Kuninkaallisten häiden tarkimmin varjeltuihin salaisuuksiin kuuluu morsiamen häälook. Millainen puku, kenen käsialaa? Mikä tiara ja millainen kakkospuku iltajuhlaan? Tuleeko huntua? Morsiamen tavallisen pukeutumistyylin pohjalta voi koittaa arvata puvun yleisilmettä, ja tiaroja voi spekuloida, mutta todellisuus paljastuu vasta hääpäivänä. Millainen näky morsian olikaan lauantaina!

En ole hyvä arvailemaan vaatevalintoja tai analysoimaan toisten tyyliä, mutta kun näin Meghanin täydessä häälookissaan, fiilis oli jotenkin sellainen “aivan, juuri tällaista odotinkin”. Ranskalaisen Givenchyn muotitalon brittiläinen pääsuunnittelija Clare Waight Keller oli luonut hyvin yksinkertaisen ja koruttoman, mutta samalla näyttävän, jopa graafisen puvun. Tunnustan, että tavallaan en lämpene puvulle ollenkaan. Siinä on monta elementtiä, joita itse pyrin nimenomaan välttelemään omassa hääpuvussani viime vuonna, mutta puvun tyyli on jotenkin niin Meghania, että ei siitä voi olla tykkäämättä! Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että morsian hehkui kilpaa auringon kanssa! Valinta oli mielenkiintoinen myös siksi, että se on ihan eri kastia lähes kaikkien tunnetuimpien 2000-luvun kuninkaallisten hääpukujen kanssa.

Puvun salaisuutena on kuusi hyvin pikkutarkasti ommeltua saumaa, jotka antavat puvulle sen yksinkertaisen ja selkeän muodon. Puku korosti morsiamen kapeaa vyötäröä, ja venepääntie paljasti kauniisti solisluut ja harteita, mutta 3/4 -hihainen puku oli kuitenkin todella peittävä. Minusta hihat olisivat voineet hyvin olla hieman lyhyemmätkin. Helma oli edestä katsottuna suora, mutta laahus antoi siihen vähän merenneitomallia. Materiaali oli hovin tiedotteen mukaan “double bonded silk cady”. En tunne kankaita ja materiaaleja ollenkaan, joten en valitettavasti osaa sen tarkemmin sanoa, kuin että cady-silkkiä. Puhtaan valkoisessa kankaassa on himmeä mattainen kiilto. Ainut selkeä miinus tulee siitä, että puku näytti liian isolta Meghanille. Viime hetken laihtuminen valtavan paineen ja stressin alaisena ei ole harvinaista, mutta yläosa oli tosi löysä. Morsiamen kengät tulivat myös Givenchyltä, ja ne on valmistettu duchess-silkkisatiinista. Kaikki seuraavat kuvat ovat sitten taas selattavia gallerioita, nuolista voi siirtyä seuraavaan.

Meghan piti huntua kasvojen edessä saapuessaan kirkkoon ja seremonian alussa. Itse tuppaan kiinnittämään hyvin vähän huomiota huntuihin, vaikka niissä on usein mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sussexin herttuaparin työtehtävissä tulee korostumaan Kansainyhteisö, ja huntuun oli kirjailtu niin ikään Clare Waight Kellerin suunnittelema kukkakuviointi, jossa on edustettuna kaikki Kansainyhteisön 53 maata kukkina. Kansalliskukkien lisäksi hunnusta löytyi myös henkilökohtaisia valintoja; talventuoksupensas, tuliunikko ja vehnäntähkiä. Ensiksi mainittu kasvaa parin kodin Nottingham Cottagen edustalla Kensingtonin palatsin mailla, tuliunikko taas on Meghanin synnyinosavaltion Kalifornian kansalliskukka (oli huomioitu myös avioliittoluvan koristuksissa), ja vehnä symboloi rakkautta ja armeliaisuutta.

Katedraalimittainen viisimetrinen huntu on valmistettu silkkityllistä. Hovin mukaan ompelijat kirjoivat käsin kukkakuvioita silkkilangoista organzalle satoja tunteja ja pesivät kätensä puolen tunnin välein, jotteivat langat ja kangas tahriintuisi.

