Sussex-kriisin jälkeen: brittihovi on surkuhupaisaa seurattavaa ja Meghan on jo voittanut lehdistösotansa

Vielä yksi postaus Sussexitista ja brittihovin jatkosta! Tämän kirjoittaminen kesti ja kesti, koska eilen iski yhtäkkiä kauhea väsymys aiheeseen ja turhautuminen koko tilanteeseen, ennen kaikkea kuninkaalliseen perheeseen. Mulla on kysymys vanhemmille lukijoille, jotka ovat seuranneet brittihovia kenties vuosikymmeniä: onko meininki aina tuntunut valtiollisen instituution sijaan surkuhupaisalta tv-sarjalta, vai onko palatsin ote nyt vain lipsunut viimeisten 10 vuoden aikana?

Kaikki mahdollinen Harryn ja Meghanin tilanteen taustoista on sanottu aikaisemmissa postauksissa ja niiden kommenteissa, niitä pääsee lukemaan tästä linkistä. Tämä ei varmasti ole kaikkiaan viimeinen artikkeli, jonka kirjoitan Harryn ja Meghanin vetäytymisestä, mutta jospa nyt tulisi vähän taukoa hovin ilmoituksista ja herttuaparin uusi elämä alkaisi käytännössä muodostua. Sen jälkeen voidaan sitten tehdä tilannearvioita jossain vaiheessa.

Embed from Getty Images

Yhtä asiaa on pohdittu kovasti netissä lauantain ilmoituksen jälkeen. Kuka on tämän ”sopimuksen” voittaja: kuningatar Elisabet ja monarkia vai Sussexit? Henkilökohtaisesti kaikki ovat tässä tilanteessa häviäjiä mun mielestä. Harryn ja Meghanin lähtö on iso menetys brittimonarkialle monella tapaa, se on tosiasia. Mutta joskus täytyy vain tehdä vaikeita ratkaisuja oman hyvinvointinsa tähden. Herttuaparin nyt saama vapaus ei kuitenkaan tullut mitenkään helposti (myöskään henkilökohtaisella tasolla), eikä neuvottelujen lopputulos välttämättä ollut ihan täysin sitä, mitä he ajattelivat. Mutta sellaisia ne kompromissit ovat.

Vaikuttaa siltä, että Sussexit käytännössä tarjoutuivat tekemään samaa työtä hoville ilmaiseksi, ja halusivat ensisijaisesti irti lehdistön yliotteesta katkaisemalla yhteydet esimerkiksi Royal Rota -järjestelyyn ja julkiseen rahoitukseen. Nyt he saivat täyden vapauden, mutta eivät ollenkaan kuninkaallista roolia. Kaikkea ei voi saada, ja uskoisin herttuaparin valmistautuneen myös tähän vaihtoehtoon. Toivon vilpittömästi, että heidän elämänsä helpottuu ja alkaa sujumaan uusilla purjeilla. Tilanne on uniikki, ja mun mielestä ratkaisevaa on edelleen se, millaisiksi ne jo ennakkoon pelätyt yhteistyöprojektit osoittautuvat.

Prinssi Harrylla oli maanantaina vielä päivällä edustustehtäviä, mutta nyt prinssi on jo Kanadassa Meghanin ja Archien kanssa. En osaa sanoa, koska Sussexit palaavat Britanniaan, mutta ymmärtääkseni he edustavat vielä alkuvuoden aikana jonkin verran. Mitään kovin isoja ja näyttäviä vierailuja tai kiertueita tuskin on enää luvassa.

Embed from Getty Images

Mutta miten muu kuninkaallinen perhe on jatkanut elämää kohun keskellä? Noh, Cambridgen herttuapari on ylläpitänyt nyt erityisen positiivista ja pr-tietoista julkisivua. Osa pikkujutuista, kuten ruusun antaminen Katelle väkijoukon edessä viime viikolla, tuntuu jotenkin vähän liian ilmeiseltä. Se saatttaa tosin johtua siitä, että samalla tavalla brittimedia kuvailee nyt yhteistoimin ihailevasti jokaista Williamin ja Katen askeltakin. 😀 Vaikea kuitenkaan moittia Cambridgeja siitä, sillä sitähän heidän täytyy nyt tehdäkin entistä kovempaa. Herttuaparin tukena eilisessä Britannian ja Afrikan välisen kaupanedistämiskokouksen iltajuhlassa olivat prinssi Edward, kreivitär Sophie ja prinsessa Anne. William, Kate, Edward ja Sophie ovat perheen ainoat alle 70-vuotiaat edustuskuninkaalliset, kun Annekin saavuttaa kyseisen iän myöhemmin tänä vuonna.

