Arvokkaat, elegantit, liikuttavat, juuri sopivat, persoonalliset. Muun muassa tällaisilla sanoilla Edinburghin herttuan prinssi Philipin eilisiä hautajaisia on kuvailtu. Kuninkaallinen perhe ei ole sama ilman pitkäaikaisista perheenpäätään, mutta ainakin prinssi Philip saatettiin arvokkaasti viimeiselle matkalleen.
Nyt täytyy antaa isot kehut hoville ja kuninkaalliselle perheelle sekä tietysti Philipille itselleen, joka oli hyvin vahvasti mukana hautajaistensa suunnittelussa. Ylipäätänsä koko kulunut viikko on hoidettu hovin puolelta minusta todella onnistuneesti.
Iso kiitos myös eilisille kommentoijille, oli hauskaa saada juttuseuraa kotikatsomoon! Edelliseen postaukseen on muutenkin tullut paljon kommentteja, joista voi lueskella muiden fiiliksiä hautajaisista. Tämä mun kooste tulee nyt hiukan jälkijunassa ja kiireessä tehtynä, sillä valitettavasti olin töissä lauantai-illan ja sunnuntaiaamun.
Hautajaissaattue
Prinssi Philipin hautajaiset olivat statukseltaan seremonialliset kuninkaalliset hautajaiset, eli mittakaavaltaan pienimuotoisemmat kuin valtiolliset hautajaiset. Prinssi itse toivoi vaatimattomampaa tilaisuutta, mutta koronapandemian vuoksi suunnitelmat kutistuivat entisestään, ja vierasjoukkoa karsittiin rajoitusten mukaisesti 30 henkeen alkuperäisen 800 vieraan sijaan.
Koronasta huolimatta Philip sai omannäköisensä ja arvokkaan saaton haudan lepoon. Joistain muutoksista huolimatta päivä oli linjassa prinssin omien toiveiden kanssa. Hautajaiset olivat minusta todella onnistunut ja liikuttava sekoitus henkilökohtaista ja julkista, vaatimatonta ja kuninkaallista sekä lämpöä ja sotilaallisuutta.
Windsorin linnan yläpihalla arkkua oli vastassa runsas edustus puolustusvoimista. Kaikilla paikalla olleilla rykmenteillä ja kaarteilla jne. oli yhteys prinssiin. Sotilasunivormuista tutuin lienee ollut Buckinghamin palatsia vartioivien krenatöörien eli Grenadier Guardsin punaiset takit ja korkeat karhunnahkalakit. Koronan mukaisesti joukot levittäytyivät pihalle turvavälein.
Arkku kulki lyhyen matkan Pyhän Yrjön kappelille erikseen tätä tilaisuutta varten muokatulla Land Roverilla, jonka suunnittelussa Philip oli itse mukana. Prinssit Charles, Andrew, Edward, William ja Harry, prinsessa Anne, hänen poikansa Peter Phillips ja puolisonsa vara-amiraali Tim Laurence sekä kuningattaren sisarenpoika Snowdonin jaarli David kävelivät arkun perässä. Kuningattaren auto tuli viimeisenä.
Muut kuninkaalliset olivat ulkona kappelin seinustalla katsomassa saattuetta ja kumartamassa ohi menevälle arkulle (vieraslistasta puhuttiinkin jo edellisessä postauksessa). Pihalla näkyi myös henkilökuntaa osoittamassa kunnioitustaan.
BBC:n juontaja teki herkistävän havainnon, että 70 vuotta pari askelta vaimonsa perässä kulkenut Philip meni hautajaissaattueessaan ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa vaimonsa edellä.
Musiikki, Windsorin tarjoamat puitteet, kunnialaukaukset ja kirkonkellot tekivät tunnelmasta juhlavan ja arvokkaan, vaikka tilanne oli samalla silti jotenkin intiimi ja simppeli, ainakin tavallisiin kuninkaallisiin hautajaisiin verrattuna. Pihalla oli muuten valtavasti kukkia esim. muilta kuningashuoneilta, Kansainyhteisön mailta, muilta virallisilta tahoilta sekä ihan kansalaisilta. Arkku saapui kappelin länsipäädyn portaille, joita reunusti niin ikään sotilasrivit. Siellä hiljennyttiin kansalliseen hiljaiseen hetkeen.
