Cambridgen herttuatar Catherine ja prinssi William viettivät maanantaina kahdeksatta hääpäiväänsä, onnittelut Timanttisalongista! Pari vihittiin vuonna 2011 Lontoon Westminster Abbeyssa, ja Britannian kruununperillisen avioituminen yliopistoaikaisen tavistyttöystävänsä kanssa vangitsi koko maailman huomion. Kate Middleton tuli tunnetuksi kotimaassaan jo parin seurusteluaikoina, mutta suosio räjähti viimeistään silloin, kun nuori nainen sai kihlauksen myötä sormeensa yhden maailman kuuluisimmaista koruista: edesmenneen anoppinsa prinsessa Dianan safiirikihlasormuksen. Hääpäivänä oli aika hyvästellä neiti Middleton, ja vihkimisen jälkeen Buckinghamin palatsin parvekkeelle asteli hänen kuninkaallinen korkeutensa Cambridgen herttuatar. Satuhäiden jälkeen Kate on ollut yksi maailman kuvatuimpia ja seuratuimpia naisia, ja suosiota on lujittanut kolmen lapsen perheidylli. Kerrataan lyhyesti ensin herttuattaren kahdeksanvuotinen kuninkaallinen elämä, ennen kuin puhutaan kuningatar Elisabetin myöntämästä kunnianosoituksesta ja sen merkityksestä.
Kuninkaalliseen perheeseen avioituminen ei ole koskaan helppoa, varsinkaan Britanniassa. Lehdistö rakastaa kirjoittaa herttuattaresta, joka on kuninkaallisen perheen myyvin jäsen. Lehdistö, suosio ja yksityisyyden kaipuu eivät kuitenkaan ole helppo yhtälö, ja toisinaan näiden suhde näyttää olevan aikamoista trapetsitaiteilua. Huomio ja nykyajan jopa aggressiivinen somekulttuuri on myös repivää, henkilökohtaisia rajoja rikkovaa ja oikeasti todella ilkeää. Katen julkisuuskuva on kuitenkin onnistuttu pitämään pääosin ehjänä ilman suuria skandaaleja. Kuninkaallinen elämä ei kuitenkaan ole sujunut täysin kompuroimatta, ja parin suuresta suosiosta ja huomiarvosta huolimatta herttuapariin on pitkään kohdistunut kasvavaa ja perusteltua kritiikkiä heidän elämäntyylistään, mistä olemme puhuneet aiemminkin täällä blogissa. Katen kengissä ei varmasti ole helppoa, mutta viime vuosina on pohdittu sitä, onko herttuaparilla vain todella huono henkilökunta, vai eivätkö he itse oikein ole tehtäviensa tasalla tulevaisuuden hallitsijaparin asemasta.
Herttuatar Catherine on tavistaustastaan huolimatta yksityiskoulut käynyt varakkaan perheen tytär, josta jo seurusteluaikana levisi mm. lempinimet Waity-Katie ja Lazy-Katie. Herttuattaren työhistoriaa ennen kihlausta ei voi kuvailla kovin kunnianhimoiseksi, ja esimerkiksi Hovikirjeenvaihtajan blogin kommenttipalstalla on useasti keskusteltu siitä, että Kate ei yksinkertaisesti vaikuta kovin innostuneelta asemaansa liittyvästä työstä. Samaan syssyyn ollaan todettu monesti, että jos tavoitteena olikin päästä varakkaan aatelisperheen rouvaksi maalaiskartanoon pois julkisuudesta, niin sitten prinssi William oli aivan väärä valinta.
En ole edelleenkään henkilökohtaisesti herttuatarta vastaan, mutta tyhjät lupaukset kuninkaallisesta työstä ja vastuunotosta sekä naurettavaksikin menevä taistelu omasta ja lasten yksityisyydestä on saanut monissa aikaan pettymyksen tunteita herttuaparia kohtaan. Halu viettää lasten kanssa aikaa ymmärretään, mutta näin etuoikeutetun ja täyden palvelun keskellä elävältä pariskunnalta, joka sattuu olemaan myös tuleva hallitsijapari, on lupa odottaa myös työtä ja tuloksia. Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen ”tilastoille” on ennustettu varovaista nousua hovin jatkuvasti etenevän sukupolvenvaihdoksen myötä. Muutaman vuoden päästä herttuapari voikin olla jo Walesin prinssi ja prinsessa. Erityisesti nykyiseen Walesin prinssi Charlesiin verrattuna William ja Kate näyttävät tällä hetkellä yksinkertaisesti laiskoilta.
