Harva kuninkaallinen hahmo historiassa nauttii niin ikonista statusta kuin Ranskan kuningatar Marie Antoinette, jonka syntymästä tulee tänään 2. marraskuuta kuluneeksi 270 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi sukellamme nyt kovaonnisen kuningattaren elämään ja Ranskan monarkian historiaan.

Postauksen kuvituksena on otoksiani Lontoon Victoria & Albert -museon näyttelystä Marie Antoinette Style, jossa vierailin taannoin.

Kuka oli Marie Antoinette?

Itävallan arkkiherttuatar Maria Antonia Josefa Johanna syntyi 2.11.1755 Wienissä Hofburgin palatsissa. Hänen vanhempansa olivat Habsburgien monarkian ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijapari Maria Teresa ja Frans. Keisarinnapari sai 16 lasta, joista 10 eli aikuisiksi. Maria Antonia oli sisarusparvesta toiseksi nuorin.

Nuori arkkiherttuatar vietti lapsuutensa Hofburgin ja Schönbrunnin palatseissa Wienissä. Akateemisuus ei oikein kiinnostanut, ja hänellä oli muun muassa vaikeuksia oppia kirjoittamaan hovissa käytettyjä kieliä. Menestystä tuli kuitenkin musiikin parissa. Maria Antonia oppi soittamaan useaa soitinta, ja hänellä sanottiin olleen kaunis lauluääni ja erinomaiset tanssitaidot.

Sisarusparven avioliitot palvelivat valtakunnan etua. Keisarinna Maria Teresa halusi parantaa välejä Itävallan pitkäaikaiseen viholliseen Ranskaan, ja niinpä Maria Antonia naitettiin 14-vuotiaana Ranskan kuningas Ludvig XV:n pojanpojalle ja kruununprinssille eli 15-vuotiaalle dauphin Ludvig Augustukselle (myöhemmin kuningas Ludvig XVI) keväällä 1770. Itävallan arkkiherttuatar Maria Antoniasta tuli Ranskan dauphine eli kruununprinsessa Marie Antoinette.

Elämä Versaillesissa

Avioelämä Versaillesin palatsissa oli lievästi sanottuna hankalaa. Kaunis nuori kruununprinsessa herätti ihailua erityisesti kansan parissa, mutta itävaltalainen syntyperä, hovin valtapelit ja nuoren avioparin viivyttely perillisten tuottamisessa aiheuttivat hänelle hankaluuksia.

Pari viikkoa kestäneet hääjuhlallisuudet päättyivät tragediaan 30. toukokuuta 1770 Pariisin Place de la Concorden aukiolla. Ilotulituksista syttynyt tulipalo aiheutti joukkopaniikin ja ryntäyksen, jonka kaaoksessa kuoli 132 ihmistä ja haavoittui useita satoja. Uhrit haudattiin Pariisin Madeleinen hautausmaalle. Onnettomuus nähtiin huonona enteenä ja se kiristi nälkäisen kansan suhtautumista kuningasperheeseen ja ylellisiin häihin.

Pariskunta nousi valtaan vuonna 1774, jolloin heistä tuli kuningas Ludvig XVI ja kuningatar Marie Antoinette. Kuningattaren poliittinen valta oli hyvin rajallista, mutta ylellinen ja tuhlaileva elämäntyyli herätti närää. Hän pakeni hovia ja velvollisuuksia palatsin mailla sijaitsevaan Petit Trianonin pikkupalatsiin, jonka ympärille hän rakennutti oman maalaiskylän.

Kuningasparin makuuhuoneessa ei tunnetusti tapahtunut mitään, ennen kuin kuningattaren veli keisari Joosef II saapui opastamaan kuningasta aiheesta – liitto täyttyi fyysisesti vasta seitsemän aviovuoden jälkeen. Ensimmäinen lapsi Marie Thérèse syntyi joulukuussa 1778. Perheeseen syntyi lisäksi pojat Ludvig Joseph ja Ludvig Charles sekä tytär Sophie-Hélène.

1780-luvulla Marie Antoinetten maine huononi toden teolla. Hän osallistui enemmän politiikkaan ja otti roolinsa kuningattarena vakavammin, mutta hänen vaikutusvaltansa ja päätöksensä eivät miellyttäneet kaikkia.

Kuningatarta mustamaalattiin julkisuudessa, esimerkkinä kuuluisa kaulakoruskandaali, johon hän oli syytön. Hänen rakkaussuhteistaan juoruiltiin ja hänen itävaltalaisuutensa oli alusta alkaen suhtauduttu negatiivisesti.

