Kuningas Ludvig II uppoutuu rakennusprojekteihinsa ja alamäki alkaa

Baijerin kuningas Ludvig II:n (1845-1886) tarina jatkuu nyt toisella osalla! Edellisessä postauksessa tarkastelimme Ludvigin lapsuutta ja valtakauden alkua vuoden 1867 kihlaukseen asti. Nyt etenemme 1870-luvulle ja Ludvigin lukuisiin rakennusprojekteihin, joista hänet nykyisin parhaiten muistetaan.

Baijerin kuningas Ludvig II. Kuva: Wikimedia Commons

Kuningas Ludvig II vallan ytimessä

Muistanette ensimmäisestä osasta, että Ludvig ei ollut heti kättelyssä ollenkaan niin toivoton tapaus kuin ehkä myöhemmin on korostettu. Vastoinkäymisiä ja turbulenssia oli kuitenkin luvassa, kuten kaikilla vallanpitäjillä jossain vaiheessa.

Vuonna 1865 Ludvigin suosikki Richard Wagner oli alkanut käydä Münchenin valtaeliitin hermoille, ja Ludvig joutui lopulta pyytämään ystäväänsä lähtemään kaupungista. Kaksikon ystävyys ei suinkaan loppunut tähän, mutta tapaus kiristi kuninkaan välejä hallitukseensa..

Hyvästä yrityksestä huolimatta Ludvigin mieli oli ihan muualla kuin valtakunnan asioissa, ja ajan myötä hän viihtyi yhä vähemmän Münchenissä ja oli samalla myös yhä heikommin ministeriensä tavattavissa.

Osaltaan tilannetta mahdollisti Baijerin hallinnon erikoispiirre: monarkin ei tarvinnut kommunikoida suoraan ministeriensä kanssa, vaan välissä toimivat kuninkaan neuvonantajat. Järjestely keskitti neuvonantajille paljon valtaa, ja sen ansiosta Ludvigin oli helppoa etääntyä velvollisuuksistaan.

Ludvig myös ihaili suuresti Ranskan kuuluisaa Aurinkokuningasta Ludvig XIV:ta (1638-1715), ja haaveili samanlaisesta itsevaltiudesta, mikä ei sopinut Baijerin perustuslailliseen monarkiaan.

Saksa yhdistyy vuonna 1871

Sotiminen ei Ludvigia kiinnostanut, mutta valtakauden alkupuolelle osui kaksi sotaa, joita ei voinut välttää. Itävallan ja Preussin ”seitsemän viikon sodassa” vuonna 1866 Baijeri oli hävinneen Itävallan puolella, ja joutui tappion myötä solmimaan puolustussopimuksen Preussin kanssa.

Vuosina 1870-1871 käyty Ranskan ja Preussin sota puolestaan johti Saksan keisarikunnan syntymiseen, mikä tarkoitti Baijerille itsenäisyyden menetystä.

Ludvig ei pitänyt Preussista eikä halunnut luopua itsenäisyydestä. Kehityskulkua oli kuitenkin mahdotonta pysäyttää, ja taivuttelun jälkeen hän antoi ”siunauksensa” Preussin johtamalle keisarikunnalle. Baijeri säilytti silti oman monarkiansa ja sai neuvoteltua merkittäviä etuoikeuksia keisarikunnan sisällä.

Otto von Bismarck. Kuva: Wikimedia Commons

Ludvig sai myöntymisestään merkittävän rahallisen korvauksen Saksan rautakansleri Otto von Bismarckilta. Vuosittaiset maksut salattiin tarkasti, ja ne paljastuivat vasta vuosia Ludvigin kuoleman jälkeen. Järjestelyä on pidetty myöhemmin melkoisen kyseenalaisena, ja mahdollisesta lahjonnasta ja korruptiosta on väitelty runsaasti.

Raha tuli joka tapauksessa tarpeeseen, sillä 1870-luvulle tultaessa kuninkaalla oli jo useita rakennusprojekteja kehitteillä.

Ludvigin linnat

Nykypäivänä kuningas Ludvig muistetaan parhaiten rakentamistaan linnoistaan. Neuschwanstein, Herrenchiemsee ja Linderhof olivat pakopaikkoja ja puitteet Ludvigin omalle maailmalle.

Kolmen uuden palatsinsa lisäksi kuningas teki myös muutoksia Münchenin Residenz-palatsiin ja rakennutti joukon pienempiä rakennuksia.

Neuschwansteinin linna. © KreativInstinkt/Bayerische Schlösserverwaltung

Neuschwansteinin ritarilinna

Keskiaikaista ritarilinnaa jäljittelevä Neuschwanstein on Ludvigin linnoista tunnetuin. Lähes kokonaan vaalea linna sijaitsee henkeäsalpaavan upealla paikalla Baijerin Alpeilla. Se on näköetäisyydellä Hohenschwangaun linnasta, jossa Ludvig oleskeli paljon elämänsä aikana.

