Baijerin kuningas Ludvig II:n (1845-1886) elämästä kertova postaussarja saa päätöksensä nyt kolmannen ja viimeisen osan myötä. Tässä postauksessa keskitymme Ludvigin traagiseen ja dramaattiseen loppuun sekä kuninkaan elämän ja kuoleman jälkipyykkiin.

Edellisissä osissa käsittelimme ensin kuningas Ludvigin lapsuutta ja valtaannousua sekä valtakauden etenemistä ja suuruudenhulluja rakennussuunnitelmia.

Pettynyt kuningas kuilun reunalla

Kuningas Ludvig eli elämänsä viimeisinä vuosina haavemaailmassaan, yhä kauempana todellisen maailman realiteeteista.

Tähtitieteellisistä veloistaan huolimatta kuningas ei luopunut rakentamisesta, vaan lähetti palvelijoitaan epätoivoisille retkille kysymään lainaa mm. Itävallan keisarilta ja Ruotsin kuninkaalta. Hallitus pelkäsi velkojien haastavan kuninkaan oikeuteen, mistä seuraisi nöyryyttävä oikeusprosessi.

Viimeisinä vuosinaan Ludvig tapasi lähinnä palveluskuntaansa ja tavallista kansaa. Hän ei isännöinyt vieraita, mutta saattoi esimerkiksi pukeutua ihailemakseen Aurinkokuninkaaksi ja keskustella itsekseen ranskaksi kuvitteellisten päivällisvieraiden kanssa.

Lojaali lähipiiri oli kutistunut olemattomiin. Äitinsä kuningatar Marien kanssa hän oli kirjeenvaihdossa, mutta Ludvigin kuollessa kesällä 1886 äiti ja poika eivät olleet tavanneet kasvotusten yli puoleen vuoteen.

Keväällä 1886 Ludvig havahtui itsekin kurjuuteensa; velkojen lisäksi häntä vaivasivat heikentynyt (mielen)terveys ja pahat päänsäryt, pettymys maailmaan ja ylipäätänsä tunne siitä, että elämä on valumassa kohti kuilun reunaa. Kuningas puhui itsemurhasta ja pyysi säännöllisesti palvelijoitaan toimittamaan myrkkyä.

Kaikista ongelmistaan huolimatta Ludvig oli Baijerin maaseudulla rakastettu ja tervetullut hahmo. Münchenissä Ludvig vältteli julkisuutta ja kansaa, mutta maaseudun monarkiaa kunnioittavassa ilmapiirissä hän viihtyi.

Embed from Getty Images
Tulkinta kuningas Ludvigista Linderhofin palatsin mailla sijaitsevassa keinotekoisessa luolassa.

Münchenissä juonitaan vallankaappaus

Huhtikuussa 1886 yksi velkojista päätti hakea saataviaan oikeusteitse. Ludvig itsekin tajusi tilanteen, ja kuninkaan velkaantumisesta tuli kovan luokan poliittinen kiista. Münchenissä oli samalla ymmärretty, että Ludvig ei tulisi koskaan järkiinsä. Tuhlaaminen olisi jatkossakin ongelma, kaikkien muiden Ludvigiin liittyvien haasteiden ohella. Pääministeri Lutz päätti ottaa tilanne haltuun.

Ludvigin entinen luotettu Holnsteinin kreivi ryhtyi suunnittelemaan kuninkaan syrjäyttämistä poliitikkojen ja Ludvigin sedän prinssi Luitpoldin kanssa. He päättivät julistaa Ludvigin mielisairaaksi ja holhouksen alaiseksi, jolloin Luitpoldista tulisi sijaishallitsija.

Luitpoldin ehtona oli, että Ludvigin mielisairaudesta hankittaisiin luotettavaa todistusaineistoa. Alkuvuodesta 1886 Holnsteinin kreivi kokosi “lääketieteellisen raportin” kuninkaan tilasta.

Aika oli kypsä, sillä syksyllä 1885 ja alkuvuodesta 1886 Ludvig jätti tavanomaiset Münchenin vierailunsa väliin. Tyytymättömyys kuninkaaseen oli otollinen alusta levittää valheita ja juoruja pohjustamaan vallankaappausta.

Embed from Getty Images
Prinssi Luitpold noin vuonna 1890.

