Tässä vierähti nyt pidempään kuin oli tarkoitus, mutta on aika jatkaa Ruotsin kuningatar Josefinan jalokiviperinnön parissa! Edellisissä osissahan puhuimme Josefinan elämästä ja kävimme läpi hänen jalokiviperintönsä Ruotsin kuningasperheen kokoelmassa.

Kuten muistatte, Josefina omisti elämänsä aikana valtavan määrän koruja, joista ison osan hän sai perintönä sukulaisiltaan. Koruja kulkeutui hänen jälkeläistensä myötä myös Ruotsin ulkopuolelle.

Embed from Getty Images
Norjan kuningatar Sonja kuningatar Josefinan timanttitiarassa

Kuningatar Desiderian rubiinit (Tanska)

Tanskan kruununprinsessa Maryn käytössä olevan upean rubiinisetin tarina on pääpiirteissään hyvin tunnettu. Yksityiskohdista on erilaisia versioita, mutta aikajana on kiistaton.

Rubiinikorut linkittyvät Ranskan keisari Napoleon Bonaparten kruunajaisiin. Napoleon kruunautti itsensä ja vaimonsa Joséphine de Beaurharnais’n Ranskan keisaripariksi Notre Damen katedraalissa vuonna 1804, ja vain paras oli kyllin hyvää tähän tilaisuuteen.

Embed from Getty Images
Kruununprinsessa Mary ja kuningatar Ingrid rubiineissa

Royal Rubies -kirja (2018) arvelee vastoin yleistä käsitystä marsalkka Jean-Baptiste Bernadotten maksaneen vaimolleen Désirée Clarylle (joka oli keisarin entinen kihlattu) tilaamansa rubiinikorut omasta pussistaan. Kirja myös mainitsee väittämän, että Désirée ei olisi edes osallistunut kruunajaisiin, mutta en valitettavasti tiedä, mikä on lopullinen totuus.

Marsalkka Bernadottesta tuli joka tapauksessa myöhemmin Ruotsin kruununprinssi, ja rubiinit matkasivat Désiréen (ruots. Desideria) mukana Pohjolaan. Kuningatar kuoli vuonna 1860, ja jätti korut miniälleen kuningatar Josefinalle.

Yhdeksän vuotta myöhemmin Josefinan pojantytär prinsessa Louise nai Tanskan tulevan kuningas Frederik VIII:n, ja isoäiti antoi morsiamelle lahjaksi Tanskan lipun värejä toistavan rubiinisetin. Korut ovat olleet siitä asti Tanskassa, ja niiden kantajat ovat muokanneet settiä itselleen sopivammaksi isoin ja pienin muutoksin.

Rubiinit ovat kulkeneet suvussa yksityisomaisuutena, ja ne ovat profiloituneet kuningatarten sijaan enemmän kruununprinsessoihin – esimerkiksi kuningatar Margareetalla näitä ei ole koskaan nähty. Jos perhe jatkaa tulevaisuudessa ”perinnettään”, niin rubiinit annetaan aikanaan prinssi Christianin tulevan vaimon käyttöön.

Keisarinna Amélien timanttikehys (Tanska)

Tanskasta löytyy myös toinen merkittävä ja tunnettu kuningatar Josefinan jalokiviperintöön kuulunut koru: timanttikehys, jossa kuningatar Margareeta kantaa isänsä muotokuvaa eli perhekunniamerkkiään. Kehystä ympäröi 18 suurta briljanttia.

Kehys kuului alkujaan Josefinan sisarelle Brasilian keisarinna Amélielle, joka kantoi siinä miehensä keisari Pedron kuvaa myös leskeksi jäätyään. Edellisestä postauksesta ehkä muistattekin, että Amélie menetti ainoan lapsensa tuberkuloosille, joten suurimman osan hänen omaisuudestaan peri vanhin sisko Josefina.

Rubiinikorujen tavoin timanttikehyksen sai aikanaan Josefinan pojantytär Louise, joka vaihtoi kehystä koristaneen Brasilian keisarillisen kruunun Tanskan kuninkaalliseen kruunuun. Louisen jälkeen arvokoru on kulkenut suvussa kuningattarelta toiselle.

Kuningatar Josefinan timanttitiara (Norja)

Nykyisin Norjan kuningasperheelle kuuluvan suuren timanttitiaran ensimmäisen omistajan uskotaan olleen kuningatar Josefina, mutta korun alkuperästä ei ole varmuutta. Asiantuntijoiden mukaan kukkakuvioista ja laakeriseppeleistä koostuva tiara edustaa 1800-luvun alkupuolen tyyliä.

