Luukku 7 – hyväntekeväisyys
Virallisten edustustehtävien lisäksi kuninkaalliset ovat myös yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hyväntekeväisyys ja yleishyödyllisten asioiden puolesta puhuminen on osa heidän työtänsä. Erilaisia projekteja tulee vuosikymmenten aikana olemaan valtavasti, ihan laidasta laitaan.
Monilla on kuitenkin ainakin muutama selkeä lempilapsi; tietty teema tai sitten joku isompi ja pidempiaikaisempi, ehkä jopa elämänmittainen projekti. Hyväntekeväisyys on tärkeä osa julkisuuskuvaa, mutta hyvin usein taustalla on myös henkilökohtaisia kokemuksia, joista monet aloitteet syntyvät.
Millaisia asioita sinä haluaisit ajaa, jos olisit kuninkaallinen? Vaihtoehdoissa mainitut asiat ovat tietysti vain pintaraapaisu kunkin kuninkaallisen työstä, sillä nostin esiin tarkoituksella vain heidän pääteemojaan.
Kuningatar Silviasta tulee mieleen erityisesti kaksi asiaa: World Childhood Foundation sekä Silviahemmet. Childhood on kuningattaren perustama säätiö, joka ehkäisee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, sekä tukee jo uhreiksi joutuneita lapsia. Silviahemmet puolestaan on Ruotsissa toimiva säätiö, joka työskentelee dementian parissa ja mm. kouluttaa muistisairaiden hoitamiseen erikoistunutta terveydenhuollon henkilökuntaa.
Prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian säätiöllä on moderni kohde: säätiö työskentelee kiusaamista vastaan, erityisesti turvallisemman nettikulttuurin sekä lukihäiriön puolesta. Säätiö on esimerkiksi tuottanut lasten ja nuorten vanhemmille tarkoitetun opaskirjasen, joka auttaa aikuisia suojelemaan lapsia netissä.
Prinssi Williamin fokuksessa on viime vuosina ollut erityisesti mielenterveystyö. Isänsä prinssi Charlesin jalanjäljissä William on aktivoitunut myös ympäristönsuojelun parissa. Yksityiskohtana mainittakoon, että William tukee laittomaan villieläinkauppaan keskittyvää hyväntekeväisyystahoa, minkä vuoksi esim. herttuatar Catherinen saama perhekunniamerkki oli ensimmäinen, johon käytettiin lasia perinteisen norsunluun sijaan.
Kruununprinsessa Maryn vuonna 2007 perustama The Mary Foundation taistelee sosiaalista eristäytyneisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Lisäksi kruununprinsessa on tunnettu myös mm. naisten oikeuksien ja viime vuosina erityisesti seksuaalivähemmistöjen tukemisesta.
Kuningatar Sonja on aktiivinen erilaisten sosiaalisten ongelmien kanssa: mm. pakolaisten, maahanmuuttajien, vähemmistöihin kuuluvien naisten, kodittomien ja päihdeongelmaisten tukemisessa. Kuningatar on kiinnostunut myös kouluista, ja hänen perustamansa Queen Sonja’s School Award myönnetään vuosittain jollekin norjalaiselle koululle tunnustuksena tasa-arvon sekä kaikkien osallistamisen ja mukaan ottamisen eteen tehdystä työstä.
Yleisesti voi sanoa, että erityisesti kuninkaalliset miehet keskittyvät esim. liike-elämään ja tieteisiin. Lähes kaikki kuninkaalliset tuntuvat olevan kiinnostuneita nuorten asioista, mutta naisten työssä korostuvat selvästi enemmän lapsiin, hoivaan ja huolenpitoon liittyvät teemat. Monet kohteet, kuten (seksuaalinen) väkivalta, seksuaalivähemmistöt ja mielenterveys ovat aiemmin olleet selvästi jokseenkin vaiettuja aiheita. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, ja on hienoa, että kuninkaalliset uskaltavat tarttua myös tabuina pidettyihin ja vähemmän mediaseksikkäisiin aiheisiin.
En tiedä onko kenenkään agendalla, mutta Itämeren suojelu olisi minusta tarpeen.
Victoria on muistaakseni mukana vesiensuojelussa. Muistelisin hänen olleen puhumassa joskus Itämeren suojelusta.
Klikkasin tuota kohtaa muu koska mieleeni nousi prinssi Danielin lasten liikuntaa ja liikkumista edistävä säätiö. Asia ei ehkä ole yhtä tärkeä kuin nuo yllä mainitut mutta se on mielestäni ruohonjuuritasolla oikeasti toimiva. Ja Daniel siihen osallistuu muutenkin kuin vain paikan päälle hetkeksi hienoissa vaatteissa ilmestyen. Noista muista jää usein kuva että puhutaan hienoja ja nostetaan asioita tapetille mutta epäselväksi jää mitä ihan oikeasti asian eteen tehdään.
