Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

Monet eurooppalaisista kuninkaallisista ovat sukua keskenään, sillä ennen kuninkaallisilla oli tapana avioitua lähinnä toisten kuninkaallisten kanssa. Tästä ehdottomuudesta on luovuttu, ja sen myötä sukulaisuussuhteet ovat muuttuneet kaukaisemmiksi, mutta niitä on silti hauskaa tutkia – kuninkaallisten historia on hyvin mielenkiintoinen aihealue ja kietoutuu usein tiiviisti historian suurtapahtumiin.
Avioliitot olivat entisaikoina usein poliittisia ja naimakauppoja solmittiin melko pienissä piireissä, sillä kuninkaallisen odotettiin avioituvan säädyltään samanarvoisen kanssa. Puolisot haettiin usein liittolaismaan hovista. Serkusten avioliitot olivat arkipäiväisiä, mutta onneksi nykyisin harvinaisia, sillä ne toivat ajan myötä mukanaan erilaisia perinnöllisiä ongelmia. Kuninkaallisten väliset liitot ovat muutenkin yleisesti vähentyneet ajan myötä muutamastakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin, todellinen valta on siirtynyt demokratian ja parlamentarismin yleistyessä pois monarkin käsistä, ja suurimmaksi osaksi eurooppalaisilla hallitsijoilla on nykyisin seremoniallinen rooli. Näin ollen poliittisia suhteitakaan ei enää hoideta naittamalla tytär naapurimaan prinssille. Toiseksi, Euroopan kartta muuttui radikaalisti moneen kertaan viime vuosisadalla, ja kun monarkioita on lakkautettu, ovat myös vaihtoehdot luonnollisesti vähentyneet. Venäjää hallinnut Romanov-suku kutistui lähes olemattomiin ensimmäisen maailmansodan melskeessä, kun koko keisariperhe ja monia muita suvun jäseniä teloitettiin. Monet suvut ovat sammuneet.
Kolmas tekijä on aikojen ja tapojen muuttuminen vapaampaan suuntaan. Rakkausavioliitto on ollut viime vuosikymmenien trendi, ja viimeisen 100 vuoden aikana kuningasperheisiin on avioitunut enemmän myös aatelisia, ja viime vuosikymmeninä ihan tavallista kansaa. Kuninkaallisten tavistaustaiset puolisot ovat toki usein korkeasti koulutettuja, kansainvälisiä ja varakkaista perheistä, mutta esimerkiksi Norjan Mette-Marit, Ruotsin Daniel ja Sofia sekä Espanjan Letizia ovat meidän mittapuulla ihan tavallisten perheiden kasvatteja. Pitkälle on tultu ajoista, jolloin kuninkaallisen statuksen ja kruununperimysoikeuden menetti vääränlaisen avioliiton takia.
Espanjan edellinen kuningatar Sofia on syntyjään Kreikan prinsessa. Hänen miniänsä, nykyinen kuningatar Letizia on taustaltaan keskiluokkainen ja työskenteli uutisankkurina ennen avioliittoaan kuningas Felipen kanssa. Asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useampi kuninkaallinen löytää puolisonsa tavallisen kansan joukosta.

