Britannian prinssi Philip, Edinburghin herttua ja kuningatar Elisabetin puoliso, on kuollut tänään 99-vuotiaana. Hovi tiedotti iltapäivällä prinssin kuolleen rauhallisesti tänä aamuna Windsorin linnassa. Uutinen on otettu vastaan suuren surun kanssa, ja brittihoviin on virrannut surunvalitteluja joka puolelta maailmaa.
Rakastettu prinssipuoliso jätti ison aukon niin kuninkaalliseen perheeseen kuin yleisön sydämiin. Reilusti yli 70 vuoden pituinen ura julkisessa palveluksessa oli erittäin arvostettu, ja prinssin henkilökohtainen karisma ja pilke silmäkulmassa tekivät hänestä yleisösuosikin ja kuninkaallisen perheen väripilkun.
Tässä muistokirjoituksessa käyn läpi Philipin elämäntarinan. Ja millainen elämä hänen lähes 100 vuottansa olivatkaan. Philip ja Elisabet molemmat syntyivät täysin toisenlaiseen maailmaan, jonka rippeet muuttuvat muistoiksi heidän mukanaan.
Kreikan ja Tanskan prinssi Philip syntyi Korfun saarella 10. kesäkuuta 1921 prinssi Andreaksen ja Battenbergin prinsessa Alicen viidentenä lapsena ja ainoana poikana. Prinssin isänpuoleiset isovanhemmat olivat Kreikan kuningas Yrjö I (syntyjään Tanskan prinssi Vilhelm) ja kuningatar Olga (syntyjään venäläinen suuriruhtinatar Olga Konstantinova).
Äitinsä puolelta Philip oli brittikuningatar Viktorian jälkeläinen, tarkemmin sanottuna Viktorian tyttärentyttären tyttärenpoika. Philipin äidinäidin sisko oli Venäjän viimeinen keisarinna Aleksandra Fjodorovna. Hänen äidinpuoleinen tätinsä oli Ruotsin kuningatar Louise. Perhesiteitä oli siis moneen eri hoviin.
Levoton lapsuus ja aikuistuminen laivastossa
Philipin perhe joutui jättämään kotimaansa Kreikan vallankumouksen takia vuonna 1922. Pieni Philip kuljetettiin turvaan appelsiinilaatikossa. Lapsuus maanpaossa oli levoton. Perhe asui ensin Ranskassa, ja myöhemmin Philip lähetettiin Britanniaan äidinäitinsä ja enonsa hoiviin. 1920- ja 30-lukujen taitteessa Philipin siskot muuttivat saksalaisiin hoveihin avioiduttuaan, äiti vietiin skitsofrenian vuoksi parantolaan ja isä asettui rakastajansa kanssa Välimerelle.
Philip kävi koulua ensin Britanniassa, mutta perhe siirsi hänet lukukausimaksuissa säästääkseen sukulaismiehen omistamaan saksalaiseen kouluun vuonna 1933. Pari vuotta myöhemmin koulu vaihtui vielä Skotlantiin. Philipin sisko Cecilie perheineen kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1937, ja seuraavana vuonna Philip menetti enonsa ja holhoojansa Milford Havenin markiisi George Mountbattenin. Alla kuvassa Philipin vanhemmat prinssi Andreas ja prinsessa Alice.
Opiskelujen jälkeen 18-vuotias Philip suuntasi sotilasuraa kohti. Tie vei Dartmouthin maineikkaaseen merisotakouluun alkuvuodesta 1939, juuri ennen toisen maailmansodan alkamista. Prinssi taisteli sodassa Britannian puolella, ja laivasto osoittautui ehdottomasti oikeaksi paikaksi nuorelle Philipille, joka yleni sotavuosina luutnantiksi. Sisilian valtauksen aikaan hänen nopea toimintansa pelasti hänen laivansa saksalaisilta pommittajilta.