Kuningasperheen ja hovin rahoitukseen tehtiin joitain leikkauksia, mutta Marie Antoinette vastusti suurempia muutoksia, jotka olisivat uhanneet hovin loisteliaisuutta tai hänen lähipiiriään liikaa. Hänestä tuli ”madame kassavaje” ja symboli eliitin ja kansan väliselle kuilulle. Elämä Versaillesissa oli kyllä loisteliasta, mutta valtion taloustilanteeseen vaikuttivat todellisuudessa muutkin tekijät, kuten sodat ja epätasapainoinen verotusjärjestelmä.

Vallankumouksesta teloitukseen

Vallankumous leimahti kunnolla kesällä 1789. Syksyllä kuningasperhe pakeni Versaillesista Tuileriesin palatsiin Pariisiin, missä he olivat eräänlaisessa kotiarestissa. Seurasi levottomia vuosia ja monenlaisia käänteitä.

Kuningasperheen pakoa suunniteltiin useita kertoja, mutta Marie Antoinette ei suostunut lähtemään ilman kuningasta ja toisaalta kuningas ei osannut tehdä päätöstä asiasta. Lopulta pakoyritys kesäkuussa 1791 päättyi koko perheen pidätykseen. Jäljellä ollut kansan tuki kuninkaalle romahti.

Elokuussa 1792 kuningasperhe vangittiin Templen linnoitukseen Pariisiin. Ranska julistautui tasavallaksi 21. syyskuuta 1792. Ludvigin oikeudenkäynti alkoi joulukuussa ja päättyi teloitukseen 21. tammikuuta 1793. Marie Antoinetten, hänen lastensa ja kälynsä vankeus jatkui. Myöhemmin kuningatar siirrettiin eristysselliin, jossa hän oli jatkuvan tarkkailun alainen.

Marie Antoinetten oikeudenkäynti lokakuussa 1793 kesti kaksi päivää ja päättyi teloitukseen 16. lokakuuta. Hän oli 37-vuotias. Kuningasparin kokemaan loppuun liittyy tahatonta symboliikkaa: heidät teloitettiin yli tuhannen muun ihmisen tavoin samaisella Concorden aukiolla, jossa heidän häidensä ilotulitusonnettomuus oli tapahtunut yli 20 vuotta aiemmin. Heidät myös haudattiin aluksi onnettomuuden uhrien tavoin Madeleinen hautausmaalle – Marie Antoinette heitettiin merkitsemättömään hautaan.

Epäonninen kuningatar ja taitamaton kuningas

Vallankumoukset tuppaavat kaoottisuudessaan ja verisyydessään vaatimaan uhrinsa. Tällä kertaa Marie Antoinette sai harteilleen syntipukin epäonnisen viitan. Häntä ei voi sanoa täysin viattomaksi, sillä hänellä oli mieheensä vaikutusvaltaa, jota hän myös käytti. Kuningattaren tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttivat paljon tapahtumien kulkuun.

Nykyään meillä kuitenkin on tasapainoisempi kuva hänestä. Hän oli todella vasta 14-vuotias astuessaan Versaillesin ”pelikentälle” ja 18-vuotias kuningattareksi noustessaan. Myöhemmin on myös todettu, miten paljon hänestä julkaistut satiiriset pilakuvat tekivät vahinkoa hänen maineelleen. Kuvissa hänet leimattiin kevytkenkäiseksi ja moraalittomaksi irstailijaksi, joka piti puolisoaan aisankannattajana ja harrasti seksisuhteita myös naispuolisten ystäviensä kanssa.

Ludvig ja Marie Antoinette olivat luonteiltaan ja kiinnostuksiltaan vastakkaisia, mutta liitto kehittyi lämpimäksi kumppanuudeksi. Ludvig oli ujo ja vetäytyvä, mikä selittää aviovuoteen alun vaikeuksia. Hänkin oli vain 19-vuotias kruunun saadessaan. Sävyisä luonne ja ahkeruus olivat hyveitä, mutta rooliin huonosti valmisteltu nuori kuningas oli eri mielipiteiden köydenvedon keskellä eikä ylipäätänsä edes tuntenut valtakuntaansa kovin hyvin. Hän oli avoimempi uudistuksille, mutta hänen on myöhemmin arveltu kärsineen masennuksesta, minkä takia ohjat olivat usein epäsuositun Marie Antoinetten käsissä.

Mitä tapahtui Ludvigin ja Marie Antoinetten lapsille?

Ludvigin ja Marie Antoinetten neljästä lapsesta vain esikoinen Marie Thérèse selvisi vallankumouksesta ja eli aikuiseksi. Kuopus Sophie-Hélène kuoli vauvana vuonna 1787. Toinen lapsi Ludvig Joseph kuoli 7-vuotiaana juuri ennen vallankumousta.

