Kenestä tulee kuningas Elisabetin jälkeen, Charlesista vai Williamista?

Kuningatar Elisabetin valtakausi on jo illan puolella, ja puheet hänen seuraajastaan pyörivät ahkerasti internetin keskustelupalstoilla ja lehtien kommenttikentillä. Kommentoinnissa esiintyy pääosin kolmea eri mielipidettä: prinssi Charlesista tulee kuningas, prinssi Williamista tulee kuningas tai monarkia lakkautetaan Elisabetin pitkän valtakauden päätteeksi. Keskustelua käydään myös suomalaisilla sivuilla ja iltapäivälehtien kommenttipalstan inspiroimana päätin sitten jakaa oman valistuneen arvaukseni Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaisuudesta.
Aloitetaan faktalla: maan kruununperijästä, Walesin prinssi Charlesista tulee automaattisesti kuningas äitinsä kuollessa, aivan kuten Elisabetista tuli aikoinaan välittömästi kuningatar isänsä poismenon jälkeen. Siihen ei tarvita mitään vahvistuksia tai virallista nimitystä, perimys on määritelty laissa. Elisabetin setäkin oli vajaan vuoden verran kuningas Edward VIII, vaikka virallisia kruunajaisia ei ehditty järjestää ennen kruunusta luopumista.
Embed from Getty Images

Prinssi Charles on 68-vuotias ja hän on ollut 3-vuotiaasta asti kruununperijä. Odotusta on siis kertynyt käytännössä kokonainen elinikä. Charlesin valtakausi luonnollisesti jää pakostikin melko lyhyeksi, mutta hänen varsinainen elämäntyönsä onkin ollut Walesin prinssin rooli, josta hän on rohkeasti jalostanut omanlaisensa. Charles tekee paljon työtä monarkian eteen ja on yksi kuninkaallisen perheen ahkerimpia jäseniä. Hänen suurin syntinsä on ensimmäisen avioliiton ja sen jälkipuinnin pilaama julkisuuskuva, minkä vuoksi hänen kansansuosionsa ei ole ollut samoissa lukemissa kuin äitinsä tai poikansa kannatus. Dianan kuolemasta on 20 vuotta, ja aika on osittain parantanut haavoja, mutta Charles ja hänen toinen vaimonsa herttuatar Camilla herättävät edelleen paljon närää, ja Charlesin ja Dianan avioliiton kohut ovat edelleen jatkuvasti lehdistössä esillä.
Cambridgen herttua prinssi William on Charlesin ja Dianan vanhempi poika. William on ollut syntymästään asti kruununperimysjärjestyksessä toisena, ja isänsä tavoin myös hän on tiennyt koko elämänsä nousevansa jonain päivänä hallitsijaksi. Kaikilla hallitsijoilla ei ole ollut vastaavaa tilannetta, vaan moni on päätynyt kruununperilliseksi yllättäen esimerkiksi isoveljen kuoleman takia. 35-vuotias William on onnellisesti naimissa valovoimaisen herttuatar Catherinen kanssa ja heillä on kaksi suloista lasta, eli perhe on oikea mediamagneetti. Monet näkisivät Elisabetin jälkeen mielellään kuningas Charlesin ja prinsessa Camillan sijaan kuningas Williamin ja kuningatar Catherinen. Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, sillä edustava nuori perhe, joka ei ole ryvettynyt laajoissa yksityiselämän skandaaleissa, on paljon mediaseksikkäämpi vaihtoehto kuin seitsemänkymppinen pariskunta, jota syytetään edelleen 20 vuotta sitten kuolleen naisen kaltoinkohtelusta.
