Vuosittaiset julkaisut brittikuninkaallisten työmääristä ilmestyivät joulun välipäivinä. Virallisten lukujen puutteessa vakituiseksi tavaksi on tullut käyttää brittiläisen herra Tim O’Donovanin keräämiä tilastoja. O’Donovan pitää harrastuksena kirjaa kuninkaallisen perheen aktiviteeteista ja on lähettänyt lukunsa The Times-lehdelle jo lähes 40 vuoden ajan. Tilastoja kokoavat myös muut yksityiset henkilöt, ja laskutavat vaihtelevat laskijasta riippuen, mutta kaikkien perustana on hovin “kalenteri” Court Circular. Kalenteri ei kuitenkaan kerro kaikkea: toimistotyön ja muun kulisseissa tapahtuvan valmistelun määrää on mahdotonta lähteä arvioimaan. Kiinnostavimpia muiden keräämiä lukuja ovat The Royal Forums -palstan Iluvbertie-nimimerkin vuosittaiset laskelmat laajempien analyysien kanssa, ja tarkastelemme lyhyesti myös niitä.

Kuningatar, prinssi Charles ja prinsessa Anne

Alla olevaan taulukkoon olen koonnut O’Donovanin laskelmat Britannian kuninkaallisen perheen työtehtävien yhteismääristä vuosilta 2011-2017. Luvut synnyttävät joka vuosi runsaasti keskustelua, ja niiden tulkitsemiseen on yhtä monta tapaa kuin on tarkastelijoita. Tehtäviä voi jaotella erilaisiin kategorioihin, mutta niiden keskinäistä tärkeysjärjestystä tai vaikutusta on mahdotonta arvioida. Kuninkaallisilla on erilaiset roolit ja painotukset työkentässään. Perheen työmyyrillä, prinssi Charlesilla ja prinsessa Annella, on hyvin erilaiset kalenterit, vaikka tehtävien määrässä he ovat lähes tasoissa. Charlesin rooli kruununperijänä tarkoittaa enemmän virallisempia valtiollisia tapahtumia ja seremonioita sekä äitinsä avustamista.

Ulkomaanmatkat ovat yleensä ohjelmaltaan melko tiiviitä, ja niistä kertyy nopeasti kymmeniä työtehtäviä. Prinssi Williamin reilun vuorokauden kestänyt Suomen-vierailu sisälsi laskutavasta riippuen noin kymmenkunta ohjelmanumeroa. Työmäärät luontaisesti vaihtelevat vuosittain jonkin verran riippuen elämäntilanteesta, erilaisista juhlavuosista, yksittäisistä isommista projekteista ja muista seikoista. 2012 oli kuningatar Elisabetin valtakauden timanttivuosijuhla, joten ohjelmaa oli normaalia enemmän. Prinssi Andrew’n ympärillä pyörineet skandaalit laskivat lukua vuonna 2015, ja kreivitär Sophien valmistautuminen syksyn pyöräilyhaasteeseen (Skotlannista Lontooseen, yli 700 km) rokotti kreivittären muuta ohjelmaa vuonna 2016. Lisäksi rajanveto yksityisen ja kuninkaallisen työn välille saattaa olla hovillekin joskus epäselvää, ja viime vuonna keskustelua herätti prinssi Harryn Invictus Games -kisat ja niiden laskeminen työmääriin.

Kaikkiaan luvut kertovat siis paljon ja samalla eivät mitään. Hyvillä taustatiedoillakaan ei voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Aloitetaan nyt kuitenkin yleislausahduksella, että työskentelevän kuninkaallisen perheen ikärakenne painottuu vanhempaan väkeen. Tänäkin vuonna Iluvbertien mukaan 64% eli reilusti yli puolet kaikesta työstä teki eläkeiän ylittänyt perheenjäsen. Ahkerimpia olivat jälleen prinssi Charles ja prinsessa Anne. Varsinkin Anne ansaitsisi enemmän tunnustusta työstään – hänestä ei pidä meteliä lehdistö eikä hän itse, mutta silti prinsessa on vuosi toisensa jälkeen listan kärkipaikoilla. Heidän jälkeensä suurin saldo oli prinssi Andrew’lla, joka on skandaalivuosien jälkeen palannut kolmensadan tehtävän paremmalle puolelle.

Kuningatar Elisabet vähensi hiukan työmääräänsä ihan ansaitusti ja suoritti silti lähes 300 eri tehtävää. Eläkkeelle jäänyt prinssi Philipkin hiljensi tahtia reippaasti, ja teki silti ikäänsä nähden hienot 131 työtehtävää. Wessexit eli prinssi Edward ja kreivitär Sophie ovat molemmat tulleet alaspäin vuosikymmenen huippuluvuistaan, vaikka Sophien määrä nousikin edellisvuodesta. Muutos ei kuitenkaan ole niin radikaali, että huolestuisin vielä. Sophie on todellinen etu kuningashuoneelle: fiksu, työnsä hyvin tekevä ja edustava nainen, jonka näkisin mielelläni vielä pitkään aktiivisesti mukana hyödyttämässä kuninkaallista perhettä. Sophiella ei ole sellaista skandaalikuninkaallisen mainetta kuin oikeastaan kaikilla kälyillään ja langoillaan prinsessa Annea lukuunottamatta.