Herttuatar Camillalta kysyttiin edustustilaisuuden yhteydessä, tuleeko hänelle ikävä Harrya ja Meghania. Yleisesti ottaen pidän kovasti Camillasta ja hänen tekemästään työstä, eikä mulla ole siis mitään negatiivista filtteriä päässä hänestä. Siksi hämmästyinkin sitä, että tuo klippi oikeasti näyttää mun mielestä tosi kummalliselta vastaukselta, siis suorastaan ikävältä. Mitä mieltä te muut olette? Tuntuu vähän kummalliselta myös siksi, että Camilla on vaikuttanut tulevan hyvin juttuun Harryn ja Meghanin kanssa.

Ja mitähän liikkui kuningatar Elisabetin päässä, kun kuningatar kuvattiin sunnuntaiaamuna menossa kirkkoon kenenkäs muun kuin prinssi Andrew’n kanssa? Hovin on täytynyt tietää, että kuvaajat ovat paikalla, kun kuningatar näyttäytyy julkisesti ensimmäisen kerran suuren ilmoituksen jälkeen. Siis lauantai-iltana tiedotettiin, että Harry ja Meghan lakkaavat käyttämästä arvonimiään, luopuvat julkisesti rahoituksesta ja maksavat kotinsa remontin takaisin. Hyvä jos puoli vuorokautta ehti kulua, kun Andrew jo paistattelee äidin kanssa julkisuudessa. Huonoin mahdollinen päätös kuningattarelta. Tulee jälleen kerran sellainen fiilis, että hovissa kyllä tehdään asioita – jos siihen on halua.

Sen lisäksi sopivasti tänään otsikoissa on ollut prinsessa Annen poika Peter Phillips, joka mainostaa Kiinassa englantilaista maitoa kuninkaallisilla yhteyksillään. Peter ja hänen sisarensa Zara eivät ole kuninkaallisia, eikä heillä ole mitään titteleitä. Kuninkaallisen perheen jäsenten määrittelyyn löytyy erilaisia vastauksia, mutta jos isoäiti on kuningatar ja mies näyttäytyy sen vuoksi säännöllisesti Buckinghamin palatsin parvekkeella, niin kyllä Peterin voi silloin sanoa kuuluvan kuninkaalliseen perheeseen. Mainoksessa Peter poseeraa yläluokkaisessa ympäristössä, ja tekstinä lukee kiinaksi ”British Royal Family member Peter Phillips”.

Nimenomaan tämän maitojupakan kaltaisten diilien ja arviointivirheiden takia Harryn ja Meghanin tulevat kaupalliset projektit ovat aihe, johon moni, minä mukaan lukien, suhtautuu varauksella. Raja hyväksyttävän ja kuninkaallisilla yhteyksillä ratsastavan toiminnan välillä on kuin veteen piirretty viiva.

Embed from Getty Images

Puhutaan nyt vielä hetki Sussexien lähdön vaikutuksesta monarkiaan. Olen nyt pohtinut tätä muutaman rauhallisemman päivän. Meghanin kohtelu on mun mielestä edelleen häpeällistä, ja on tosi ikävää, ettei erityisesti lehdistö vaikuta kyenneen juuri minkäänlaiseen itsearviointiin. Tämä tapaus jää historiankirjoihin, mutta jo nyt on selvää, ettei vene kaadu tähän. Monarkia ei lopulta ole kiinni yksilöistä, ja kuten The Crownissa kliseisesti todetaan, kruunu voittaa aina. Kuninkaallinen perhe on kohdannut ennenkin kriisejä. Sussex-kriisi on uudenlainen ja oman aikakautensa tuotos. Tuntuu ikävältä kirjoittaa näin, kun kuitenkin sympatiani ovat Harryn ja Meghanin puolelle (enkä todellakaan vähättele heidän kokemuksiaan), mutta tuntuu myös jotenkin lyhytnäköiseltä ajatella, että juuri Harry ja Meghan ovat nyt se asia, joka mullistaa koko homman.