Aikuistuessaan Philip sai tukea erityisesti enoltaan Louis “Dickie” Mountbattenilta, jolla oli suhteita Britannian valtaeliittiin ja kuninkaallisiin. Dickiesta tuli myöhemmin läheinen myös kuningatar Elisabetin ja prinssi Charlesin kanssa. Hänen salamurhansa vuonna 1979 terroristijärjestö IRA:n toimesta järkytti koko kuninkaallista perhettä.
Kuninkaallinen avioliitto muutti kaiken
Kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen Philipin elämä muuttui pysyvästi. Marraskuussa 1947 hän meni naimisiin Britannian kruununperillisen, silloisen prinsessa Elisabetin kanssa. Liiton myötä Philipistä tuli hänen kuninkaallinen korkeutensa Edinburghin herttua. Pariskunta oli tunnetusti aloittanut kirjeenvaihdon Elisabetin ollessa vain 13-vuotias.
Jopa 200 miljoonaa ihmistä seurasi häitä radion välityksellä. Philipin sisaret perheineen eivät saaneet kutsua, sillä sodanjälkeisessä Britanniassa saksalaisia yhteyksiä ei katsottu hyvällä.
Kuninkaallisesta syntyperästään huolimatta Philipin lapsuudessa perhe oli köyhä ja sukulaisten avun varassa. Kihlasormukseen ja vaimon häälahjaan, timanttiseen rannekoruun, tarvitut kivet saatiin purkamalla Philipin äidin tiara.
Avioliiton ensimmäisinä vuosina Philip jatkoi laivastouraansa. Prinssi Charles syntyi 1948 ja prinsessa Anne kaksi vuotta myöhemmin. Perhe asui hetken aikaa Maltalla, mutta Elisabetin isän heikkenevä terveys ja aikainen kuolema vain 56-vuotiaana keskeyttivät nuoren perheen huolettoman elämän. Elisabetista tuli kuningatar vain 25-vuotiaana. Philipistä tuli samalla hallitsijapuoliso, jonka odotettiin kävelevän muutaman askeleen kuningattaren perässä.
Syntyperästään huolimatta Philip oli pitkään Britannian hovissa ulkopuolinen, eikä Elisabetin puolisovalinta miellyttänyt kaikkia. Vaikean lapsuuden myötä itsenäiseksi ja maanläheiseksi, mutta ylpeäksi kasvaneelle miehelle oli toisinaan myös haastavaa olla kuningattaren mies. Philipin tiedetään purnanneen mm. lastensa ja hallitsijaperheen sukunimestä. Tästä huolimatta parin avioliittoa pidetään yleisesti hyvin onnistuneena, suorastaan yhtenä kuninkaallisen historian vaikuttavimmista rakkaustarinoista.
Perhe täydentyi myöhemmin vielä prinssi Andrew’lla (s. 1960) ja prinssi Edwardilla (s. 1964). Nykyisin prinssi Philipillä ja kuningatar Elisabetilla on kahdeksan lastenlasta ja kymmenen lastenlastenlasta. Lastenlastenlapsia on tänä vuonna tulossa vielä yksi lisää, kun Sussexien toinen lapsi syntyy kesällä.
Elisabet ja Philip olivat naimisissa 73 vuotta. Philipin on aina kerrottu olleen yksityisesti perheen pää sekä korvaamaton tuki ja turva vaimolleen. Prinssipuolison rooli on raskas, sillä kuningattaren ura menee kaikessa edelle, mutta Philip onnistui vuosien aikana löytämään oman paikkansa ja tulemaan sinuiksi sen kanssa.
Mies, myytti ja legenda
Prinssi Philipin kuninkaallinen ura hakee vertaistaan. Hänelle kertyi valtava määrä palvelusvuosia ja matkakilometrejä kuninkaallisten velvollisuuksien parissa: valtiovierailuja, kiertueita (kotimaassa ja maailmalla), hyväntekeväisyysprojekteja jne. Kaikkea sitä, mitä kuninkaallinen työ pitää sisällään. Vuodesta 1952 lähtien hän suoritti yli 22 000 työtehtävää pelkästään soolona.
