Hyvästi, kuningatar Elisabet

Maailma on nyt jättänyt hyvästit kuningatar Elisabet II:lle, joka saatettiin eilen haudan lepoon arvokkaasti useamman seremonian voimin. Suurkiitos kaikille aktiivisille kommentoijille, oli mukavaa seurata tapahtumia teidän kanssanne! Tässä tulee nyt tiivistys ja huomioita päivästä niillekin, jotka eivät tv:n ääreen päässeet.

Muissa medioissa on kirjoitettu päivästä tosi yksityiskohtaisesti, ja edellisissä postauksissakin tuli käytyä läpi päivän kulku, joten en lähde nyt toistamaan sitä ihan minuutti minuutilta.

Kuningatar Elisabet sai arvokkaat hyvästit. Kuva: The Royal Family

Westminster Abbey

Hautajaispäivän pääseremonia oli Lontoossa Westminster Abbeyssä Suomen aikaa klo 13 alkanut siunaustilaisuus, johon osallistui noin 2000 vierasta. Edustettuna oli 121 eri valtiota. Kuningatar Elisabetin arkku lähti Westminsterin palatsista noin 15 minuuttia ennen siunaustilaisuuden alkua.

Embed from Getty Images

Royal Standard -lippuun käärityn arkun päällä lepäsi Britannian kruununjalokivet sekä kaunis kukkalaite, jonka sisällöstä kuningas Charles vastasi. Kukat olivat Buckinghamin palatsin, Clarence Housen ja Charlesin maaseutukodin Highgrove Housen puutarhoista, ja ne oli valittu huolella.

Rosmariini symboloi muistamista ja myrtti puolestaan onnellista avioliittoa. Kukkalaitteen myrtti on pensaasta, joka kasvatettiin Elisabetin hääkimpusta vuonna 1947 otetusta oksasta. Englantilainen tammi taas merkitsee rakkauden voimaa. Kukkina oli mm. pelargonioita, ruusuja, hortensioita ja daalioita kullan, vaaleanpunaisen, burgundin ja valkoisen väreissä. Kuninkaan toiveesta kukkalaite tehtiin ekologisesti, joten asetelma oli rakennettu sammaleen ja tammenoksien muodostaman ”pesän” ympärille.

Kukkalaitteen päällä on kortti, jossa lukee ”In loving and devoted memory” eli rakkaudella ja uskollisuudella muistaen. Charles allekirjoitti kortin hallitsijoille tyypilliseen tapaan Charles R. Allekirjoituksen perään valtaannousun myötä tullut R-kirjain viittaa latinan kuningasta tarkoittavaan sanaan rex.

Embed from Getty Images
Kuningas Charles oli valinnut kukat äitinsä arkulle. Huom! Postauksessa on useita selattavia kuvagallerioita!

Siunaustilaisuus oli arvokas ja mahtipontinen, kuten valtiollisilta hautajaisilta voi odottaa. Jokainen yksityiskohta oli tunnetusti kuningattaren itsensä (tai kuningas Charlesin) hyväksymä. Seremonian suhteen ei koettu suuria yllätyksiä. Tämä oli se hautajaisten virallisin osuus, johon ulkomaiset arvovieraat oli kutsuttu. Seremoniassa korostui kuningatar Elisabetin rooli valtion ja Kansainyhteisön johtajana, Englannin kirkon päänä sekä puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Kansainyhteisön pääsihteeri ja Britannian pääministeri Liz Truss, jonka tapaaminen jäi kuningattaren viimeiseksi edustustehtäväksi, lukivat kirkossa.

Embed from Getty Images
Kuningattaren neljä lasta; kuningas Charles, prinsessa Anne, prinssi Andrew ja prinssi Edward

Siunaustilaisuuden lopussa kuultiin prinssi Philipin hautajaisista tuttuja elementtejä. Kahden minuutin hiljaista hetkeä edelsi viimeiseen lepoon päässyttä sotilasta symboloiva Last Post. Hiljaisuuden jälkeen kuultiin perinteisesti armeijaväen herättämisen käytetty Reveille, jota seurasi kansallislaulu ja lopuksi säkkipillillä soitettu Sleep, dearie, sleep.