Monessa muussakin Euroopan maassa on menty tällaisia ratkaisuja kohti. Joskus enemmän ja joskus vähemmän dramaattisesti. Tämä ei siis ole minusta brittimonarkian loppu. Se on sitten toinen keskustelu, pitäisikö sen olla. 😀 Mutta Harrya ja Meghania ei ole karkotettu, eikä heiltä ole viety arvonimiään. Heitä tullaan jatkossa varmasti näkemään muun perheen kanssa tietyissä tilaisuuksissa.

Joskus musta tuntuu, että monarkia ja kuninkaalliset perheet ovat kuin mannerlaattojen liikkeet. Voi olla pitkiä aikoja, jolloin kaikki menee hyvin, mutta painetta kasaantuu pinnan alla ja tulee uuden ajan tuomia haasteita. Sitten yhtäkkiä tulee järistys, joka liikuttaa laattaa kerralla paljon ja laittaa palikat uusiksi. Jotkut rakentavat onneksi talonsa uudelleen niin, että se kestää mahdolliset tulevat järistykset. Toiset eivät. Toivon hartaasti, että brittihovissa on opittu tästä jotain, ja tällaista samanlaista episodia ei nähdä tulevaisuudessa Cambridgen herttuaparin lasten ja näiden tulevien puolisoiden välillä.

Mun henkilökohtainen kiintymys brittihoviin ja oikeastaan myös lähes koko brittimediaan on ollut koetuksella monesta syystä jo pidemmän aikaa. En ajatellut alkaa varsinaisesti boikotoimaan heitä, mutta älkää ihmetelkö, jos täällä blogissa keskitytään hyvän aikaa muihin kuningasperheisiin. En vaan jaksa. 😀 Varsinkin tuo Andrew’n vetäminen esiin heti seuraavana päivänä oli mun mielestä niin käsittämätön valinta, että ihan oikeasti mietin taas, että voisiko Elisabet nyt viimein jäädä jo eläkkeelle.

Embed from Getty Images

Pari sanaa vielä Sussexien uuden elämän pelissäännöistä. En jotenkin nyt saa aikaan kirjoittaa tähän kaikkea mahdollista sanottavaa, mutta jatketaan juttua taas kommenteissa. Muutaman pointin halusin kuitenkin tuoda esiin.

Kysymyksiä on herännyt Sussex Royal -tavaramerkin käytöstä, johon hovi ei vielä ottanut kantaa lauantain ilmoituksessa. Viime vuonna olin Märtha Louisen shamaani-kohun aikana sitä mieltä, että kuninkaallista asemaa ei tulisi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Monet ovat maalailleet uhkakuvia, että Sussexien tulevat työkuviot sisältävät niitä parjattuja paljastuskirjadiilejä, tv-sarjoja ja jotain Peter Phillipsin maitomainoksen kaltaisia yhteistöitä. Sitä en kyllä toivo itsekään. Ja olisi epäreilua olla toista mieltä asiasta nyt vain siksi, että pidän Harrysta ja Meghanista enemmän kuin Märtha Louisesta. En ole täydellinen, olen pahoillani. 😀 Jälleen kerran totean, että se työprojektien laatu ratkaisee paljon. Oli päätös sitten mikä tahansa, niin olisi kuitenkin selvempää tehdä se ja sitten myös pysyä siinä ja kestää mahdolliset seuraukset.

Samalla Sussexeille on naureskeltu siitä, että prinssi Charles jatkaa poikansa perheen rahoittamista yksityisistä varoistaan. Se on jäänyt mulle vähän epäselväksi, että kuinka paljon tai kuinka pitkään. Pysyvästi vai siirtymävaiheen ajan? Se ei edelleenkään ole mun mielestä ihan sitä, mitä taloudellisella itsenäisyydellä tarkoitetaan. Mutta toisaalta pohdin myös, että jos Charles tukee Sussexeja maltillisesti, ja sillä vältetään ”tarve” tarttua mihin tahansa yhteistyöhön, niin ehkä se on sen arvoista. Kukaan tuskin hovistakaan haluaa, että Harry ja Meghan tekisivät samanlaisia juttuja kuin Andrew’n ex-vaimo herttuatar Sarah yrittäessään selvitä jättiveloistaan.