Otetaan esimerkki. Tätä vuotta on kulunut jo kolmasosa, ja Katen saldo on tähän mennessä vain reilu parikymmentä työpäivää (= päivää, jolloin hänellä on ollut hovin kalenteriin merkittyjä edustustehtäviä). Huomioidaan vielä, että aika moni näistä työpäivistä on koostunut vain yhdestä julkisesta työtehtävästä, jonka kesto on usein maximissaan muutamia tunteja. Faktojen edessä ei voi kuin tunnustaa, että herttuattar ei ole tässä suhteessa täyttänyt odotuksia sitten alkuunkaan. Pelkät luvut eivät tietenkään kerro kaikkia, eikä työn tarvitsekaan olla kaikille se tärkein asia, mutta Katen asemassa ei voi vain tyytyä nyppimään rusinoita kuninkaallisen elämän pullasta.
Nuori ja vetovoimainen herttuapari kolmen suloisen lapsensa kanssa on mannaa brittimonarkialle. Kuninkaallisen perheen työtaakkaa kantavat jo reippaasti eläkeiän ylittänyt porukka, eikä tilanne ole kestävällä pohjalla, kuten olemme monesti todenneet. Edistysaskelia on onneksi otettu. Cambridget viettivät avioliittonsa ensimmäiset vuodet pääosin maalaiskodissaan kaukana Lontoosta ja hovista. Prinssi Williamilla oli siviilityö pelastushelikopterilentäjänä, ja pariskunta teki muutaman korkean profiilin kiertueen ulkomailla sekä silloin tällöin edustustehtäviä kotimaassa. Esikoinen ja kruununperijä George syntyi 2013, pikkusisko Charlotte kaksi vuotta myöhemmin ja perheen kuopus Louis viime vuonna. Nykyisin perhe asuu Lontoossa, ja ainakin William tuntuu ottaneen jonkinlaista harppausta edustamisen määrässä ja myös tehtävien laadussa, vaikka en olekaan tämän vuoden lukuja seurannut tarkasti hänen osaltaan.
Lisäksi omasta ja lastensa yksityisyydestä tarkalla herttuaparilla olisi kaikki avaimet Ruotsin kruununprinsessa Victorian perheen kaltaiseen menestykseen pikkukuninkaallisten kasvattamisessa, mutta herttuapari on useasti valinnut vaikeamman tien. Vanhemmilla on oikeus päättää lastensa asioista myös kuninkaallisessa perheessä, mutta lehdistön ja ennen kaikkea yleisön kanssa vääntäminen milloin mistäkin lasten kuvista ja julkisista esiintymisistä ei ole mielestäni fiksua pitkällä tähtäimellä. Yleisön ei kuulu joutua ”ansaitsemaan” jokaista kuvaa tai tiedonmurua perheestä, joka edustaa valtiota ja sen päämiestä, ja jonka ylläpitoa kustannetaan suoraan ja välillisesti julkisin varoin. Myöskään kritiikkiä ei voida loputtomiin käsitellä niin, että jaetaan medialle uusi perhekuva, jos joku kehtaa ottaa työtehtävien määrän puheeksi. Julkisuus odottaa lapsia joka tapauksessa, vaikka monarkia kaatuisi huomenna. Lehdistö on tärkeä yhteistyökumppani, ja toimiva suhde on myös hovin eduksi.
Toivon Katen löytävän oman paikkansa kuninkaallisen perheen kentällä. Velvollisuuksia ei kuitenkaan pääse loputtomasti pakoon, kun on naimisissa tulevan kuninkaan kanssa. Odotuksia ei uskalla enää tässä vaiheessa laittaa kovin korkealle, mutta jotain vihjeitä muutoksesta on silti aina mukava nähdä. Siitä pääsemme kuningatar Elisabetin antamaan hääpäivälahjaan.
Maanantaina hovi tiedotti kuningattaren myöntäneen herttuatar Catherinelle Royal Victorian Order -ritarikunnan suurristin eli korkeimman luokan kunniamerkin. Herttuatar on nyt Dame Grand Cross, ja esimerkiksi Wikipediaan hänen nimensä perään on lisätty kirjainyhdistelmä GCVO kertomaan kunnianosoituksesta.