Philipillä oli hovin sivujen mukaan yli 750 yhteistyöjärjestöä, joiden suojelija, puheenjohtaja tai jäsen hän oli. Prinssiä kiinnostivat erityisesti tiede, teollisuus, tekniikka, ympäristö ja luonnonsuojelu.
Philip jäi eläkkeelle kuninkaallisesta roolistaan 96-vuotiaana vuonna 2017, seitsemänkymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän sanoi tahdon Elisabetille. Julkisuudessa Philip tarjosi tasapainoa velvollisuudentuntoiselle ja hallitsijavastuun sitomalle puolisolleen. Karismaattinen ja komea prinssi ja sotasankari lukuisine epäsovinnaisine letkautuksineen oli vastustamaton yhdistelmä yleisölle.
He is someone who doesn’t take easily to compliments but he has, quite simply, been my strength and stay all these years, and I, and his whole family, and this and many other countries, owe him a debt greater than he would ever claim, or we shall ever know.
Kuningatar Elisabet puolisostaan
Philipin julkisuuskuva oli perinteisen maskuliininen. Urheilullinen prinssi oli tietysti sotilas, mutta myös esimerkiksi innokas lentäjä ja poolon pelaaja. Harrastuksiin kuului myös vaunuajelu, jota prinssi Edwardin tytär lady Louise on myös harrastanut. Monen suurmiehen tavoin Philip myös maalasi.
Philipin voi myös kuvailla olleen jonkinlainen pioneeri hovissa, sillä mm. Elisabetin kruunajaisten televisioiminen sekä kuninkaallisesta perheestä kertova dokumentti vuodelta 1969 olivat Philipin aloitteita.
“Rautaherttuan” eläkevuodet
Prinssi Philip vietti viime vuosina rauhallista eläkeläisen elämää, enimmäkseen maaseudulla. Kuningatar jatkoi omaa työtänsä, minkä seurauksena pariskunta saattoi lehtitietojen mukaan olla pitkiäkin aikoja näkemättä toisiaan.
Koronapandemian sivuvaikutuksena myös kuningatar joutui hidastamaan tahtiaan merkittävästi, ja moni vilpittömästi toivoi, että pariskunta ehtisi vielä avioliittonsa auringonlaskun aikaan viettämään leppoisasti aikaa yhdessä. Näin vaikuttaa tapahtuneen, sillä pariskunta oleskeli pandemian aikana paljon Windsorissa vain pienen henkilökunnan kanssa.
Prinssi Philip oli vielä yhdeksänkympin rajapyykin jälkeenkin uskomattoman terve julkisuudessa olleiden tietojen mukaan. Satunnaisia sairasteluja ja iän tuomia vaivoja toki oli, mutta esimerkiksi vuonna 2018 hän pääsi osallistumaan pojanpoikansa prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin häihin omin jaloin kävellen, vain kuusi viikkoa lonkkaleikkauksen jälkeen.
Tammikuussa 2019 prinssi oli Sandringhamissa autokolarissa, mutta “rautaherttua” käveli kolaristakin omin jaloin pois lähes vahingoittumattomana. Philip luopui onnettomuuden jälkeen vapaaehtoisesti ajokortistaan.
Britannia ja maailma tulee kaipaamaan Philipiä
Prinssi Philip on ikoninen hahmo Britanniassa, ja hän ehti pitkän elämänsä aikana hurmata monta sukupolvea. Hänen saappaitaan hallitsijapuolisona on vaikea täyttää (sori nyt vain, Camilla ja Kate). Pitkä ura maan puolesta ensin sotasankarina ja sitten kuninkaallisena oli todellakin suuren kunnioituksen arvoinen.