Nykyhallitsijoista löytyy vielä serkkuja: Ruotsin Kaarle Kustaa ja Tanskan Margareeta sekä Belgian Philippe ja Luxemburgin Henri. Muiden kohdalla mennään pääsääntöisesti aika monta sukupolvea taaksepäin yhteisen esivanhemman löytämiseksi. Jos ajatellaan Estellen, Georgen, Christianin ja Leonorin sukupolvea, niin yhteydet ovat jo niin vanhoja, että harva meistä edes tietäisi nimeltä niin kaukaisia sukulaisia. Kuningasperheet tietysti tuntevat toisensa hyvin: asema ja vanhat ystävyyssuhteet perheiden välillä yhdistävät.
Viimeisin hallitsevien sukujen välinen avioliitto taitaa olla 80-luvulta, kun Liechtensteinin prinssi Nikolaus (nykyisen ruhtinaan veli) ja Luxemburgin prinsessa Margaretha (nykyisen suurherttuan sisko) avioituivat vuonna 1982. Sen lisäksi modernina aikana avioliittoja on nähty hallitsijasuvun ja ei-hallitsevan suvun jäsenten kesken, kuten esimerkiksi Monacon prinsessa Carolinen ja Hannoverin prinssi Ernst Augustin. Näihin ei-hallitseviin kuninkaallisiin täytyy varmaan palata myöhemmin oman postauksensa merkeissä. Tiivistetysti: monista lakkautettujen monarkioiden hallitsijasukujen jäsenistä käytetään edelleen kohteliaisuussyistä titteliä, vaikka heillä ei ole enää valtakuntaa eikä virallista asemaa.
Euroopassa on ollut muutama kuninkaallinen esivanhempi, joiden jälkeläiset ovat avioituneet keskeisiin asemiin ympäri mannerta, ja näin ollen löytyvät lähes jokaisen kuninkaallisen suvun sukupuusta. Tunnetuin näistä on luultavasti brittikuningatar Victoria, jonka yhdeksän lasta, 42 lastenlasta ja 87 lastenlastenlasta pitävät huolen siitä, että kaikki tiet vievät kuningatar Victoriaan. Toinen on Tanskan kuningas Christian IX, kuningatar Margareetan isoisän isoisä. Kaikkia Euroopan kuninkaallisia on mahdotonta laittaa yhteen postaukseen, joten aloitan Pohjoismaista. Pyrin tuomaan esille tärkeimmät ja viimeisimmät sukukytkökset. Sanalliset selitykset ovat aina haastavia, kun yrittää kertoa paljon nimiä sisältävää asiaa, joten tein myös sukupuut tekstin tueksi. Yritin olla huolellinen varsinki hallitsijanumeroiden kanssa, mutta korjatkaa jos löydätte virheitä!
Kuten jo mainittu, Ruotsin ja Tanskan nykyiset hallitsijat ovat serkuksia. Kaarle Kustaan isä prinssi Kustaa Aadolf ja Margareetan äiti kuningatar Ingrid olivat sisaruksia. Ingrid oli syntyjään Ruotsin prinsessa ja avioitui Tanskan kruununprinssin kanssa ja nousi myöhemmin kuningatar Ingridiksi.
Norja kuului Ruotsiin aiemmin noin sadan vuoden ajan, kunnes unioni lakkautettiin vuonna 1905 ja Norja itsenäistyi. Norjalaiset kuitenkin äänestivät itsenäisen maansa valtiomuodoksi monarkian ja kuninkaaksi valittu Haakon VII oli alunperin Tanskan prinssi Carl. Näin ollen Norjan nykyinen kuningas Harald on Tanskan Margareetan pikkuserkku: heillä on yhteinen isoisoisä, Tanskan kuningas Frederik VIII. Norjan kuningasperhe on sukua myös Ruotsin Bernadotteille, tosin eivät Kaarle Kustaan sukulinjaa pitkin. Kuningas Haraldin äiti kruununprinsessa Märtha oli syntyjään Ruotsin prinsessa, Bernadotte-suvun sivuhaaraa. Märthan isä oli Kaarle Kustaan isoisoisän nuorempi veli prinssi Carl. Harald ja Kaarle Kustaa ovat siis myös eräänlaisia serkuksia.
Ruotsin prinssi Carl (1861-1951) oli kuningas Oskar II:n kolmas poika. Hän avioitui isänsä järjestämänä Tanskan prinsessa Ingeborgin kanssa. Pariskunta sai neljä lasta: Märthasta tuli Norjan kruununprinsessa, Margareta nai serkkunsa Tanskan prinssi Axelin ja poika Carl Jr. luopui arvonimestään ei-kuninkaallisen avioliittonsa myötä. Tyttäristä nuorin, Astrid, on ehkä sisarusnelikosta mielenkiintoisin, sillä hän avioitui Belgian kruununprinssin kanssa ja miehensä noustua kuninkaaksi, tuli Astridista Belgian kuningatar. Astrid on sekä Belgian että Luxemburgin nykyisten hallitsijoiden isoäiti. Pohjoismaista on siis vielä suhteellisen vahvoja yhteyksiä Länsi-Eurooppaan.

