Perjantaina kuollut Norjan kuningas Harald jätti läheistensä ja norjalaisten sydämiin valtavan aukon. Rakastettua hallitsijaa on kuvailtu kuluneina päivinä lukuisissa artikkeleissa ja somepostauksissa muun muassa koko kansan isoisäksi, kansanomaiseksi, lämpimäksi ja huumorintajuiseksi sekä yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden rakentajaksi.
Harald vaikuttaa olleen poikkeuksellisen hyvä tyyppi. Sellainen olo minulle tulee luettuani ihmisten ajatuksia hänestä, ja se sopii täysin siihen, millainen kuva minulla hänestä oli jo entuudestaan.
Tässä muistokirjoituksessa käymme läpi kuningas Haraldin elämää ja henkistä perintöä. Tulipa taas pitkä postaus, mutta sen on Harald ansainnut!
Kaivattu kruununperijä
Harald, jolla ei kuninkaallisista perinteistä poiketen ollut muita etunimiä, syntyi 21. helmikuuta 1937 Skaugumin tilalla silloisen kruununprinssi Olavin ja tämän vaimon Ruotsin prinsessa Märthan kolmanneksi lapseksi. Isosiskot olivat prinsessa Ragnhild (1930-2012) ja prinsessa Astrid (s. 1932).
Maata hallitsi tuolloin Haraldin isoisä kuningas Haakon VII, syntyjään Tanskan prinssi Carl, joka oli valittu itsenäisen Norjan kuninkaaksi vuonna 1905 maan irtauduttua Ruotsi-Norjan unionista. Haakonilla ja hänen brittisyntyisellä vaimollaan kuningatar Maudilla oli vain yksi lapsi, kruununprinssi Olavi, joten sukulinjan jatkuminen oli elintärkeää. Kahden tyttären jälkeen Haraldin syntymä oli helpotus, sillä naiset saivat kruununperimysoikeuden vasta vuonna 1990.
Harald oli myös ensimmäinen norjalaissyntyinen prinssi 567 vuoteen. Olavi-isä oli jo syntynyt ennen kuin Haakon ja Maud valittiin luotsaamaan Norjaa, vaikka Olavi muuten kasvoikin Norjassa lähes koko elämänsä.
Pikkuprinssillä oli sukujuuria moneen suuntaan, mm. Ruotsiin, Tanskaan, Britanniaan ja Belgiaan. Norjan kuningashuone kuuluu Glücksburgin hallitsijasukuun, joka hallitsee myös Tanskaa ja Haraldin syntyessä vielä Kreikkaakin. Myös Britannian kuningas Charles III on isänsä prinssi Philipin puolelta Glücksburg.
Harald kastettiin 31. maaliskuuta 1937 Oslon kuninkaanlinnan kappelissa. Kummeina toimivat isänpuoleiset isovanhemmat kuningas Haakon ja kuningatar Maud, äidinpuoleiset isovanhemmat Ruotsin prinssi Carl ja prinsessa Ingeborg, edesmenneen tädin puoliso Belgian kuningas Leopold III, Britannian kuningatar Mary ja kuningas Yrjö VI sekä Tanskan silloinen kruununprinsessa (myöhemmin kuningatar) Ingrid.
Sota keskeytti lapsuuden
Ensimmäiset vuotensa Harald kasvoi Skaugumissa, joka oli silloisen kruununprinssiperheen koti. Toinen maailmansota kuitenkin laittoi perheidyllin katkolle. Natsi-Saksan miehityksen myötä kuningasperhe ja hallitus pakenivat Oslosta huhtikuussa 1940.
Kruununprinsessa Märtha lähti lasten kanssa ensin Ruotsiin. Muutama kuukausi myöhemmin matka jatkui Suomen Petsamosta meriteitse Atlantin yli Yhdysvaltoihin, jossa he asuivat Washington D.C.:ssä sodan loppumiseen asti. Kruununprinssi Olavi ja kuningas Haakon pysyivät Lontoossa hallituksen kanssa.
Märtha ja lapset olivat läheisesti tekemisissä presidentti Franklin D. Rooseveltin kanssa sotavuosina. Tv-sarja Atlantic Crossing kuvaa tätä aikakautta. Perhe asui Pook’s Hillissä Marylandissa pääkaupungin ulkopuolella. Märtha työskenteli ahkerasti Norjan eteen, ja lapsetkin ottivat osaa edustamiseen sen mitä pystyivät.