Royal Victorian Order on kuningatar Viktorian vuonna 1896 perustama ja hänen mukaansa nimetty ritarikunta. Katen kunniamerkki on henkilökohtainen lahja kuningatar Elisabetilta, ja se ansaitaan hallitsijan henkilökohtaisesta palveluksesta. Ritarikunnan kunniamerkkejä myönnetään kuninkaallisen perheen jäsenten lisäksi esimerkiksi pitkään palvelleille henkilökunnan jäsenille, merentakaisten alueiden virkamiehille ja diplomaateille jne.
Kuningatar jakaa kunnianosoituksia tunnetusti hyvin harkitusti, eivätkä perhe ja puolisot ole saaneet kunniamerkkejä mitenkään automaattisesti. Kuningattaren lapset ovat olleet jo keski-ikäisiä kunniamerkit saadessaan, ja herttuatar Camilla ja Wessexin kreivitär Sophie saivat Katen tavoin odottaa useita vuosia ennen omia RVO-merkkejään. Prinssi Philip sai tämän saman kunniamerkin vasta kaksi vuotta sitten, 70 vuoden avioliiton jälkeen, ja prinssi Williamilla ei sitä vielä ole. Vertailua on tosin ontuva, sillä ritarikuntia on useampia – molemmat prinssit ovat jo Sukkanauharitarikunnan jäseniä. Prinssi Harrylla on viktoriaanisen ritarikunnan toiseksi korkeimman luokan kunniamerkki.
Viime syksynä näimme Catherinella ensimmäisen kerran niin ikään kuningattaren myöntämän perhekunniamerkin. Osa yleisöstä tuntuu olevan sitä mieltä, että nämä kunnianosoitukset ovat erittäin ansaittuja ja aika olikin jo kypsä, kun taas osa ajattelee kuningattaren myöntäneet merkit enemmänkin kannustimina, sillä luvut eivät vielä anna aihetta ylistykselle. Itse olen jossain ääripäiden välissä. Katen ei voi missään nimessä sanoa suoriutuneen kuninkaallisuudesta huonosti, vaikka kehitettävääkin olisi. Menestystä ei kuitenkaan tässä kohtaa voi mitata pelkästään luvuilla, ja täytyy myös muistaa, että Kate ja William ovat keskittyneet perheeseensä kuningatar Elisabetin tuella. On totta, että sitä varsinaista edustustyötä kerkeää aina tekemään milloin tahansa myöhemminkin. Ajatus vaimosta synnytyskoneena ja pelkästään kotiäitinä on kamalan vanhanaikainen, mutta monarkiassa nimenomaan perhe-elämällä on paljon merkitystä. Siinä Kate on onnistunut mainiosti. Hän on myös pelannut hovin sääntöjen mukaan, ja voimme ajatella Elisabetin palkinneen hänet tämänkaltaisesta lojaaliudesta ja työstä monarkian tulevaisuuden eteen.
Huomionosoituksessa yhdistyy myös paljon symboliikkaa ja tulevaisuuteen valmistautumista, joka on osittain hiukan pakon sanelemaa. Elisabetin korkean iän vuoksi nyt on tehtävä se, minkä aikoo tehdä. Katen julkisuuskuvaa sidotaan tarkoituksella Elisabetiin. Nykyisen ja tulevan kuningattaren yhteyttä halutaan korostaa, ja tämänkaltainen henkilökohtainen kunnianosoitus Elisabetilta on erittäin kovaa PR-valuuttaa. Sukkanauharitarikunnan jäsenyyttä herttuatar saa luultavasti odottaa vielä hyvän aikaa, mutta tämä on oikein mainio lisä Katen kuninkaalliseen asemaan.
Ylempänä on kuva vuodelta 2016, jolloin Katella ei vielä ollut edes perhekunniamerkkiä. Herttuatar Camillalla on kuvassa sama merkki, jonka Kate nyt sai, ja muilla on Sukkanauharitarikunnan nauhat. Jatkossa Cambridget osallistuvat enemmän valtiovierailuihin ja muihin arvotilaisuuksiin ja tapaavat samalla enemmän myös kuninkaallisia kollegojaan mantereella. Avioliittoa on jo sen verran takana, että tulevalla kuningattarella yksinkertaisesti täytyy olla joku kunniamerkki.
Herttuatar Catherinen seuraavassa tiaratilaisuudessa näemme hänellä samanlaisen setin kuin olemme tottuneet näkemään Pohjoismaiden kuninkaallisilla naisilla; iltapuku, tiara, perhekunniamerkki, kunnianauha ja ritarikunnan tähti. Toivottavasti herttuattaresta saataisiin jossain kohtaa myös virallinen potrettikuva tiaran ja kunniamerkkien kanssa!