Hyvää 20-vuotispäivää Tanskan kuningas Frederikille ja kuningatar Marylle! 🩷 Tänään 14. toukokuuta on todella kulunut jo kaksi vuosikymmentä siitä, kun australialainen Mary Donaldson avioitui Tanskan kuninkaallisen perheeseen. Merkkipäivän kunniaksi on aika muistella, millainen olikaan kuningatar Maryn hääpuku.
Olen sen verran nuori, että en aikoinaan seurannut häähumua. Näin kuitenkin Maryn hääpuvun livenä kaksi vuotta sitten hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi järjestetyssä näyttelyssä Frederiksborgin linnassa.
Kuningatar Maryn hääpuku
Kuningatar Maryn hääpuku tehtiin Tanskassa, ja sen suunnitteli Uffe Frank ja ompeli Birgit Hallstein. Puvun yleisilme rakentui hameosan avautuvista paneeleista, kyynärpään alapuolelle loppuvista hihoista sekä hartiat paljastaneesta venepääntiestä.
Hihansuiden erikoinen muoto haettiin kalla-kukista. Puvun silhuetti taas otti inspiraatiota myöhäiskeskiajan pukutyylistä. Helman avautuminen toteutettiin niin, että puku ommeltiin pitkistä paneeleista, jotka aukeavat vyötärön alapuolelta 10 cm verran. Paneelien alta pilkottavassa hameosassa on ilmeisesti kuninkaallisessa perheessä perintönä kulkenutta pitsikangasta, mutta kuvissa sen näkyy heikosti.
Pukuun kului 23 metriä norsunluunväristä Duchesse-silkkiä, joka vuorattiin silkkiorganzalla. Kuusimetrinen laahus oli kaksinkertaista Duchessea, ja se suunniteltiin irrotettavaksi helpottamaan tanssimista. Hameosan volyymi syntyy 31 metristä tylliä. Koko puku painaa vajaat 15 kilogrammaa.
Maryn yhteistyö Hallsteinin kanssa on jatkunut näihin päiviin asti. Hiljattain julkaistujen potrettien iltapuku ja vallanvaihtopäivän valkoinen asu ovat viimeisimpiä esimerkkejä asuista, jotka Hallstein on suunnittelut ja/tai ommellut Marylle. Myös Sayn-Wittgenstein-Berleburgin prinsessa Carina on luottanut Hallsteiniin muutamissa tärkeissä tilaisuuksissa viime vuosina.
Kuvat: Timanttisalonki
Maryn häätiara
Mary näyttäytyi täydessä jalokivilookissa peräti kaksi kertaa jo hääpäivää edeltäneiden juhlallisuuksien aikana. Molemmilla kerroilla hänellä nähtiin kuningasperheen upeat rubiinit, jotka vuonna 2000 kuollut kuningatar Ingrid testamenttasi tyttärenpojalleen Frederikille maan seuraavan kruununprinsessan käyttöön.
Kuninkaalliset morsiamet suosivat häälookeissaan huomattavasti enemmän kokotimanttisia tiaroja kuin värillisiä jalokiviä. Marykaan ei näyttäytynyt hääpäivänään rubiineissa enää kolmatta kertaa, vaan kutreilla kimalteli toinen tiara.
Mary sai appivanhemmiltaan häälahjaksi siron timanttitiaran, joka on arvioiden mukaan 1900-luvun alusta. ”Piikeistä” koostuvassa tiarassa on ranskanliljoja ja sydäntä muistuttavia kierrekuvioita. Itse näen siinä samaa henkeä kuin Ruotsin rubiinitiarassa ja Tanskan prinsessa Elisabethille kuuluneessa safiiritiarassa (kirjoitin niistä Facebookissa tammikuussa), joten on helppoa uskoa sen olevan samalta aikakaudelta. Kuningatar Margareeta ja prinssi Henrik hankkivat tiaran todennäköisesti huutokaupasta.
Maryn hääkorvakorujen design syntyi lumikellojen inspiroimana. Kukkamaisesti valkokultaan kiinnitettyjä helmiä ympäröi pisaranmalliset timanttikehykset. Korvakorut tulivat Dulong Fine Jewelrylta.
Tarina kertoo myös, että Mary kantoi hääpäivänään jo useita vuosia aiemmin edesmenneen äitinsä vihkisormusta hääpukunsa sisäpuolella, piiloon ommeltuna lähellä sydäntä.
