Brittikuninkaallisten työmäärät 2018 – prinssi William petrasi, herttuatar Meghanilta lupaava alku

Joulun välipäivinä brittimediassa perinteisesti analysoidaan kuninkaallisen perheen työmääriä kuluneelta vuodelta, ja koska aihe on aina mielenkiintoinen ja monarkian ytimessä, niin katsotaan mekin hiukan vuoden 2018 lukuja. Tilastoja keräävät monet eri tahot, mutta tämän postauksen lukujen takana on brittiläinen Tim O’Donovan, joka on seurannut kuninkaallisen perheen työmääriä harrastuksena jo 40 vuotta. Laskutavasta riippuen eri ihmiset voivat saada hieman eri lukemia, mutta kaikkien perustana toimii brittihovin kalenteri Court Circular. Hovi ei julkaise mitään virallisia tilastoja, joten kaikki saatavilla olevat luvut ovat siis harrastajien laskemia. Viimevuotinen postaukseni aiheesta löytyy täältä.

Kirjoitin viime vuoden postaukseen tarkemmin lukujen tulkitsemisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä. En toista tässä nyt kaikkea samaa, mutta muistutan pitämään yhden asian mielessä: luvut kertovat paljon, mutta samalla eivät mitään. Ne vaihtelevat joka vuosi esimerkiksi perhetilanteen, yksittäisten isompien projektien ja tehtyjen ulkomaanmatkojen mukaan. Lisäksi täytyy muistaa, että kuninkaallista työtä on melkeinpä mahdotonta verrata suoraan tavallisen ihmisen työuraan. Pelkkä työtehtävien määrä on suppea mittari, joten olen ottanut jälleen mukaan myös muunlaisia laskelmia ja tietysti omaa tulkintaani. On myös hyvä muistaa, että brittihovi merkitsee työtehtävät ihan omalla systeemillään, joka poikkeaa muista hoveista. Luvut eivät siis ole vertailukelpoisia muihin kuninkaallisiin perheisiin. Court Circularin ylläpito on muutenkin aika puutteellista, mutta Tim O’Donovanin laskelmia pidetään parhaimpina ja luotettavimpina tulkintoina, sillä onhan miehellä vuosikymmenten aikana vakiintunut laskutapa. Tulokset ovat systemaattisia ja keskenään vertailukelpoisia.

Embed from Getty Images

Lue loppuun

Walesin perheen mysteeri: etäiset välit ja veristä kilpailua vai paljon melua tyhjästä?

Puhutaan Walesin prinssi Charlesin hiljattaisen syntymäpäivän johdosta vielä hieman hänen perheensä sisäisistä väleistä. Otsikko on tarkoituksella vähän dramatisoitu, mutta se kuvastaa niin hyvin sitä älytöntä hullunmyllyä, joka Walesien ympärillä pyörii. Tai pikemminkin dramatiikkaa, jota Walesien ympärillä halutaan nähdä – sekä medialla, kuninkaallisharrastajilla että ihan tavallisella yleisöllä on osansa tämän saippuasarjan käsikirjoitukseen.

Prinssi Charlesin välit poikiinsa, miniöihinsä ja lapsenlapsiinsa ovat pitkään olleet spekuloinnin kohteena. Myös prinssi Williamin ja prinssi Harryn keskinäisiä välejä on arvuuteltu, minkä lisäksi aiheeseen liittyy kiinteästi vielä herttuatar Catherinen ja herttuatar Meghanin välille rakennettu verinen kilpailuasetelma. Tämä kilpailu on erityisen surullista seurattavaa, sillä twitterissä se on usein Team Kate ja Team Meghan -joukkojen välistä nettikiusaamista. Älyttömyyttä, joka on viime aikoina lähtenyt aivan liian usein täysin lapasesta, ja johtanut toistensa estämiseen ja jopa käyttäjätilien sulkemiseen. Olen jaotellut tekstin niin, että vastaan yleisimpiin väitteisiin ja kysymyksiin, joita kuninkaallisen perheen sisäisistä suhteista on esitetty. Muuten teksti alkaa rönsyillä joka suuntaan, tästä saisi varmaan pienen kirjan verran juttua jos vaan jaksaisi. En väitä olevani oikeassa, mutta uskon valistuneiden arvailujeni olevan lähempänä totuutta kuin klikkitulojen toivossa kirjoitetuissa kohuartikkeleissa.

Lue loppuun

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä 100 vuotta – ketkä istuivat Euroopan valtaistuimilla?