Myös prinssi Andrew rahoittaa tyttäriään, ja se on ollut kaikille ok. Lisäksi Sarah on tainnut myös asustella huomattavan pitkään saman katon alla Andrew’n kanssa ja näin ollen ainakin välillisesti veronmaksajien ja kuninkaallisen perheen siiven suojassa, eikä siitäkään ole samanlaista raivoa liikenteessä. Henkilökohtaisella tasolla mietin myös, että mihin vanhemman olisi sallittua käyttää rahojaan, jos ei lastensa hyvinvoinnin eteen? Jos Charles haluaa auttaa, niin auttakoon mun puolesta.

Embed from Getty Images

Yksi pienempi maininnan arvoinen asia on Harryn sunnuntai-iltana pitämä puhe Sentebalen tilaisuudessa. Harry on Sentebalen perustajia, joten ei ollut yllätys, että hän kommentoi tilannetta jotenkin ennen kuin lähti seuraavana päivänä Kanadaan. Puheessa Harry kehui ja kiitti sekä vaimoaan että kuningatar Elisabetia. Hän myös sanoi yhdessä kohtaa kirjaimellisesti ”The decision that I have made for my wife and I to step back”. Tämä kertoo mielestäni niin selvästi kuin mahdollista, että ratkaisu on vahvasti Harrysta lähtöisin, eikä Meghanin juoni.

Lisäksi tuossa hovin tiedotteessa mainittiin selvästi, että näitä keskusteluja on käyty jo kuukausia – eli nyt tiedetään varmasti, että perhettä ei yllätetty täysin kylmiltään, kuten aluksi väitettiin. Harry ja Meghan eivät missään nimessä hoitaneet tilannetta hyvin, sillä lehdistövuodosta huolimatta he olisivat voineet neuvotella palatsin kanssa jonkun yhteisen lausunnon vaikka sitten keskeneräisen suunnitelman pohjalta. Mutta mun mielestä ainakin on silti aika iso ero, että yllättikö koko uutinen vai sen ajankohta.

Loppukaneettina sanon vielä, että vaikka tilanne on mitä on, ja mediamyräkkä ei tule laskemaan vielä aikoihin, niin olen silti myös iloinen Sussexien puolesta. Lehdistö on vihainen, koska he menettävät ison tulonlähteen Harryn ja Meghanin poistuessa. Herttuaparin oikeusjuttuun liittyvillä lehdillä on tietysti vielä oma agendansa heidän mustamaalaamiseen. Mutta lehdistö on nyt menettämässä kuristusotteensa, kun Harry ja Meghan eivät pian ole enää kuninkaallisen roolinsa, verorahojen, talonsa tai Royal Rotan varjolla brittimediaan sidottuja. Kaikesta näkee, että mediassa ei oltu varauduttu siihen, että Sussexit eivät suostukaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan ja olemaan heittopusseja loputtomiin. Tässä lehdistösodassa Meghan on minusta jo voittaja sillä, että hän ei suostunut alistumaan lehdistön revittäväksi loputtomiin.

17 kommenttia artikkeliin ”Sussex-kriisin jälkeen: brittihovi on surkuhupaisaa seurattavaa ja Meghan on jo voittanut lehdistösotansa

  1. Se, että Peter Phillipsin maitojutusta ei tullut heti isompi haloo, osoittaa kyllä kaksoisstandardit.

    Camillan kommenttiin: minusta vastaus ei ollut tyly siinä mielessä ettei välittäisi Sussexeista, vaan enemmän ”tietenkin toopet, miksi edes kysytte”. Yleensä nämä kyselyt on minusta hoidettu jotenkin tilaisuuteen tullessa/lähtiessä eikä tuolleen keskellä ihmisjoukkoa, joten ymmärrän, ettei pysty kommentoimaan pidempään.