Häätiara toimii muuten myös kaulakoruna. Joitain vuosia myöhemmin Mary teetti siihen pienen päivityksen, ja nykyisin sitä voi käyttää myös perustaan sijoitetun helmirivin ja matalampien timanttipiikkien päälle lisättävien yksittäisten helmien kanssa. Muutostyöt häätiaraan sekä huomattavasti laajemman päivityksen rubiinisettiin toteutti niin ikään Dulong Fine Jewelry.
Embed from Getty Images
Häätiara helmillä
Tanskan perintöhuntu
Mary sai häälahjaksi uuden tiaran, mutta sen kanssa hän kantoi harvinaisena kunniana kuninkaallisen perheen 100-vuotiasta perintöhuntua.
Irlantilaisesta pitsistä tehty huntu oli häälahja brittisyntyiselle Connaughtin prinsessa Margaretille hänen naidessaan Ruotsin tulevan kuningas Kustaa VI Aadolfin Windsorissa kesällä 1905.
Margaret ei ehtinyt nähdä lastensa aikuistuvan, mutta hänen ainoa tyttärensä Ingrid kantoi äitinsä häähuntua myöhemmin naidessaan vuorostaan Tanskan tulevan kuninkaan. Ingridin mukana huntu tuli Tanskaan, ja sittemmin sitä ovat käyttäneet kaikki hänen naispuoliset jälkeläisensä avioituessaan. Suvun miniöistä ainoastaan Mary on kantanut sitä. Myös Maryn puvun hameosaan ommeltu pitsi oli Margaretille kuulunutta irlantilaista pitsiä.
Hääkimppu
Maryn valkoiseen hääkimpuun käytettiin yli 15 eri kukkaa: Fredensborgin linnan puutarhan ruusuja, tuoksuköynnöstä, alppiruusuja, atsaleaa ja appelsiininkukkia, Gråstenin linnan mesiangervoa ja Australiasta eukalyptusoksia. Kimpussa oli myös Tanskan kuninkaallisiin hääperinteisiin kuuluva myrtinoksa. Kuningatar Ingrid toi nykyisin Fredensborgin linnan puutarhassa asuvan myrtin mukanaan Tukholmasta.
Häiden jälkeen Maryn kimppu vietiin hänen äitinsä haudalle Skotlantiin.
Frederiksborgin näyttelyssä oli mukana kopiokimppu.
Onko puku kestänyt aikaa?
Älkää repikö pelihousujanne, mutta Maryn hääpuku on ollut mielestäni aina vähän outo, eikä 20 vuotta (ja puvun näkeminen livenä lähietäisyydeltä) ole muuttanut tunnetta.
2000-luvun alun kuninkaalliset morsiuslookit eivät ole muutenkaan suosikkejani. En tiedä, onko tämä joku sukupolvikysymys ja muuttuuko mieli vielä joskus. Máximan ja Victorian lookeista en alkujaan välittänyt kauheasti, mutta ajan myötä ne ovat nousseet suosikkieni listalle. Mette-Maritin, Maryn, Märtha Louisen ja Letizian häälookit sen sijaan eivät edelleenkään ole minun silmissäni sieltä onnistuneemmasta päästä.
Maryn puvun luonnos ja ajatus oli minusta hyvä, mutta hameen paneelien toteutus jotenkin kömpelö. Väri on tunkkaisen valkoinen, kangas hassun ryppyinen ja hihojen ja pääntien tyyli näyttää minusta enemmänkin keskeneräiseltä kuin tyylikkäältä design-valinnalta. Kaiken kukkuraksi Maryn häätiara ei ole koskaan ollut suosikkini ”harvahampaisuutensa” takia, ja tiara muutenkin hukkui upeaan, mutta mielestäni hassusti kiinnitettyyn huntuun. 😀
Yrityksistä huolimatta en vaan ole lämmennyt tälle kokonaisuudelle. Ei se nyt historian surkein esitys tietenkään ollut, mutta mikään elementti ei oikein osunut täysin nappiin mielestäni.
Olen siinä käsityksessä, että puku jakaa mielipiteitä: toiset ovat kanssani samoilla linjoilla, toiset taas pitävät sitä mestariteoksena. Mikä on Timanttisalongin lukijakunnan tuomio? Onko kuningatar Maryn hääpuku ja koko look kestänyt aikaa? 😀
Maryn huntua olen joka kerran kuvan nähdessäni ihmetellyt. Eikö sitä mitenkään kauniimmin olisi voinut asetella? Se näyttää kuin olisi joku hiusten suojushuivi päässä, se ei taivu nätisti.