Embed from Getty Images
Kuninkaallisen perheen jäseniä

Surusaatto ja Windsorin jumalanpalvelus

Siunaustilaisuuden jälkeen kuningattaren arkku vietiin suuressa sotilaskulkueessa kävellen kaupungin poikki Wellingtonin riemukaarelle. Reitin varrelle oli kerääntynyt valtavasti väkeä. Syyskuun iltapäivä oli aurinkoinen, mutta tunnelma oli surumielinen, vaikka väkijoukot toisinaan hurrasivatkin surusaattueen mennessä ohi.

Kulkuetta johti Kanadan ratsupoliisit, ja Britannian puolustusvoimien lisäksi mukana oli muitakin Kansainyhteisömaiden rykmenttejä, joihin kuningattarella oli erityinen side. Arkun välittömässä läheisyydessä oli merivoimien sotilaita.

Buckinghamin palatsin kohdalla hovin työntekijöitä oli tullut reitin varrelle katsomaan, kun kuningatar menee palatsin ohi viimeistä kertaa.

Embed from Getty Images
Kuvia kirkosta ja paraatista

Wellingtonin riemukaarella arkku siirrettiin ruumisautoon, joka kuljetti arkun Windsoriin. Väkijoukkoa oli myös Windsorin päässä, missä nähtiin niin ikään sotilaskulkue. Sekä Lontoossa että Windsorissa kellotornien lyönnit loivat vakavaa ja surumielistä tunnelmaa.

Windsor on kuninkaallisen perheen koti, ja linna on majesteettisuudestaan huolimatta Lontoota intiimimpi ja kotoisampi näyttämö kuninkaallisille merkkihetkille. Westminster Abbeyssä priorisoitiin virallisia vieraita, kun taas Windsorin ”vain” 800 hengen tilaisuudessa oli enemmän henkilökohtaisia vieraita. Pyhän Yrjön kappelin kuoriosa on tavallaan eristetty kirkon laivasta, joten katsellessa melkein unohtaa, kuinka suuri joukko ihmisiä paikalla olikaan.

Windsorissa suru tuntui mielestäni selvemmin, jopa tv:n läpi. Kuningattaren Emma-poni sekä kaksi hänen neljästä koirastaan, Muick ja Sandy, olivat tervehtimässä emäntäänsä viimeistä kertaa. Siinä kohtaa monelta kotikatsojalta aukesi kyynelkanavat.

Embed from Getty Images
Kuninkaalliset corgit ja Emma-poni

Windsoriin oli kutsuttu kuninkaallisen perheen ja ulkomaisten kuninkaallisten lisäksi mm. kuningattaren kummilapsia, kuten Spencerin jaarli Charles eli prinsessa Dianan veli, sekä hovin entisiä ja nykyisiä työntekijöitä, myös kuningattaren yksityisistä residensseistä. Paikalla lienee ollut myös ystäviä ja kaukaisempia sukulaisia.

Jumalanpalvelus oli hiukan lyhyempi kuin Lontoon siunaustilaisuus. Windsorin dekaanin lisäksi toimitukseen osallistuivat myös Sandringhamin kirkkoherra, Windsorin mailla sijaitsevan kuninkaallisen kappelin kappalainen sekä Balmoralin linnan lähellä sijaitsevan Crathie Kirkin pappi.

Embed from Getty Images
Näkymiä Windsorin päässä

Seremonian lopussa kruununjalokivet otettiin pois arkun päältä ja aseteltiin alttarille. Kuningas Charles asetteli kuningattaren komppanian lipun äitinsä arkulle, ja lopuksi vielä hovin ylin virkamies Lord Chamberlain rikkoi ”virkasauvansa” ja asetti palaset kuningattaren arkulle. Tämän jälkeen arkku laskettiin lattian läpi kuninkaallisiin hautakammioon.