Harald oli kahdeksan sodan loppuessa. Kuningas Haakon, kruununprinsessa Märtha ja lapset saapuivat takaisin Norjaan 7. kesäkuuta 1945. Perhettä oli vastaanottamassa kruununprinssi Olavi ja valtava väkijoukko.
Elämä jatkui Norjassa, mutta äidin kuolema varjosti aikuistumista
Kuningasperhe halusi antaa tulevalle kuninkaalle modernin kasvatuksen, joka olisi linjassa muiden ikätovereiden kanssa. Prinssi Harald aloitti Norjassa Smestadin koulussa. Hovi kuvailee prinssin koulunkäynnin olleen samanlaista kuin muidenkin lapsien, mutta koulun käytävällä partioi henkivartija.
Opintie vei myös Oslon katedraalikouluun, sotilaskoulutukseen ja Englantiin Oxfordin huippuyliopistoon, jossa hän opiskeli yhteiskuntatieteitä, historiaa ja taloutta vuosina 1960-1962. Myös Olavi-isä oli opiskellut Oxfordissa samassa Balliolin collegessa.
Sodan jälkeen Haraldin nuoruutta leimasi äidin menettäminen. Kruununprinsessa Märthan terveys heikkeni pitkään, ja hän kuoli tiettävästi syöpään 53-vuotiaana keväällä 1954. Kuningatarta hänestä ei ehtinyt tulla, sillä Olavi nousi valtaan vasta vuonna 1957.
Harald oli äitinsä kuollessa 17-vuotias. Märtha jätti ison aukon perheeseen, ja äidin henkinen perintö varmasti osaltaan muovasi nuoren Haraldin tapaa nähdä roolinsa. Märtha oli poikkeuksellisen toimelias ja ahkera ja hyvin suosittu kruununprinsessa kansan keskuudessa. Ei ihme, että myöhemmin Harald nimesi tyttärensä oman äitinsä mukaan.
Kruununprinssi taisteli rakkauden eteen
Prinssi Harald yleni kruununprinssiksi syksyllä 1957, jolloin isoisä-Haakon kuoli ja isä-Olavi nousi valtaan. Velvollisuudet kutsuivat, ja Harald työskenteli läheisesti isänsä tukena ja teki mm. lukuisia vienninedistämismatkoja norjalaisten yritysten tukena.
Nuoren kruununprinssin tärkein velvollisuus oli perustaa perhe ja varmistaa sukulinjan jatkuminen. Hän oli tuolloin kruununperimysjärjestyksen ensimmäinen ja ainoa nimi. Sopivia kuninkaallisia morsiamia olisi kyllä ollut Euroopan hoveissa – minulla on 1960-luvun kirja, jossa arvuuteltiin muuan Kreikan prinsessa Sophiaa Haraldille morsiameksi.
Prinsessat Ragnhild ja Astrid naivat kumpikin tavalliset norjalaismiehet, ja ”porvarilliseen” liittoon päätyi myös veli. Kruununprinssi Harald ja kauppiaan tytär Sonja Haraldsen vihittiin 29. elokuuta 1968 Oslon tuomiokirkossa. Liittoa epäiltiin monarkian tuhoksi, mutta yhdeksän vuoden taivuttelun jälkeen kuningas Olavi viimein myöntyi ja antoi Haraldille luvan naida Sonjan. Oli pakko, sillä kruununprinssi teki selväksi, että hän nai Sonjan tai ei ketään. Naimattomuus vasta olisikin ollut monarkian tuho.
Häiden jälkeen Harald ja Sonja asettuivat Skaugumiin, josta on muodostunut epävirallisena perinteenä maan kruununprinssiperheen koti. Avioliittoa on pidetty yleisesti erittäin onnistuneena rakkausliittona, eikä sen vaikutusta monarkian suosioon ja kuningasperheen sisäiseen vakauteen pidä aliarvioida.