Tänään marraskuun 11. päivänä tulee 100 vuotta täyteen siitä, kun Ranskassa vuonna 1918 solmittu aselepo astui voimaan, ja neljä vuotta kestänyt ensimmäinen maailmansota tuli viimein loppuunsa. Kansainvälinen suursota muutti maailmanjärjestystä pysyvästi ja mylläsi Euroopan kartan täysin uusiksi. Sota vaikutti raskaasti Euroopan monarkioihin, joten halusin huomioida merkkipäivää jotenkin. Blogin teemaan sopivasti kurkistamme tänään Euroopan kuninkaallisiin piireihin sadan vuoden taakse. Keitä sodan keskeisten osapuolien valtaistuimilla olikaan?
Euroopan kartta näytti hyvin erilaiselta 1900-luvun alussa nykyaikaan verrattuna. 1800-luvun jälkipuoli ja 1900-luvun alku olivat näin jälkiperspektiivistä kuninkaallisuuden kulta-aikaa. Silloin Eurooppaa hallitsivat keisarit, kuninkaat, ruhtinaat ja suurherttuat. Parlamentarismi oli jo monin paikoin edennyt, ja nationalismi koetteli erityisesti suuria ja monikansallisia imperiumeja, mutta kuninkaallisuutta ei vielä kyseenalaistettu samalla tavalla kuin nykyään. Ennen massamediaa ja maailmansotia monarkiat olivat mantereen vallitseva normi, ja tasavallat poikkeuksia. Monissa maissa koettiin pitkiä valtakausia (Itävalta-Unkari, Britannia, Saksa, Alankomaat, Liechtenstein), ja samalla imperialismi ja siirtomaavalloitukset pönkittivät Euroopan vallanpitäjien asemaa. Samaan aikaan alkava globalisaatio, teollistuminen ja yhteiskunnallinen kehittyminen saivat valtiot kilpailemaan toisiaan vastaan.
Embed from Getty Images
Itävalta-Unkarin kruununperillinen, arkkiherttua Frans Ferdinand

Liechtensteinin ruhtinaskunta on kuninkaallisen vallan viimeisiä linnakkeita Euroopassa

Kävi hiljattain lomailemassa Keski-Euroopassa, ja vierailin samalla Euroopan mahdollisesti mystisimmässä monarkiassa, eli Liechtensteinissa. Alppien kätköissä sijaitseva pieni ruhtinaskunta poikkeaa aika lailla eurooppalaisista vastineistaan, ja ruhtinasperhe on vieraampi tuttavuus kansainvälisissäkin kuninkaallisharrastajien piireissä. En muista koskaan lukeneeni suomalaisista lehdistä nimenomaan Liechtensteinin kuninkaallisia käsitteleviä artikkeleita. On siis aikakin jo paneutua ruhtinaskuntaan ja sitä hallitsevaan perheeseen hieman tarkemmin.
Sveitsin ja Itävallan välissä sijaitseva Liechtenstein on pinta-alaltaan 160 km², eli moninkertaisesti Euroopan toista ruhtinaskuntaa Monacoa (joka on vain 2 km² kokoinen) isompi. Liechtenstein on maailman kuudenneksi pienin valtio, ja sen pinta-ala on esimerkiksi hieman isompi kuin Suomen Kaarinan maapinta-ala. Asukkaita Liechtensteinissa on noin 38 000. Pääkaupunki Vaduz sijaitsee maan keskiosassa. Maassa puhutaan saksaa, käytetään valuuttana Sveitsin frangia ja tehdään läheistä yhteistyötä naapurimaiden ja muun Euroopan kanssa, kuulumatta kuitenkaan EU:hun. Liechtenstein on pitänyt kiinni Sveitsin tapaan puolueettomuudestaan, ja oman arvioni mukaan maa ei yksinkertaisesti tarvitse EU:ta. Liechtenstein pärjää aivan mainiosti omilla säännöillään. Se on vauras, korkean elintason valtio, joka kuuluu maailman kärkikastiin monilla kansainvälisillä hyvinvointimittareilla. Finanssialan keskuksena tunnettu maa on pyrkinyt eroon veroparatiisin maineesta, mutta sen liberaali talouspolitiikka kyllä tunnetaan kansainvälisessä rahamaailmassa.

blogi2

Ilta-aurinko Vaduzin yllä. Kuva: Timanttisalonki

Prinsessahäitä seurataan ristiriitaisin ajatuksin – isot häät ja julkisuus voivat olla karhunpalvelus muille pikkukuninkaallisille

Huomenna on prinsessa Eugenien ja Jack Brooksbankin suuri päivä, ja blogissa on aiemmin pohdittu morsiamen hääpukua ja juhlan vieraslistaa, käyty läpi kuninkaallisen perheen hääkirkkoja, esitelty Yorkin perheen taustoja ja eilen vielä hääseurue. Hääsivulta löytyy kaikki tieto häistä ja linkit kaikkiin aihetta, myös kihlausta, käsitteleviin postauksiin. Nyt viime hetkillä puhutaan vielä häiden ennakkotunnelmasta ja juhlien ympärillä pyörineestä keskustelusta. Sivusin aihetta jo hääpuvun yhteydessä, mutta siinä on niin paljon pureksittavaa, että oma postaus on paikallaan. Huomenna häitä katsoessa kannattaa seurata tapahtumia hieman sillä silmällä ennakkokeskustelujen näkökulmasta – sekä kritisoijat että puolestapuhujat ovat esittäneet hyviä pointteja.
Embed from Getty Images