sukupuu_oscarII

Tanskan kuningas Christian IX tunnetaan myös nimellä ”Euroopan appiukko”, sillä hänen kuudesta lapsestaan neljä päätyi valtaistuimelle, joko hallitsijana tai puolisona. Vanhin poika seurasi tietysti isäänsä Tanskan valtaistuimelle Frederick VIII:na. Toiseksi vanhin poika Vilhelm valittiin Kreikan myllerryksissä maan kuninkaaksi, ja hänestä tuli Yrjö I (sukupuussa George I). Hänen jälkeläisiinsä kuuluu nykyisen Kreikan kuninkaan lisäksi Romanian kuningas Mikael I. Christianin tyttäristä Alexandrasta tuli Britannian kuningatar ja Dagmar tunnetaan paremmin Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnana. Kuningas Christianin kaksi nuorinta lasta, prinsessa Thyra ja prinssi Valdemar saivat sisaruksiinsa verrattuna vaatimattomammat avioliitot, mutta Valdemarin jälkeläisten joukosta löytyy Romanian kuningas Mikaelin puoliso kuningatar Anne, ja Thyra avioitui keski-eurooppalaiseen Hannover-sukuun. Christian IX:n jälkeläisiin lukeutuu siis useita eurooppalaisia monarkioita. Tuossa yläpuolella olevan sukupuun osan kuningatar Astridista alaspäin voisi periaatteessa lisätä myös allaolevaan kaavioon, sillä kruununprinsessa Märtha ja Astrid olivat sisaruksia. Kaaviot painottavat eri yhteyksiä, siksi en änkenyt Astridia tuohon alempaan.
Kreikan kuninkaaksi valittu Yrjö I oli syntyjältään Tanskan prinssi, joten hänen jälkeläisensä saivat myös tanskalaiset tittelit. Olette ehkä saattaneet lukea, että kuningatar Elisabetin puoliso prinssi Philip oli syntyjään Kreikan ja Tanskan prinssi? Tanskalla on kuitenkin myös huomattavasti tuoreempi yhteys Kreikkaan, sillä Tanskan Margareetan nuorin sisar Anne-Marie nai Kreikan viimeisen kuninkaan Konstantin II:n vuonna 1964.

sukupuu_christianIX

Mainitsin alussa, että kaikki tiet vievät kuningatar Victoriaan, ja niin tapahtuu myös Pohjoismaissa. Victorian ja prinssi Albertin kolmannen pojan, Connaughtin herttua Arthurin tytär Margaret oli avioliittonsa myötä Ruotsin kruununprinsessa – Kaarle Kustaan ja Tanskan Margareetan isoäiti. Kuningatarta Margaretista ei koskaan ehtinyt tulla, sillä hän kuoli 38-vuotiaana, monta kymmentä vuotta ennen miehensä Kustaa VI Aadolfin valtaannousua. Jalokivistä kiinnostuneet muistavat kruununprinsessa Margaretin Ruotsin kuningasperheen Connaught-tiarasta, jonka Margaret sai häälahjaksi avioituessaan Ruotsiin.
Norjan yhteys brittihoviin on yhden sukupolven tuoreempi. Norjan kuninkaaksi valitun Haakon VIII:n puoliso oli nimittäin brittihovista: kuningas Edward VII:n ja kuningatar Alexandran tytär prinsessa Maud. Näin ollen Elisabet II ja Harald V ovat pikkuserkkuja.
Tässä oli sarjan ensimmäinen osa! Toivottavasti selostus on tarpeeksi selkeää, kysykää ihmeessä jos joku jää askarruttamaan. Seuraavassa osassa käsittelen Kreikkaa tai Britanniaa, vähän fiiliksesta riippuen. Viikon päästä on myös luvassa ajankohtaisempaa asiaa, kun kruununprinsessa Victorian 40-vuotisjuhlia vietetään kaksipäiväisesti. Blogi keskittyy kesän ajan enemmän historiaan kuin nykyhetkeen, sillä minä ja kuninkaalliset lomailemme. 😉 Päivityksiä on kuitenkin tulossa, eli varsinaisesta kesätauosta ei ole kysymys. Hauskaa kesää kaikille lukijoille! ❤

Yksi kommentti artikkeliin ”Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

  1. Paluuviite: Espanjan kuningasparin valtiovierailu Iso-Britanniassa | Timanttisalonki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s