Danielin työ on ehdottomasti mainitsemisen arvoista! En vain halunnut ottaa kolmea vaihtoehtoa Ruotsista, joten karsintaa piti tehdä. 😀
Se on kyllä aiheellinen mietinnän paikka, että miten paljon kuninkaalliset lopulta työskentelevät projektiensa ja yhteistyökumppaneidensa kanssa. Selväähän se on, että kun kuningatar Elisabet ja prinssi Charles ovat satojen eri tahojen kanssa tekemisissä, niin panostus kuhunkin järjestöön on aika pieni. Toisaalta Charlesin jälki kolmanteen sektoriin on valtava Britanniassa, ja varmasti hänellekin jotkut tahot tuntuvat henkilökohtaisemmalta kuin toiset.
Arvelen myös, että vaikkapa Silvian, CP:n ja Sofian sekä Maryn omat säätiöt ja isommat aloitteet ovat varmasti tosi henkilökohtaisia, kun ovat itse olleet pystyttämässä niitä. Etenkin Silviahemmet ja Childhood ovat käsittääkseni laajasti arvostettuja tekijöitä.
Mutta pitää muistaa, että valmiin olemassaolevan järjestön suojelijaksi ryhtymisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että työ tehdään rimaa hipoen. Meghanin panos Smart Worksiin samoin kuin se keittokirjaprojekti olivat todella hienosti toteutettuja projekteja. Britanniassa on kuitenkin uutisoitu siitäkin, että kuninkaallinen suojelija ei läheskään aina merkitse sen parempaa taloustilannetta (muistan lukeneeni, että jopa yksi Katen järjestöistä suljettiin huonon taloustilanteen läpi, mutta en kyllä muista taustoja, joten se saattoi olla klikkiotsikkokin).
Kyllä se Katen suojeleman järjestön sulkeminen taisi olla uutisankka. En minäkään ihan tarkkaan muista, mikä oli organisaatio; mutta siellä taidettiin sulkea jokin toiminto (ei koko järjestöä) ja olisiko ollut kyse vielä ennemminkin toimintojen uudelleen organisoinnista.
Oli pakko oikein googlaa nyt kun tuli puheeksi. Ei ollut niin dramaattista kuin otsikot antoivat ymmärtää 😀 Mutta tätä voisi kyllä tutkia enemmänkin, että kuinka paljon kuninkaallinen suojelija oikeasti hyödyttää. Ja ylipäätänsä muutenkin kuninkaallisten työstä pitäisi puhua enemmän, se vaan aina jää muiden asioiden jalkoihin.
Kestävä kehitys, yritysvastuu, eettinen toiminta ja ympäristötyö olisi minun kiinnostus.
Siinä tapauksessa prinssi Charlesin työ saattaisi kiinnostaa! Myös ainakin Pohjoismaista löytyy tätä teemaa mielestäni useammalta. Ja kuningatar Mathilde on YK:n 2030-tavoiteohjelman lähettiläitä.
Tosi mielenkiintoinen aihe. Silviahemmet sekä Childhood Foundation ovat hieno hankkeita ja saavat minun ääneni. Muita kiinnostavia ovat mm. Maximan työ talousosaamisen vahvistamiseksi, Charlenen uimataitokampanjat. Camillan (ja Maryn) työn seksuaalisen väkivallan uhrien tukemiseksi samoin kuin Sophien kampanjointi Balkanilla sodan aikana vihollisjoukkojen raiskauksista selvinneiden stigman poistamiseksi. Sophie tekee myös hienoa työtä näkövammaisten parissa ympäri Kansainyhteisöä. Kevyempää mutta tärkeää on myös kulttuurin tukeminen; Mette-Maritin kirjallisuusjunat, Camillan 100 sanaa esseekilpailu ja Maximan sekä Mathilden lasten ja nuorten musiikkiharrastuksen tuki.
Paljon saavat myös hyvää aikaan – kruunupäät.
Hyviä esimerkkejä, ehdottomasti mainitsemisen arvoisia! Monet asiat tuntuvat Silviahemmetiin ja Childhoodiin verrattuna jotenkin “laimeilta”, mutta kyllähän se niin on, että ruohonjuuritason ongelmilla sekä projekteilla on paljon merkitystä. On paljon helpompi tukea vaikka lasten harrastuksia alusta asti ja pitää lapset näin mukana yhteiskunnassa, kuin sitten myöhemmin kamppailla köyhyyden ja vaikka prostituution kaltaisia massiivisia ja laaja-alaisia ongelmia vastaan.