Neuschwanstein kohoaa ylväänä vuorenrinteellä lähellä Füssenin pikkukaupunkia ja Itävallan rajaa. Linnan vieressä on rotko, jonka vesiputousten on helppo uskoa luoneen Ludvigin hakemaa taianomaista tunnelmaa.

Neuschwanstein oli Ludvigin yksityisresidenssi, eikä sinne rakennettu tiloja hovia varten. Linnan sisätilojen koristeluissa ja sisustuksessa näkyy Wagnerin teoksista tuttu saksalainen mytologia ritaritarinoineen. Omassa maailmassaan Ludvig oli keskiaikaisten tarujen joutsenritari, ja Neuschwansteinissa kuningas pääsi elämään fantasiaansa.

Vuonna 1869 alkaneet rakennustyöt lopetettiin Ludvigin kuoltua, eikä linna koskaan valmistunut. Kuningas ehti kuitenkin asua Neuschwansteinissa yhteensä noin 6 kk ajan. Hän oleskeli linnassa kesäkuussa 1886, kun vallankaappaajien valtuuskunta tuli julistamaan hänet mielisairaaksi.

Neuschwansteinin valtaistuinsali. © Bayerische Schlösserverwaltung

Herrenchiemseen palatsi

Ludvigin toinen keskeneräiseksi jäänyt suurprojekti oli Herrenchiemseen palatsi, joka sijaitsee Baijerin suurimman järven Chiemseen keskellä olevalla saarella.

Herrenchiemseen palatsi. © Bayerische Schlösserverwaltung

Herrenchiemsee on Neuschwansteinin tavoin hyvin pramea pytinki, mutta luonteeltaan nämä kaksi “sisarusta” ovat täysin erilaisia. Herrenchiemseen esikuvana toimi Versailles, ja se rakennettiin kunnianosoitukseksi Ludvigin ihailemalle Aurinkokuninkaalle. Ympärille suunniteltiin ranskalainen puutarha ja muita pienempiä rakennuksia.

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1878, mutta ainoastaan palatsin keskiosa valmistui ennen Ludvigin kuolemaa. Kuningas ehti yöpyä linnassa vain kerran reilun viikon verran.

Herrenchiemseen paraatimakuuhuone. © Bayerische Schlösserverwaltung

Linderhofin palatsi

Ludvig ehti nähdä kolmesta palatsistaan ainoastaan Linderhofin täysin valmiina, ja siellä hän vierailikin usean vuoden aikana. Linderhof sijaitsee kauniilla paikalla metsän ja vuorten keskellä. Palatsi on Herrenchiemseen tavoin rokokootyyliä, ja Aurinkokuninkaan ja Versailles’n vaikutus näkyy myös täällä.

Linderhof on Ludvigin palatseista pienin, ja se on tunnelmaltaan Neuschwansteinia ja Herrenchiemseetä intiimimpi. Puistosta löytyy useita pienempiä kiinnostavia rakennuksia.

Linderhofin palatsi sijaitsee vehreällä paikalla. Kuva: Timanttisalonki

Ludvig muistetaan erityisesti taiteiden tukijana, mutta hän tuli edistäneeksi myös tekniikan kehittymistä. Linderhofin mailta löytyy keinotekoinen Venus-luola, johon tehtiin mm. vedenalainen valaistus ja varhainen aaltokone. Neuschwansteiniin puolestaan suunniteltiin sen ajan ylellisyyksiä, kuten puhelinlinja, juokseva lämmin vesi, vesivessa ja hissi keittiöstä ruokasaliin.

Sekä Linderhofiin että Herrenchiemseen ruokasaleihin tehtiin lattian läpi keittiöön laskeutuvat ruokapöydät. Näin kuningas saattoi syödä yksin, eikä palvelijoiden tarvinnut häiritä häntä. Tekniikan avulla Ludvig siis pääsi lähemmäs satumaailmaansa.

Linderhofin peilisali. Peilien edessä palaneet kynttilät heijastuksineen ovat varmasti olleet öisin valvoneelle kuninkaalle lumoava näky! © Bayerische Schlösserverwaltung

Linnat saavat kuninkaan velkaantumaan

Kuningas Ludvig valvoi linnojensa edistymistä tarkasti yksityiskohtia myöten. Kunnianhimoiset rakennusprojektit pitivät hänet kiireisenä ja etäännyttivät entisestään hallitsijan velvollisuuksista.

Rakentaminen myös nieli valtavasti rahaa ja velkaannutti Ludvigin henkilökohtaisen talouden, mutta kuningas ei halunnut tinkiä suunnitelmistaan, eivätkä hallitus ja neuvonantajat saaneet tätä järkiinsä.

Vuoteen 1884 mennessä velkaa oli yli seitsemän miljoonaa Saksan kultamarkkaa, ja seuraavan vuoden kesään mennessä summa oli kasvanut jo 14 miljoonaan. Ludvigin jatkuvat yritykset etsiä lisää lainaa muodostuivat ongelmaksi hallitukselle.

Positiivisena puolena voi sanoa, että rakentaminen toi töitä kansalle ja nosti alueen käsityötaidon tasoa.