Sanoin Ylen haastattelussa odottavani eniten tiaraa ja meinasin ennakkoon lähes menettää yöuneni, kun mietin, miten pahasti tässä on mahdollista mennä pieleen. Voin ilokseni sanoa huokaisseeni helpotuksesta ja ihastuksesta lauantaina. Meghanille oli kaivettu holvin kätköistä todellinen kadonnut aarre – kuningatar Maryn filigree-tiara (hovin tiedotteessa Queen Mary’s diamond bandeau tiara), jota ei ole nähty julkisuudessa sitten kuningatar Maryn jälkeen. Ennakkoon sanottiin, että veikkailu on vaikeaa, kun kaikkien tiarojen olemassaolosta ei ole mitään varmuutta, ja tässä kävi juuri niin. Yli 60 vuoden käyttötauon perusteella tiara oli “unohtunut”, kun on ajateltu, että se on myyty, purettu, muokattu muiksi koruiksi tai mennyt perintönä jonnekin kauempaan sukuhaaraan.

Filigree-tiara tehtiin kuningatar Marylle vuonna 1932. Platinarungosta ja timanteista koostuvan tiaran keskiosassa on irrotettava rintaneula, joka oli häälahja tulevalle kuningattarelle vuonna 1893. Hovin mukaan tiara on valmistettu joustavaan runkoon, joka on jaettu yhteentoista osaan. Toivon mukaan tämä tarkoittaa hyvää muokattavuutta. Saattaa siis olla, että näemme sen joskus myös kaulakoruna tai muuten vähän erilaisella asettelulla. Ihastuin tiaraan heti, se oli juuri sitä mitä toivoin – hyvä muoto, hieman korkeutta, ei mitään kukka/lehti/oksa -virityksiä. Tiara on yksinkertaisuudessaan monikäyttöinen, ja siihen saa vaihtelua teettämällä värilliset keskiosat. Todella tuuri, että Meghanille löytyi vielä jotain näin upeaa! Ihmeellistä ajatella, että näin kaunista “perustiaraa” on pantattu piilossa yli 60 vuotta! Ehkä sitä on sitten kaukonäköisesti säästetty Charlesin miniälle. Meghanin käsirengas ja korvakorut olivat Cartierilta, olisikohan rannekoru voinut olla lahja prinssi Charlesilta? Katen uskotaan saaneen appiukoltaan häälahjaksi käsirenkaan, joten samantyyppinen lahja olisi linjassa tasapuolisuuden kanssa.

Kukkakoristeista vastasi Philippa Craddock hovin ja kappelin floristitiimien kanssa. Meghanin kimppu ei jäänyt erityisesti mieleen, mutta hauskana yksityiskohtana muistetaan varmasti se, että prinssi Harry oli poiminut siihen itse perjantaina osan kukista. Kimpussa oli lemmikkejä (prinsessa Dianan lempikukka) sekä tuoksuhernettä, kieloja, jaloangervoa, jasmiinia, tähtiputkea ja tietysti perinteistä myrttiä, jonka tarina kuninkaallisissa häissä alkaa kuningatar Victorian ajoilta. Meghanin kimppu muuten vietiin jälkikäteen perinteiseen tapaan Westminster Abbeyyn tuntemattoman sotilaan haudalle. Ne kuninkaalliset morsiamet, jotka avioituvat Westminsterissä, jättävät kimpun haudalle kirkosta poistuessaan.

Meghanin meikki oli kauniin luonnollinen, ja mm. pisamat näkyivät selvästi. Meikkitaiteilijana toimi morsiamen pitkäaikainen ystävä Daniel Martin. Kampaus oli kaunis ja rento, suortuvia irtoili seremonian aikana ja selkeästi täysin liimattuun lookiin ei edes yritetty pyrkiä. Hieman rennosti irtoilevat hiukset ovat jo Meghanin tavaramerkki. Kampauksen teki Serge Normant.

