Edellisessä postauksessa puhuimme Ruotsin kuningatar Josefinan (1807-1876) mielenkiintoisesta elämästä. Nyt käymme läpi Josefinan kuninkaallisia jalokiviä ja niiden alkuperää – ensimmäisenä vuorossa on Ruotsin upea tiarakokoelma!

Ymmärtääksemme kuningatar Josefinan massiivista jalokiviperintöä meidän täytyy palata hänen lapsuudenperheeseensä eli Leuchtenbergeihin.

Leuchtenbergin perhe

Eugène de Beauharnais’n ja Baijerin prinsessa Augustan seitsemästä lapsesta kuusi kasvoi aikuisiksi: prinsessa Josefina, prinsessa Eugénie, prinssi Auguste, prinsessa Amélie, prinsessa Theodelinde sekä prinssi Maximilian.

Sisarusten isänäiti Joséphine de Beauharnais oli tunnetusti naimisissa Napoleon Bonaparten kanssa vuosina 1796-1810. Napoleon mitätöi lapsettomaksi jääneen liiton voidakseen mennä uusiin naimisiin, mutta isoäiti-Joséphine perheineen pysyi keisarin kanssa lämpimissä väleissä.

Isoäitinsä statuksesta huolimatta Josefina sisaruksineen oli tavallaan melko vaatimatonta syntyperää: de Beauharnais’n suku ei ollut kuninkaallista, ja perheen hyväntekijä Napoleon kukistui jo Josefinan lapsuudessa. Prinsessa Augusta oli kuitenkin Baijerin kuningas Maksimilian I Joosefin vanhin tytär, ja kuningas myönsi vävypojalleen myöhemmin Leuchtenbergin herttuan arvon.

Leuchtenbergin sisarukset tekivät useita merkittäviä naimakauppoja: Josefinasta tuli Ruotsin kuningatar, Auguste nai Portugalin kuningatar Maria II:n (liitto tosin loppui nopeasti prinssin kuolemaan), Amélie avioitui Brasilian keisari Pedro I:n kanssa ja prinssi Maximilian puolestaan Venäjän keisari Nikolai I:n vanhimman tyttären kanssa.

Josefinan massiivisen perinnön taustalla on sattumaa ja tragediaa. Hän oli perheensä esikoislapsi, joka myös solmi sisaruskatraan merkittävimmän avioliiton. Lisäksi Josefina kuoli lapsuudenperheestään viimeisenä, ja sai näin myös lapsettomien sisarustensa perintöjä. Kaikki jalokivet eivät siis suinkaan ole Josefinan itsensä hankkimia, vaan yksinkertaisesti päätyivät hänen kauttaan Ruotsiin.

Kuningatar Josefinan tiarat Ruotsissa

Ametistitiara

Ruotsin kuningasperheen ametistitiara oli monien muiden Josefinan perheen korujen tavoin peräisin keisarinna Joséphinelta 1800-luvun alusta. Keisarinnan on arveltu antaneen kaulakorun lisäksi rannekoruja, korvakorut ja rintakorun käsittäneen ametistisetin lahjaksi miniälleen prinsessa Augustalle, jonka puolestaan uskotaan antaneen setin myöhemmin lahjaksi esikoiselleen Josefinalle.

Paljon myöhemmin 1970-luvun lopussa kuningatar Silvia teetti kaulakoruun tiararungon, ja juuri tässä muodossa koru on meille nykykatsojille tuttu. Nyt perheellä on joustavasti muokattava ja kokonaisempi setti, sillä alkuperäiset rannekorutkin voi yhdistää kaulakoruksi, kuten Silvia on ylemmässä kuvassa tehnyt. Muutokset eivät ole pysyviä.

Embed from Getty Images

Tiaran onnistuneisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta kuningasperheen naiset käyttävät sitä ahkerasti. Silvian lisäksi tiaraa ovat pitäneet myös kruununprinsessa Victoria, prinsessa Madeleine, prinsessa Sofia ja osa kuninkaan sisarista.

Leuchtenbergin safiirit

Ruotsin tiarakokoelman helmiin lukeutuu tietysti upea Leuchtenbergin safiiritiara, jonka nimi jo kertoo sen historiasta. Keisarinna Joséphine antoi safiiritiaran lahjaksi miniälleen prinsessa Augustalle tämän ensimmäisen pojan syntymän kunniaksi vuonna 1810. Augustan uskotaan antaneen safiirikorut häälahjaksi Josefinalle vuonna 1823.

Safiirit pystyi aiemmin vaihtamaan helmiin, mutta nykyisin sitä mahdollisuutta ei enää ole. Kevyt ja taipuisa tiara kuuluu kuningatar Silvian suosikkeihin, ja koko setti kaula-, korva-, rinta- ja hiuskoruineen on todella näyttävä kokonaisuus. Nämä korut on varattu kuningattaren käyttöön.

Kameetiara

Ihailtujen kameekorujen alkuperästä on eri teorioita. Hovin ja Kungliga smycken -dokumentin mukaan Napoleon antoi korut vuonna 1809 lahjaksi keisarinna Joséphinelle, joka puolestaan testamenttasi ne pojalleen Eugènelle, jolta ne ovat jossain vaiheessa siirtyneet kuningatar Josefinan haltuun. Vuonna 1837 Josefina ikuistettiin muotokuvaan kameetiara kutreillaan.