    Tykkää

    • Toi Camillan kommentti on kyllä jännä. Mietin, kyllä voisko se olla just jotain tollaista että ”typerä kysymys”, mut sitten jotenkin toi ilme ja se ”mm” siinä aluksi vähän hämää mua. Millään en haluaisi uskoa, että se oli tarkoitettu pahasti. Kyseessä on kuitenkin hänen miehensä poika, eikä Camilla vaikuta sellaiselta, joka heittelesi tollaisia lehdistölle.

      Tykkää

  2. Tuohon alun kysymykseen hovin tavasta toimia: opin lukemaan 60-luvun alkupuolella ja ahmin kaikki prinsessajutut vintillä olleista äitini vanhoista Kuvaposti-lehdistä. Kirjoittelu oli asiallista, eikä asiattomia kommentteja ollut. ( Tiaratkin tuli tuolloin tutuksi.)
    60-luvun loppupuolelta lähtien kuninkaalliset olivat jäänne menneestä maailmasta, lehdet kirjoittelivat mutta ei ollut nettiä missä kommentoida ja toisekseen piti ostaa paperilehti ennen kuin pääsi lukemaan. Tämä höykytys on tullut netin ja paparazzien myötä. Brittihovi menetti otteensa Dianan ja Charlesin kihlauksen aikaan, hovi eli jo sillloin menneessä ajassa eikä kuningataräiti suinkaan ollut hovin ainoa vanha jäärä.

    Tykkää

    • Tää on kyllä mielenkiintoista, miten erilaista tämä kuninkaallisten seurailtu on tuolloin ollut! Itse kun olen kasvanut tähän aikaan, että kaikkea voi seurata lähes reaaliajassa. Muutos ei kyllä ole pelkästään hyvä, juuri tuo paparazzi-kulttuuri ja että sitä haukkumista ja arvostelua tulee otsikoiden lisäksi jatkuvana virtana myös yleisöltä.

      Tykkää

  3. Kuulun myös ns. vanhojen kööriin, joille ikään uutinen eikoskaan tullut kovinkaan tuoreena. Lapsena ja nuorena tiesin kuningatar Elisabetin ja prinsessa Margaretin, joka ei saanut mennä naimisiin eronneen miehen kanssa. Televisiossa näytettiin Margaretin ja Tony Armstrong-Jonesin häät, meillä ei ollut televisiota, naapurissa oli ja sain sinne mennä katsomaan. Television ruutu ei paljoa kenkälaatikosta suurempi ollut ja keskellä huonetta istuttiin, joten muistan vain leveän hameen ja kuinka naapurien rouvat huokailivat sen ihanuutta.
    Hoveista tiedettiin, mm. Ruotsin, muttei paljoa, koska jos ei hankkinut sen ajan lehtiä, ei juurikaan tiennyt. Joskus oli uutisissa, että joku kuninkaallinen oli mennyt naimisiin tai kuollut tms. mutta 50-60-luvun ihmisillä oli niin paljon muutakin ”murhetta”, etteivät kaukaisten maiden kuninkaalliset jaksaneet ylenmäärin kiinnostaa.
    Silloin, kun Kreikan nuori kuningsperhe joutui lähtemään maanpakoon, alkoi olla enemmän luettavaa ja joku uutispätkä aina silloin tällöin.
    Paljon oli Ruotsin prinsessojen seurusteluista ja naimisiin menoista, Kalle Kustaan seurusteluista milloin kenenkin typyn kanssa, Norjan Harald joutui vuosia odottamaan naimisiinmenolupaa Sonjan kanssa …Jne.jne.
    Toivottavasti Harry perheineen saisi Kanadassa olla rauhassa, sielläkin vaan taitaa olla joka puskassa joku kameransa kanssa väijyssä.
    Antaisivat olla, tyylikkäästä ja asiallisesta uutisoinnista saa lehdistö paljon positiivisepaa palautetta kuin näistä suhruisista puskakuvista ja inhottavien sukulaisten haastatteluista.

    Tykkää

    • Aika kiinnostavaa, että Kreikan kuningasperheen paosta on uutisoitu Suomessa enemmän! Oisko niin, että siihen aikaan on sitten muutenkin alkanut olla ehkä enemmän isoa mediakiinnostusta? Eikös se Britannian kuninkaallisen perheen kuuluisa dokumentti tehty samoihin aikoihin.

