Kuningaskunnat kytkeytyvät ajatuksissa usein nimenomaan Eurooppaan, mutta maailman hieman vajaasta 30:stä monarkiasta vain noin kolmasosa on Euroopassa. Jäljelle jäävistä muutama sijaitsee Afrikassa, yksi Oseaniassa ja loput Aasiassa. Ei-eurooppalaiset monarkiat ovat usein meille Pohjolan tasavaltalaisille hieman vieraampia (jopa minulle itselleni), joten tulevaisuudessa blogin vakiosisältöä tulee olemaan esittelyt vähän tuntemattomammista kuningashuoneista. Ensimmäisenä vuorossa Thaimaa, joka on juuri nyt ajankohtainen, sillä maataan 70 vuotta hallinnut kuningas Bhumibol Adulyadej menehtyi muutama viikko sitten ja suru kansan keskuudessa on kova.

Thaimaa on tuttu turistikohde ja varmaankin kaikki siellä käyvät tulevat nopeasti tietoiseksi siitä, että maa on kuningaskunta. Kuningasparin kuvia on julkisilla paikoilla ja varmasti lähes jokaisessa putiikissa. Bangkokissa kadun yllä voi liikennevalotolppien lisäksi olla hienot ja koristeelliset kaaret, joissa on valtavat muotokuvat kuningasparista. Tämä juuri kuollut kuningas Bhumibol oli erittäin suosittu hallitsija ja toi maahan poliittista tasapainoa erilaisten kriisien keskellä. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa: Thaimaassa on länsimaisesta näkökulmasta katsottuna hyvin tiukka majesteettilaki, joka kieltää kuningasperheen arvostelun. Eli mitään ei kyseenalaisteta. Ennen omaa reissuani luin jostain, että jos pudotat kolikon ja tallaat päälle pysäyttääksesi sen, voit saada rangaistuksen, sillä kolikoissa on kuninkaan kuva. En tiedä, miten paikkaansapitävä juuri tuo väite on, mutta kuninkaan loukkaamisesta on annettu kymmenen vuoden rangaistuksia lähivuosinakin.

Kuninkaan valtakautta väritti poliittiset levottomuudet ja sotilasvallankaappukset. Kaikesta huolimatta kuningas oli oikeasti suosittu ja rakastettu hahmo kansan keskuudessa. Pitkään hallinnut monarkki on kuin kokonaan oma aikakautensa, eikä suurin osa kansasta voi kuvitella valtaistuimelle ketään muuta. Pitkä valtakausi ja kansansuosio on hyvä asia, mutta se jättää myös ison kysymysmerkin siihen hetkeen, kun hallitsija väistämättä menehtyy. Vähän samankaltainen tilanne on Britanniassa, jossa maan toisen maailmansodan jälkeisen historian voi oikeastaan tiivistää kuningatar Elizabethiin. Maailma on muuttunut paljon ja kukaan ei voi varmasti tietää, mitä tapahtuu kun Elizabethista aika jossain vaiheessa jättää. Thaimaassa on se tilanne nyt. Kruununprinssi Vajiralongkorn ei ole kovin suosittu kansan keskuudessa, mutta ainakin näillä näkymin parlamentin mukaan hänestä tulee odotetusti seuraava kuningas. En tietenkään toivo levottomuuksia, mutta maan historian tuntien ei olisi sinänsä yllättävää, jos joku poliittinen tai sotilaallinen ryhmittymä koittaisi hyötyä uudesta tilanteesta. Vaikka näin ei kävisikään, niin jos uusi kuningas ei saavuta kansansuosiota, mitä monarkialle tapahtuu viimeistään hänen jälkeensä?

Tutustutaan hieman tarkemmin koko kuningasperheeseen. Kuningas Bhumibol ja hänen vaimonsa kuningatar Sirikit ovat avioparin lisäksi myös serkuksia. Thaimaan kuningas Chulalongkorn oli Bhumibolin isoisä ja Sirikitin isoisän isä. Euroopassa kuningashuoneet ovat suhteellisen pieniä verrattuna Aasiaan, jossa kuninkaallisia titteleitä voi olla jopa sadoilla henkilöillä. Sirikit ei siis ole mikään tavistyttö, vaan hänen isänsä oli prinssi. Sirikit on nyt 84-vuotias leskikuningatar.

