Kuninkaallisten pukeutuminen on jatkuvasti suurennuslasin alla

Monet kuninkaalliset naiset nousevat tyyli-ikoneiksi, joiden pukeutumista seurataan tarkasti ympäri maailman. Lehtiartikkeleiden lisäksi internet on pullollaan aihepiirin blogeja, ja joka lukijalla on tietysti sanottavansa vaatevalinnoista – ulkomuodon lisäksi esimerkiksi hinta, eettisyys, asiallisuus ja alkuperä puhututtavat.
Kuninkaalliset edustavat maataan missä ikinä liikkuvatkin, ja työtehtäviin kuuluu hyvin erilaisia tapahtumia, usein saman päivän aikana. Toimenkuvaan liittyy oleellisesti edustava ulkoasu ja aina tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Vaatteilla viestitään monia asioita, kuten asemaa, arvovalintoja ja kunnioitusta, ja kuninkaallisena täytyy olla varovainen sen suhteen, minkälaisia mielikuvia välittää. Etiketti, terve järki ja tilannetaju riittävät kuitenkin hyvin pitkälle ohjaamaan valintoja ja ehkäisemään suurempia vaatekohuja.
Vaatevalinnoissa kehuja tulee usein esimerkiksi kotimaisten merkkien suosimisesta, kohtuullisista kustannuksista ja pukujen uudelleenkäytöstä. Kritiikkiä annetaan tavallisesti liiallisesta luksuksesta eli erityisen hintavista vaatekappaleista, mielipiteitä herättävistä materiaaleista, kuten turkiksista, ja yleisen hyvän maun rajojen ylittämisestä. Varsin subjektiivisia asioita siis, ja ei ole ihmekään, että niistä puhutaan. Toisinaan keskustelu tuntuu olevan jopa raivokasta, varsinkin, jos kyse on muutenkin paljon mielipiteitä herättävästä henkilöstä.
Kuningattaret Maxima ja Letizia ovat tunnettuja tyyli-ikoneita