Ruotsissa tiara ei pysynyt kauaa, sillä Josefinan kuoltua vuonna 1876 sen peri – yllätys yllätys – pojantytär Louise.

Louisen isä oli Ruotsin kuningas Kaarle XV (Josefinan esikoispoika) ja äiti kuningatar Louise, syntyjään Alankomaiden prinsessa. Sekä äiti että tytär tunnetaan vaihtelevasti Louisen ja Lovisan nimillä.

Vanhempiensa ainoana lapsena kasvanut Louise ei naisena voinut periä Ruotsin kruunua, mutta avioliiton myötä hänestä tuli Tanskan kuningatar. Louise oli erittäin varakas nainen, jota siunattiin merkittävällä jalokivikokoelmalla. Isänsä puolelta saatujen lahjojen ja perinnön lisäksi hän sai merkittävän perinnön myös äitinsä puolelta.

Kun Louise sitten kuoli vuonna 1926, hän jätti isoäitinsä timanttitiaran nuorimmalle pojalleen, naimattomalle prinssi Gustaville. Vuonna 1944 kuollut Gustav puolestaan testamenttasi tiaran sisarensa prinsessa Ingeborgin tyttärelle, Norjan kruununprinsessa Märthalle. Nykyisin tiaraa käyttää Märthan pojan kuningas Haraldin vaimo kuningatar Sonja.

Keisarinna Amélien smaragdisetti (Norja)

Norjan kokoelmasta löytyy toinenkin Josefinan kautta Pohjoismaihin tullut jalokivikaunotar: smaragditiara ja siihen kuuluvat muut korut ovat kuningasperheen merkittävimmät ja arvokkaimmat jalokivet.

Hiukan yllättäen näin merkittävän jalokivisetin historian alkuvaiheista ei ole täysin varmistettua ja yksimielistä teoriaa. Tiaran uskotaan kuuluneen Leuchtenbergin sisaruskatraan äidille prinsessa Augustalle, mutta tarina ei kerro, mistä hän sai nämä jalokivet.

Joka tapauksessa Augustan kuoltua vuonna 1851 äidin smaragdit peri keisarinna Amélie, jolta ne päätyivät myöhemmin Josefinalle.

Kuningatar Josefina ehti viimeisinä vuosinaan nähdä Ruotsin valtaistuimella kolmannen poikansa Oskar II:n, ja sisareltaan perimänsä smaragdit hän jätti testamentissaan tämän vaimolle kuningatar Sofialle, syntyjään Nassaun prinsessa. 

Sofia puolestaan testamenttasi korusetin kolmannen poikansa prinssi Carlin vaimolle prinsessa Ingeborgille (syntyjään Tanskan prinsessa, aiemmin mainitun Louisen tytär). Carlin ja Ingeborgin lapsista taas muistetaan parhaiten Belgian kuningatar Astrid ja Norjan kruununprinsessa Märtha.

Toisen maailmansodan aikana Märtha lapsineen lähti Norjasta sotaa pakoon Yhdysvaltoihin, jolloin Ingeborg antoi kallisarvoiset smaragdikorut tyttärensä matkaan taloudelliseksi turvaksi. Jos Märtha joutuisi sodan aikana taloudelliseen ahdinkoon, koruista saisi hädän hetkellä sievoisen summan rahaa. Luojan kiitos tähän oljenkorteen ei tarvinnut turvautua, vaan kruununprinsessa pääsi palaamaan turvallisesti Norjaan lasten ja korujen kanssa.

Embed from Getty Images
Smaragditiara kruununprinsessa Märthalla vuonna 1939.

Märthasta ei harmillisesti koskaan tullut kuningatarta, sillä hän sairastui syöpään ja kuoli 53-vuotiaana vuonna 1954, vain muutama vuosi ennen miehensä valtaannousua. Smaragdit omisti tuolloin edelleen prinsessa Ingeborg.

Kun Ingeborg kuoli muutama vuosi myöhemmin, hän testamenttasi ne tyttärenpojalleen eli kuningas Haraldille, jonka puoliso kuningatar Sonja on käyttänyt niitä mm. useissa potreteissa ja merkittävissä tilaisuuksissa, viimeksi syyskuussa Tukholmassa.

Riikinkukkotiaran smaragdit (Luxemburg)

Kuningatar Josefinan jälkeläisiä istuu myös Belgian ja Luxemburgin valtaistuimilla prinssi Carlin ja prinsessa Ingeborgin aiemmin mainitun tyttären kuningatar Astridin kautta. Yksi Luxemburgin uudemmista tiaroista ansaitsee maininnan tässä postauksessa.