Harald kuoli päivää ennen heidän 58-vuotishääpäiväänsä. Pitkään liittoon varmasti mahtui myös vaikeuksia, mutta mitään skandaaleita ei oikein tule mieleen, mikä on aika poikkeuksellista. Julkisesti tiedossa on kuitenkin yksi merkittävä suru: Sonjan ensimmäinen raskaus päättyi puolivälissä keskenmenoon kesällä 1970. Lapsi oli poika. Keskenmenon myötä Sonja kohtasi raskaita spekulaatioita ja epäilyjä siitä, saako pari kovasti kaivattuja perillisiä. Lapsia syntyi lopulta kaksi: Märtha Louise (s. 1971) ja Haakon (s. 1973).
Haraldin ja Sonjan ensimmäinen kosketus isovanhemmuuteen tuli miniänsä Mette-Maritin aiemmasta suhteesta syntyneen pojan Marius Borg Høibyn myötä. Biologisia lapsenlapsia kertyi viisi; Märtha Louisella on kolme tytärtä ensimmäisen aviomiehensä Ari Behnin kanssa, ja Haakonilla kaksi lasta Mette-Maritin kanssa.
Kuningas Harald oli tavallinen kuningas
Kuningas Harald V nousi valtaan 17. tammikuuta vuonna 1991 kuningas Olavin kuoltua. Harald oli itsenäisen Norjan kolmas monarkki isoisänsä ja isänsä jälkeen. Hän hallitsi aina kuolemaansa saakka, kuten oli luvannutkin tehdä, vaikka kruunusta luopuminen nousi Euroopan hoveissa ajankohtaiseksi aiheeksi 2010-luvulla ja uudelleen ihan viime vuosina Tanskan ja Luxemburgin vallanvaihtojen myötä.
Naapurimaissa ovat ennätykset paukkuneet: Tanskassa ja Ruotsissa Haraldia nuoremmat kollegat Margareeta II ja Kaarle XVI Kustaa juhlivat hiljattain 50-vuotisia valtakausiaan, samoin Haraldin pikkuserkku Elisabet II jopa 70-vuotista uraansa. Haraldilla oli näihin verrattuna tavallisempi kuninkaallinen elinkaari.
Hän nousi valtaan kuukausi ennen 54-vuotispäiväänsä eli tukevasti keski-ikäisenä, kun omat lapsetkin olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Harald ei ollut ennätysten kuningas, vaan hän sai elää ns. tavallisessa syklissä. Hänen valtakautensa kesti 35 vuotta, mikä sekin on toki merkittävä aika. Margareetan, Kaarle Kustaan ja Elisabetin ennätysvaltakaudet johtuivat tietenkin siitä, että heidän isänsä kuolivat varhain.
Valtakaudella tärkeänä tukena oli erityisesti Astrid-sisko. Sisarustrion esikoinen prinsessa Ragnhild meni naimisiin ja muutti puolisonsa kanssa Brasiliaan, jossa he asuivat loppuelämänsä. Astrid pysyi Norjassa ja toimi äitinsä kuoleman jälkeen maan ykkösnaisen roolissa, kunnes Sonja liittyi perheeseen ja hyppäsi kruununprinsessaksi. Senkin jälkeen Astrid on ollut veljensä perheen tukena edustustyössä. Astrid on vielä yli yhdeksänkymppisenäkin tuttu näky valtiovierailujen illallisilla täydessä tällingissä.
Harald oli uudistaja
Kuningas Olavi oli pitänyt tiukasti ohjat omissa käsissään, mutta kruununprinssinä Harald oli pannut merkillä asioita, joita hän halusi muuttaa hovissa oman vuoronsa koittaessa.
Historioitsija Trond Norén Isaksen kirjoittaa, että Harald ja Sonja modernisoivat hovia monin tavoin. Hovin organisaatiorakennetta muokattiin ja mallia haettiin liikemaailman toimintakulttuureista. Sotilastaustaisten hovimiesten rinnalle tuli miehiä ja myös naisia erilaisista taustoista. Hovi alkoi julkaista vuosiraportteja toiminnastaan. Avoimuutta lisäsi myös kuninkaanlinnan avaaminen yleisölle kesäkauden ajaksi sekä kuninkaallisten kokoelmien esittely uuden kuningatar Sonjan taidetalli -museon kautta.
Pahasti rapistuneen ja vanhanaikaisen kuninkaanlinnan remontin lopullinen hinta herätti närää, mutta Harald uskoi jälkipolvien ymmärtävän sen tarpeellisuuden.