Seremonia
Pyhän Yrjön kappeli näytti hyvin erilaiselta kuin kolme vuotta sitten kuninkaallisissa häissä. Kirkon keskilaivassa ei nimittäin ole kiinteitä penkkejä (ja tyhjä kirkko ylipäätänsä on hautajaisissa aina surullinen näky). Onneksi arkku meni vain käytävän läpi kuoriosaan, joka on upea ja juhlallinen tummine puupenkkeineen, vaakunalippuineen ja ruutulattioineen.
Vieraat istuivat penkeillä hajautetusti perhekunnittain ja maskit naamalla. Philipin arkku lepäsi toimituksen ajan korokkeella alttarin edustalla. Erityisen liikuttava hetki oli omalla vakiopaikallaan tällä kertaa yksin istunut kuningatar Elisabet, joka näytti pieneltä, vanhalta ja yksinäiseltä siinä nököttäessään.
Esimerkiksi prinssi Charles, prinssi Edward ja kreivitär Sophie olivat selvästi liikuttuneita ja kyynelissä. Aika tyhjä katse oli monella, kuten alla olevasta kuvagalleriasta näkee.
Musiikki ja luetut tekstit olivat Philipin itsensä valitsemia. Arkun laskeutuessa lattian läpi hautaholviin kuultiin säkkipilliä, jota seurasi torvilla soitettu The Last Post, joka symboloi viimeiseen lepoon päässyttä sotilasta. Perään kuultiin vielä perinteinen armeijaväen herättämiseen käytetty Reveille.
Ihan viimeisenä vuorossa oli Action stations, eli perinteisesti sotalaivoilla kuultu “merkkiääni”, joka tarkoittaa, että kaikkien on mentävä asemiin heti. Sitä käytetään nykyisin ymmärtääkseni jonkin verran juurikin merivoimien hautajaisissa, ja se oli Philipin henkilökohtainen toive seremoniaan.
Seremonia päättyi kansallislauluun, jonka jälkeen vieraat poistuivat kirkosta. Lähetyksen katsoneet huomasivat varmaan yksityiskohtana, miten kuninkaalliset kumarsivat alttarille lähtiessään. Kuningatar Elisabet nousi auton kyytiin, mutta muu vierasjoukko lähti kävellen linnaa kohti.
Toimituksen aikana piha oli tyhjentynyt armeijan väestä. Oli kaunis päivä, mutta poikkeusoloista johtuen missään ei ollut merkkiä väkijoukoista, kuten normaalisti olisi taatusti ollut. Piha oli hiljainen. Seremoniat olivat ohi, ja sen jälkeen paikalla oli hiljaisuutta ja surua, mutta myös rauhaa. Hautajaiset olivat koskettavat ja persoonalliset – prinssi Philip saateltiin arvokkaasti viimeiselle matkalle.
Top 4 koskettavimmat hetket
Ensimmäiset todelliset liikutuksen hetket koin jo lähetyksen alkumetreillä. Philip oli tunnettu kärryajelun harrastaja ja aktiivisesti mukana kehittämässä lajia. Paikalle Windsorissa oli myös Philipin itse suunnittelemat kärryt ja hänen kaksi poniaan. Penkillä oli prinssin lakki, hanskat, ratsupiiska ja ponien sokeripalarasia. <3
Liikuttunut perhe itsessään herkisti myös. Kuninkaalliset ovat mestareita pitämään pokerinaamaa, mutta joskus avoimet tunteet tuovat heidät melkeinpä lähemmäs kansaa. Heille on kyse puolisosta, isästä ja isoisästä jne. Tavallisesti niin tyynenä esiintyvän perheen suru oli käsinkosketeltavaa. Minua liikutti myös, kun herttuatar Camilla vaikutti seremonian alussa kirkossa puristavan prinssi Charlesin kättä lohdullisesti.
