Tänään 18. elokuuta 2023 on kulunut 170 vuotta Itävallan keisari Frans Joosefin ja keisarinna Elisabet “Sisin” kihlauksesta. Sisi ja Frans Joosef kuuluvat kuninkaallisen historian tunnetuimpiin aviopareihin, ja tänään puhutaan siitä, miten kovaonninen liitto sai alkunsa.

Nuori keisari kaipaa keisarinnaa

Euroopan “hulluna vuonna” 1848 Itävallan keisarikunnassa vaihtui valta. Vakavasta epilepsiasta kärsinyt keisari Ferdinand I luopui kruunusta veljenpoikansa Frans Joosefin hyväksi. Nuori mies sai suuren imperiumin harteilleen vain 18-vuotiaana, mutta tukena oli onneksi oma äiti, arkkiherttuatar Sophie.

Frans Joosef sai kiittää valtaistuimestaan juurikin voimakastahtoista, kunnianhimoista ja poliittisesti älykästä äitiään ja tämän ponnisteluja. Sophie oli läheinen esikoisensa kanssa ja käytti merkittävää valtaa hovissa. 

Nuoren keisarin avioliitosta tuli luonnollisesti tärkeä kysymys, ja äiti otti mielellään ohjat käsiinsä tässäkin asiassa. Keisarinnaksi ei kelvannut kuka tahansa, ja liitolta toivottiin myös poliittista etua.

Kun naimakauppoja ei syntynyt Preussin ja Saksin prinsessojen kanssa, arkkiherttuatar käänsi katseensa omaan kotimaahansa Baijeriin. Possenhofenin linnassa Starnberginjärven rannalla asui Sophien sisar herttuatar Ludovika perheineen.

Miniäksi sisarentytär

Sophie ja Ludovika olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosefin tyttäriä. Vanhemmat siskot, Sophie mukaan lukien, naivat kuninkaita ja arkkiherttuoita, mutta nuorin tytär Ludovika veti avioliittomarkkinoilla lyhyemmän korren.

Ludovikan puoliso löytyi kotimaasta: herttua Maksimilian Joosef oli hänen serkkunsa poika ja kuului Baijerin kuninkaallisen suvun sivuhaaraan. Herttuaperheellä ei ollut Münchenin hovissa virallista roolia, ja Ludovika kasvatti lapsensa maaseudulla ja suurilta osin itse. Avioliitto ei ollut kovin onnellinen, mutta 10 lapsesta kahdeksan kasvoi aikuisiksi.

Historioitsija Brigitte Hamannin mukaan Ludovikan perhe oli arkkiherttuatar Sophielle ne “vähäosaiset sukulaiset”. Herttua Maksimilian oli verrattain kansanomainen, millä ei voitettu Sophien kunnioitusta.

Mahdollisella liitolla oli kuitenkin myös plussia: Baijeri ja Itävalta olivat liittolaisia, ja herttuaperheen vanhin tytär Helene oli sopivan ikäinen, kaunis, sivistynyt ja velvollisuudentuntoinen. Serkusten avioliitot olivat siihen aikaan tavanomaisia.

Sophie otti miniäkseen mieluummin sisarentyttären kuin vieraan. Ainakin hänellä oli jo ote perheestä, sillä Ludovika ihaili vaikutusvaltaista sisartaan kovasti ja pyrki pysymään tämän suosiossa.

Kesällä 1853 arkkiherttuatar kutsui sisarensa ja tämän kaksi vanhinta tytärtä – Helenen ja Elisabetin, tuttavallisemmin Nene ja Sisi – viettämään keisari Frans Joosefin syntymäpäivää Bad Ischlin kaupunkiin, jossa keisariperhe perinteisesti vietti kesää.

Sisi ja Frans Joosef kihlautuvat Bad Ischlissä

Tunnettu tarina kuuluu niin, että Helenen ja Frans Joosefin kihlaus oli äitien kesken jo päätetty, mutta keisari rakastuikin sisaruksista nuorempaan Elisabetiin. Esimerkiksi Hamann esittää tapahtumat näin, ja väittää Ludovikan kaavailleen Sisille sulhaseksi Frans Joosefin veljeä, arkkiherttua Kaarle Ludvigia, jonka kanssa Sisi oli jo entuudestaan kirjeenvaihdossa.

Narratiivia tapahtumien kulusta on hiljattain kyseenalaistettu. Mahdolliset odotukset varmasti kohdistuivat ensisijaisesti Heleneen, joka oli vanhin tytär ja kaikin puolin sopivampi keisarinnaksi. Uudempien tutkimusten mukaan Sophien ja Ludovikan kirjeenvaihdossa ei kuitenkaan ole mainintaa kihlaussuunnitelmasta.

Esimerkiksi History of Royal Women huomauttaa, että jos matkan taustalla olikin joku suuri suunnitelma, niin se meni pieleen jo alkumetreillä. Ludovikan migreenien takia seurue ensinnäkin saapui Bad Ischliin 16.8.1853 selvästi myöhässä.

Myöhästymistä melkeinpä suurempi epäonni oli matka-arkkujen ja samalla vaihtovaatteiden viivästyminen. Naiset olivat mustissa sukulaisen kuoleman vuoksi, ja matka-arkkujen puuttuessa he joutuivat tapaamaan keisarin edelleen suruvaatteissa. Monissa lähteissä on mainittu, että musta ei pukenut muuten kauniimpana pidettyä Heleneä, joka näytti sisarensa rinnalla liiankin vakavalta.

