Luukku 18 – Luxemburgin suurherttuatar Marie-Adelaiden safiiritiara
Kuninkaallinen joulukalenteri tarvitsee myös yhden seppeletiaran, ja sellaisen meille tarjoaa tänään Luxemburgin suurherttuaperhe. Tästä ei valitettavasti ole lähikuvia tarjolla, mutta tiara on niin kaunis, että halusin ehdottomasti ottaa sen mukaan kalenteriin.
Tiaran keskiosassa on suuri cushion-leikattu safiiri, jota ympäröivät pienemmät timantit. Keskiosan molemmilla puolilla on timanteista tehdyt lehtiseppeleet ja marjoja. Yläosaa reunustaa timanttirivi, joka antaa tiaralle vähän kokoshnik-henkeä ja kokoaa seppeleen ja keskiosan nätisti yhteen. Keskussafiiri on irrotettava, ja tiaraan on mahdollista lisätä korkeutta kiinnittämällä alareunaan ylimääräinen timanttirivi.
Tiaran historiaa ei tunneta kauhean hyvin, ja esimerkiksi tekijä ei ole julkisessa tiedossa. Myös alkuperäisestä omistajasta on epävarmuutta. Tiara on yhdistetty ensimmäisen maailmansodan aikoihin hallinneeseen suurherttuatar Marie-Adelaideen, josta nimikin tulee, mutta joidenkin käsitysten mukaan tiara on alun perin tehty noin vuonna 1870 Marie-Adelaiden isoäidille suurherttuatar Adelheid-Marielle. Marie-Adelaide nousi valtaan 17-vuotiaana, mutta liian saksalaismyönteiseksi katsottu suurherttuatar luopui kruunusta julkisen paineen myötä vuonna 1919, ja valtakausi jäi vain seitsemän vuoden pituiseksi. Suurherttuatar ilmeisesti oli kuitenkin ensimmäinen tiaraa julkisesti pitänyt nainen, ja hän ehti poseerata sen kanssa maalauksissa ja valokuvissa, joten tiara assosioitui häneen.
Marie-Adelaidea seurasi valtaistuimelle hänen nuorempi sisarensa Charlotte, jolle Marie-Adelaide antoi osan koruistaan, mm. safiiritiaran. Marie-Adelaiden ja Charlotten jälkeen sitä ovat käyttäneet monet suurherttuaperheen naiset; Charlotten miniä suurherttuatar Josephine-Charlotte, nykyinen suurherttuatar Maria Teresa, perintösuurherttuatar Stéphanie, prinsessa Claire (yläpuolella) sekä prinssi Louis’n ex-vaimo prinsessa Tessy. Tiara kuuluu perhesäätiöön, eli se ei ole kenenkään yksityisomaisuutta.
Safiiritiara on pienehkö ja kevyen näköinen, ja kuvista on valitettavasti vaikea erottaa, ovatko alaosan extratimantit käytössä vai ei. Tämä vaatii oikeanlaisen kampauksen, sillä se hukkuu helposti hiusten sekaan. Tuo yllä oleva prinsessa Clairen versio on luultavasti tähänastinen suosikkini. Pidän tässä tiarassa erityisesti siitä, että keskussafiiri on maltillinen kokonaisuuteen suhteutettuna. Vähän isompi kivi ei toimisi niin hyvin, vaan tekisi vain sitä kyklooppimeininkiä, jota sivusimme 13. luukun kohdalla. En yleisesti ole seppeletiarojen (tai kukkatiarojen) suurin fani, mutta tämän kokoshnik-malli onnistuu miellyttämään silmääni erityisesti!