En löytänyt äkkiseltään tähän hätään kuvaa tai videopätkää, mutta kappelista poistuessaan prinsessa Beatrice astui penkkiriviltä käytävään ja kääntyi vielä hetkeksi katsomaan taakseen sinne, missä arkku oli seremonian ajan. Pieni, mutta jotenkin sympaattinen ja inhimillinen ele.
Lisäksi oli mukavaa nähdä William ja Harry kävelemässä yhdessä takaisin linnaan seremonian jälkeen. Oliko tämä spontaania vai harkittua, sitä en osaa sanoa, mutta siitä tuli toiveikas olo. Että ehkä suru tosiaan yhdistää niin, että tässä olisi nyt ainakin tilaisuus avata kadonnut yhteys uudestaan. Sitä ainakin Philip olisi varmasti halunnut. Harry ei ole pandemian vuoksi ollut nähnyt perhettään yli vuoteen.
Kaiken kaikkiaan hautajaisten persoonallisuus teki niistä erityisen kauniit. Kaikki elementit Land Roverista ja poneista alkaen musiikkiin oli juuri sellaisia, joita prinssi Philip itse toivoi. Täydellinen kokonaisuus. Pandemia tuntui ja näkyi selvästi, mutta tämä voi olla hyvin jopa tavallaan positiivinen asia kuninkaallisen perheen pr:lle. He ovat nyt samassa veneessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat menettäneet läheisen pandemian aikana.
Lepää rauhassa, Philip.
Hautajaislähetys on katsottavissa toistaiseksi Yle Areenassa.
Vuosikymmenien ajan puoliso ja kruunu menivät Philipin elämässä omien toiveiden ja halujen edelle, niin oli kyllä erityisen hienoa nähdä, miten hautajaiset oli toteutettu Philipin toiveita kunnioittaen ja tuoden esille sekä hänen julkista, mutta myös yksityistä puoltaan. Tulee olemaan varmasti aikamoinen kontrasti näiden ja Elisabetin tulevien hautajaisten välillä. Varmaankin suru varjostaa myös seuraavien viikkojen merkkipäiviä, Elisabetin 95v ja Louisin 3v syntymäpäiviä sekä Williamin ja Katen 10v hääpäivää. Mutta toivottavasti nämä iloisemmat perhetapahtumat toisivat vähän valoa surun keskelle.
Vielä vinkkinä kiinnostuneille maikkarilta tällainen dokumentti Philipistä, en ole vielä itsekään ehtinyt katsoa: https://www.mtv.fi/sarja/prinssi-philip-kuninkaallinen-elama-10002924/prinssi-philip-kuninkaallinen-elama-1410012
Todella kaunis kooste hautajaisista. Kiitos ❤ täytynee katsoa lähetys vielä uudelleen jotta huomaa kaikki yksityiskohdat.
Voisiko joku vääntää tämän hautapaikka asian rautalangasta😄 siis nythän Philip haudattiin kappelin alla olevaan holviin? Ja aikanaan siirtyy sinne minne Elisabet haudataan, missä ilmeisesti myös Elisabetin vanhemmat lepäävät? Sitä siis lähinnä mietin että miksi tämä väliaikainen hautapaikka? Olen melko huono englannissa niin en oo googlettamalla selvittänyt. 🙈
Tälläi taviksena tuntuu hiukan oudolta ja karultakin ajatus hautaholvista ja siitä että arkku laitetaan “lattian alle” missä säilyy “ikuisesti”😬
Tämä hautapaikka jäi vähän mietityttämään minuakin. Töiden takia jäi twitterin seilailu eilen ja tänään aika vähiin, ja missään ei ole osunut silmiin mitään tarkempaa tietoa. Brittihovin hautajaisia ei ole mun aikuisiällä ollut aiemmin, mutta kaivelin nyt jotain tietoja. Sori pitkästä vastauksesta, en osaa kirjoittaa lyhyesti. 😀
Tässä on lista Pyhän yrjön kappelin kuninkaallisista hautajaisista 1800-luvun alusta alkaen: https://www.stgeorges-windsor.org/about-st-georges/royal-connection/royal-burials/royal-burials-chapel-since-1805/
Kappelin hautaholvi kävi ajan myötä ahtaaksi, joten Yrjö V:n aikana Windsoriin rakennettiin Frogmoren kuninkaallinen hautausmaa. Frogmore otettiin käyttöön 1928, ja sinne siirrettiin silloin kerralla useita alkujaan kappelin hautaholviin haudattuja kuninkaallisia. Tarkoituksena oli, että Pyhään Yrjöön haudattaisiin jatkossa vain hallitsijoita (puolisoineen) ja suorassa kruununperimyslinjassa olevia. Sen jälkeen 1900-luvulla monen kuninkaallisen siunaustilaisuus on ollut kappelissa, mutta hautapaikaksi on kuitenkin tullut Frogmore.