Prinsessa Ingeborg teki aikoinaan muutoksia nykyisin Norjassa majailevaan smaragdisettiin. Ingeborgin aikoina kaulakorussa oli yhteensä seitsemän smaragdiriipusta, jotka hän päätyi jakamaan tytärtensä kesken niin, että nykyisin kaulakorussa on vain yksi riipus.

Ingeborgin nuorin tytär Astrid sai kolme smaragdiriipusta häälahjaksi vanhemmiltaan vuonna 1926. Astrid kuoli auto-onnettomuudessa 29-vuotiaana vuonna 1936, jolloin riipukset peri hänen ainoa tyttärensä Joséphine-Charlotte, josta tuli avioliittonsa myötä aikanaan Luxemburgin suurherttuatar.

1950-luvulla Joséphine-Charlotte teetti itselleen timanteista ja smaragdeista koostuvan riikinkukkotiaran, johon hän käytti äitinsä smaragdiriipukset ja joitain muita korujaan. Tiaraa nähdään aika harvoin, mutta suurherttuatar Maria Teresa käytti sitä kaulakoruna kuningas Charlesin kruunajaisten aattona.

Embed from Getty Images
Luxemburgin riikinkukkotiara kaulakoruna suurherttuatar Maria Teresalla ja tiarana arkkiherttuatar Marie Astridilla

Lopuksi

Kuningatar Josefinan elinaikanaan hallinnoima jalokivikokoelma oli ja on edelleen varsin arvokas ja monipuolinen joukko: on timantteja, safiireja, smaragdeja, helmiä, kameita, ametisteja ja terästä.

Nämä nykypäivään selvinneet, jopa 200-vuotiaat korut ovat todellisia taideteoksia. Ne ovat isokokoisia ja näyttäviä, kuningattarien (ja keisarinnojen) arvoisia jalokiviä. Kuten huomasitte, monet niistä on varattu juurikin perheen ykkösdaamien käyttöön.

Upeaa myös, että näitä koruja nähdään edelleen käytössä eikä vain museoissa, ja että niistä löytyy tietoa verrattain runsaasti dokumenttien, kirjojen ja näyttelyiden muodossa.

Näissä postauksissa ei kuitenkaan ole läheskään kaikki Josefinan kautta kulkeneet korut. Hänen ainoa tyttärensä Ruotsin prinsessa Eugenie peri osan äitinsä koruista, ja hänen tiedetään rahoittaneen hyväntekeväisyystyötään myymällä useita äitinsä koruja. Prinsessalla ei ollut omia lapsia.

Ymmärtääkseni myös muita Josefinan koruja on ajan myötä myyty teille tietämättömille. Varsinkin pienempiä koruja on luultavasti siirtynyt perintönä perheidensä nuoremmille lapsille, joiden jälkeläiset eivät enää ole kuningasperheiden ytimessä. Moni kuninkaallisten piirien liepeillä liitelevä perhe on joutunut myymään arvokoruja kattaakseen korkeat perintöverot.

Mietin tätä postausta tehdessä, miten rajaan käsiteltävät korut. Iso osahan näistä koruista ei ollut kuningatar Josefinan itsensä hankkimia. Moni lähinnä käväisi hänen hallussaan.

On vaikea sanoa, mitkä kaikki korut voi mieltää nimenomaan Josefinan jalokiviperinnöksi, mutta kaikki postauksissa käsitellyt korut olivat kuitenkin jossain vaiheessa hänen. Josefina valitsi, kenelle hän halusi minkäkin korun antaa eteenpäin.

Näin vanhojen ja toisinaan moneen kertaan muokattujen korujen kohdalla ylipäätään voi olla vaikea sanoa, millä nimellä joku koru olisi syytä tuntea ja keneen se erityisesti yhdistetään. Esimerkiksi Tanskan rubiinit ovat vanhemmille lukijoille tuttuja kuningatar Ingridin koruina, minun ikäisilleni ne taas ovat aina olleet Maryn rubiinit.

Näissä postauksissa on nyt kuitenkin käyty läpi runsas pala pohjoismaista jalokivi- ja sukuhistoriaa. Mikä kuningatar Josefinan tiaroista on sinun suosikkisi?

Lähteitä

• Norén Isaksen, Trond: Ingrid Alexandras arv (2023)
• Laura, Heidi: En Dronnings smykkeskrin (2022)
• Hald, Nina: Royal Rubies (2018)
• The Court Jeweller