Todistusaineistoa ei voinut olla vaikea koota, sillä olihan Ludvigin käytös ja elämäntyyli jo tiedossa. Kaikki mielivaltaiset oikut ja kirjailija-historioitsija Christopher McIntoshin mukaan jopa brutaali käytös kostautuivat nyt.

Emme kuitenkaan tiedä, kuinka totuudenmukainen raportti lopulta oli. Vallankaappaajilla oli operaatiossaan kovat panokset, ja osittain henkilökohtaisia kaunoja kuninkaan kanssa. Todistajien kertomuksiin täytyy siis suhtautua kriittisesti, mutta mukana oli kuitenkin myös neutraalimpina pidettyjä lausuntoja.

Kesäkuussa 1886 valmistunut raportti totesi kuningas Ludvigin mielisairaaksi ja kykenemättömäksi hallitsemaan. Raportin allekirjoittaneesta neljästä psykiatrista vain yksi oli ylipäänsä tavannut Ludvigin, ja sekin kohtaaminen oli yli 10 vuoden takaa.

Kuningas Ludvig syrjäytetään

Raportin valmistuttua tapahtumat etenivät vauhdilla. Varhain aamuyön tunteina 10. kesäkuuta 1886 Baijerin hallituksen valtuuskunta saapui Neuschwansteinin linnan porteille tarkoituksenaan informoida siellä oleskellutta kuningas Ludvigia tilanteesta ja asettaa tämä holhouksen alaiseksi. Samana päivänä Luitpold julistettiin sijaishallitsijaksi Münchenissä.

Ludvig oli saanut uskolliselta palvelijaltaan ennakkovaroituksen, ja hälyttänyt alueen poliisijoukot ja palokunnan paikalle varotoimenpiteenä. Myös kyläläisiä kokoontui paikalle.

Puoli kuudelta aamulla valtuuskunta joutui perääntymään ja palasi nöyryytettyinä läheiseen Hohenschwangaun linnaan. Vielä samana aamuna Ludvig pidätytti valtuuskunnan ja marssitutti heidät eteensä linnaan ilkkuvien kyläläisten ohi.

Sana tilanteesta oli kuitenkin jo levinnyt. Neuschwansteinin poliisijoukoista vastuussa oleva upseeri sai tiedon vallankaappauksesta ja käskyn vapauttaa vangit, ja niinpä valtuuskunta palasi samana iltana Müncheniin.

Embed from Getty Images

Ludvig punnitsi vaihtoehtojaan ja lähetti sähkeitä harvoille tukijoilleen, kuten Saksan kansleri Otto von Bismarckille. Kaikki neuvoivat samaa: kuninkaan pitäisi palata välittömästi Müncheniin ja saada kansa taakseen.

McIntoshin mukaan Ludvig olisi kenties voinut tässä vaiheessa vielä kääntää tapahtumien kulun suuntaa, mutta tämän päätöksenteko ja tahdonvoima halvaantuivat. Ludvig alkoi jälleen puhua itsemurhasta. Hän julkaisi sentään lehdistötiedotteen, mutta hallitus onnistui estämään lausunnon julkitulon.

Kuninkaalta loppui taistelutahto. Kesäkuun 12. päivän ensimmäisen tunnin aikana hallituksen valtuuskunta otti Ludvigin kiinni Neuschwansteinissa. Aikaisin aamulla Ludvigia lähdettiin viemään Starnberginjärvellä sijaitsevaan Bergin linnaan Münchenin eteläpuolelle.

Ludvig kuolee epäselvissä oloissa

Bergin linnasta oli pienin muutoksin tehty Ludvigille oma mielisairaala, ja häntä alettiin mielenterveysraportin takana olleen tohtori von Guddenin johdolla välittömästi totuttaa esimerkiksi normaaliin päivärytmiin.

Lyhyen vankeutensa aikana Ludvig käyttäytyi rauhallisesti ja arvokkaasti. Hän kävi yhden lääkärinsä kanssa pitkän keskustelun toipumisensa edellytyksistä, ja totesi von Guddenille, ettei ollut vihainen sedälleen prinssi Luitpoldille.