Prinssit Edward ja Andrew työskentelevät aktiivisesti

Ulkomailla tehtyä työtä kertyi vuoden aikana kaikille paitsi kuningattarelle, prinssi Philipille ja prinsessa Alexandralle. Kuningatar ja prinssi eivät korkean ikänsä vuoksi ole enää muutamaan vuoteen tehneet työmatkoja ulkomaille, ja prinsessa Alexandraakin varmasti alkaa ikä painaa, lisäksi rooli kuningashuoneessa on muutenkin pieni. Eniten ulkomaan työtehtäviä kertyi prinssi Charlesille (170), prinssi Andrew’lle (106) ja herttuatar Camillalle (90). Britannia yksinään on jo iso työkenttä, ja kun mukaan laskee Kansainyhteisön ja muuhun maailmaan tarvittavat kontaktit, niin kuningashuoneelle kertyy pakostikin paljon lentokilometrejä.

Kuninkaallinen perhe on Britanniassa eurooppalaisia vastineitaan hieman laajempi siinä mielessä, että kuningattaren serkut edustavat vielä aktiivisesti. Elisabetin valtakauden alussa kuningashuoneessa oli pulaa aikuisista, joten serkut astuivat mukaan tukemaan kuningatarta, ja tekevät sitä edelleen. Gloucesterin herttuaparin, Kentin herttuan ja prinsessa Alexandran työmäärät yllättävät vähän joka vuosi. Kaikki ovat jo seitsemän- tai kahdeksankymppisiä, mutta silti heidän panoksensa on yhä merkittävä ja yllättävän iso, tänä vuonna yhteensä 570 työtehtävää. Itse asiassa laskin, että prinsessa Alexandran tehtävien kokonaismäärä vuosina 2011-2017 on lähes tasoissa herttuatar Catherinen lukujen kanssa samalta aikaväliltä. 35-vuotias tuleva kuningatar on tehnyt seitsemässä vuodessa saman määrän töitä kuin 81-vuotias prinsessa, joka on kruununperimyksessä sijalla 50.

Siitä päästäänkin tähän nuoremman polven tilanteeseen. Prinssi Harry teki ennätyksensä ja ylitti 200 työtehtävän haamurajan, tosin viime vuonna juuri Harryn numeroissa oli hämminkiä ja niiden laskutapaa pidettiin epäreiluna, joten en osaa sanoa, miten suuri muutos tänä vuonna on oikeasti tullut. Joka tapauksessa pidän tulosta oikein kelvollisena, vaikka varaa on edelleen kiriä. Iluvbertie on laskenut jokaiselle kuninkaalliselle työpäivien määrän, eli monenako päivänä kuninkaallinen suoritti vähintään yhden työtehtävän. Harrylle kertyi 97 työpäivää, eli karkeasti sanottuna muutaman kerran viikossa. Mannertenvälinen kaukosuhdekin muuttui marraskuussa kihlaukseksi, joten ensi vuonna Harry saattaa vielä nostaa lukujaan lisää. Prinssi näyttää löytäneen oman roolinsa ja viihtyvän siinä, joten uskon kehityksen jatkuvan positiivisena, vaikka muutama hiljaisempi perhe-elämävuosi tulisikin väliin.

Kuningattaren serkut tekevät edelleen merkittävästi töitä kuningashuoneelle. Kuvassa Gloucesterin herttuapari prinssi Richard ja herttuatar Birgitte

Cambridgen herttuaparin luvut laskivat viime vuodesta molemmilla. Herttuattaren raskaus sotki kalenterin loppuvuodesta; Catherinelta jäi Suomi välistä kokonaan, ja parin vierailut Ruotsiin ja Norjaan jouduttiin siirtämään, mikä varmasti näkyy numeroissa. Prinssi William lopetti kesällä siviilityönsä ambulanssihelikopterilentäjänä ja käytännössä hänen pitäisi olla nyt kokoaikainen kuninkaallinen. Työtehtäviä kertyi O’Donovanin mukaan 171 ja työpäiviä Iluvbertien mukaan 106. Vielä numerot eivät oikein vakuuta, mutta alkanut vuosi onkin Williamin ensimmäinen kokonainen vuosi ilman siviilityötä, joten katsotaan, miten homma lähtee käyntiin. Catherine on odotettavasti lähes koko vuoden äitiyslomalla, mutta vanhemmista lapsista George on aloittanut koulun ja Charlotten kerrottiin aloittavan päiväkodin nyt tammikuussa, joten Williamin kohdalla työmäärän on yksinkertaisesti pakko alkaa selkeästi kasvamaan, koska syyt alkavat loppua.