Elisabetin isä Yrjö VI haudattiin 1952 Philipin tavoin hautaholviin, ja kuningas oli siellä ensin peräti 17 vuotta. Elisabetin vanhemmille rakennettu pikkukappeli sivulaivassa valmistui vasta 1969. Kuningataräidin hautajaisseremonia oli Westminster Abbeyssä Lontoossa, mutta arkku kuljetettiin tilaisuuden jälkeen Windsoriin ja haudattiin yksityisesti Yrjö VI:n viereen prinsessa Margaretin tuhkien kanssa.
Ainakin Kentin edellisen herttuaparin kohdalla tehtiin niin, että vuonna 1942 kuollut prinssi George laskettiin ensin hautaholviin, ja siirrettiin sitten Frogmoreen vuosikymmeniä myöhemmin vaimonsa prinsessa Marinan hautajaisten yhteydessä.
En osaa ihan varmasti sanoa, miksi Philipiä ei laskettu suoraan lopulliselle paikalle, mutta voisikohan se liittyä käytännön asioihin? Jos Elisabetin vanhempien haudan lattiaa pitää avata tai hautaa jotenkin muuten “remppailla”, niin olisiko sitten vain helpompaa odottaa, että saa molemmat arkut kerralla samaan aikaan? Tai voisiko se olla jotain symboliikkaa, kun Philip on kuitenkin “vain puoliso”, niin hänet lasketaan sinne sitten yhdessä kuningattaren kanssa eikä yksikseen ensin Elisabetin perheenjäsenten kanssa.
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta sain kimmokkeen omalle postaukselleen joten palaan aiheeseen jossain vaiheessa! 😀 Kiitos ideasta!
Pitkät vastauksethan on juuri parhaita😄👌
Selvensi hiukan, kiitos! Postaus aiheesta kuulostaa mielenkiintoiselta, jään odottamaan 👌
Tota itsekin mietin, että tuollaisen holvin avaaminen ym voi tosiaan olla sen luokan operaatio että järkevämpää odottaa ja laittaa molempien arkut kerralla.
En oikein tiedä miten se avaaminen toimii. Nythän Philipin arkku laskettiin suoraan lattian läpi sinne hautaholviin. Mutta Elisabetin vanhempien “hautakivi” taas on ihan vaan lattiassa oleva laatta, niin sitä pitää ehkä jotenkin avata sitten…?
Siis mulle tulee näistä hoveista mieleen vaan sellanen Game of Thronesin Winterfellin krypta. 😃 Mutta Pyhän Yrjön ikä ja historia huomioiden en yllättyisi jos se olisi juuri jotain sellaista.
Mä en oo game of thoronesia kattonu, mutta mitä aihetta googlailin niin mielikuvani samankaltainen.
Tuo Elisabetin vanhempien hauta on sillai “ymmärrettävämpi” ja perinteisempi, hauta vain on lattian alla eikä mullassa niinkuin hautausmaalla, mutta tuo hautaholvi on erikoisempi ja maallikon vaikea ymmärtää, jotenkin mulla on sellanen kauhea ajatus että onko siellä arkut niin rivissä hyllyillä ym🤔😬 iltalehdessä luki, että sinne mahtuisi 44 arkkua, ja nyt siellä on 24 tai 25, joten ei se ihan pieni ole.
