettiin kryptaan. Toisaalta kiva, että perhe ja arvovieraat saivat myös yksityisemmän viimeisen hetken Haraldin kanssa.
Kiitos hyvästä postauksesta! Minulta jäi tilaisuus seuraamatta, mutta kuvia olen selannut jälkikäteen. Kiitos erityisesti tuon ”marssijärjestyksen” avaamisesta. Hieman kuvia katsellessa ihmettelin, miten Jordanian hallitsijapari oli päässyt eturiviin istumaan, mutta tosiaan perustui ilmeisesti tähän hallitsijakauden pituuteen eikä välttämättä suhteiden läheisyyteen. Oli kiva nähdä nuoret kuninkaalliset seurustelemassa keskenään, Ingrid Alexandra Catharina Amalian ja Prinssi Williamin kanssa 🙂
Tällaisissa tilaisuuksissa tosiaan usein noudatetaan diplomaattista virkavuosiin perustuvaa järjestystä. Joskus käytetään myös käänteistä järjestystä niin, että esimerkiksi tilaisuuteen saapuessa virkaiältään vanhimmat tulevat viimeisinä paikalle. Näin heillä on lyhin odotusaika.
Upea postaus! Melkein harmittaa että en itse lähtenyt Osloon paikan päälle, olisi ollut ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä noin paljon kuninkaallisia.
Hieman aiheen vierestä. Tiedätkö, miksi Kuningas Frederikillä ei ollut Norjan Pyhä Olavin (menikö oikein?) punaista kunniamerkkinauhaa, kuten Haakonilla, ja Ruotsin Kaarle Kustaalla ja Carl Philipillä? Ihmettelin myös, miksi Tanskan Christian ei ollut sotilasjuhlaa-asussa, hänellä kuitenkin sellanen varmaan on? Nuo sotilasjuhla-asut on mielestäni niin extra-juhlallisia aina!
Olisin niin halunnut mennä Osloon, mutta puoliso ei valitettavasti voinut keskellä työviikkoa lähteä mukaan vauvaa hoitamaan. 😃 Noh, Kaarle Kustaan hautajaisiin sitten, mutta niitä varmaan saadaan odotella kyllä useampi vuosi.
Kuningas Frederikillä on kyllä Pyhän Olavin kunniamerkki, mutta hänen käyttämänsä univormun kanssa ei ole tapana käyttää kunniamerkin nauhaa. Univormut ja armeijasanasto eivät ole ydinosaamistani, mutta univormuista on eri asteisia versioita eri käyttötarkoituksiin. Ja tietenkin eri mailla omat tapansa. 😅 Tilaisuuden järjestäjä määrää pukukoodina, ja varmasti Frederik oli etiketin mukainen, mutta kieltämättä hän näytti hiukan arkisemmalta Haakonin ja Kaarle Kustaan rinnalla. 😃
Ja Christianista en ole varma, mutta eikös hän ole juuri parhaillaan asepalveluksessa? Voi olla, että mitään kovin juhlavaa/korkea-arvoista univormua ei ole vielä käytettävissä. En mene vannomaan. Ei tällaisiin tilaisuuksiin varmaan kuitenkaan ihan tavallisissa maastonvihreissä mennä 😃
Willem-Alexander oli myös saketissa, eikä sotilasasussa. Nauratti myös hieman suomalaisten iltapäivälehtien uutisointi, kuinka Norjan kuningashuoneen naisilla oli ”kaikilla samanlaiset rintaneulat”. Eikös ne ole perhekunniamerkit 😀
Harald oli mun suosikkikunkku. Huumoritajuinen ja lempeä. Haraldin ja Sonjan haastattelut olivat mielettömiä, toinen jatkoi siitä mihin toinen jäi. Ja tää puhe: https://www.youtube.com/watch?v=zvB0jZKRKrk <3 <3 <3
Tuo on kyllä niin parhaasta päästä valtionjohtajien puheita, että huhhuh. ♥️
Oli kyllä kauniit hautajaiset. Mulla nousi pala kurkkuun tutuista virsistä: en edes ollut tiennyt, että norjalaisetkin laulavat ’Maa on niin kaunis’ta sekä norjankielistä versiota Britannian kansallislaulusta. Taisi se tulla yllätyksenä Williamillekin, taisi mainita siitä vastaanoton jonossa. Ja se ’Abide with Me’ eli ’Oi Herra, luoksein jää’ on soinut mulla päässä koko ajan hautajaisista lähtien…
Nyt kyllä Norjan kuningasperhettä koetellaan. Prinsessa Astrid on kuollut tänään 94-vuotiaana 🙁