      Rauhaa toivon minäkin Harrylle. Paparazzikuvilta ei voi välttyä varsinkaan USA:n puolella ollessa, mutta jotain uutisia olen nähnyt että Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on joku laki, jonka pitäisi suojata ihmisten yksityisyyttä aika hyvin.

      Tykkää

  4. Kuulun myös tähän vanhojen kööriin.
    Komppaan Kikiä ja Kikkaa, viikkolehdestä luettiin kuninkaallisista haaveillen prinsessaelämästä.
    Minulle ensimmäinen muistikuvani kuninkaallisista oli 50-luvulta, kun sain äitini kirjan ”Boken om Astrid” luettavaksi/katsottavaksi ( olin sairaana ja äitini antoi kirjan katsottavaksi jotta pysyisin sängyssä 😀). Kirja kertoi Belgian kuningatar Astridista. Muistan kun siellä oli kuva hänestä arkussa – hänhän kuoli auto-onnettomuudessa 1930- luvulla.
    Lisäksi meille tuli ruotsinkielisiä viikkolehtiä joissa aina oli juttuja Hagan prinsessoista.
    Television yleistyessä 60-luvulla päästiin myös seuramaan hieman enemmän reaaliaikaisia tapahtumia. Tanskan prinsessan Anne-Marien häät olivat kiinnostava tapahtuma. Minulla on mielikuva, että jotain olisi näytetty televisiossakin.
    Paparazzit ja netti/some ja sekä klikkauksista tulevat rahavirrat ovat mielestäni tuoneet tämän kielteisen uutisoinnin kuninkaallisista.
    Sussexeille toivon kaikkea hyvää ja erityisesti rauhallisempaa elämää.

    Tykkää

  5. Aloitan kommenttini Camillasta. Kuuluin Dianan leiriin, ja Camilla oli pitkään ehdoton no-no, mokomakin avionrikkoja ja mitä häneen kohdistettuja arvosteluja olikaan. Aika kului, Dianaa ei ollut ja Camilla on mielestäni yksi parhaimmin onnistunut työkuninkaallinen. Olen siis takinkääntäjä ja alkanut arvostaa Camillaa, ja pidän häntä paitsi uutterana, myös sellaisena, joka ei taatusti julkisesti kaivaisi maata monarkian alta peitellyillä poikapuoleen kohdistuvilla nuivisteluilla. Ei siltikään, vaikka mielessään ajattelisi mitä hyvänsä. Näenkin Camillan vastauksen siten, että hän pohtii: ”niinpä niin, tässäkin tilanteessa kysytte vain heistä”. Siis sen sijaan, että kysyttäisiin jotain siitä tärkeästä asiasta, jota hän tuossa tilanteessa oli kuninkaallisstatuksellaan edistämässä.

    En usko, että kukaan voitti kovin paljon. En usko, että Sussexit saavat kaipaamaansa rauhaa. Päinvastoin, ainakin jonkun aikaa, kiinnostus tulee jatkumaan vähintään yhtä kiivaana, mutta heillä ei enää ole palatsin muureja suojanaan (oliko muuta kuin fyysisessä mielessä aiemminkaan, se on eri asia). Johan Meghanin lenkkeilyt pääsivät mediaan. Ihmettelen, jos he kuvittelivat pääsevänsä eroon mediasta? Joku Ruotsin Madde on päässyt aika hyvin, koska hän ei maailmalla ole niin kiinnostava kuin Ruotsissa ja lisäksi hän on pitäytynyt hyvin poissa julkisuudesta. Mutta Sussexit aikovat jatkaa julkista työtä, joten en usko hetkeäkään, että he onnistuisivat. Olivatko – sinänsä raskaat – julkisuuden kirot lopulta vain kärjistynyt ”tekosyy”, jolla Harry pääsi eroon ilmeisesti aina vieroksumansa työkuninkaallisuuden kahleista?