Philip ja Elisabet syntyivät molemmat 1920-luvulla aivan toisenlaiseen maailmaan, jonka rippeet ovat väistämättä häviämässä heidän mukanaan. Sodan muistava sukupolvi alkaa olla mennyttä. Samalla myös muisto toisenlaisesta suuruuden ajasta pikkuhiljaa häviää. Kuningatarparin vahtivuoron aikana moni asia on kerennyt muuttua yhteiskunnassa, hovissa ja tavallisen britin elämässä. Moni asia on toki nykyisin paremmin, mutta Elisabet ja Philip ovat edustaneet sellaista entisaikojen glamouria, joka käy vähiin.
Mielenkiintoisesti Philip nousi vielä yli yhdeksänkymppisenä yhtäkkiä suureksi puheenaiheeksi 2010-luvun puolivälissä. Netflixin suurtuotanto The Crown kuvasi ensimmäisillä kausillaan Elisabetin ja Philipin nuoruutta, ja sarja sai katsojat googlettamaan vauhdilla sarjan takana olleita tositapahtumia. Oliko Philipillä salasuhteita? Meinasiko kuningatarpari erota? Millaiset välit Philipillä ja Elisabetilla on lapsiinsa?
Me yleisössä saimme vuosien aikana tietää paljon Philipistä, mutta jotkut asiat jäävät mysteereiksi. Hyvä niin. Ei meidän ehkä tarvitse tietää kaikkea. Me tiedämme kuitenkin sen oleellisimman: hän oli loppuun asti se pystypäinen puoliso, joka hän lupasi olla mennessään naimisiin nuoren prinsessa Elisabetin ja samalla koko Britannian kansan kanssa.
Philip oli mies, myytti ja legenda, joka jätti oman jälkensä perheeseensä, hoviin ja kansan sydämiin. Pitkä palvelus on nyt päättynyt. Lepää rauhassa, Philip. Westminster Abbeyn kellot soivat tänään illalla Lontoossa.
Hyvä koonti Philipin elämästä. Miten paljon onkaan noihin miltei 100 vuoteen mahtunut ja paljon myös sellaista mitä emme tiedä (ja hyväkin niin, ihan kaiken ei tarvitse olla julkista). Tuo on totta, että Philipin saappaita hallitsijan puolisona ei kyllä kukaan pysty täyttämään. Varmasti oli haastava tehtävä olla prinssipuolisona, ei voi kun kunnioittaa sitä miten Philip oli puolisonsa tukena miltei kahdeksan vuosikymmentä. Nyt perheen päämiehen rooli siirtyy Charlesille.
Tuntuu kyllä erittäin sopivalta, että nämä suvun kaksi pienintä saivat toiseksi nimekseen Philip. Toivottavasti isoisoisä olisi ehtinyt heidät näkemään tavalla tai toisella ennen poismenoaan.
Elisabet ja Philip ovat olleet puikoissa niin pitkään, että on todella vaikea kuvitella heidän tilalleen ketään muuta. Brittihovin kohdalla muutos on erityisen vaikea, kun Charlesin ja Camillan suosio on mitä on. Sitten taas William ja Kate ovat suosittuja, mutta heissä on valitettavasti vaikea nähdä samanlaista velvollisuudentuntoa ja “kunnioitusta” sitä asemaa kohtaan kuin Elisabetilla ja Philipillä. Cambridgejen tilanne on erilainen ja ajat ovat muuttuneet, mutta silti.
Philipin muistokirjoitus ei ole ehkä oikea paikka tälle keskustelulle, mutta ikävä kyllä tuntuu siltä, että hänen ihailtavasta ja arvostettavasta henkilökohtaisesta perinnöstään huolimatta brittihovi on huonossa jamassa. Ei se ole kenenkään yksittäisen henkilön vika (varsinkaan Philipin), mutta ei se nykyaikaan siirtyminen ole tainnut edetä ihan niin reippaasti ja hyvin kuin muissa hoveissa. Tulevaisuudessa tulee varmasti monia hetkiä, jolloin kaipaan Philipin ja Elisabetin vakaata aikaa ja velvollisuudentuntoa.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Uutinen Philipin kuolemasta tuli lopulta yllättäen puun takaa, vaikka toki järjellä ajatellen 99-vuotiaan kuolemassa ei mitään järkyttävää pitäisi olla. Valitettavasti mieleen tuli pian myös se, että Elisabet voi mennä nopeasti perässä. Elisabet ja Philip kun ovat vaikuttaneet juuri sellaiselta parilta, jossa toisen kuoltua toinenkin pian menehtyy. Toivottavasti ei!