Kuninkaana Harald toimi muutenkin hyvin eri tavalla kuin isänsä. Trond Norén Isaksen kuvailee häntä tiimipelaajaksi, joka konsultoi päätöksissä perhettään ja hovia. Hän oli isäänsä avoimempi uudistuksille ja muutoksille ja antoi perheenjäsenille enemmän vapautta. Haraldin terveyden heikentyessä kruununprinssi Haakon otti enemmän ja enemmän isänsä velvollisuuksia harteilleen, ja käytännössä kaikki asiat kävivät myös Haakonin pöydällä. Lopullinen sana oli kuitenkin kuninkaalla.
Kriisit ravistelivat monarkiaa, mutta kuninkaan suosio oli loppuun asti korkealla
Jos kuningas Haraldia voi jostain moittia, niin siitä, että hänen valtakautensa loppupuolella hovi ja kuningasperhe ei vaikuttanut olevan enää parhaassa terässä. Vuonna 2017 kuningaspari juhli 80-vuotissyntymäpäiviään näyttävästi ja monarkian suosio oli pilvissä. Sen jälkeen Haraldin viimeinen vuosikymmen olikin yhtä myrskyä.
Kuningasperhettä ja monarkiaa on koeteltu monilla tavoin: Mette-Maritin sairaus, Märtha Louisen avioero, Ari Behnin kuolema, kuningasparin terveyshuolet, Märtha Louisen ja Durek Verrettin bisnekset, Marius Borg Høibyn rikokset sekä Mette-Maritin Epstein-skandaali. Terveysongelmat ovat aiheuttaneet kuningasperheeseen työvoimapulan, joka puolestaan on vaikuttanut negatiivisesti kuningasperheen näkyvyyteen ja suosioon. Skandaalit hallitsivat uutisointia.
Seuran artikkeleihin haastattelemani norjalaisasiantuntijat mainitsivat mm. hovin puutteellisen viestinnän sekä henkilökunnan historiaosaamisen tason ja henkilöstön mahdolliset vaikeudet ns. panna kampoihin kuninkaallisille. Olemme puhuneet aiemminkin täällä siitä, että kuningasperhe ei ole tavallinen yksityinen perhe, vaikka he haluaisivat esittää sellaista.
Skandaalit eivät olleet kuningas Haraldista lähtöisin, mutta koko perheen ja instituution päämiestä ei voi täysin vapauttaa vastuusta. Haraldin piikkiin menee eniten prinsessa Märtha Louisea koskevan sekoilun salliminen.
Haraldin henkilökohtainen suosio pysyi kuitenkin loppuun asti korkealla. Hänen kuolemansa on valtava suru norjalaisille. Muuttuvassa maailmassa monarkkien edustamaa vakautta, maltillisuutta ja kansallista yhtenäisyyttä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Länsimaissa on nähty äärioikeiston nousu, kaikenlaisen vihapuheen arkipäiväistyminen ja uutisia ovat hallinneet lähinnä kriisit ja sodat viime vuosina.
Tässä symbolisessa roolissa kansakunnan isoisänä ja yhdistäjänä kuningas Harald suorastaan loisti.
Kuningas Harald muistetaan poikkeuksellisen hyvänä tyyppinä
Norja oli hyvin köyhä maa, kun Haakon VII ja Maud nousivat valtaistuimelle vuonna 1905. Heidät valittiin tehtävään ja ”tulijoina” he ehkä pitivät siksi erityisen tärkeänä oppia maan tavoille. Siitä varmaankin juontuu kuningasperheen kansanomaisuus ja maanläheisyys, joka näkyi myös Haraldissa. Hänellä oli uskomaton maine leppoisana, humoristisena ja karismaattisena kansanmiehenä.
Harald oli empaattinen ja mitä ilmeisemmin aidosti perhekeskeinen ja lämmin persoona. On aikamoinen saavutus elää 89-vuotiaaksi asti julkisessa roolissa niin, että sinusta ei ole olemassa yhtään sellaista ykkösluokan skandaalia, jota olisi muisteltu jokaisessa lehtijutussa viimeiset 20 vuotta (miettikää vaikka Charlesia, Kaarle Kustaata ja Juan Carlosia).