Mahdolliseen kritiikkiin vaikuttaa myös se, kuka vaatteet maksaa, eli ovatko ne yksityisillä rahoilla ostettuja vai meneekö lasku edustuskuluina julkisista varoista. Joskus on vaikea vetää rajaa näiden kahden välille, ja kuningashuoneet eivät julkaise menojaan kuitti kuitilta. Lisäksi kuninkaallisen maksama hinta ei välttämättä ole sama kuin kaupassa. Monet merkit antaisivat ilmaiseksi vaatteita, sillä kuninkaallisten tuoma näkyvyys on niin suurta, mutta ilmaistavaran vastaanottamista ei yleensä katsota hyvällä. Lainaaminen on teoriassa mahdollista, mutta vähän harmaalla alueella ainakin omasta mielestäni.
Suurimmaksi osaksi kyse on tasapainosta. Tyylikäs voi olla ilman tarpeetonta pröystäilyä, ja persoonallisuus on täysin sallittua hyvän maun rajoissa. Osoittaa hyvää tilannetajua kiinnittää huomiota omiin vaatekuluihin esimerkiksi silloin, kun maassa on yleisesti huono taloustilanne. Kuninkaalliseen perheeseen avioituvan ei tarvitse luopua täysin omasta tyylistään, vaikka uusi asema ja työ useimmiten tarkoittavat jonkinlaista muutosta vaatekaapin sisältöön. Yleisesti vaatteista ja niiden rahoituksesta on minusta järkevää ja kohtuullista keskustella julkisesti siinä missä muistakin kuningashuoneita koskevista asioista.
Kuningatar Elisabet ja vaahterarintaneula
Otetaan muutama esimerkki kuninkaallisista tyylikohuista. Jouluviikolla kuningatar Elisabet emännöi palatsissa vuotuista joululounastaan. Kentin prinsessa Michael (Marie Christine), kuningattaren serkun vaimo, ilmestyi paikalle mustaa turbaanimiestä esittävän blackamoor-rintaneulan kanssa. Lounaalle osallistui ensimmäistä kertaa suvun uusin tulokas, äitinsä puolelta afroamerikkalainen Meghan Markle. Emme voi varmuudella tietää, mikä Kentin prinsessan ajatus oli, mutta vastaavia rintaneuloja pidetään nykyään yleisesti rasistisina. Prinsessa on kohdannut rasismisyytöksiä ennenkin, joten harkintakyvyn olisi pitänyt kertoa, että vastaavanlaiset korut on syytä jättää lippaan pohjalle. Päinvastaisena esimerkkinä positiivisesta koruviestinnästä toimivat brittihovin monet kasviaiheiset rintaneulat. Yksi tunnetuimpia on edellisessä kuvassa näkyvä timanttinen vaahteranlehti, jota käytetään luonnollisesti usein Kanadaan liittyvissä tilaisuuksissa. Alla on kuva Kentin prinsessan blackamoor-rintakorusta.
Embed from Getty Images
Kuninkaallisen vaatetuksen hinta on yleisimpiä kritiikinaiheita. Ylilyöntejä tulee kaikille joskus, ja yksityisillä varoillaan saa tietysti ostaa mitä haluaa, mutta kerran hankitusta luksusprinsessan maineesta on hankala päästä eroon. Ei se ole sinänsä vaarallista, mutta ei mitenkään imartelevaakaan – kysykää vaikka prinsessa Madeleinelta. Herttuatar Catherine, Espanjan kuningatar Letizia ja monet muut ovat saaneet kiitosta tyylistään, joka sekoittelee kalliimpia ja halvempia merkkejä: luksusmerkkien lisäksi esimerkiksi TopShop ja Zara ovat tuttuja näkyjä Catherinen ja Letizian yllä. Catherinen vaatekustannukset ovat todellisuudessa kuitenkin huimia, varsinkin herttuattaren työmäärään suhteutettuna.
Vuonna 2016 Catherinen arvioitiin käyttäneen pukeutumiseensa noin 196 000 € ja pelkästään vuoden 2017 ensimmäisen neljänneksen aikana noin 64 000 €. Arvioita tekevät lehdistön lisäksi Catherinen tyyliä seuraavat blogit, ja summat sisältävät vain jokaisen asun uudet tunnistetut tuotteet. Esimerkiksi tämä Daily Mailin artikkeli käy läpi kaikki Catherinen edustustilaisuudet ajalta tammi-maaliskuu 2017. Suurimmaksi osaksi hankinnat eivät kohauta, mutta sitten yksittäiset asut nostavat kokonaissummaa reilusti, kuten Pariisin-vierailulle valittu Chanelin asu. Vertailun vuoksi Ruotsin prinsessojen vaatekulut (pyöristettyinä) vuodelta 2016: Victoria 53 000 €, Sofia noin 15 000 € ja Madeleine noin 37 000 €. Hovikirjeenvaihtaja koosti erillisen postauksen Cambridgen herttuaparin Skandinavian-vierailusta kuukauden takaa, ja postauksesta hahmottaa hyvin, millaisista kokonaisuuksista esimerkiksi ulkomaanmatkojen yhteydessä puhutaan.

Embed from Getty Images

Ylilyönneistä saatiin esimerkki joulukuun alussa, kun prinsessa Madeleine saapui prinssi Gabrielin kastejuhlaan Valentinon asukokonaisuudessa, johon kuului viiden tonnin mekko ja 14 000 euron lammasturkki (oikeanpuoleinen ylempi kuva). Pelkästään tämän yksittäisen asun hinta on hurja jopa kuninkaalliselle, vaikka emme tiedäkään, paljonko prinsessa siitä todellisuudessa maksoi. Materiaali sai eläinoikeusaktivistit älähtämään ihan aiheesta, sillä julkisessa asemassa olevan henkilön tulisi ymmärtää, että pukeutuminen muutaman päivän ikäisenä teurastettaviin karitsoihin saattaisi herättää mielipiteitä. Osalla yleisöstä ei ole mitään turkiksi vastaan, kun taas osa soisi kuninkaallisten lopettavan kokonaan jopa tekoturkisten käytön. Suurin osa yleisöstä ei erikseen selvitä, oliko turkis aito vai ei, ja siksi tekoturkikseen pukeutumisen koetaan pelaavan turkistarhaajien pussiin, mikä on ihan asiallinen pointti.