Arkun päällä oli vain Charlesin kukkalaite, mutta Pyhän Yrjön kappelin kuoriosassa penkkirivejä reunusti myös muun perheen kranssit, aivan kuten prinssi Philipin hautajaisissa.

Kuningatar Elisabet ja prinssi Philip laskettiin myöhemmin illalla lopulliseen lepopaikkaansa kuningas Yrjö VI:n muistokappeliin, joka sijaitsee Pyhän Yrjön kappelin sivulaivassa. Sinne on haudattu Elisabetin vanhemmat ja sisar prinsessa Margaret. Tämä lopullinen hautaaminen oli yksityinen seremonia vain lähipiirin kesken.

Vieraslista

Siunaustilaisuudessa oli siis noin 2000 vierasta, jotka edustivat 121 eri maata, joten olisi varmaan melkein helpompi kertoa, ketkä eivät olleet paikalla. 😀

Westminster Abbeyssä oli kuninkaallisen perheen ja ulkomaisten kuninkaallisten lisäksi mm. presidenttejä, pääministereitä, Kansainyhteisön kenraalikuvernöörejä, diplomaatteja, kansainvälisten instituutioiden johtajia, kuningattaren hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajia ja muita virallisia vieraita.

Embed from Getty Images
Kuninkaallisen perheen jäseniä

Paikalla olivat mm.

  • Britannian kuninkaallinen perhe
    • Elisabetin lapsenlapsenlapsista nähtiin Westminster Abbeyssä vain prinssi George ja prinsessa Charlotte. Savannah ja Isla Phillips sekä Mia Tindall olivat kuitenkin mukana Windsorissa.
    • Sarah, Yorkin herttuatar, saapui Lontoossa kirkkoon yhdessä muun kuninkaallisen perheen kanssa ja istui suvun kanssa.
  • Ulkomaisia kuninkaallisia
    • Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Alankomaista, Belgiasta, Luxemburgista, Espanjasta, Monacosta, Liechtensteinista, Japanista, Jordaniasta, Bhutanista, Kreikasta, Romaniasta, Bulgariasta, Serbiasta, Itävallasta, Italiasta, saksalaisista Hessenin, Badenin ja Hohenlohe-Langenburgin suvuista, Malesiasta, Bruneista, Saudi-Arabiasta, Bhutanista, Lesothosta, Tongasta, Qatarista, Omanista, Marokosta, Bahrainista, Kuwaitista, Arabiemiraateista sekä Samoasta.

Embed from Getty Images

Embed from Getty Images
Ulkomaisia kuninkaallisia vieraita

  • Presidentit Yhdysvalloista, Ranskasta, Saksasta, Irlannista, Itävallasta, Portugalista, Italiasta, Suomesta, Islannista, Sveitsistä, Unkarista, Puolasta, Liettuasta, Latviasta, Virosta, Kroatiasta, Slovakiasta, Kreikasta, Bulgariasta, Romaniasta, Albaniasta, Montenegrosta, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta, Maltalta, Intiasta, Bangladeshista, Singaporesta, Libanonista, Palestiinasta, Israelista, Sri Lankasta, Etelä-Koreasta, Barbadosilta, Trinidadista ja Tobagosta, Ghanasta, Keniasta, Algeriasta, Namibiasta, Malawista, Malediiveilta, Gabonista, Somaliasta, Kamerunista, Kyprokselta, Fidzistä, Tansaniasta sekä Seychelleiltä.
  • Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin, Papua-Uuden-Guinean, Jamaikan, Pakistanin, Tsekin ja Egyptin pääministerit.
  • Kuningatar Camillan lapset bongattiin ainakin Westminster Abbeyssä, samoin Walesin prinsessa Catherinen vanhemmat.

Embed from Getty Images
USA:n ja Ranskan presidenttiparit sekä Kanadan ja Uuden-Seelannin pääministerit

Ajatuksia

Kuningatar Elisabetin hautajaispäivä oli monelle aikamoinen tunteiden vuoristorata. Oli mahtipontisuutta, ja britit pääsivät taas kerran näyttämään, että kukaan ei järjestä paraatitilaisuuksia kuten he. Kuningatar Elisabet oli jotain tavallista suurempaa, ja niin olivat hänen hautajaisensakin.