Hääpuku on toisaalta upea, toisaalta alaosasta liian raskas laskoksineen. Yläosan olisin mielelläni nähnyt hiukan korkeampana, katsellessani häätelevisiointia pelkäsin koko ajan, että se putoaa tai valahtaa olkapäiltä.
Toisaalta 20 vuotta sitten oli eri tyyli ja muoti, mutta silti.
Olen nähnyt joissain historiallisissa draamasarjoissa vähän samanlaisia yläosia. Mietin onkohan keskiaika inspiroinut myös Maryn puvun pääntietä. Olen samoilla linjoilla, että meille se näyttää siltä, että puku ei istu kunnolla, vaan pääntie on ikään kuin pystyssä.
Minustakaan tämä puku ei ole ollut miltään kohdin mikään täysosuma. Enkä usko mihinkään sukupolvi-kysymykseen, että pitääkö vai ei, ainakaan omalla kohdallani, koska taidan olla sinua ainakin 20 vuotta vanhempi. 😄
Mary on nykyään hyvin tyylikäs pukeutuja, joten nykyisin hän onnistuu lähes aina.
Mary oli mielestäni muuten kyllä tyylikäs pukeutuja jo alusta alkaen, kun katsoo vaikka kihlausajan tyyliä tai häitä edeltäneitä juhlallisuuksia. Siksi onkin niin mielenkiintoista, että häälook onkin monien silmissä suoraan sanoen enemmän epäonnistunut kuin onnistunut kokonaisuus. Toivottavasti Mary itse oli tyytyväinen. Yhteistyö Hallsteinin kanssa tosiaan on jatkunut, mutta en osaa sanoa lonkalta, onko Uffe Frank suunnitellut Marylle myöhemmin mitään merkittävää.
Muistan nuo häät ja katselin niitä telkkarista. Tuo toukokuu oli oikea kuninkaallishääsesonki kun Espanjan kuningasparin 20-vuotishääpäivä on myös 22.5. ( Onnittelukortti lähtenyt/lähtee molemmille) Se oli silmäkarkkia silloin.
Mutta asiaan, en ole minäkään koskaan tykännyt tästä Maryn häälookista. Puku oli raskas ja nuo paneeleiksi nimeämäsi laskokset outoja. Myöskään tuo korkea huntuviritelmä ei miellytä silmääni.
Samaa mieltä hunnusta. Itse huntu toki upea, mutta korkea asettelu ei ollut paras mahdollinen eikä tehnyt oikeutta tiaralle.
Itse olin häiden aikaan parikymppinen ja häitä tuolloin seurasin. En kyllä ole missään vaiheessa erityisemmin pitänyt puvusta. Etenkin nuo paneelit ovat jotenkin raskaat ja erikoiset. Huntu itsessään on todella kaunis, mutta kunpa se olisi aseteltu päähän vähän toisin. Nyt näyttää todella korkealta viritelmältä ja tiara katoaa huntuun. Nykyisin Mary on niin tyylikäs pukeutuja, joten olisipa jännä nähdä, millaisen hääpuvun hän nykyisin valitsisi.
Olisi kiinnostavaa tietää, vastasiko puku Maryn toiveita vai menikö suunnittelussa tai toteutuksessa jotain pieleen. Mutta eihän hän voisi millään sanoa julkisesti mitään pahaa puvustaan ja suunnittelijasta, joten tuskin saamme koskaan tietää. Mary kuitenkin oli tyylikäs pukeutuja jo silloin, joten on tosi yllättävää, että juuri hänen häälookinsa on tällainen, joka ei selvästi monen muunkaan silmissä ollut erityisen onnistunut.
Itsekin seurasin häitä aikanaan ja pidin hääpukua jo silloin kummallisena. Liian raskaan näköinen ja yläosa näyttää siltä kuin jotain muhkuraista paistaisi kankaan läpi. Lisäksi kangas näyttää huonosti ommellulta vaikka ei oikeasti sitä varmaan ole.
Hunnun pitsikuvio on kaunis mutta nunnamainen asettelu ei paras mahdollinen.
Itse olen tykännyt aina Victorian, Mette-Maritin ja Madeleinen puvuista. Minun silmissäni ne ovat omalla tavallaan kauniita, tyylikkäitä ja aikaa kestäviä.
Mary on muuten niin tyylikäs, että tosi yllättävää jotenkin, että juuri hänen häälookissaan oli monta toimimatonta elementtiä. Tuo muhkuraisuuskin vielä.