Toisenlaisesta poliittisesta herkkyydestä saatiin makua, kun Britanniassa jaettiin BAFTA-palkinnot helmikuussa. Alkuvuodesta amerikkalaisissa palkintogaaloissa monet julkisuuden naiset ovat ilmaisseet tukensa naisten seksuaalista häirintää vastaan, ja BAFTA-gaalassakin monet naisvieraat olivat pukeutunut mustaan Time’s up -liikkeen hengessä. Teema on tunnetusti ravisuttanut maailmaa viimeiset puoli vuotta, eli mistään pienestä kampanjasta ei ole kysymys. Mutta herttuatar Catherine ei pukeutunut mustaan. Vastustajien mielestä Kate on suunnilleen pettänyt koko sukupuolensa ja osoittanut epäkunnioitusta tärkeää asiaa kohtaan, ja samalla hyväksyntää seksuaaliselle häirinnälle. Puolustajat huomauttavat, että kuninkaalliset ovat neutraaleja ja pysyvät usein kaikenlaisten kampanjoiden ulkopuolella. Lisäksi herttuattarella oli musta vyö ja iltalaukku tummanvihreän pukunsa kanssa. Minusta olisi ollut hienoa, jos herttuatar olisi pukeutunut mustaan, mutta en itse ainakaan hetkeäkään odottanut sitä. Aina voidaan argumentoida, mikä on yleishyödyllistä ja siten ”hyväksyttävää” kantaaottamista kuninkaalliselta, ja mikä taas on liian poliittista, mutta tuleva kuningatar päätyi nyt noudattamaan turvallista neutraliteetin linjaa. Ei hän muutenkaan vaikuta suhtautuvan kovin intohimoisesti tällaisiin asioihin, joten musta mekko olisi minusta ollut se yllätys. Minusta mustat asusteet olivat sillä tavalla fiksu veto, että yleisö voi halutessaan tulkita Catherinen tukeneen Time’s up -liikettä sen verran, kuin kuninkaallinen rooli antaa myöten.
Embed from Getty Images
Herttuatar Catherinen BAFTA-asu
Muita kiistanalaisia vaatetukseen liittyviä seikkoja ovat esimerkiksi asun avonaisuus. Yleensä kuninkaalliset ymmärtävät tämän asian hyvin, mutta eräs prinsessa Madeleinen vanha punainen Nobel-asu vuosituhannen alusta nousee otsikoihin melkein joka vuosi ennen gaalaa. Harvoin kuninkaalliset ovat oikeasti hälyttävän paljastavissa asuissa. Tuo alla oleva kuningatar Letizian asukaan ei ole pahimmasta päästä, mutta onhan helma kuninkaallisella mittapuulla aika lyhyt. Usein asun paljastavuuden takana on harmillinen wardrobe malfunction, eli asu ei toimikaan käytännössä. Kuningatar Elisabetille ommellaan helmapainot, jotta tuuli ei pääse yllättämään. Yorkin prinsessa Beatrice saapui viime kesänä juhlatilaisuuteen läpinäkyvässä mekossa, joka oli ihan kohtuullisen säädyllinen kunnollisen alusmekon kanssa (tyylikkyys on sitten eri asia). Ikävä kyllä autosta noustessa Bean alusmekko alkoi elää omaa elämäänsä, eli nousi liian ylös ja paljasti prinsessan reidet. Eipä tämäkään nyt kummoinen katastrofi ollut, mutta kiusallista silti.
Kuningatar Letizian helma herätti huomiota
Embed from Getty Images
Prinsessa Beatricen alusmekko nousi liian ylös ja paljasti liikaa
Positiivista palautetta pukeutumisestaan on saanut mm. kruununprinsessa Victoria, joka on esiintynyt ykkösluokan tapahtumissa H&M:n puvuissa. Kruununprinsessa on myös nähty viime aikoina monissa kuningatar Silvian vanhoissa asuissa, ja lapsilla on nähty Victorian, Carl Philipin ja Madeleinen vanhoja vaatteita, jotka Silvia on säästänyt lapsenlapsiaan varten. Muutama vuosi sitten Norjan kruununprinsessa Mette-Marit myi nettikirpputorilla vanhoja vaatteitaan osana ympäristökampanjaa. Osa kuninkaallisista harrastaa asujen uusiokäyttöä paljonkin ja uskon tavan yleistyvän entisestään. Tietysti tätä täytyy suhteuttaa työmääriin. Jos kuninkaallinen edustaa harvakseltaan, hän ei varmasti pukeudu samoihin vaatteisiin. Jos on päivittäin tai viikottain tapaamisissa, niin kukaan ei huomaa, jos on välillä sama hame tai paita.
Ylempänä mainitsin kuninkaallisten pukeutuvan myös halpamerkkeihin. On hienoa, että jokaisen vaatekappaleen ei tarvitse olla huippumerkkiä, mutta kääntöpuolena onkin sitten vaatteiden eettisyys. Minkälaisen viestin lähettäisi prinsessa tai kuningatar, joka pukeutuisi jatkuvasti hikipajoissa valmistettuihin vaatteisiin? Jokin aika sitten ruotsalainen sanomalehti oli vetänyt myös kruununprinsessa Victorian nimen mukaan H&M:n ongelmia käsittelevään artikkeliinsa. Kuluttajien tietoisuus eettisyydestä kasvaa, ja myös kuninkaallisilta tullaan vaatimaan sen huomioimista, kuten niiden turkisten kanssa.
H.K.H. Kronprinsessan Victoria H.R.H. Crown Princess Victoria

