Luukku 22 – Espanjan simpukkatiara
Nykyisin kuningatar Sofian omistama simpukkatiara herättää mielipiteitä, mutta ainakin se on ainutlaatuinen, ja kieltämättä sopii hyvin Espanjan välimerellisiin tunnelmiin.
Tiaran design kuvaa siis simpukankuoria, jotka on kuorrutettu timanteilla ja koristeltu isommilla riippuvilla helmillä. Muoto on hyvin erikoinen, sillä tiara on oikean simpukan tavoin kaareva, eikä siinä näytä olevan tasaista pintaa laisinkaan. Keskelle eteen on mahdollista kiinnittää pisaranmallinen timanttiriipus. Kyseessä on myös yksi kuninkaallisen perheen vanhimpia tiaroja (elle jopa vanhin), mikä on taannut sille arvostetun paikan myös ykkösluokan tilaisuuksiin.
Espanjan kuningatar Isabella II osti vuonna 1868 Oscar Massinin suunnitteleman ja Mellerion edellisvuonna valmistaman tiaran häälahjaksi tyttärelleen infanta Isabellalle, joka käytti tiaraa säännöllisesti koko elämänsä. Infanta kuoli lapsettomana, ja testamenttasi tiaran veljenpojalleen kuningas Alfonso XIII:lle. Kuninkaan vaimo, brittiläissyntyinen kuningatar Viktoria Eugenie eli “Ena”, poseerasi tiarassa joitakin kertoja potreteissa, mutta muuten simpukat jäivät Enalla vähäiselle käytölle. Kuningatar lainasi tiaraa myös miniälleen Barcelonan kreivitär Maria de las Mercedesille.
Vuonna 1962 tiara sai uuden elämän, kun Enan pojanpoika Juan Carlos meni naimisiin Kreikan prinsessa Sofian kanssa. Sofian lukuisten häälahjojen joukossa oli myös uusien sukulaisten antama simpukkatiara. Pariskunnasta tuli kuningaspari vuonna 1975 kenraali Francon kuoltua, jolloin Sofialla alkoi kuningatarpuolisona olla enemmän tiaratilaisuuksia. Simpukkatiara on ollut runsaasti käytössä viimeiset vuosikymmenet, ja Sofia on lainannut sitä silloin tällöin myös tyttärilleen sekä miniälleen kuningatar Letizialle (alla).
Tässä on taas sellainen koru, josta en osaa päättää, että tykkäänkö vai en. Tiara on omalla tavallaan kaunis, ja onhan se ainutlaatuinen, mutta en vaan syty sille kunnolla. Simpukat ovat ajatuksena ihana teema, mutta toteutus ei tällä kertaa ole osunut ihan nappiin, vaikka en täystyrmäystä voikaan antaa. Kaareva muoto yhdistettynä timanttien loisteeseen ja epätarkkaan reunalinjaan tekee siitä minusta vähän sellaisen foliotiaran. 😀 Monien mielestä tämä taas on kaikkien aikojen upeimpia Mellerion tekeleitä. Toisaalta olen nähnyt myös kommentteja, joiden mukaan tiara on kaunis, mutta parhaimmillaan näytteillä vitriinissä eikä käytössä hiuksilla. En siis ole ainakaan yksin ristiriitaisten ajatusteni kanssa. Jeij vai nej?