Herttuatar Catherinelle työtehtäviä kertyi viime vuonna 105 ja työpäiviä 59, eli herttuatar edustaa hieman useammin kuin kerran viikossa. Aiemmassa kappaleessa tekemäni huomio, että prinsessa Alexandra on tehnyt viime vuosina yhtä paljon töitä kuin Catherine, kiteyttää mielestäni aika hyvin herttuattaren tilanteen, josta on kyllä jauhettu aivan kyllästymiseen asti blogeissa, lehdissä ja keskustelupalstoilla.

Herttuapari on tietysti saanut perheenlisäystä, minkä lisäksi Catherinen raskaudet ovat olleet oikeasti vaikeita. Silti, kun käytettävissä on henkilökuntaa hoitamaan koko talous ja lapset aina tarvittaessa, ja on itse asemansa valinnut, alhaisia työmääriä on edelleen vaikea käsittää. 2017 oli herttuattaren kolmanneksi paras tehtävien kokonaismäärän kannalta, mutta koko vuoden työstä noin 40% on tehty muutamalla parin päivän matkalla, eli kotimaan puolella olisi runsaasti varaa petrata. Syksyllä, kun pari ilmoitti kolmannesta lapsesta, monella oli ilon joukossa myös turhautumisen tunteita, kun herttuattaren lupailtu isompi kuninkaallinen rooli ei ehtinyt taaskaan edes alkaa, kun raskaus jo keskeytti sen. Lastenhankkimista ei kukaan kiellä, mutta pitikö sitten niin kovasti lupailla muutosta syksylle? Raskaus ei varmasti ole tullut ihan yllätyksenä. Minulla ei ole mitään herttuatarta vastaan, mutta on ikävää pohtia kerta toisensa jälkeen, onko hänellä aikomustakaan työskennellä tosissaan. Kuninkaalliset vauvat ovat aina iloisia uutisia, mutta perheenlisäys tai uudet ihanat perhepotretit eivät loputtomiin riitä vetämään huomiota pois työasioista. Työtä on kuninkaallisten tehtävä ollakseen relevantteja yhteiskunnalle ja ansaitakseen paikkansa.

Cambridget herättävät jälleen keskustelua

Brittihovia seuratessa on monta kertaa käynyt mielessä kysymys, johon viittasin otsikossa. Miten kuninkaallinen perhe aikoo järjestää asiat, kun kuninkaalliset vanhenevat entisestään ja Charlesin suunnitelma kaventaa ydinperhettä toteutuu? Kuningattaren lapsenlapsista varsinaisiksi työkuninkaallisiksi alkavat vain prinssit William ja Harry puolisoineen. Heidän lapsillaan menee vielä ainakin 20 vuotta ennen kuin armeija ja koulutus ovat kunnossa ja kuninkaallista uraa voi alkaa tosissaan pohtia. Jos brittimonarkian ydin koostuu vaikkapa viiden vuoden päästä Charlesista, Camillasta, Williamista, Catherinesta, Harrysta ja Meghanista, jokaisen tulisi tehdä vuosittain 600 tehtävää selviytyäkseen siitä määrästä, jonka kuninkaallinen perhe teki kaikkineen vuonna 2017.

Prinssi Charlesin sisarukset tuskin lopettavat töitänsä heti, kun veli nousee valtaan, mutta kuningattaren serkut voisi päästää kyllä nauttimaan vanhuusvuosistaan. Minusta luonnollista olisi, että Charlesin sisarukset jatkaisivat töitä aktiivisesti, sillä kysyntää on. Heidän vanhetessaan Yorkin prinsessat Beatrice ja Eugenie (sukupolvensa ainoat syntyperäiset prinsessat) voisivat halutessaan ottaa vaikka samankaltaiset roolit kuin kreivitär Sophiella on nyt ja tukea kuningas Charlesia ja kuningas Williamia sen mitä tarvitsee.

Brittihovin työkenttä on niin iso, että sitä ei ihan pienellä porukalla pyöritetä. Toisaalta Elisabetin pitkä valtakausi ja serkkujen aktiivisuus on mahdollistanut sen, että erityisesti kuninkaallisten hyväntekeväisyystyö on paisunut aikamoisesti. On ihan realistista pohtia, että ehkä jatkossa on ihan tarkoituksenmukaista hieman karsia kuninkaallisten työtä ja panostaa satojen ja satojen yhteistyöjärjestöjen sijaan pienempään määrään, mutta laadukkaammin. Tähän kysymykseen vaikuttaa myös kansan asenne. Ajatus kaventaa ydinperhettä lähtee osittain varmasti siitä, että hovi on saanut arvostelua laajuudestaan. Isompi porukka tarkoittaa suurempia kustannuksia. Haluaako kansa maksaa koko suvun elätyksestä, ja vastineeksi saada erittäin aktiivisen ja monessa mukana olevan kuningasperheen, vai tyydytäänkö pienempään porukkaan, joka ei vain sitten kerkeä kotimaan virallisten tilaisuuksien ja välttämättömien ulkomaanmatkojen ohella joka paikkaan kotimaan hyväntekeväisyyskentällä?