Kuva: Mattias Edwall/Kungahuset.se

Vaikka esimerkiksi herttuatar Catherinen pukeutumista kritisoidaan, hänen vaikutuksensa brittiläiseen vaateteollisuuteen on todellinen. Monet merkit ovat päässeet kokemaan Kate effectin, eli herttuattaren yllä nähdyt vaatteet myydään hetkessä loppuun. Tämä koskee usein myös kuninkaallisten lasten pukeutumista. Maansa edustajalle on luontevaa käyttää erityisesti kotimaisia merkkejä, ja monet tekevätkin sitä paljon. Myös kansainvälistä huippumuotia nähdään runsaasti kuninkaallisten yllä, eikä sitä ole mielestäni syytä paheksua. Omaan tyyliin on oikeus, ja jos useimmiten pukeutuu edullisemmin, onko väärin, jos joskus valitseekin Oscar de la Rentaa, Puccia tai McQueenia? Lisäksi yksityisillä varoillaan saa tietysti ostaa mitä tykkää. Monet ovat myös aidosti kiinnostuneita muodista.
Kaksivuotias Cambridgen prinsessa Charlotte on jo tyyli-ikoni
Tässä postauksessa oli tarkoitus tuoda esiin joitakin yleisiä ja kuninkaallisille yhteisiä pointteja, jotka vaikuttavat vaatevalintoihin ja niiden saamaan vastaanottoon. Pukeutuminen on loppujen lopuksi makuasia, ja kaikkia ei voi mitenkään miellyttää. Asu on aina jonkun mielestä liian kallis, liian värikäs, liian tumma, liian kuviollinen tai väärältä merkiltä. Kuninkaallisten kannalta tärkeintä on noudattaa etikettiä, eli esiintyä tilanteeseen sopivissa vaatteissa.
Muoti on itsessään kiinnostavaa, ja monille kuninkaallisharrastajille koko jutun suola.  Kuninkaalliset lukemattomine iltapukutilaisuuksineen ja jalokivineen ovat ikkuna sellaiseen vaatetukseen, jota ei arkielämässä jatkuvasti näe. Edustavalta näyttäminen kuuluu työnkuvaan, mutta minusta vaatteet eivät ole pääosassa kuninkaallisten elämässä, ja siksi peräänkuuluttaisin maalaisjärkeä ja tietynlaista realismia. Tarvitseeko nelipäiväiselle vierailulle neljä eri hattua? Jos tiedossa on vaikkapa pari eri sporttitapahtumaa ja pari virallisempaa, voisiko valita yhden pipon, joka käy molempiin urheilutapahtumiin, ja yhden, joka käy molempiin virallisempiin? Tuhansien eurojen pukujen ja takkien rinnalla voi tuntua mitättömältä miettiä pipojen määrää, mutta satanen sinne tai tänne on nopeasti tonni. Lisäksi kyse kohtuudesta. Säästämällä jostain tavallaan ”oikeuttaa” satsauksen, johonkin toiseen asiaan ja yleisö nielee asian helpommin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s