Hovi lupasi jo ennakkoon, että näemme kuvia hääparista poistumassa Windsorin linnasta iltajuhlaa varten. Prinssi Harry oli vaihtanut smokkiin, ja Meghan jatkoi varsinaisen hääpukunsa teemaa hyvin pelkistetyllä ja suoralinjaisella tyylillä. Stella McCartneyn suunnittelema iltamekko halterneck-kauluksella ja paljaalla yläselällä oli päivämekkoa seksikkäämpi, olematta kuitenkaan mitenkään halvan näköinen. Hääpuvuksi kirkkoon ei tämä kakkosmekko olisi tietenkään käynyt, vaikka se hyvällä maulla olikin toteutettu. Tämä veistoksellisuus ja yksinkertaisuus on hyvin meghanmaista, ja olen iloinen, että morsian on pitänyt selkeästi omasta tyylistään kiinni, eikä lähtenyt väkisin pitsi-röyhelö -linjalle. Meghanin sormesta bongattiin illalla aiemmin prinsessa Dianalle kuulunut akvamariinisormus, jonka arvellaan olleen mahdollisesti lahja Harrylta. Korvissa oli jälleen timanttikorvakorut Cartierilta, ehkä samaa paria päivällä nähdyn käsirenkaan kanssa.

Eikä unohdeta sulhasta! Henkilökohtaisesti en lämmennyt Harryn uniformulle. Blues and Royals -rykmentti oli aikoinaan pitkään Harryn palveluspaikka, joten rykmentin juhlauniformunsa oli luonteva valinta hääpäivälle. Myös prinssi William oli pukeutunut samaan asuun. Lauantai oli kuitenkin Windsorissa lämmin, ja Harry näytti jotenkin tuskaisan tukehtuvalta välillä – eikä ihme, sillä uniformun pitkä takki ei näyttänyt kovin kevyeltä! Myös sulhaspojilla oli samat asut minikoossa pienillä muutoksilla. Miniuniformut tulivat Savile Row’lta. Uniformujen kuuluu tietysti olla sotilaalliset, mutta kovin tumma ja raskas asu toi minusta enemmän mieleen hautajaiset. Pidin enemmän Harryn asusta veljensä häissä vuonna 2011.

Morsiusneidot oli puettu niin ikään Clare Waight Kellerin suunnittelemiin asuihin. Suunnittelussa käytettiin samaa ajatonta tyyliä kuin Meghanin hääpuvussakin. Mekot ovat norsunluun väristä silkkiä, korkealla vyötäröllä ja puhvihihoilla. Mekoissa on yksityiskohtina taskut ja silkkinauhat, jotka on solmittu takaa rusetille. Päässä tytöillä oli kauniit kukkaseppeleet, jotka olivat myös Philippa Craddockin käsialaa ja sisälsivät hääkimpun kukkia. Morsiusneitojen valkoiset nahkakengät olivat Aquazurron, ja niissä oli morsiusneidon omat nimikirjaimet. Tytöt saivat pitää kenkänsä lahjana Meghanilta. Morsiusneidoista prinsessa Charlotte hurmasi taas koko maailman vilkuttelemalla iloisesti kameroille ja yleisölle.

Kokonaisuudessaan morsiamen ja muun hääseurueen lookit olivat minusta onnistuneet. Miesten puvut turhan raskaat, mutta muuten ei suuria vikoja. Ei ehkä mene omien suosikkieni kärkeen, mutta selvästi parin omaa tyyliä. Tiara oli suurin yllätys, ja onneksi mieluinen sellainen! Häissä näkyi selvästi, että kyseessä on aikuinen, itsensä ja oman makunsa tunteva hääpari. Veistoksellisuus ja yksinkertaiset linjat pukevat Meghania hyvin. Mielenkiintoista tosiaan, että puku on selkeästi aivan eri kastia, kuin 2000-luvun muut kuninkaalliset hääpuvut. Moni onkin kommentoinut, että puvussa on enemmän kuningatar Silvian Diorin hääpuvun henkeä vuodelta 1976. Mitä mieltä sinä olit morsiamen, sulhasen ja morsiuslasten asuista? 🙂