    Pikkutyttönä olin tiukasti prinsessafani. Nykyään ajattelen, että kuninkaallisuus on kaikille liian raskas systeemi. Se on raskas syntyperäisille kuninkaallisille, koska osa heistä ei siihen koskaan sopeudu. Samoin niille, jotka siihen avioituvat, vaikka saavatkin valita, ottaako vai jättääkö rakastamansa henkilön, ja kuninkaallisuuden painolastin siinä sivussa. Mutta erityisesti se on raskas kansalaisille, joiden pitää rahoittaa mahdollisesti asemaansa hyvinkin vastahakoisesti suhtautuvien ihmisten äärimmäisen etuoikeutettu elämä. Olen onnellinen, etten ole britti (tai muun monarkian ”alamainen”), ettei systeemin ylläpito mene minunkin veronmaksajan pussistani. 😉

    Tykkää

    • Mun sympatiat on voimakkaasti Harryn ja Meghanin puolella, mutta kyllä minuakin vähän jännittää että millainen julkisuusmylläkkä heidän elämästään vielä tuleekaan. Toisaalta Camillan esimerkki antaa toivoa. Vähän väliä mietin, että oliko tämä päätös nyt hätiköity. Mutta toisaalta en pidä heitä niin tyhminä, etteivätkö he olisi ajatelleet tätä loppuun.

      Toisaalta Sussexit ovat myös suosittuja, ja esimerkiksi heidän ig-tilinsä on samankokoinen kuin Kensingtonin palatsin, joka on kuitenkin ollut pystyssä jo paljon pidempään. Ehkä Sussexien on helpompi hyväksyä myös ne paparazzikuvat ja negatiiviset otsikot nyt, kun he voivat kuitenkin keskittyä vapaasti haluamaansa työhön ja kun heillä on kontrolli omasta julkisuudestaan? Tai siis hovissa he olivat täysin sidottuja royal rotaan. Se voi henkisesti olla tosi raskasta joutua tekemään jatkuvasti yhteistyötä niiden ihmisten kanssa, jotka jatkuvasti repivät sinua kappaleiksi julkisuudessa. En kannata sensuuria, mutta mun mielestä on ihan reilua, että ainakin nyt alkuun he saavat itse päättää, mille medioille he antavat pääsyn omiin tilaisuuksiinsa.

      Mä en valitsisi monarkiaa Suomeen, mutta ei toisaalta haittaa maksaa veroja täällä Ruotsissa myös kuningasperheen kuluihin. Sanoisin, että mieluummin monarkia kuin huono presidentti (Yhdysvallat ja Venäjä esimerkiksi). Mutta varsinkin Britanniassa monarkian ongelmat ovat nyt kärjistyneet niin näkyviksi, että en oikein lämpene koko brittihoville 😀

      Tykkää

  6. Kuningashuoneen rahoitus onkin mielenkiintoinen asia. Yleensä puhutaan vain ylläpitokustannuksista. Harvemmin tuodaan esille mitä se tuottaa.
    Tässä muutamia esimerkkejä:
    Jo yksistään kuninkaallinen kiinteistöomaisuus tuottaa lähes 400000 eur – verot veronmaksajille.
    Jokaisella kuninkaallisilla on markkina-arvo. Olen jostain lukenut tätä esim jo Catherinen markkina-arvo kattaa monarkian kustannukset monikertaisesti. Kate suosii brittiläisiä vaatemerkkejä. Nämä hänen yllään nähdyt vaatteet myydän hetkessä pois, ja täten tämä auttaa brittiläisiä yrityksiä.
    Sitten puhutaan myös mainosarvosta kuten erillaiset tapahtumat ja esim häät joita on nähty viimeaikoina mukavasti. Esim Victorian ja Danielien häät olivat Ruotsille 80 milj. euron arvoinen mainos.

    Tykkää

    • Jep, kyllä se monarkia myös tuo sitä rahaa. Mun suhde järjestelmään on vähän vaikea, kun ymmärrän haitat mutta myös hyödyt. Ja jotenkin ajattelen, että kuninkaallinen perhe on lähes aina parempi ja kiinnostavampi mainos maalleen kuin vaikka Suomen tylsät ja harmaat presidentit, joita kukaan ei tunne ulkomailla kuitenkaan.

      Itsekin olen nyt jo useamman kerran reissannut sekä koti- että ulkomailla puhtaasti kuninkaallisten perässä (näyttelyt, linnavierailut, livebongaukset).