Kesäkuun 13. päivänä Ludvigin sallittiin käydä kävelyllä tohtori Guddenin ja vartijoiden kanssa. Von Gudden vaikuttui Ludvigin rauhallisuudesta ja lupasi vielä toisen kävelykierroksen myöhemmin. Tohtori ei kuitenkaan tiennyt, että kuningas oli taitava kätkemään todelliset ajatuksensa rauhallisen ulkokuoren taakse.

Embed from Getty Images
Tohtori Bernhard von Gudden

Samana iltana seurue lähti jälleen kävelylle. Mysteeriksi jää, miksi von Gudden aiemmasta poiketen viittoi muuta seuruetta jäämään linnalle ja lähti Ludvigin kanssa kahdestaan kävelylle linnan alueelle hieman ennen kello seitsemää.

Kun miehiä ei kuulunut takaisin, linnan puistossa aloitettiin etsinnät sateisessa ja pimenevässä illassa. Yhdentoista aikaan illalla molempien miesten ruumiit löydettiin järvestä. Kuningas oli kuollut 40-vuotiaana hallittuaan 22 vuotta.

Kruunun peri virallisesti Ludvigin veli prinssi Otto, mutta tämä oli ollut jo useita vuosia ympärivuorokautisessa hoidossa mielisairauden vuoksi, joten veljesten sedän prinssi Luitpoldin rooli sijaishallitsijana ei muuttunut.

Miten Ludvig kuoli?

Kukaan ei tiedä varmuudella, miten kuningas Ludvig kuoli, mutta tapahtumia on teorioitu sekä murhaksi, itsemurhaksi että vahingoksi. Murhateorian kannattajat argumentoivat, että kuningas ja hänen kannattajansa olisivat olleet ikuinen uhka hallitukselle ja prinssi Luitpoldille. McIntosh kuitenkin pitää tätä vaihtoehtoa epäuskottavana.

Tapahtumapaikan jäljet ja von Guddenin ruumiin vammat kertoivat, että Ludvig astui järveen tohtori perässään, ja vedessä miesten välille syntyi kamppailu. Menikö kuningas veteen hukuttautuakseen vai paetakseen? Ludvig oli puhunut itsemurhasta, joten tämä teoria tuntuu monesta todennäköisimmältä.

Von Guddenin kuolinsyyksi kirjattiin virallisesti hukkuminen, mutta Ludvigin kuolintodistuksessa kuolinsyy jätettiin tyhjäksi. Ilmeisesti siitä ei oltu tarpeeksi varmoja..

Ruumiin nähneet paikalliset sanoivat, ettei Ludvig näyttänyt ollenkaan samalta kuin muut heidän näkemänsä hukkuneet. Mysteeri siis syvenee: kuoliko Ludvig todella hukuttautumalla, vai vahingossa, kun von Gudden yritti rauhoittaa hänet?

62-vuotias von Gudden oli fyysisesti heikompi osapuoli, mutta hän oli aiemmin maininnut pitävänsä aina mukanaan keinoa taltuttaa kuningas.

McIntosh ehdottaa kirjassaan, että von Gudden käytti kloroformia tainnuttaakseen Ludvigin, mutta aine, jonka tiedetään aiheuttavan mm. tappavia rytmihäiriöitä, saattoikin vahingossa tappaa Ludvigin. Tohtori itse saattoi kuolla esimerkiksi saatuaan vedessä sydänkohtauksen kamppailun tuoksinassa.

McInstoshin arvauksen mukaan Ludvig olisi siis astunut veteen aikeenaan tehdä itsemurha, mutta teknisesti hänen kuolemansa olisi ollut vahingossa tapahtunut tappo.

Tapaus oli jättiuutinen, ja on huomattava, että vallankaappauksen operoijat eivät välttämättä pysyneet aina totuudessa jälkipuinnin osalta. Historiantutkimukseenkin on vaikuttanut kunkin aikakauden yhteiskunnalliset tuulet.

Ludvigin jälkeen

Kuningas Ludvigin haudattiin Münchenin Pyhän Mikaelin kirkkoon monien sukulaistensa luokse. Wittelsbachien perinteen mukaan kuninkaan sydän kuitenkin vietiin hopeauurnassa Altöttingenin kappeliin noin reilun tunnin ajomatkan päähän Münchenistä.