Kauhee nää ajatukset, mutta mietin myös että kai sinne on jostain “ovesta” päästävä, jotta arkut voidaan ja on voitu aikanaam siirtää sieltä toisaalle. 🤔 voipi olla aika aavemainen paikka🙈🙊
Varmaan lopetettava ajattelu, lähti jo vähän tämä kommentti laukalle…
Onhan se hautaholvi kieltämättä erikoinen, kun itse on aina ollut vain “tavallisissa” suomalaisissa hautajaisissa. Kun täällä haudataan maahan niin, siinä on mukana arkun kantaminen kirkosta hautuumaalle jne. Kuninkaallisilla pääpaino on enemminkin se arkun saapuminen kirkkoon.
En ole kovin monessa mausoleumissa käynyt, mutta mun mielestä ne ovat kanssa jotenkin aavemaisen oloisia. Tulee mieleen jännittäviä kohtauksia elokuvista. 😀
Arvokas mutta lämmin tilaisuus.
Kaunista 🤎
Nappisuoritus hovilta ja perheeltä, ei voi muuta sanoa!
Anglikaanisessa kirkossa on niin erilainen siunauskaava verrattuna luterilaiseen, että minä en huomannut, milloin Philip siunattiin. Oli vissiin se viimeinen rukous ja sitten tuli se säkkipillinsoittaja, joka soitti sen virren Amazin Grace. Oli hieno ele muuten kaikilta kuvaajilta, että perheelle annettiin mahdollisuus hyvästellä Philip lopuksi ennen kuin arkku laskettiin holviin. Oletettavasti oli tuokin sovittu etukäteen.
En ole ikinä kirjoittanut yhtään kirjettä tai korttia mihinkään hoviin, mutta nyt tekisi mieli kirjoittaa kuningattarelle jonkunlaiset terveiset. Onkohan siellä joku virtuaalinen surukirja jossakin!
Varmasti oli sovittu etukäteen, että arkun laskeutumisen ajaksi kamerat kääntyvät muualle. Mun mielestä se oli myös kunniallista soittajia kohtaan.
Ohjelmalehtisessä oli “The Blessing” ihan viimeisenä ennen kansallislaulua. Tekstiä ei oltu merkitty lehtiseen (toisin kuin muissa kohdissa), mutta en nyt muista yhtään että kuultiinko se siunaus tv:ssä.
Surukirja löytyy vielä hovin sivuilta. Itse viestikenttä on hassusti piilossa, mutta aukeaa kun klikkaat sivun oikeassa laidassa olevaa punaista Book of Condolence -palkkia. Tässä linkki: https://www.royal.uk/books-condolence
Kiitos koosteesta ja muistakin postauksista. Oli kyllä koskettava tilaisuus ja kauniisti toteutettu kaikin puolin. Monessa kohtaa liikutuin ihan kyyneliin asti, pahinta kaikesta oli nähdä kuningatar pienenä ja hentona yksinään kirkonpenkissä.
Philip oli oma suosikkini brittihovista ja tämä oli erään aikakauden loppu. Varsin vaiherikas elämä hänellä, mukavaa oli nähdä hänen sisartensa jälkeläisiä osallistumassa hautajaisiin myös.
Lopuksi vielä tämä uutinen, joka sai itselleni ainakin hymyn huulille: https://www.iltalehti.fi/kuninkaalliset/a/9feba957-bcdd-4378-a930-6fa73ee5dc9c
Aina se jotenkin yllättää, miten paljon sitä itsekin liikuttuu näitä kuninkaallisia perhetilaisuuksia seuratessa. Kun kuitenkin kyse on niin kaukaisista ihmisistä, joita ei ole edes koskaan tavannut. Perhetilaisuuksissa sitä aina myötäelää omien kokemusten ja muistojen kautta.
Toi uutinen oli kyllä mahtava! Ihan philipmäinen juttu ja hyvä osoitus siitä, että kuninkaallisilla ja medialla voi olla myös hyvät ja kunnioittavat välit!
Tuo Arthur Edwards vaikuttaa olevan oikein arvostettu kuvaaja kuninkaallisen perheen keskuudessa, olen nähnyt jopa kuvia missä hän tanssii herttuatar Camillan kanssa 😀 Selvästi molemminpuolinen kunnioitus siis on!