Voi vain arvailla, olisiko oikea asu muuttanut tapahtumien kulkua, mutta Frans Joosef rakastui Elisabetiin ensisilmäyksellä.

Sisi ei ymmärtänyt alkuunkaan, millaisen vaikutuksen hän oli tehnyt. Kaikille muille taas oli selvää, mistä on kyse, kun keisari seuraavan illan tanssiaisissa antoi Sisille kukkakimppunsa yhteisen tanssin jälkeen.

Syntymäpäivänään 18.8. Frans Joosef pyysi äitiään tiedustelemaan kihlausta Ludovikalta, joka puolestaan esitti kysymyksen tyttärelleen. Vain 15-vuotias Sisi puhkesi itkuun, mutta julisti tekevänsä kaikkensa tehdäkseen keisarin onnelliseksi ja lausahti kuuluisasti: “Rakastan keisaria niin paljon! Kunpa hän vain ei olisi keisari!”

Ludovika ilmoitti Sophielle Elisabetin hyväksyneen kosinnan. Seuraavana aamuna Frans Joosef vieraili Elisabetin hotellissa ja parin annettiin puhua hetken aikaa kahdestaan. Hotellilta he lähtivät yhdessä muun suvun seuraan. Sen jälkeen Sisin elämä ei ollut enää entisensä.

Virallisesti kihlauksesta ilmoitettiin 24.8.1953. Häät pidettiin seuraavana vuonna 24.4.1854.

Sisi katui avioliittoaan myöhemmin

Kihlauksen jälkeen Sisi sai valtavasti huomiota vierailun loppuosan ajan. Kaikkia kiinnosti keisarin mielitietty, joka oli seurapiireille tuntematon nimi. Sisin kuvaillaan olleen arka ja hämillään huomiosta. Paineet kovenivat nopeasti, ja kihlauksen aikana nuorta neitiä yriteltiin parhaansa mukaan valmistella tulevaan. Koko perhe joutui ennennäkemättömään valokeilaan.

Herttuatar Ludovika oli huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta ja totesi tämän nousevan valtaistuimelle “suoraan lastenhuoneesta”. Frans Joosef oli 23-vuotias, ja ikäeroa parilla oli vain seitsemän vuotta. Sisi oli kuitenkin vielä lapsi.

Ludovikan huoli osoittautui oikeaksi, ja kuten tiedämme, Sisi ei koskaan sopeutunut keisarinnan rooliin ja Wieniin. Keisariparin rakkaustarina on oikeastaan aika surumielinen. Frans Joosef oli aivan umpirakastunut vaimoonsa, joka ei alun kiintymyksestä huolimatta vastannut puolisonsa tunteisiin samalla tavalla.

Sisi ei viihtynyt asemassaan ja avioliitossaan, eikä nauttinut läheisyydestä ja intiimiydestä eikä myöskään esimerkiksi äitiydestä kolmen ensimmäisen lapsensa kanssa. Melankolia ja mielenterveysongelmat vaivasivat, ja keisarinna pakeni kurjuuttaan matkustelemalle. Frans Joosef taas ei saanut kaipaamaansa perhe-elämää ja rakkaan vaimon tukea.

Embed from Getty Images
Keisaripari kahden keskimmäisen lapsensa (arkkiherttuatar Giselan ja kruununprinssi Rudolfin) kanssa

Elisabet kommentoi avioliittoaan ja kihlaustaan myöhemmin hyvin katkeraan sävyyn. “Avioliitto on absurdi järjestely. Tulet myydyksi 15-vuotiaana lapsena, ja teet valan, jota et ymmärrä, ja jota kadut seuraavat 30 vuotta tai enemmän, ja jota et voi ikinä purkaa.”

Jossittelu on turhaa, mutta miksi Ludovika ei kieltäytynyt kihlauksesta vaikka Elisabetin nuoreen ikään vedoten, jos hän kerran ymmärsi, ettei tytär ole avioliiton tuomaan elämään valmis?

Ludovikalta kysyttiin myöhemmin, otettiinko Sisin tunteita huomioon kihlauspäätöksessä. “Itävallan keisaria ei lähetetä pakkaamaan”, kuului vastaus. Kieltäytyminen olisi epäilemättä ollut vaikeaa, ehkä jopa käytännössä mahdotonta. Keisari oli palavasti rakastunut, ja Habsburgien epäsuosioon joutuminen olisi uskoakseni voinut hankaloittaa perheen elämää merkittävästi.

Ajat olivat toisenlaiset. Ludovika ja Sophie olivat kumpikin nuorina onnettomia omien häidensä kynnyksellä. Prinsessan odotettiin tekevän velvollisuutensa ja naivan valtakunnan eduksi vaikka sitten itku silmässä. Heidän silmissään Elisabetin ja Frans Joosefin liitto näytti suorastaan optimaaliselta, ehdottomasti paremmalta kuin vanhempiensa aikoinaan. Keisari oli nuori ja komea, hyväluonteinen ja vieläpä rakastunut tulevaan vaimoonsa.

Tässä tapauksessa se vaan ei valitettavasti riittänyt onnelliseen loppuun.