Kuningasparilla on kaikkiaan neljä lasta: kolme tyttöä ja yksi poika. Vanhin lapsista on prinsessa Ubolratana, 65, joka luopui nuorempana kuninkaallisista titteleistään ja meni naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa. Perhe asui vuosikymmeniä USA:ssa, kunnes liitto päättyi eroon ja prinsessa palasi takaisin Thaimaahan. Pariskunnalla oli kolme lasta, mutta keskimmäinen heistä, autismia sairastanut Bhumi Jensen menehtyi vuonna 2004 tapaninpäivän tsunamissa. Tyttäret Ploypailin ja Sirikitya “Mai” ovat molemmat viettäneet ison osan elämästään Yhdysvalloissa ja mm. opiskelleet siellä.

Isäänsä pian valtaistuimelle seuraava kruununprinssi Vajiralongkorn on vanhempiensa toinen lapsi. 64-vuotias prinssi on ollut naimisissa kolmesti ja liitoista on yhteensä seitsemän lasta. Kaikki liitot ovat päättyneet eroon. Ensimmäisestä liitosta äidinpuoleisen serkkunsa Soamsawalin kanssa on yksi tytär. Toinen liitto oli thaimaalaisen viihdetähti Sujarineen kanssa ja siitä syntyi neljä poikaa ja tytär. Liito kesti virallisesti vain muutaman vuoden 1990-luvulla, mutta parin lapsista vanhin on samanikäinen kuin kruununprinssin esikoinen Soamsawalin kanssa. Soamsawali on ex-vaimo, mutta hän edustaa ja on osa kuningashuonetta. Toinen ex-vaimo Sujarinee puolestaan ilmeisesti karkotettiin Thaimaasta. Vain parin tytär on saanut myöhemmin isoisältään kuningas Bhumibolilta kuninkaallisen tittelin ja asunut Thaimaassa isänsä kruununprinssin kanssa. Loput perheestä asuvat viimeisten tietojen mukaan Yhdysvalloissa, eikä heillä ole kuninkaallisia arvonimiä. Kruununprinssin kolmas avioliitto oli Srirasmi-nimisen naisen kanssa. Parille syntyi poika vuonna 2005. Ero oli sotkuinen ja siihen liittyi prinsessa Srirasmin sukulaisiin kohdistuneet syytökset korruptiosta. Srirasmi ei ole enää prinsessa. Heidän poikansa Dipangkorn on 11-vuotias ja kuudesta vanhemmasta sisaruksestaan huolimatta periaatteessa isänsä perijä, sillä hän on sisaruksistaan ainut, joka on syntynyt avioliitossa. Dipangkornin asema on epäselvä, mutta kruununprinssi luultavasti voi sitten kuninkaana määrätä seuraajakseen lapsistaan kenet haluaakaan. Draamaa ei tosiaan puutu tästä suvusta!

Kruununprinssillä ja Ubolratanalla on lisäksi kaksi pikkusiskoa, prinsessat Sirindhorn, 61, ja Chulabhorn, 59. Ensiksi mainitulla ei ole lapsia, jälkimmäisellä on kaksi tytärtä sittemmin eroon päättyneestä avioliitosta: prinsessat Ribha ja Dita.

Kuningasparilla oli pitkä liitto, mutta esimerkistä huolimatta kaikki heidän lapsensa ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnisia avioliittojen saralla. Kuningasparin lastenlapset ovat suurimmaksi osaksi nyt +30-vuotiaita ja monet heistä ovat asuneet pitkään ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa.

Kaakkois-Aasiassa yleisesti on pitkät perinteet monarkialle, vaikka iso osa osa niistä ei ole säilynyt nykypäivään asti. Thaimaan nykyinen Chakri-dynastia on hallinnut maata 1700-luvun loppupuolelta asti. Kuningas Bhumibol oli suvun yhdeksäs hallitsija. Hallitsijoiden lapsiluku oli vielä 100 vuotta sitten usein monikymmeninen (useiden puolisoiden kanssa), joten kuninkaallinen suku on iso, vaikka kuninkaallinen perhe käytännössä käsittää vain hallitsijan lähisuvun. Thaimaassa nainen voi periaatteessa periä kruunun, mutta esim. koko Chakri-dynastian aikana näin ei ole käynyt. Miespuoliset perijät ovat etusijalla ja naisista ainoastaan kuninkaan tyttäret ovat kelvollisia perimykseen.

On mielenkiintoista seurata, millaiseksi tilanne muuttuu Thaimaassa lähiaikoina. Kruununprinssin valmistautuessa tehtäväänsä maalla ei tällä hetkellä ole kuninkaallista hallitsijaa, vaan armeijataustainen entinen pääministeri Prem Tinsulanonda johtaa tilapäisesti nimikkeellä Regent of Thailand, joka on eräänlainen hallitsijan sijaisen nimike. Timanttisalongissa seurataan tilanteen kehitystä aktiivisesti!