Luukku 10 – kuninkaallinen skandaali
Kuninkaallisten kohdalla vielä jotenkin vaalitaan kuvia ihanneperheistä, jotka esimerkillään asettavat kansalaisille mallin, johon pyrkiä. Aiemmin kuninkaallisten katsottiin saavan valtansa suoraan Jumalalta, ja mystiikan verho on kuitenkin onnistunut toistaiseksi pitämään useita monarkioita pystyssä 2000-luvun Euroopassa.
Kuninkaallisia skandaaleita on ollut aina, mutta viime vuosikymmenien aikana julkisuus on muuttunut hurjaa vauhtia. Nykyaikaan tuntuu kuuluvan jatkuva tarve shokeerata ja etsiä kohuja, ja yleisö kuluttaa mediaa entistä enemmän. Uusia jutunaiheita tarvitaan siis jatkuvalla syötöllä, ja samalla mediasta lienee tullut entistä tunkeilevampaa. Kuninkaallinen status itsessään ei enää välttämättä tarkoita kunnioittavaa erityiskohtelua, sillä draama myy.
Avoimempi julkinen keskustelu ei ole kuitenkaan pelkästään huono asia. Aseman väärinkäyttämistä tai rikosepäilyjä ei ole kuulukaan peitellä. Henkilökohtaisesti koen, että kuninkaallisilta sopii odottaa tiettyjä standardeja – niin työssä kuin yksityiselämässä, mitkä heidän tapauksessaan kuuluvat kiinteästi yhteen. Ja koska kuninkaalliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, niin inhimillisiä virheitä ja hairahduksia sattuu. Tekojen vakavuus ja “oikeutus” vaihtelevat, mutta kyllä ne aina väistämättä vaikuttavat kuninkaallisen perheen uskottavuuteen ja ylevyyteen.
Tässä joulukalenterissa nyt joka tapauksessa leikimme olevamme kuninkaallisia, ja tietysti myös meidän hovissamme on se tietty perheenjäsen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia hovin tiedotusosastolle. 😀 Mikä olisi sinun hovisi kuninkaallinen skandaali? Voit miettiä joko hoville vähiten vahingollista tapausta, tai jos olet draamannälkäinen kansalainen (kuten minä), niin voit miettiä yleisön kannalta herkullisinta draamaa!
Postauksen tarkoitus ei ole irvailla kenenkään kustannuksella, vaan ottaa esiin, että myös “paremmissa piireissä” sattuu ja tapahtuu. Osa mainituista esimerkeistä on ollut henkilökohtaisia tragedioita, osalla taas on enemmän kansallista merkitystä koko monarkian suuntaviivoihin. Kohujulkisuus on minusta kuitenkin olennainen aspekti kuninkaallisuuden tarkasteluun, sillä monesti säännöt ja käytännöt muuttuvat juuri skandaalien myötä.
1. Walesin prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan avioliitto vei aikoinaan kuninkaalliset skandaalit aivan uudelle tasolle. Henkilökohtaiset ongelmat perheen sisällä paljastuivat koko maailmalle leimaten kuninkaallisen perheen kylmäksi ja tunteettomaksi. Tämä mainehaitta vaikuttaa edelleen. Onneton liitto tunnetusti päättyi avioeroon. Skandaalin ydinainekset: pettämistä, pitkä salasuhde, intiimejä paljastuksia, julkista riitelyä
2. Belgian ex-kuningas Albert on tänä vuonna saanut runsaasti palstatilaa. Umpikujaan ajautunut kuningas joutui tammikuussa viimein tunnustamaan, että hänellä todella on vuosikymmeniä kestäneestä salasuhteesta aikuinen tytär, jonka olemassaolon ja lähestymisyritykset hän oli systemaattisen kylmästi kieltänyt siihen mennessä.