Kolmas lapsi Ludvig Charles erotettiin vankeuden aikana äidistään ja aivopestiin tasavaltalaisten puolelle. Vankeus heikensi häntä merkittävästi ja häntä pidettiin kuuden kuukauden ajan eristyksissä ilman ihmiskontakteja. Hän kuoli vankeudessa 10-vuotiaana vuonna 1795, virallisten lähteiden mukaan tuberkuloosiin. Ludvig Charles ei koskaan hallinnut kuninkaana, mutta kun monarkia palautettiin vuonna 1814, rojalistit viittasivat häneen Ludvig XVII:nä. He näkivät pojan nousseen valtaan isänsä teloituksen jälkeen, vaikka Ranska oli jo ennen sitä julistettu tasavallaksi.

Marie Thérèse oli vanhempiensa kuoleman aikaan jo teini-ikäinen. Hän voi vankeusaikanaan kohtuullisen hyvin. Hän sai kuulla perheensä kohtalosta vasta elokuussa 1795, ja saman vuoden joulukuussa hänet vapautettiin 17-vuotispäivänsä aattona. Marie Thérèse lähetettiin äitinsä synnyinkaupunkiin Wieniin serkkunsa keisari Frans II:n luokse.

Kuningas Ludvigin nuoremmat veljet, Provencen ja Artois’n kreivit, selvisivät vallankumouksesta. Provencen kreivi asui nykyisen Latvian alueella Venäjän keisarin vieraana. Vuonna 1799 Marie Thérèse nai Latviassa serkkunsa Angoulêmen herttua Louis-Antoinen, joka oli Artois’n kreivin poika.

Syrjäytetty kuningasperhe asui Britanniassa, kunnes Napoleon Bonaparten kaaduttua monarkia palautettiin vuonna 1814. Provencen kreivi hallitsi 1814-1824 nimellä Ludvig XVIII (järjestysnumero huomioi vankeudessa kuolleen veljenpojan ”kuninkuuden”). Hänellä ei ollut lapsia, joten hänen kuoltuaan valtaan nousi Artois’n kreivi nimellä Kaarle X. Hänen valtakautensa kesti vuoteen 1830, ja tänä aikana Louis-Antoine ja Marie Thérèse olivat kruununprinssipari.

Vuoden 1830 vallankumouksen aikaan Kaarle luopuikin kruunusta Louis-Antoinen sijaan toisen poikansa 9-vuotiaan pojan hyväksi. Kruunun nappasikin kuitenkin perheen kaukainen serkku, Orleansin suvun Ludvig Filip. Kaarle perheineen lähti maanpakoon ensin Skotlantiin ja myöhemmin Habsburgien maille. Kaarle kuoli vuonna 1836 ja Louis-Antoine vuonna 1844. Marie Thérèse muutti Wienin lähelle Frohsdorfin linnaan, missä hän kuoli keuhkokuumeeseen 72-vuotiaana lokakuussa 1851.

Marie Thérèsen tiedetään saaneen yhden keskenmenon, mutta hänelle ei syntynyt koskaan lapsia. Näin ollen Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten sukulinja päättyi häneen.

Ranskan lukuisat vallankumoukset

Miten Ranskan tarina sitten jatkui? Orleansin Ludvig Filip syrjäytettiin vuonna 1848, mikä johti Ranskan toiseen tasavaltaan. Presidentiksi valittu Louis Napoleon Bonaparte (Napoleon Bonaparten veljenpoika) kaappasi vallan pari vuotta myöhemmin ja julisti itsensä keisari Napoleon III:ksi vuonna 1852.

Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten kohtaama vallankumous ei jäänyt siis maan ainoaksi. Heitä seurasi Ranskan ensimmäinen tasavalta, Ranskan ensimmäinen keisarikunta Napoleon Bonaparten alaisuudessa, Ranskan kuningaskunta Ludvigin veljien ja Orleansin Ludvig Filipin alaisuudessa, Ranskan toinen tasavalta ja vielä Ranskan toinen keisarikunta Napoleon III:n alaisuudessa vuoteen 1870 asti.

Napoleon III:n puoliso keisarinna Eugenie kiinnostui valtavasti Marie Antoinetten elämästä ja kohtalosta, joidenkin mukaan jopa pakkomielteisesti. Hän inspiroitu edeltäjänsä tyylistä, keräili tähän liittyviä esineitä, järjesti Versaillesissa tähän liittyvän näyttelyn ja muutenkin promosi kovaonnista kuningatarta ja halusi tälle tunnustusta historiallisena hahmona.

270 vuotta syntymänsä jälkeen Marie Antoinette on edelleen kiistelty ja ihasteltu hahmo, jonka tarina kiehtoo aina vain uusia sukupolvia. Victoria & Albertin näyttely Marie Antoinette Style esittelee hänen elämäntarinaansa ja hänelle kuuluneita esineitä, mutta myös hänen vaikutustaan kulttuurista vaikutustaan jo elinaikanaan että myöhempinä vuosisatoina. Jos olet menossa lähikuukausina Lontooseen, suosittelen ehdottomasti!