Minäkin yllätyin siitä, miten yllättävältä tämä uutinen sitten kuitenkin tuntui, vaikka olin tämän muistokirjoituksenkin jo aikoja sitten luonnostellut. Varmasti noin poikkeuksellisen pitkä elämä ja vielä noin hyväkuntoisena vanhuksena on luonut sellaisen illuusion, että Philip (ja Elisabet) on täällä oikeasti ikuisesti.
Voi hyvin olla, että Elisabetkin menee pian. Ei sitä koskaan tiedä. Kyllähän he ovat tottuneet erilliseen arkeen ja Elisabetilla on kuitenkin paljon ohjelmaa pitämässä kiireisenä ja aktiivisena. Mutta ei sitä tunnesidettä puolisoiden välillä ja surun määrää pidä aliarvioida tietenkään.
Minua mietitytti se tuliko kuolema myös hoville ”yllätyksenä”? Kun esim. Harry ei lentänyt Britteihin. Olikohan Philip esim. kuollut sydänkohtaukseen kun kerran sydänvaivoja oli?
Jotenkin tuntuu, että kyllä sitä on varmaan osattu odottaa. Perheen on täytynyt väkisinkin valmistautua henkisesti jotenkin jo useiden vuosien ajan, kun lähtö voi tuossa iässä tulla ihan koska vain. Mutta en ole nähnyt missään tarkempaa tietoa kuolinsyystä. En tiedä, oliko Philip virallisesti saattohoidossa (enkä tiedä, kerrottaisiinko sitä edes yleisölle).
Ymmärtääkseni hautajaiset muodostavat poikkeuksen karanteenisääntöihin niin, että Harry pääsee kyllä hautajaisiin. Meghanista ei olla varmoja, salliiko raskaus vielä matkustamisen. Mutta jos Philipin kuolemaa on esimerkiksi odoteltu “lähikuukausille”, niin ehkä Harryn ei ole ollut mahdollista matkustaa viikoiksi tai kuukausiksi odottelemaan sitä Britteihin?
Nyt on alkanut vähän tietoa tihkua hautajaisista, jotka on ensi lauantaina. Mitenköhän tilaisuuden televisiointi? Jotenkin luulisi, että kun koronan takia pidetään niin pienimuotoisesti eikä yleisökään pääse paikalle, niin televisioitaisiin, että britit voisivat edes tv:n välityksellä osallistua. Olisi kyllä hienoa jos näytettäisiin myös Suomessa.
BBC kirjoitti juuri, että tilaisuus televisioidaan. Toivottavasti näytetään myös Suomessa ja täällä Ruotsissa!
https://www.bbc.com/news/uk-56694327
Olen seurannut tätä blogia jo jonkin aikaa, ja olen saanut paljon uutta mielenkiintoista tietoa eri maiden kuninkaallisista. Minua kuitenkin jotenkin surettaa, että blogin kirjoittajan antipatia Williamia ja Katea kohtaan on pakko ilmaista jopa prinssi Philipin muistokirjoituksessa.
Hei Tepa! Kiitos palautteestasi. Viittaat varmaankin tuohon Roosalle kirjoittamaani kommenttiin?
Kommentin ajoitus oli kieltämättä huono, pahoittelut siitä. Philipin kuolema ja Roosan kommentti vei ajatukset siihen, miten vaikeassa paikassa brittihovi todella on tällä hetkellä (monesta eri syystä). Mietin itsekin, että voiko tätä kirjoittaa nyt, mutta päätin kuitenkin julkaista sen. Selvästi olisi kuitenkin ollut parempi säästää se keskustelu toiseen yhteyteen. Muistan tämän jatkossa.