Kuninkaallisasiantuntija ja historioitsija Trond Norén Isaksen haastaa tämän näkemyksen Norjan kuningashuoneen jalokiviä ja sukuhistoriaa käsittelevässä uutuuskirjassaan Ingrid Alexandras arv. Norén Isaksen uskoo, että kameet kuuluivat alun perin prinsessa Augustalle, joka sitten olisi antanut ne myöhemmin esikoiselleen.

Korujen myöhempi historia tunnetaan hyvin. Kameet peri Josefinan ainoa tytär prinsessa Eugenie, joka puolestaan naimattomana ja lapsettomana testamenttasi ne veljenpojalleen prinssi Eugenille. Niin ikään naimaton ja lapseton Eugen antoi korusetin vuonna 1932 häälahjaksi sukulaispoikansa morsiamelle, Saksi-Coburg-Gothan prinsessa Sibyllalle. Näin korut palasivat takaisin kuningasperheen päälinjaan.

Nykyisin kameetiaralla on erityisasema suvun häätiarana, mutta toisinaan se nähdään kuningatar Silvialla muissakin yhteyksissä. Kullasta, helmistä ja mm. antiikin jumalia kuvaavista kameista valmistettu tiara alkaa olla ikänsä puolesta jo aika hauras, joten ihan kaikkiin tilaisuuksiin se ei sovi.

Settiin kuuluu myös kaula- ja rannekoru, korvakorut sekä rintaneula. Vuonna 2023 kameekorut voi nähdä kuningas Kaarle Kustaan juhlavuosinäyttelyssä Tukholman kuninkaanlinnassa.

Braganza-tiara

Syksyllä 1829 Leuchtenbergin 17-vuotias prinsessa Amélie purjehti Atlantin yli Brasiliaan keisari Pedro I:n vaimoksi. Tuore keisarinna sai mieheltään häälahjaksi ja seuraavana vuonna 18-vuotislahjaksi ison kasan timanttikoruja, jotka valmistettiin alkujaan Pedron ensimmäiselle vaimolle kuuluneista timanteista. Näiden lahjojen joukossa oli mahtava Braganza-tiara, jonka nimi tulee Brasilian ja Portugalin hallitsijasuvulta.

Pedro joutui luopumaan vallasta vuonna 1831, ja keisaripari palasi Eurooppaan, missä Pedro soti Portugalin kruunusta. Amélie onnistui pitämään korukokoelmansa, vaikka jalokivet olivatkin välissä panttina Lontoossa takaamassa sodankäynnin rahoitusta. Pedro kuoli vuonna 1834.

Myöhemmin keisariparin ainoa yhteinen lapsi prinsessa Maria Amélia kuoli tuberkuloosiin vain 21-vuotiaana. Keisarinna Amélien kuollessa vuonna 1873 Leuchtenbergin sisaruksista oli elossa enää kuningatar Josefina, josta tuli siskonsa pääasiallinen perijä. Perintöön kuului korujen lisäksi myös kokoelma pöytähopeita, joita hovi käyttää edelleen juhlaillallisilla.

Braganzaa pidetään Ruotsin kokoelman merkittävimpänä tiarana. Silvia käyttää sitä harkitusti erityistilaisuuksissa, kuten kruununprinsessa Victorian häissä vuonna 2010 sekä Ruotsin ja muiden monarkioiden välisillä valtiovierailuilla.

Terästiara

Ruotsin kokoelman erikoisiin tiaroihin kuuluu timanttien lailla kimaltava terästiara, jossa ei ole ainuttakaan jalokiveä. Braganzan tavoin tätäkään tiaraa ei alkujaan tarkoitettu Josefinalle.

Terästiaran omisti Leuchtenbergin sisarusten täti Hortense de Beauharnais, joka oli avioliittonsa kautta Hollannin kuningatar vuosina 1806-1810. Hortensen kuoltua vuonna 1837 terästiaran peri hänen veljentyttärensä Leuchtenbergin prinsessa Eugénie.

Eugénie kuoli lapsettomana ja jätti korut toiselle siskolleen, Brasilian keisarinna Amélielle. Kun myös Amélie kuoli ilman perillisiä, teräskorut päätyivät Braganza-tiaran tavoin Ruotsiin Josefinalle.

Terästiara ehti painua unohduksiin, kunnes hovin taidehistorioitsija Göran Alm löysi sen hakiessaan tekeillä olleeseen näyttelyyn esineitä. Silmiin oli sattumalta osunut korurasia paikassa, jossa ei pitänyt olla koruja laisinkaan. Rasiasta paljastunut tiara oli melkoinen yllätys! Kuningatar Silvia teki debyyttinsä terästiarassa 70-luvun lopussa, ja sen jälkeen sitä ovat käyttäneet myös muut perheenjäsenet. Viime vuosina sitä on suosinut kruununprinsessa Victoria.

Embed from Getty Images
Kruununprinsessa Victoria terästiarassa vuoden 2010 ja 2016 Nobeleissa.

Kuten huomaatte, Ruotsin kokoelmaan kuuluu useampi noin 200-vuotias koru. Kamee- ja terästiarojen kerrotaan olevan jo melko hauraita, mikä rajoittaa käyttötilaisuuksia. Kuningatar Silvia ja kruununprinsessa Victoria kuitenkin pitävät niitä esillä parhaansa mukaan – esimerkiksi valitsemalla ne virallisiin muotokuviinsa viime vuonna.

Seuraavassa postauksessa jatkamme kuningatar Josefinan jalokiviperinnön läpikäymistä!

Lähteitä

• Kungahuset.se: Smycken
• The Court Jeweller
• Kungliga Smycken -dokumentti (2020)
• Norén Isaksen, Trond: Ingrid Alexandras arv (2023)