Mä oon lämmennyt ajan kanssa Mette-Maritin puvulle, mutta kokonaisuus kärsi mielestäni oudosta kukkakimpusta ja myös meikittömyydestä. MM on tietenkin kaunis nainen, ja meikittömyys oli rohkea ja kunnioitettava valinta. Silti erityisesti kuninkaallisten häiden kontekstissa, kun on tiarakin päässä, niin tuntuu kuin häälook olisi ollut sovitusversio, jossa puku, tiara ja kampaus on jo kohdillaan, mutta meikki vielä puuttuu. Mutta itse puvussa ei ole mitään samanlaisia outouksia kuin Maryn puvussa, vaikka se ei omaa tyyliäni olekaan.
Ei ole omiakaan suosikkejani tämä puku, eikä myöskään Letizian puku samalta vuodelta. Juuri tuo kankaan väri ja nuo erikoiset leikkaukset on ne mistä en itse oikein tykkää. 2000-luvun puvuista Mette-Maritin ja Maximan on eniten omaan makuun ja ovat paremmin kestäneet aikaa mielestäni. Kuten muutkin ovat maininneet, niin hunnun asettelu on vähän outo ja tiara hukkuu sinne sekaan. Oli kyllä sääli, että häätiaraksi valikoitui juuri tuo, vaikkakin Maryn myöhemmin tekemät muokkaukset on parantaneet häätiaraa huomattavasti. Sympaattinen ja kaunis ele, että hääkimppu vietiin äidin haudalle.
Positiiviseksi lopuksi sanottakoon, että Mary oli aivan upea häitä edeltävissä juhlallisuuksissa siinä punaisessa puvussa ja rubiinitiarassa!
Se Maryn punainen look häiden aattona oli kyllä upea! Ja siksi onkin niin hassua, että juuri Maryn hääpuku sitten oli tällainen. Kyllä hän oli tyylikäs pukeutuja muuten jo silloin.
Máximan kokonaisuus on kyllä upea. Erikoinen pääntie ei ollut aluksi mun makuun, mutta puku voitti mut puolelleen kun tutkailin kuvia myöhemmin uudelleen!
Puku on tehty liian raskaasta kankaasta. Kevyempi olisi tehnyt siitä eloisamman. Nuttura hunnun alla on liian iso, alempana niskassa olisi ollut hunnun kanssa helpompi.
Onneksi Mary ei jämähtänyt tuohon tyyliin vaan saimme eilen ihailla hänen pukeutumistaan Norjan valtiovierailulla.
Mä koitan lähipäivinä tehdä asukoosteen Norjan tiaralookeista. Ensisilmäyksellä Mary oli kyllä upea helmitiarassa!
Malli on tuollainen tiimalasi. En erityisimmin pidä, alaosa näyttää raskaalta ja saumat kiinaa.
Suunnittelijan luonnoksessa alaosa oli paremman näköinen, ilmava ja kevyt. Toteutus vaan ei oikein onnistunut. Oon tiiraillut kuvia ja mun on myös vaikea havaita mitään pitsiä tuolta paneeleiden alta.
YouTubesta olen nyt jälkeenpäin katsonut vihkiäiset. Hurjan painava puku, jos oli 15 kiloa. Minustakin puku oli vähän omituinen juuri tuon kankaan takia. Kuninkaallisissa hääpuvuissa on myös laahukset, mutta miksi ne on niin hurjan pitkät! Niitä kun raahaat pitkin kirkon käytävää, siinä on tekeminen!
Muuten itse häätilaisuus oli kaunis. Maryn isällä oli komea kiltti yllään. Veljekset Frederik ja Jpachim olivat silloin väleissä, toisin kun nyt. Puheet oli myös kauniit, varsinkin herra Donaldsonin. Hän kertoi kauniisti edesmenneestä vaimostaan. Niin, Marylla oli äitinsä sormus hääpuvussaan sydämen lähellä. Todella kaunis ele oli nostaa äiti myös mukaan juhlaan!
En tiedä mikä laahuksen pituuden oikea tarina on, mutta ymmärrän ne kyllä siitä näkökulmasta, että isoissa katedraaleissa puvun varmaan täytyy ns. ottaa paikkansa, kun tilan mittasuhteet ovat niin isoja. Mutta en ole tutkaillut laahuksen historiaa kummemmin 😃
En olekaan katsonut Maryn isän puhetta. Täytyypä etsiä Youtubesta!