Embed from Getty Images
Sitten päästään tähän mutta-osioon. En usko, että Charles jättäisi kuninkuutta väliin ja luopuisi kruunusta Williamin hyväksi. Kyse ei ole ahneudesta tai vallanhimosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että monarkia ei toimi niin. Olipa siitä mitä tahansa mieltä, niin monarkia perustuu ennalta määrättyyn kruununperiytymiseen, joka on lailla säädetty. Monarkiaan ei kuulu hallitsijavaalit tai seuraajan päättäminen sattumanvaraisesti kuningasperheen jäsenten joukosta. Kyse on periaatteesta, perinteestä, historiasta ja arvokkuudesta. Jos Charles nyt luopuisi vallasta heti alkuun poikaansa huonomman julkisuuskuvan perusteella, se viestisi, että kansa saa valita huonoin ja kevyin perustein, kenestä tulee hallitsija. Mitä jos seuraavaksi prinssi George olisi motivoitunut kruununperijä, mutta yleisö vaatisi pikkusisko-Charlottesta hallitsijaa? Tähän pätee sama periaate kuin sääntöjen noudattamiseen yleensä: on yksinkertaisinta, että kaikkia koskevat samat säännöt. Kuka muuten määrittelee, kenen kohdalla tehdään poikkeuksia? Monarkian vakaus on yksi sen suurista eduista, ja sitä olisi ihan turhaa alkaa lähteä horjuttamaan tällaisella pelillä. Brittihovi tietää sen ja siellä muistetaan edelleen, miten kova isku Elisabetin sedän kruunusta luopuminen oli koko monarkialle.
Embed from Getty Images
Kommenttipalstoilla näkee niitä huonoja perusteluja, miksi Williamista tulee seuraava kuningas isänsä ohi. Kaikki eivät tietenkään seuraa aihetta niin tarkkaan, enkä siis syytä ketään mielipiteestään, mutta oikaisen silti muutaman harhaluulon. William ja Catherine lapsineen ovat tosiaan tällä viikolla vierailleet Puolassa ja Saksassa, ja otsikoissa (ainakin Suomessa) on hehkutettu kuninkaallista valtiovierailua. Kommenteissa arvellaan, että koska William on lähetetty näin tärkeälle matkalle, niin Elisabet kaavailee hänestä seuraajaansa. Suora lainaus Ilta-Sanomien kommenteista: ”Edustustehtäviä tällä nuorella perheellä sen verran paljon ja kuvissakin William on aina heti isoäitinsä peesissä. Williamia on valmisteltu tulevaan tehtävään jo kauan.” Osa taas on sitä mieltä, että Charles ja William ovat sopineet asiasta keskenään Elisabetin selän takana, koska kuningatar ei kannattaisi sellaista järjestelyä perinteen takia.
Mitä tästä voi sanoa? Ensinnäkin, William ja Catherine eivät tee valtiovierailuja. Kuten eivät myöskään Charles ja Camilla. He kaikki neljä voivat osallistua sellaiselle, mutta valtiovierailuja tekevät vain valtionpäät. Williamin ja Catherinen reissu on virallinen vierailu kyllä (vastakohtana yksityiselle matkalle, kuten lomalle) mutta se ei ole valtiovierailu. Toiseksi, Williamilla (tai Catherinella) EI ole paljon edustustehtäviä. Siitähän heitä jatkuvasti kritisoidaan. Charles ja Camilla ovat luvuissa paljon edellä. Kolmanneksi, nämä Eurooppa-vierailut liittyvät Brexitiin, sillä Britannia yrittää pitää hyviä kahdenkeskisiä suhteita valtioihin, vaikka EU-ero on edessä. Myös Charles on tehnyt vierailuja, mutta ihan vain aikataulutuksenkin takia yksi ei voi käydä joka paikassa. Lisäksi toki on järkevää hyödyntää nuoremman sukupolven suosiota, ja lähettää heidät yhteen EU:n avainvaltioon ja tärkeään kauppakumppaniin, Saksaan. Neljänneksi, Williamia on varmasti jonkin verran valmisteltu kuninkaaksi, sillä alkaahan Charlesillakin olla jo ikää, ja hän voisi hyvinkin iän puolesta esimerkiksi sairastua vakavasti ennen äitinsä kuolemaa. Mutta todellisuudessa William on saanut viettää aika kuninkaallisista velvollisuuksista vapaata elämää viime vuodet. Catherine on ollut äitiyslomalla melkein koko ajan vuodesta 2013, ja perhe on asunut kaukana Lontoosta Norfolkissa ja William lopetti vasta tänä vuonna siviilityönsä helikopterilentäjänä. Esimerkiksi viime viikkoisella Espanjan kuningasparin valtiovierailulla William ja Catherine osallistuivat juhlaillalliselle, mutta eivät olleet muuten ollenkaan mukana vierailun ohjelmassa, kuten Charles ja Camilla sekä prinsessa Anne, prinssi Andrew ja prinssi Harry. Rohkenen epäillä, että jos Williamista olisi tarkoitus leipoa jo seuraavaa kuningasta, hän olisi paljon kiinteämmin mukana kuninkaallisen perheen työssä.