Itse tytärtä suuremmaksi ongelmaksi muodostui Albertin kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen ja yritys kiistää asia loppuun asti. Lokakuussa oikeus linjasi, että tyttärellä on kuninkaan muiden lasten tavoin oikeus kuninkaalliseen arvonimeen. Niinpä Belgia sai kolme uutta kuninkaallista: prinsessa Delphinen ja tämän kaksi lasta. Skandaalin ydinainekset: pettämistä, pitkä salasuhde, avioliiton ulkopuolinen lapsi, pitkä julkinen oikeuskäsittely
3. Norjan prinsessa Märtha Louisen kohdalla kyse on enemmänkin prinsessan koko elämäntavasta. Märtha Louise on tullut tunnetuksi spiritualistisista liiketoimistaan, joihin on kuulunut mm. enkelikoulu ja vaihtoehtohoitoja. Kuninkaallisen statuksen ja näin kiistellyn kaupallisen toiminnan yhteensovittaminen on ollut säännöllisin väliajoin puheena Norjassa. Viimeisimmän kohun seurauksena hovissa päätettiin, että Märtha Louise ei enää käytä titteliään kaupallisissa yhteyksissä. Nykyisin prinsessa seurustelee amerikkalaisen shamaani Durek Verretin kanssa. Verrett ei tunnu saaneen suurta suosiota Norjassa, ja tämän julkisia paljastuksia mm. pariskunnan intiimielämästä on pidetty epäsopivina. Skandaalin ydinainekset: poikkeukselliset elämänvalinnat, kuninkaallisuus ja liike-elämä, intiimit paljastukset
4. Espanjan kuningas Juan Carlos on suuressa korruptioskandaalissa, joka sai kuninkaan lähtemään maanpakoon aiemmin tänä vuonna. Aikoinaan hyvin suosittu ja arvostettu kuningas on vanhoilla päivillään onnistunut tahrimaan julkikuvansa täysin ja heikentämään monarkian kannatusta selvästi. Soppaan liittyy kuninkaan entinen salarakas, kymmenien miljoonien rahasummia sekä kyseenalaisia yhteyksiä Espanjan ja Lähi-idän välisiin liikeprojekteihin. Skandaalin ydinainekset: pitkä salasuhde, korruptioepäily, maanpako, kuninkaallisuus ja liike-elämä
5. Monacon edesmenneen ruhtinas Rainierin sisko prinsessa Antoinette (1920-2011) kehitti 50-luvulla yhdessä rakastajansa (josta tuli myöhemmin aviomies) kanssa suunnitelman syrjäyttää veljensä vallasta. Ruhtinas Rainier oli tuolloin vielä naimaton ja lapseton. Ruhtinassuvun sammuminen olisi tarkoittanut sitä, että Monacosta olisi voinut menettää itsenäisyytensä ja siirtyä osaksi Ranskaa. Prinsessa Antoinettella oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan, ja hän suunnitteli 6-vuotiaasta pojastaan hallitsijaa, jonka lapsuuden aikana Antoinette olisi toiminut sijaishallitsijana.
Suunnitelma ei onnistunut, mutta se rikkoi sisarusten välit useiksi vuosiksi, ja Antoinette karkotettiin Monacosta muutamaksi vuodeksi. Rainierin ja Grace Kellyn avioliitto ja kolme lasta turvasivat kruununperimyksen. Antoinette ja Rainier sopivat välinsä 60-luvun alussa. Skandaalin ydinainekset: salajuonittelu, vallankaappausyritys, perheriita
Meinasin ensin valita Märtha Louisen, joka on lähinnä epätavallinen eikä epämoraalinen, mutta kyllä Monacon salajuonittelu vei potin. Kiitos tästä tiedosta, en ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta tapauksesta. Ja jotkut väittävät, että historia on tylsää!
Historia on kaikkea muuta kuin tylsää! 😀
Vallankaappausskandaalit vievät kyllä voiton tässä sarjassa. Eikä vähiten siksi, että tämä oli minullekin täysin uutta tietoa. Kiitos tästä herkusta!
Samaa mieltä kuin Neilikka, kyllä kuninkaalliseen perheeseen yksi hihhuliprinsessa mahtuu ja toisaalta tuollainen salajuoni vallankaappauksesta on kyllä mieltäkutkuttava! Kaikki muut tapukset ovat melko inhottavia ja saattavat kuninkaallisen perheen ydinjäsenet ikävään valoon.
Märtha Louise on tosiaan näistä selvästi vähiten vakava tapaus, ja hänellä on varmasti myös paljon ymmärtäjiä.Laitoin hänet kuitenkin mukaan siksi, että hänen valintansa ovat minusta selvästi muokanneet monarkiaa. On mietitty, mitä kuninkaan tyttären on sopivaa tehdä ja on mietitty kuninkaallisen perheen työnjakoa. Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten prinsessan ja shamaanin mahdollinen kihlaus myöhemmin otetaan vastaan.
Belgian kuningashuone on suosikkini jostakin syystä. Siinä hovissa on tapahtunut yhtä sun toista viimeisen 90 vuoden aikana. Albertin äiti, kuningatar Astrid kuoli siinä hurjassa kolarissa 1935. Leopoöld selvisi vähin vammoin. Leopold oikeastaan aloitti kaikki kohellukset niillä epämääräisillä naisjutuillaam.
Olisiko sillä äidittömyydellä sitten joku vaikutus Albertiin, kun avioliitto Paolan kanssa meinasi mennä puihin kerta kaikkiaan. Vieläkin ihmettelen, miksi herra kuningas yritti luikerrella irti vastuustaan, vaikka Delphinen ja Astridin yhdennäköisyys oli ilmeinen.
No, hyvinhän siinä loppujejn lopuksi kävi. Jonkinlainen suhde on muodostettu. Ihailen kyllä tuota Paolaa, että on jaksanut miehensä möhlaykset kestää.
Belgialla on ollut samanlaista huonoa onnea kuin Monacon ruhtinasperheellä. Hienoa kyllä, että jonkinlainen suhde Delphineen on muodostettu. Harmi vain, että tilanteen piti kestää niin pitkään ja Albert toimi vasta aivan viime metreillä pakotettuna.