      Tykkää

  7. Hyvää pohdintaa jälleen kerran! Itse edustan nuorempaa sukupolvea ja olen myös miettinyt tätä brittihovin ja median välistä suhdetta, sekä hovin pr-systeemiä. Ehkä ysikymppisen kuningattaren on vaikea hahmottaa tätä some-yhteiskuntaa ja sitä, miten nopeasti media nykyään pyörii. Onhan se muutos, mikä hänen elinaikanaan on tapahtunut tässä(kin) suhteessa, ollut ihan valtava. Ajatus mediasta ”vallan vahtikoirana” ulottuu yhä enemmän myös kuninkaallisiin; ajatellaan, että kansalla on oikeus vaatia heiltä rahalle vastinetta. Vaikka hallitsijuus on perinnöllistä, niin kansaltahan se legimiteetti kuitenkin tulee. Ennen kuninkaalliset oli enemmän ”jalustalla”, eikä heitä julkisesti niin kritisoitu. Mielenkiintoinen kysymys sekin, miksi juuri briteissä nämä mediasuhteet tuntuu olevan niin vaikeita? Varmaan syitä on paljon, kuten erityisen ärhäkkä keltainen lehdistö ja valtion suuruus vrt. esim pohjoismaiset kuningashuoneet. Nämä siis omia pohdintoja, mielenkiintoinen aihepiiri johon pitäisi uppoutua syvemminkin jos aikaa vain olisi. Nyt kuitenkin kaipaa taukoa brittihovin jutuista ihan tyystin, joten olen vaan tyytyväinen jos kirjoitat välillä muista 😀

    Tykkää

    • Ihan hyvä kyllä varmasti puhua vähän aikaa muista hoveista. 😀 Seuraavaksi käännetään katseet varmaan Luxemburgiin, sieltä kuuluu nimittäin huolestuttavia puheita suurherttuatar Maria Teresan vaikutuksesta hovin ilmapiiriin.

      Brittimonarkia on kyllä erikoislaatuinen, juurikin koon ja lehdistön kanssa. On muissakin maissa sukuun naineet naiset saaneet aina kuraa niskaansa (Mette-Marit, Letizia, Sofia jne.), mutta juuri Briteissä tilanne menee ihan yli niin lehdistön, kansan kuin hovin puoleltakin. Mun mielestä kenenkään kuninkaallisen ei pitäisi joutua vastaavan jahdin kohteeksi näin turhista asioista kuin Meghan, oli mittakaava mikä tahansa. Vallan vahtikoiran tehtävä on uutisoida asioista, mutta tällainen typerä skandaaliuutisointi vain haukkumisen ilosta on kamalaa. :/

      Tykkää

  8. Tuli mieleen The Crownista, että oisko brittihovin (yhtenä) ongelmana kuningattaren yksityissihteerit? Sarjassahan oli, että pääyksityissihteerillä on kaksi alempaa yksityissihteeriä vähä niinkuin opissa ja he sitten oppivat miten asiat on aina tehty. Ja sarjasta oon saanut myös kuvan että kaikki asiat hoituu yksityissihteerien kautta. Koska Elisabeth on jo yli 90 niin luottaako hän vain yksityissihteerien ja muiden hovin työntekijöiden osaamiseen (vaikka osaaminen ei vastaa nykyaikaa) ja vain antaa siunauksensa asioille sen kummemmin perehtymättä vai onko Elisabeth itse se joka vastustaa uusia tuulia vaikka muut suosittelisivat.

    Toinen asia, joka tuli mieleen on, että brittihovihan on maailmanlaajuisesti tunnetuin hovi (sellaisen kuvan olen ainakin itse saanut). Eli heitä kohtaan on enemmän kiinnostusta kuin muilla Euroopan hoveilla, joten olisiko suurempi huomio ja siitä syntyneet paineet ja ongelmat syynä että pr takkuilee. Netti ja some tuli sen verran nopeasti kuvioihin ja kun on suuri maailmanlaajuinen kiinnostus niin hovissa ei olla osattu reagoida eikä siihen ollut tarpeeksi osaamistakaan. Luulen että somen vaikutuksesta kiinnostus on noussut hyvin nopeasti niin ettei sitä ole osattu enää käsitellä. Jos ottaa esimerkiksi sen että artisti saa nopeasti paljon julkisuutta niin harvoinhan heillä pää kestää, joten olisiko tämä syynä myös brittihovilla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s