Syksyn kiehtovin tv-sarja on ehdottomasti Netflixin uutuustuotanto The Crown, jonka ensimmäinen kausi ilmestyi kokonaisuudessaan palveluun kuun alussa. Tätä kirjoittaessa olen katsonut viisi jaksoa kymmenestä, ja en ole ollenkaan pettynyt! Sarja kuvaa kuningasperhettä ja sodanjälkeistä Britanniaa uuden aikakauden murroksessa. Maailma muuttuu, ja rakastetun sota-ajan ”sankarikuningas” Yrjö VI:n saappaat hallitsijana täyttää hänen tyttärensä, 25-vuotias nuori nainen nimeltä Elizabeth. Loppu on historiaa ja tänä päivänä 90-vuotias kuningatar on Britannian pisimpään hallinnut monarkki.

Fokus on Elizabethin ja kuningasperheen lisäksi myös politiikassa ja koko maan muutoksessa. Kysymys monarkian roolista ja aikansa seuraamisesta puhuttaa edelleen. 1950-luvulla kiisteltiin siitä, voiko kuningattaren kruunajaiset televisioida, mikä nykyään on itsestäänselvyys ainakin Euroopassa. Samoin vastuu painaa ja rajanveto kuninkaallisen roolin ja yksityiselämän välille on vaikeaa.

Näyttelijät ovat pikaisen googlauksen perusteella rautaisia ammattilaisia, vaikka suurin osa nimistä ei aluksi sanonut minulle mitään. Paremman tutkailun jälkeen huomasin, että monet olivatkin tuttuja, mm. Jared Harris, jonka tunnistin Sherlock Holmes: A Game of Shadows -leffasta, Alex Jennings palkitusta The Queen -elokuvasta sekä Eileen Atkins Neiti Marple -sarjasta. Hahmokuvauksissa on pääosin onnistuttu. Varsinkin Matt Smith tekee hyvää työtä tulkitessaan nuorta Philipiä, joka on hieman kapinallinen ja ulkopuolinen brittihovin keskellä ja jolla on vaikeuksia löytää oma asemansa, kun vaimo sattuu olemaan maailman mahtavimman kuningaskunnan hallitsija. Tosielämän prinssi Philip on niitä henkilöitä, joiden kanssa olisi mahtavaa päästä teekupposelle jos toisellekin, ja olin iloinen, että hahmon kuvaus on onnistunut sarjassa.

The Crownin budjetti on ollut valtava ja sen huomaa laadukkaasta jäljestä. Puvustus, lavastus ja musiikki antavat katsojalle todellisen visuaalisen elämyksen. The Crown on kaunis, jos niin voi edes sanoa tv-sarjasta. Tekijätiimi on tehnyt huolellista työtä ja esim. kuningasperheen asuja ja tiaroja on kopioitu tarkasti eikä vähän sinnepäin.

Katsoessa tekee melkein mieli unohtaa sarjan fiktiivisyys. Kyseessä ei ole dokumentti, mutta historiallinen kuvaus on melko tarkkaa. Haluaisin tietää, mitä brittihovissa ajatellaan tästä! Käsittääkseni hovista tarjottiin apua, mutta tekijät kohteliaasti kieltäytyivät. Kuninkaallista perhettä ei kuvata pumpulin läpi, vaan hahmoilla on omat heikkoutensa ja ihmissuhdeongelmansa siinä missä tavallisissakin perheissä. Suurin osa ensimmäisen kauden hahmoista on tosi elämässä jo edesmenneitä, mutta Elizabeth ja Philip ovat elossa, ja eiköhän monelta muultakin vielä löydy mielipiteitä siitä, miten asiat ovat todella menneet.

Sarja on ollut arvostelumenestys ja kausia on tulossa yhteensä kuusi, joista jokainen kattaa noin 10 vuotta kuningattaren elämästä. Kuninkaallisfanien lisäksi sarja kiinnostaa varmasti muitakin draamasarjojen ystäviä, sillä jälki tosiaan on laadukasta ja teemoissa on paljon edelleen ajankohtaisia asioita, mm. monarkian rooli, tasa-arvo, ihmissuhteet sekä työn ja yksityiselämän erotteleminen. Suosittelen lämpimästi syysiltojen piristykseksi!