Omalaatuisen kuninkaan alamäki alkaa

Ludvigin erikoinen ja oikukas persoona näkyi jo lapsuudessa, joten on vaikea sanoa mitään tiettyä kohtaa, jossa hän olisi menettänyt todellisuudentajunsa. Taloudellisten haasteiden lisäksi myös moni muu asia hänen elämässään alkoi kuitenkin mennä alamäkeä 1870-luvulla.

Ludvig lihoi merkittävästi ja esimerkiksi menetti hampaita. Nuoren kuninkaan kauneus oli karissut, vaikka hän oli vasta kolmekymppinen. McIntoshin mukaan ulkonäön rapistuminen lienee ollut vaikea pala ihmiselle, joka oli jo nuoresta asti kavahtanut rumuutta.

Ludvig viihtyi itsekseen, vältteli sosiaalista elämää ja esimerkiksi söi aina yksin. Hän valvoi yöt, nukkui päivät ja näyttäytyi julkisuudessa harvoin. Maaseudulla hän tuli tunnetuksi yöllisistä retkistään Alpeilla.

Ludvigin pikkuveli prinssi Otto kärsi mielenterveysongelmista, jotka pahenivat vaiheittain 1870-luvulla. Otto jättäytyi pois julkisuudesta vuonna 1875, ja hänen on myöhemmin arveltu sairastaneen skitsofreniaa, mutta asiasta ei ole varmuutta.

Linderhof. Kuva: Timanttisalonki

Otto oli yksiselitteisesti mielisairas, mutta Ludvigin käytöstä on vaikeampia arvioida. Hän ei ollut samalla tavalla harhainen kuten veljensä, eikä mikään hirviö muutenkaan. Kohtuullisuudentaju tuntui kuitenkin puuttuvan, mikä näkyi sekä rakennusvimmassa että kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.

Ludvigilla oli kaikista ihmisistä hyvin idealistinen kuva, jota nämä eivät pystyneet ylläpitämään. Hän asetti muille käsittämättömiä vaatimuksia ilmeisesti tajuamatta odotustensa kohtuuttomuutta.

McIntosh kertoo tapauksesta, jossa Ludvig lumoutui itävaltalaisnäyttelijä Josef Kainzista roolisuorituksesta eräässä näytelmässä. Näyttelijän tavatessaan Ludvig pettyi karvaasti, kun mies ei todellisuudessa ollutkaan kuten roolihahmonsa. Kun Kainz älysi laittaa roolinsa päälle, Ludvig oli jälleen haltioissaan. Kuningas oli vaativaa seuraa ja odotti mm. Kainzin lukevan hänelle myöhään öisin.

Myöhemmin Ludvig vei Kainzin Sveitsiin ja määräsi tämän kiipeämään vuorille. Ensimmäisen yön jälkeen Kainz kieltäytyi jatkamasta lumista taivalta ja palasi takaisin, minkä jälkeen Ludvig raahasi hänet toisen vuoren huipulle kahdelta yöllä ja vaati tätä jälleen lukemaan näytelmän tekstiä.

Yksinäinen kuningas

Vuosien myötä Ludvigista tuli yksinäinen, ja tältä puuttui jälleen kerran läheiset ja luotettavat ihmiset, jotka olisivat suojelleet tämän selustaa. Eristäytyneen elämäntyylin myötä hän oli pienen piirin armoilla, eikä kenelläkään tuntunut olevan kykyä pitää kuningasta maanpinnalla, ja jos olikin, vain harva jaksoi työtä kovin pitkään.

Richard Wagner kuoli vuonna 1883, ja samalla Ludvig menetti pitkäaikaisen ystävän, joka ehkä paremmin kuin kukaan oli ymmärtänyt hänen sielunmaisemaansa.

Tähän tilanteeseen päätämme tämänkertaisen pätkän Ludvigin elämästä. Ensi kerralla jatkamme kuninkaan viimeisiin vuosiin ja dramaattiseen loppuun.

Lähteet

Baumer, D. (no date) Guide to the castles: With 90 color pictures: Neuschwanstein, Hohenschwangau, Linderhof, Herrenchiemsee. Garmisch-Partenkirchen: Fotoverlag Huber.

Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser (no date) King Ludwig II of Bavaria. Bayerische Schlösserverwaltung. Linkki: https://www.neuschwanstein.de/englisch/ludwig/biography.htm (Katsottu: 12. marraskuuta 2022).

Design, J. (1976) King Ludwig II: His life – His end. Verlag Kienberger.

McIntosh, C. (2012) Ludwig II of Bavaria, The swan king. Kindle Edition. London: I.B. Tauris.

2 kommenttia artikkeliin ”Kuningas Ludvig II uppoutuu rakennusprojekteihinsa ja alamäki alkaa

    • Joo oli! Ajattelin tehdä Neuschwansteinista vielä oman lyhyemmän erillisen postauksen, kun se on niin kiehtova linna! 😄 Joten siitä tulee vielä lisää juttua.

Jätä kommentti