Kuningatar Marie, joka kuoli kolme vuotta esikoispoikansa jälkeen, pystytti poikansa kuolinpaikalle Starnberginjärveen puisen ristin (nykyisin paikalla oleva risti ei tosin ole alkuperäinen). Myöhemmin rannalle rakennettiin myös muistokappeli.

Embed from Getty Images
Taustalla Ludvigin muistoksi rakennettu kappeli.

Prinssi Luitpold toimi Ludvigin veljen Oton sijaishallitsijana kuolemaansa asti vuoteen 1912. Tehtävässä jatkoi hänen poikansa, myös nimeltään Ludvig. Vuonna 1913 Baijerin parlamentti sääti lain, joka salli serkku-Ludvigin syrjäyttää Oton virallisesti ja nousta kuninkaaksi nimellä Ludvig III.

Otto kuoli vuonna 1916. Ludvig III hallitsi Baijeria vuoteen 1918, jolloin ensimmäinen maailmansota pyyhkäisi Saksan keisarikunnan monarkiat kartalta. Kuningas kuoli kolme vuotta myöhemmin.

Wittelsbachin suvun nykyinen päämies Baijerin herttua Franz on kuningas Ludvig III:n pojanpojan poika. Liechtensteinin nykyinen perintöruhtinatar Sophie on Franzin veljentytär.

Kuningas Ludvig II on edelleen mysteeri

Kuningas Ludvig II on tarunomainen hahmo, jonka tarina kiehtoo edelleen. 1800-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen monarkin elämä on suhteellisen tuoretta historiaa ja hyvin dokumentoitu, mutta silti siihen liittyy monia kysymyksiä, joihin ei kenties koskaan saada vastauksia.

Oliko Ludvig todella mielisairas vai vaan erikoinen persoona, jolle asema mahdollisti oikuttelevan käytöksen? Jos hän oli todella sairas, niin mikä häntä vaivasi? Miten Ludvig todella kuoli? Oliko hän homoseksuaali?

Ludvigin mahdollisen mielisairauden ja erikoisen persoonan syyksi on esitetty mm. joko lapsuudessa tai aikuisiällä saatua kuppaa eli syfilistä, joka voi hoitamattomana levitä myös keskushermostoon ja aiheuttaa esimerkiksi mielisairautta. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole.

McIntosh vertaa Ludvigia legendaariseen kuningas Arthuriin, mutta kuninkaan elämässä ja asemassa popkulttuurin ikonina on minusta kaikuja myös Ludvigin serkusta ja aikalaisesta, Itävallan keisarinna Elisabetista, sekä uudempana esimerkkinä prinsessa Dianasta.

Ludvigia on käsitelty lukuisissa kirjoissa ja elokuvissa. Baijerissa hänen kuvallaan ja nimellään myydään kaikenlaista turistikrääsää, ja linnojen myötä sukupolvet toisensa jälkeen löytävät Ludvigin tarinan. Kuningas yhdistyy oleellisesti tietenkin myös Richard Wagnerin kulttuuriperintöön.

Ludvigin linnojen Baijeriin tuomat turistirahavirrat ovat ylittäneet moninkertaisesti sen valtavan velkasumman, jolla ne rakennettiin.

Ludvigia voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, ja hänen elämässään on monia elementtejä, joihin nykyihminenkin voi samaistua, kuten paineet odotusten täyttämisestä, oman identiteetin piilottelu ja ulkopuolisuuden kokemus.

Kuningas Ludvig kirjoitti kerran haluavansa pysyä ikuisena mysteerinä itselleen ja muille. Siinä “joutsenkuningas” toden totta onnistui.

Lähteet

Baumer, D. (no date) Guide to the castles: With 90 color pictures: Neuschwanstein, Hohenschwangau, Linderhof, Herrenchiemsee. Garmisch-Partenkirchen: Fotoverlag Huber.

Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser (no date) King Ludwig II of Bavaria. Bayerische Schlösserverwaltung. Linkki: https://www.neuschwanstein.de/englisch/ludwig/biography.htm (Katsottu: 27. joulukuuta 2022).

Design, J. (1976) King Ludwig II: His life – His end. Verlag Kienberger.

McIntosh, C. (2012) Ludwig II of Bavaria, The swan king. Kindle Edition. London: I.B. Tauris.