Kriisien keskellä on myös omalla tavallaan kova saavutus, että kuningasperhe on pysynyt kasassa. Märtha Louise ei ole välirikossa muun perheen kanssa niin kuin Britannian Harry ja puolittain Tanskan Joachim. Jopa Marius oli tervetullut Haraldin kuolinvuoteen ääreen.
Perheasioissa Harald arvatenkin ammensi omista kokemuksistaan. Kun itse taisteli pitkään saadakseen Sonjansa, oli luonnollista tukea omia lapsia näiden puolisovalinnoissa. Harald näki ulkoista statusta pidemmälle, ja esimerkiksi Marius oli aikoinaan tervetullut osaksi perhettä aikana, jolloin kuninkaalliset bonusperhekuviot olivat vielä harvassa.
Myöhemmin Mette-Maritin sairastuminen toi varmasti ikäviä muistoja pintaan. Harald näki nuorena, miten rankkaa isoisällä ja isällä oli ilman sitä tukea, jonka vain puoliso voi antaa. Hän myös tiesi omakohtaisesti, miltä tuntuu menettää äiti niin nuorena. Huoli Haakonin ja lastenlasten pärjäämisestä oli varmaankin suuri, ja olen iloinen, että Harald ehti nähdä Mette-Maritin saavan keuhkonsiirron. Haakonilla on ollut kädet täynnä työtä, mutta oli selvää, että hän sai olla vaimonsa tukena niin paljon kuin vain mahdollista.
Harald vaikutti olleen aidosti hyvä tyyppi. Sellainen, josta kaikilla on hyvää sanottavaa ja joka saa ihmiset viihtymään. Harald ei ollut sellainen yrmy kuin Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, eivätkä lukuisat letkautukset olleet poliittisesti epäkorrekteja, kuten Britannian prinssi Philipillä toisinaan.
Oma suosikkini on se klassikkohaastattelu, jossa Harald vitsaili Antarktiksella sijaitsevan Troll-tutkimusaseman olevan kuningatar Sonjan mukaan nimetty.
Haraldin ajatuksissa oli myös aimo annos humanismia. Kuningas edisti aina yhteisöllisyyttä ja puhui moninaisen, inklusiivisen Norjan ja tasa-arvon puolesta. Hän halusi olla kaikkien norjalaisten kuningas, ja kuningaspari piti tärkeänä tavata kansalaisia kaikenlaisista taustoista. Heiltä jäi vain neljä norjalaista kuntaa vierailematta. Nekin vierailut olivat jo tämän syksyn kalenterissa, mutta valitettavasti eivät nyt sitten toteutuneet.
Maansa, kansansa ja perheensä eteen aina kaikkensa tehneen kuninkaan viimeinen palvelus voi olla, että hänen kuolemansa kenties auttaa kuromaan umpeen viime vuosina kuningashuoneen ja kansan välille syntyneen kuilun. Kansa yhtyy kuningasperheen suruun, ja tilanne voi hyvinkin lievittää skandaalien luomia asenteita ja antaa hiukan armoa. Jo nyt somessa on esimerkiksi kiitelty sitä, miten uusi kuningas Haakon on esiintynyt ja kantanut surunsa samalla.
Lepää rauhassa, kuningas Harald. ❤️ Kaltaisiasi ihmisiä tarvittaisiin maailmaan enemmän.
Aito maan isä 🩵
Tämä artikkeli oli taas Super ja ihan maailmanluokkaa!
Haraldista jäi kyllä todella sympaattinen ja lämmin kuva. Ei ihme, että monet norjalaiset kutsuivat häntä isoisäksi. Hän myös monella tapaa seurasi aikaansa eikä jämähtänyt menneisyyteen, minkä osoittaa kannanotot vähemmistöjen ja moninaisuuden puolesta. Sekä kuinka on hyväksynyt vävyt ja miniän perheeseen, vaikka eivät ole olleet sitä perinteisintä prinssi/prinsessamateriaalia.
Haraldin ja Sonjan tarinasta tehdyn tv-sarjan katsoin joskus, mutta ei tehnyt oikein kunniaa heidän rakkaustarinalleen (oli aika pitkäveteinen sarja mielestäni). Tuo Atlantic Crossing voisi olla mielenkiintoinen katsoa myös.