Toisaalta oli myös niitä inhimillisiä ja koskettavia hetkiä kuitenkin tuomassa kuninkaallisia lähemmäs kansaa. En osaa edes kuvitella, miten raskasta perheelle on, kun tässä akuuteimmassa vaiheessa aikaa yksityiselle suremiselle ei ole, kun hautajaiset ja samalla uuden valtakauden alku pitävät kiireisinä. Ja miten hämmentävää mahtaa olla, että oman läheisen joutuu samaan aikaan jakamaan koko maailman kanssa.

Näitä isoja tilaisuuksia seuratessa huomaa sen, miten perinteet kantavat ja tuovat lohtua ja kiintopisteen surun hetkellä. Edelliset hallitsijan hautajaiset olivat 70 vuotta sitten, ja me silti tiesimme jo etukäteen paljonkin siitä, mikä meitä hautajaispäivänä odottaisi.

Kun hautajaisten jälkeen pöly laskeutuu, uusi hallitsija onkin jo sujuvasti aloittanut työnsä. Vaikka Elisabet tullaan muistamaan yhtenä historian suurimmista hallitsijoista, hänkin oli lopulta vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa.

Pahoittelen tämän koosteen laatua, ajatukset ovat vähän sekavia ja bloggaajalle päivä oli todella pitkä. Olin aamusta iltaan tietokoneen ääressä, ja viimeiset 1,5 viikkoa ovat muutenkin olleet iso puristus, kun Britanniassa on tapahtunut koko ajan jotain. Tuntuu, että olisi paljon sanottavaa Elisabetista, hänen merkityksestään ja kuningasperheen tulevaisuudesta, mutta samalla on vaikea löytää sanoja.

Toivottavasti tästä oli kuitenkin jotain iloa teille, jotka ette pystyneet seurata hautajaisia livenä. Lähetys löytyy jälkikäteen Yle Areenasta, jos joku haluaa vielä myöhemmin katsoa.

Kuningatar Elisabet on kuitenkin saatettu nyt viimeiseen lepoon sukunsa luokse. Olo on aika haikea ja tyhjä. Kuningatar muuttui silmänräpäyksessä osaksi historiaa ja mennyttä maailmaa. Hyvästi, Lilibet, ja kiitos näistä vuosista. ♥

Embed from Getty Images

7 kommenttia artikkeliin ”Hyvästi, kuningatar Elisabet

  1. Elisabet sai tyylikkäät ja arvoisensa jäähyväiset! Kuten sanoitkin, niin Westminsterin osuus oli seremoniallisempi ja korosti nimenomaan monarkin ja kansainyhteisön pään roolia. Windsorissa puolestaan nähtiin väläys persoonaa, äitiä, isoäitiä ja isoisoäitiä mm. Emma-ponin ja rakkaiden corgien myötä. Toivottavasti kuninkaallinen perhe saa nyt hetken hengähtää intensiivisten puolentoista viikon jälkeen.

    • Ohoh, kiireessä jäi näköjään vastaamatta tämän postauksen kommentteihin. Toi on kyllä kuninkaallisille aina kova paikka, että kuolintapausten yhteydessä on pakko olla samalla julkisuudessa ja tavallaan ottaa vastuuta myös kansakunnan surusta – vaikka suurin osa kansasta ei kuningatarta ole ikinä tavannutkaan.

  2. Helenan kommentti tiivisti olennaisen!

    Mutta muutama ajatelma: kaunista, koskettavaa, mahtipontista ja ajatonta. Kuningasperheellä ja kaikilla hautajaisia järjestäneillä työntekijöillä on ollut raskas viikko takana, mutta ulospäin ei se näkynyt. Erityisellä myötätunnolla ajattelen Annea, joka on pitkän matkan saattanut äitinsä ruumista, ja Charlesia, joka viimein astui tehtävään, johon häntä on koko ikänsä valmisteltu – hintana oman äidin kuolema (nyt vasta todella tajuan, kuinka julma systeemi perinnöllinen monarkia on).