Embed from Getty Images
Kuka tahansa brittimonarkiaa lähivuosina seurannut ei ole myöskään voinut välttyä ajatukselta, että William ei yksinkertaisesti ole kovin innokas tuleva kuningas. Cambridgen herttuaperhe on saanut osakseen paljon ihailua, mutta myös kritiikkiä. Milloin perhe on tukkanuotaisilla median kanssa yksityisyydestään, milloin taas heidän lupaillaan tarttuvan töihin ja muuttavan Lontooseen – laihoin tuloksin. Kukaan ei odota heiltä kohtuuttomuuksia, mutta heidän suhteensa yleisöön ja työntekoon ei vain oikein anna sitä kuvaa, että tässä on tuleva kuninkaamme. Hovikirjeenvaihtajan blogin kommenteissa keskusteltiin tannoin siitä, että vaikka prinsessa Diana varmasti tarkoitti hyvää kasvattaessaan poikiaan ”tavallisesti”, Dianan oma halveksunta hovia ja sen tapoja sekä yleisesti kuninkaallisuutta kohtaan on tainnut iskostua vähän turhan lujasti varsinkin Williamin päähän. Pidän kovasti Williamista ja hänen perheestään, ja toivon ihan hänen itsensäkin takia, että hän antaisi kuninkaallisuudelle mahdollisuuden, ja yrittäisi tehdä roolistaan sellaisen, jonka kanssa hän on sujut. Dianan tarina oli traaginen, mutta myös tästä puhuttiin Hovikirjeenvaihtajan blogissa: aikuista, etuoikeutettua valkoista miestä ei vaan voi sääliä loputtomiin, varsinkin jos aseman tuomat edut näyttävät kelpaavan.
Niin, mites sitten se vaihtoehto, että monarkia lakkautetaan Elisabetin jälkeen? Kirjoitin tästä vuosi sitten Brexit-äänestyksen tuloksen yhteydessä. Vaikka olen sitä mieltä, että yleisösuosio on tässä tapauksessa huono peruste valita hallitsija, niin sitä ominaisuutta ei saa silti aliarvioida, varsinkaan kun maata koittelee tulevaisuudessa mittavat haasteet, jotka rasittavat kuningaskuntaa sekä sisältä että ulkoa. Ei ole ihan perätön ajatus, että William ja Catherine saattaisivat antaa uudenlaista tuulta monarkialle ja kannustaa kansan ja valtion vaikeiden aikojen läpi paremmin kuin Charles, mutta en silti pidä todennäköisenä, että sellaiseen ratkaisuun päädytään. Jos Brexit aiheuttaa kovaa sisäpoliittista kuohuntaa, monarkian hajoaminen on jokseenkin mahdollista. Toisaalta se on jo moneen kertaan todistanut olevansa hyvin vakaa instituutio, enkä yllättyisi ollenkaan siitä, että maailman tunnetuin monarkia selviytyisi tästäkin myrskystä. Emme myöskään tiedä, elääkö Elisabet äitinsä tavoin vielä 10 vuotta, jolloin on kenties jo rauhallisemmat ajat. Siispä valistunut arvaukseni sanoo, että prinssi William ei tule ohittamaan isäänsä perimysjärjestyksessä, ellei Charlesiin iske joku merkittävä terveydentilaa alentava sairaus tai tapaturma Sellainen vaihtoehto ei situ tämänhetkisiin näkymiin ollenkaan, eikä olisi linjassa monarkian periaatteiden kanssa.
Embed from Getty Images

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s