Ymmärrän, että kritiikkini Cambridgeja kohtaan tuntuu monesta varmaan tarpeettoman terävältä. En kuitenkaan kanna mitään kaunaa heitä kohtaan ja pidän Williamista ja Katesta kyllä siinä missä muistakin kuninkaallisista. Luulen, ettei se tule tarpeeksi paljon esiin täällä, kun minulla ei ole mahdollisuuksia jakaa niin paljon pienempiä päivittäistason positiivisia uutisia ja havaintoja. Yritän jatkossa petrata tässä. Tiedän monen lukijan olevan Katen faneja, eikä ole tietenkään tarkoitus että blogi tuntuu luotaantyöntävältä kenenkään mielestä.
Kiitos vielä arvokkaasta palautteestasi, pidän tämän mielessä jatkossa. Mukavaa sunnuntain jatkoa! 😊
Pitkän elämän sai prinssi Philip elää. Kaikki päivät eivät olleet täynnä aurinkoa, ainakaan lapsuus ilman vanhempia. Isä huiteli missä sattuu ja äiti oli sairas. Eihän sillä raukalla ollut edes kotimaata. Jostakin luin, että Philip tunsi itsensä tanskalaiseksi sukutaustan takia. Onneksi oli lordi Mountbatten, joka auttoi häntä monin tavoin nuoruuden päivinä.
Philip joutui sukeltamaan altaan syvään päähän kohtuullisen nopeasti. Prinssipuolisoksi piti ruveta, vaikka ei yhtään tiennyt, mikä odottaa. Miehiselle miehelle oli rankkaa kulkea vaimon perässä eikä saanut edes sukunimeään antaa lapsilleen. Elisabet oli kuitenkin tosi fiksu, koska perheessä Philip oli pää. Hän sai valita esim. lastensa koulut ja ohjasi poikien sotilaskoulutusta. Sehän nyt ei ihan putkeen mennyt, koska ainakaan Edvard ei merivoimissa viihtynyt.
Englantilainen ja vielä sen yläluokan perhe-elämä on tyystin erilainen kuin täällä Suomessa. Siellä on ihan ok laittaa lapset sisäoppilaitokseen ja muutenkin seurustella lasten kanssa vain tiettynä aikana päivästä. Viime aikoina Philip ja Elisabet asuivat yhdessä siellä Windsorissa johtuen tästä koronasta. Muutenhan Philip oleskeli siellä maakartanossa, kun hän jäi eläkkeelle.
Iso muutos on Elisabetille, kun vierestä lähti paras kaveri. He keskenään ovat saaneet olla toinen toisilleen tuki ja turva. Siinä ei ollut mitään päälle liimattua roolia, olivat vain mies ja vaimo. Mielenkiintoista on nähdä, miten kaikki nyt kuningashuoneessa muuttuu. Nuoret saa oletettavasti entistä enemmän vastuuta.
Luinkin tuosta ylempää, että hautajaiset televisioidaan. Oletettavasti nekin noudattelevat Philipin toiveita, vailla liikaa mahtipontisuutta. Sotilaalliset kunnianosoitukset tietenkin kuuluvat asiaan, merkittävän uran Philip kerkisi suorittaa laivastossa.
Philip kyllä pärjäsi elämässä lopulta oikein hyvin, kun miettii miten juureton ja vaikea lapsuus hänellä oli. Ja juurikin tuo, että hänen sukupolvensa eikä vielä parin seuraavankaan polven kodeissa ollut tavallista, että vaimon ura menee edelle. Kyllä se vaatii varmasti paljon luottamusta ja molemminpuolista kunnioitusta sekä mieheltä itsevarmuutta ja vahvuutta.
Julkaisin juuri uuden postauksen, johon koostin tietoa hautajaisista. Asevoimat tulevat kyllä olemaan vahvasti edustettuina!