    Kiinnostavaa nähdä, missä kohtaa tulee tietoa Charlesin kruunajaisista ja onko päivä spekuloitu 2.6.2023.

    Ihan asiaan liittymätön kommentti, Alankomaiden kuningashuoneen instassa oli kuvia Prinsjesdagista ja kuvassa, jossa Catharina-Amalia vilkuttaa vaunuissa, hän näyttää kyllä jo nyt ihka aidolta kuningattarelta.

    • Tätä ”spektaakkelia” seuratessa tuli kyllä mietittyä, miten erilainen vallanvaihto Alankomaissa, Belgiassa ja Espanjassa nähtiin silloin 2013-2014. Tietysti Espanjan ja Belgian tapauksissa kyseessä oli myös hallitsijoiden skandaalit, joten ensisijaisesti Alankomaat on se esimerkki, mitä katsoa.

      Ymmärrän kyllä myös, miksi kaikki kuninkaalliset eivät kruunusta halua luopua. Kun on ollut hallitsija suurimman osan elämäänsä, niin pystyisikö siitä tuosta noin vaan luopumaan (vaikka asema ei poliittista valtaa sisälläkään)? Voisiko kuvitella vaikka Margareetan ja Kaarle Kustaan vetäytymään kakkosrooliin? Ehkä siitä väistämättä syntyisi sellaista päällekkäisyyttä uuden hallitsijan kanssa. Tuntuu, että Alankomaissa asiaa on ratkaistu sillä, että kruunusta luopuva hallitsija vaihtaa titteliä takaisin alempaan luokkaan, mikä on aika konkreettinen merkki siitä, mikä on uusi nokkimisjärjestys.

  3. Elisabeth Alexandra Mary R.I.P.
    70-vuotta virkaa kansakunnan, valtioiden ja maailman huipulla. Se aika on nyt mennyt.
    Aika näyttää mikä on se perintö minkä Elisabeth jätti jälkeensä. En jaksa uskoa että siitä puhutaan kuten puhutaan viktoriaanisesta ajasta.

    Edellisessä postauksessa joku kyseli miten prinsessa Dianan hautajaiset erosivat eilisistä kuningattaren hautajaisista. Tässä muistikuvia tuolta lauantailta. (Olin tuolloin n.4-kymppinen.)
    Erot olivat melkoiset: Diana oli eronnut eikä enää kuningashuoneen jäsen, kuningatar ja koko perhe jumittuivat Balmoraliin, kansa vaati kuningattaren puhetta ja Buckinghamin lippua puolitankoon. Hautajaispäivänä vallitsi paikoin ihan hysteerisen riehakas tunnelma. Poikien kävely arkun perässä oli kauheaa. Ei siinä isän, isoisän ja enon läsnäolo lohduttanut yhtään. Lisäksi hovista tihkui tietoa, että kuningataräiti ja prinsessa Margaret vastustivat kuningattaren esiintuloa. Hautajaisauto joutui pysähtymään useita kertoja matkalla Althorpiin ja poistamaan tuulilasilta ym. kukkia.

    Lisään vielä: the Court Jeweller blogissa on kattava artikkeli Camilla-kuningattaren käyttämistä koruista. Kuvissa näkyy Camillan kasvoilla suru ja myös väsymys. Toivottavasti voi nyt levätä hetken ennen kuin joutuu taas kiertämään maata ja maailmaa.
    Anteeksi, että valtasin taas koko blogin.

    • Dianan kuolemasta täytyy kyllä antaa vähän armoa hoville, sillä olihan tilanne monella ennennäkemätön ja vailla selviä säveliä. Maailma oli muuttunut paljon Elisabetin isän hautajaisista.

      Voin vain kuvitella, millainen yleisötunnelma Dianan hautajaispäivänä vallitsi. Nuoren ihmisen traaginen kuolema koskettaa eri tavalla kuin lähes 100-vuotiaiden vanhusten.

Jätä kommentti